My boys

Viime viikolla Ida pyysi, voisinko kuvata häntä. Instagram on taanut lapset arvostamaan äidin kameraa ihan uudella tavalla ;). Kuvasin tyttöjä, siitä myöhemmin - ja sen jälkeen Emilkin tuli kysymään, josko pääisi kuviin. Emil ei halunnut omia kuviaan tänne blogiin, mutta yhteiskuvan sain luvan laittaa.

Oe sekä Mee ja Oe (kuten kuopus asian ilmaisee), olkaa hyvä.

Remontin jälkeen

Nyt voi kai jo pikku hiljaa sanoa, että elämää remontin jälkeen. Yläkerta on kokonaan valmis (tai no, ainahan sitä viilausta riittää) ja nyt keittiökin on kattolistoja vaille viimeistelty. Sama homma siellä, ikkuna ja varsinkin siis karmit kaipaisivat kunnostusta, mutta jos nyt vedetään happea välillä. Ja nyt ehdin napata kotona muutaman kuvankin. Tosin heti tämän jälkeen saimme vihdoin sovittua kuvaukset taitavan Tiiun kansa, joten löin osittain hanskat tiskiin ja odottelen mitä Tiiu saa perjantaina aikaan :)

Kulku vanhaan keittiöön oli eteisestä, mitä inhosin. Aina joutui loikkimaan hiekkakasojen yli ja hiekka levittäytyi väkisinkin koko alakertaan. Nyt siinä kohdassa, josta ennen mentiin keittiöön on Aveliasta löytämäni naulakko. Mikäli muuten poikkeatte Turussa, suosittelen ehdottomasti koukkausta Ruissaloon ja Aveliaan. Aivan mahtava paikka vanhassa rantamakasiinissa!

Vanhassa keittiössä en myöskään pitänyt siitä, että siellä oli "jumissa". Nyt keittiön ja ruokahuoneen seinä avattiin ja pystyn ainakin näennäisesti vahtimaan Täystuhoakin paremmin keittiöstä käsin. 

Keittiö on kuvaukseen hankalan mallinen - ja ehkä muutenkin hieman poikkeuksellinen, mutta käytännössä toimii hyvin. Keittiöstä katsottuna vanha kulku on tuosta liesituulettimen kohdalta. Toisella seinustalla on pitkä taso ja korkeat kaapit, uunit, jääkaapit ja mikro ovat vastakkaisella seinällä. Kalusteet tulivat Kvikistä, sitäkin voin lämpimästi suositella. Hinta-laatusuhde on todella kohdallaan ja ainakin Raisiossa palvelu oli ystävällistä. Taso oli kovan pohdinnan alla. Eräs sisustussuunnittelija totesi, että on syytä pysyä omassa linjassa, kun sille on lähtenyt ja valita valkoinen :). Puutaso oli pitkään harkinnassa ja edelleen, kun vastaan tulee samainen keittiö vaalean puutason kanssa, ihailen sitä kyllä. Minulla ei vain ole puutasosta riittävän hyviä kokemuksia ja siksi meidän taso on coriania. Taso teetettiin mittatilaustyönä Paattimaakareilla Raisiossa. Firma on pyörinyt kavereiden sivulaiseissa vuosikausia, mutta nyt vasta tajusin miten hieno systeemi heillä siellä on!

Ruokahuoneen seiniä paikkamaalailin ja se saikin selkeästi raikkaamman ilmeen. Matto olisi hankintalistalla ruokapöydän alle. Haaveilen Ikean Stockholm matosta, mutta jos jollakin on joku muu hyvä idea niin mielläni kuulen! Sotku ruokapöydän alla on aika melkoinen, eli joku helppohoitoinen pitäisi olla...

Korbo kori on ollut pitkään hankintalistalla ja sain hommattua sen syksyn hulluilta päiviltä. Siitä tykkään kovasti. Muutamia muitakin pitkäaikaisia haaveitani olen onnistunut hankkimaan ja olen ollut niistä kovin iloinen. Ruokahuoneen Foscarinin valaisimet saivat seuraa olkkariin medium kokoisesta Cabochesta.

Astiat ja lasit säilytetään laatikoissa - oivallinen kohde Täystuholle, tuolle mun näppärälle kahvinkeittoapulaiselle. Jääkaappia ja pakastinta pikkumies ei onneksi vielä saa yrityksistä huolimatta auki, sitä riemoua odotellessa :).

Ihana, ihana kevät

Ihana, ihana, ihana kevät!!! Tällaiset valoisat, aurinkoiset ja lämpimät kevätpäivät saavat ihmisen NIIIIIN heräämään uudestaan eloon (tai talviunesta). Tykkään kyllä talvesta ja oikeastaan kaikista vuodenajoista vaihtelunhaluineni, mutta nyt taas tuntuu että tätä valoa ja ensimmäisiä lämmittäviä auringonsäteitä ei voita mikään! Olen pessyt topat laatikkoon joten loppuviikon mahdollinen takatalvi potkii sitten kovaa :(.

Eräs on painanut pitkin puistoa pipo vinossa niin, ettei perässä pysy...

Nyt kun Noel kävelee (ja juokseekin, analysoin asiaa tänään ja kriteerit siitä, että molemmat jalat ovat yhtä aikaa ilmassa, täyttyvät :), on ulkoilu sanut ihan uusia ulottuvuuksia. Noel aloitti myös puistotoiminnassa, johon kohdallani tarvittiin siis neljäs lapsi. En tiedä miksi en aikasemmin ole puistotoimintaa hyödyntänyt, mutta olen tosi tyytyväinen että yhtenä sumuisena helmikuun aamuna törmäsin puistossa niihin ihaniin täteihin, jotka nyt pitävät Noelilla silmällä, kun käyn salilla tai kaupassa. JOS joku on yhtä uusavuton tässä puistotoiminnassa kuin allekirjoittanut, suosittelen lämpimästi selvittämään asiaa. Hinta-laatusuhde saa ainakin meidän puistossa sata tähteä!

Meillä on ensimmäistä kertaa ulkovaatteita PompDeLuxilta. Tilasin Noelille softshell-haalarin ja olen tykännyt tosi paljon. Malli on ihan mahtava, tuollainen hiukan istuva ja materiaali joustavaa ja pehmeää. Mitoitus haalarissa on tosi niukkaa. Noelilla on koko 92, muissa Pompin vaatteissa 86.

Kymppisynttäreillä

Vaikka itse en ole yhtään vanhentunut, on esikoinen täyttänyt kevään kuluessa kymmenen vuotta! Ihan käsittämätöntä ja toisaalta ihan yhtä ihanaa <3 .="" nbsp="" p="">

Ida halusi juhlia kavereiden kanssa keilailun merkeissä ja juhlat onnistuivat tosi hyvin. Voinkin erittäin lämpimästi suositella Turun suunnala asuville Kupittaan keilahallin synttäreitä. Henkilökunta oli todella ystävällistä, tila siisti, tarjoilut kuten oli sovittu ja vähän ekstraa ja omia tarjottavia sai viedä niin paljon kun halusi. Juhlien hinta oli varsin kohtuullinen ja pientä lisäkorvausta vastaan meillä oli käytössä myös keilailunopettaja tyttöjä varten, joka oli huippu :). 

Tytöt pääsivät ensin herkuttelemaan ja Ida sai avata lahjat. Tila jäi kätevästi myös keilailun ajaksi meidän käyttöömme. On ihana huomata, että lapsella on aivan huippuihania kavereita <3 p="">

Viikonloppuna juhlinta jatkuu sukulaisten voimin :)

Kun vielä oli talvi

Sääennuste lupaa varsin keväisiä päiviä seuraavalle viikolla. Lienee viimeiset hetket postata kameraan juuttuneita talvikuvia.

Jossain vaiheessa Ruissalossa järjestettiin perheiden erähenkinen talvitapahtuma. Kävimme poikien kanssa saamassa hoitoa koirakuumeeseen ja kokeilemassa jousiammuntaa.

Vaikka hiihtoloma sujui enimmäkseen treenisalilla, olemme ehineet mäkeenkin muutamia kertoja. Emil innostui lumilaudasta ja tartutti innostuksen tyttöihinkin. Muutama kerta ehdittiin harjoitella - asia jäi hautumaan ensi talvea varten. 

Lapsi numero neljä pitää äidin liikkeessä. Tempo on koko ajan täysillä ja yksivuotiskuvat on ottamatta. Kuten tarina kertoo, nämä syövät baanaanin kuorineen ja nukkuvat siellä, mihin sattuvat nukahtamaan...

Käsipallo, jalkapallo, koripallo, pallo...

Pojat ja pallo. Kyllä te tiedätte. Emil aloitti Saaristossa asuessamme käsipallolla - kuten niissä piireissä on tapana ;).  Kuvioihin mukaan tuli myös jalkapallo, joka nyt on jäänyt kakkoseksi koripallon rinnalla. 

Muutamia lajeja ja seuroja enemmän tai vähemmän sivusta seuranneena voin sanoa, että täällä on hyvä meininki :). 

Tänään juhlittiin Emilin 8v. kaverisynttäreitä ensin luistelun merkeissä läheisessä tekojääkentällä ja sitten täällä meillä kotona. Pojat olivat aivan mahtavia ja huippu oli, kun sytyttäessäni kakkukynttilöitä kaikkien istuessa pöydässä pohjustin, että voisimme seuraavaksi laulaa (onnittelulaulun) Emilille, niin joukko rupesi spontaanisti veisaamaan "nyt sytytämme kynttilän" ja lauloin monta säkeistöä yhdessä. Nauroin ihan vedet silmissä. Onnea on lasten ihanat ystävät. Kiitos vielä kaikille mukanaolijoille tämänpäiväisestä ja näiden sinivalkoisten asujen myötä myös hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Motivaatiometallia

Viikonloppuna kilpailtiin tyttöjen kotisalilla telinevoimistelun JunnyGym-kilpailut. JunnuGym on joukkuekilpailu suomalaisten seurojen välisestä mestaruudesta. Joukkueessa voi maksimissaan olla 16 tyttöä, yhden telineen (telineinä puomi, permanto, hyppy ja (eritaso)nojapuut) suorittaa neljä tyttöä ja kolmen parhaan pisteet lasketaan yhteistulokseen. Ida kilpaili vielä C-luokan joukkueessa yhdessä kuuden muun tytön kanssa, ja hänellä telineinä olivat hyppy ja permanto. Kehitystä vuoden takaiseen on selkeästi tapahtunut ja esimerkiksi hypyt Idalla aukeavat jo hienosti. Samoin puomilla on tullut hurjasti varmuutta lisää, vaikka puomia ei neiti tällä kertaa tehnytkään. 

Tyttöjen seura pärjäsi hienosti ja kaikissa "pikkuluokissa", kilpalinjan B-, C- ja D-luokassa. Ahkera treenaaminen palkittiin motivaatiometallilla, kuten ystäväni asian osuvasti ilmaisi. Tästä on hyvä jatkaa kevään kisakauteen ja uuteen kilpailuluokkaan.

... äidinkin ahkera nutturatreeni palkittiin

 ja tällä kertaa siitä tuli jo varsin edustuskelponen ;)

Ihan parhaat piparkakut

En tiedä miten muissa perheissä, mutta meillä alkaa viimeistään lokakuussa aktiivinen kysely siitä, "koska leivotaan piparkakkuja". Piparkakkujen leipominen koristeluineen on muodostunut kaamosajan hitiksi ja se onkin tosi hauskaa yhdessä puuhastelua. Sain edellisviikolla ekat piparkakkumaistiaiset ystävältäni ja totesin, ettei enää olisi liian aikaista ryhtyä itsekin niitä tehtailemaan. 

Eräänä päivänä otin leipomisasian puheeksi autossa kuskatessani tyttöjä harkkoihin. Tuumaillessani, pitäisikö ostaa taikinaa pakkaseen, Idan paras kaveri (aina yhtä kohteliaasti) valisti, että "meidän äiti tekee takinan AINA itse". Olin kyllä kuullut tuosta Reseptistä aikasemminkin, mutta nyt oli pakko ryhtyä tuumasta toimeen ja pyytää resepti kokekäyttöön. Ja kyllä kuulkaa kannatti, aivan superhyviä! Eikä keittämistä tai muuta turhaa hienostelua, aineet sekaisin ja hetkekti tai pariksi (voi pitää varmasti pari päivääkin) jääkaappiin ja leipomaan. Ja voittaa kyllä Sunnuntai-piparkakut vaikkei niissäkään toki vikaa ole. Kiitos A ihanasta ohjeesta!

 JOULUMUORIN PIPARKAKUT

200g sokeria

250g voita

3/4dl siirappia

1 kananmuna

400g vehnäjauhoja

1tl kanelia

1tl inkivääriä

1 tl neilikkaa

2tl pomeranssinkuorta

2tl soodaa

Sekoita pehmeä voi, sokeri ja siirappi "vaahdoksi".

 Lisää kananmuna sekä jauhot, sooda ja mausteet sekoittaen.

 Laita taikina vähäksi aikaa jääkaappiin (voi pitää myös yön yli). 

Paista piparit noin 8 min (meidän uunissa n. 6 min)

 200 asteisessa uunissa.

Illalla ehdimme vielä koristella piparit ja saimme ihanat ystävämme glögille ja piparkakulle. Nyt ollaan taas valmiita uuteen viikkoon. Eräs tietty yksivuotias muuten popsi yhden jos toisenkin piparin poskeensa...

Edellisen postauksen kuvia katsellessa hämmästyin, meidän keittiö todella näyttää erilaiselta kuin 2 kk sitten, jee. Joka hetki ei ole rempan keskellä ollut ihan helppoa, mutta kyllä se palkitsee. Kuvia tulossa kunhan saadaan sokkelit ja listat paikoilleen.

Keittiö remontin alla

Näin se menee, keittiöremontista ei voi väittää tietävänsä ennenkuin sen on kokenut. 

Asumme yli sata vuotta vanhassa puutalossa ja kolmen täällä vietetyn vuoden aikana olemme pikkuhiljaa remontoineet asuntoa. Yläkerta alkaa olla valmis, toivon että ehtisin pian kuvailla sitä. Vielä yksi rutistus tähän syksyyn ennenkuin vedetään happea remontin osalta, nimittäin keittiö.

Vanha keittiö oli tällaiseen taloon tyypilliseen tapaan suljettu ja melko pieni vaikkakin suhteellisen toimiva. Halusimme kuitenkin avata keittiön ruokahuoneeseen ja laittaa sinne lattialämmityksen, joka tarkoittaa keittiörempan lisäksi wc:n pienentämistä ja luonnollisesti koko lattian avaamista. Lisäksi vanha keittiön oviaukko menee umpeen ja kahta seinää avataan. Elämmekin siis ruokahuoneessa pahvilaatikkojen keskellä minikeittiössä kokaten. Pari viikkoa on nyt mennyt ja hommat edistyvät hyvää tahtia, en siis ole vaipunut epätoivoon - joskin todella osaan arvostaa uutta keittiötä kun se on valmis. 

Uusi keittiö on ja valittu ja se tulee Kvikiltä. Tilan takia kompromiseeja joudutaan tekemään mutta olen varma että tykkään uudesta keittiöstä. Kodinkoneet uusimme osittain ja nekin alkavat olla lopullista tarjousta vaille valmiit. Hullujen päivien katalogista vielä viimeiset pongaukset aiheeseen liittyen. 

Niin ja meillä asuu yksi muita innokkaampi remonttiapulainen. joku aamu tyyppi löytyi eteisestä suu täynnä lasivillaa...

Birthday Girl

Tällä viikolla on juhlittu Ellenin synttäreitä ja viime viikonloppuna olivat ne hartaasti odotetut kaverisynttärit. Ellen ei halunnut juhliinsa sen kummempaa teemaa mutta puolitoistatuntinen hurahti ihanien pikkuprinsessojen kanssa ihan tosi nopsaan.

Juhlien hitti oli lasten itsensä ideoima jätskikioski. Jokaiselle vieraalle oli kirjekuoressa piilotettu rahaa, jolla sai sitten ostaa oman jätskinsä kioskista herkkujensyönnin lomassa. Olin siis hankkinut kioskitarpeiksi vohveleita (miten paljon paremmalta jätski maistuukaan vohvelista :), jätskiä ja strösseleitä. Myyjinä toimivat itseoikeutetusti isommat sisarukset, jotka olivat aiheesta vähintäänkin yhtä innoissaan kun synttärisankari. Kioskileikki sujui hyvin, mutta etukäteen olisi hieman kannattanut harjoitella (jos olisi ehtinyt..:/ ) ja sotku oli melkoinen - olisi tosin voinut olla pahempikin. Mutta siis suosittelen lämpimästi, lapset tykkäsivät, sekä myyjät että asiakkaat.

Ellen sai meiltä synttärilahjaksi korvien rei'ityksen. Neiti tuuliviiri muutti toivomustaan vielä viime metreillä, joten en saanut korviksien rei'itysaikaa enää torstaille (kun keskiviikko-iltapäivällä epätoivoisesti yritin..), jolloin oli neidin varsinainen synttäripäivä. Tänään kuitenkin kävimme reiät laittamassa. Muistan kolmen vuoden takaa kun Ida sai korvikset, että monessa paikassa oli korvien rei'ityksen ikäräja oli 7 vuotta. Kävimme tänään Wiklundin Hyvä Olo - hoitolassa reiät laitattamassa. Palvelu oli erinomaista ja asiantuntevaa ja homma sujui tosi hyvin. Ellen jännitti tietysti hirmusti mutta oli oma urhea itsensä ja valitsi mielstäni oikein nätit korvikset.