Näkkäriä

Meillä kuluisi hapankorppua ihan niin paljon kuin kaupasta jaksaa kantaa, samoin näkkileipä on lasten suosiossa. Mieluummin meillä syödään ruisleipää, mutta toisinaan herkutellaan myös hapankorpulla. Ystäväni on muutaman kerran maininnut tehneensä näkkäriä itse. Innostuin asiasta nyt viimeistään, kun pääsin maistiaisille. Näkkärireseptejä olen nähnyt useita ja yhtä aikaisemmin kokeillutkin. Niistäkin tuli hyviä, mutta nämä tällä saamallani Maku-lehden reseptillä menivät kyllä kirkkaasti ohi. Päivän Hesarissa oli juttu   myös hyvistä proteiinin lähteistä ja sekä seesamin- että auringonkukansiemenet olivat listalla. Kaiken lisäksi terveellistä siis. Halusinkin jakaa tämän superhelpon ja hyvän ohjeen teille.

ROUHEINEN NÄKKÄRI

1 1/2 dl kaurahiutaleita

1 dl ruisjauhoja

1 dl auringonkukansiemeniä

1/3 dl vehnäleseitä (tai 3-viljan leseseosta)

1/3 dl kauraleseitä (tai 3-viljan leseseosta)

1/3 dl ruisleseitä (tai 3-viljan leseseosta)

1 dl seesaminsiemeniä

1/2 dl pellavansiemeniä

3 dl vettä

1 tl suolaa

Sekoita kaikki aineet keskenään.

Anna levätä huoneenlämmössä puoli tuntia.

Levitä pellille ja jaa paloiksi myöhempää paloittelua verten takinapyörällä.

Takinan pinnelle voi halutessaan rouhia vielä merisuolaa mylluystä.

Paista uunissa 150 asteessa tunti.

 

Ohjeen mukaan taikinasta tulee pellillinen. Ensimmäisellä kerralla tein tupla-annoksen ja jaon takinan kahdelle pellille ja paistoin kiertoilmauunissa. En tiedä onko meillä pienet pellit, mutta taikina jäi mielestäni liian paksuksi kerrokseksi pellille. Seuraavalla kerralla tein yhden annoksen ja siitä riitti melkein 1,5 peltiä. 

Vaikein osa tekemisessä on taikinan levittäminen pellille. Itse kaadoin sen saamani vienkkien mukaan leivinpaperin päälle ja levittelin ruokalusikalla. Onnistui suht helposti. Toisella kerralla, kun ekologisesti yritin säästää leivinpaperia ja käyttää jo kerran käytettyjä, paperi oli "pehmennyt" sen verran, että takinaa levittäessä se meni hiukan ryppyyn pohjan puolelta ja jäi  "takinan väliin". Ylimääräistä päänvaivaa aiheutti siis tuon kahteen kertaan käytetyn leivinpaperin nyppiminen pois valmiista näkkäristä. 

Näin joulunalla on kiva muistaa ystäviä jotenkin ja nämä ovat mielestäni myös mainio omatekoinen pieni lahja. 

Vauva-arkea

Wiuuh ja voih, mitä suhaamista meidän meno on ollut. Kyselin, jaksatteko lukea vauvajuttuja - mutta en ole niitä ehtinyt kirjoittaa. Nyt toivotaan, että pikkumies ottaa normaalit aamu-unensa, siinä tapauksessa aikaa pitäisi olla reilusti :).

Fakta ainakin meidän perheessä näyttäisi olevan, että vauva-arki ykkösen kanssa on täysin erilaista kuin näiden myöhemmin saapuneiden. Hyvä niin ja niin pitää mielestäni ollakin. Ekan kanssa voi rauhassa harjoitella, näiden muiden kanssa yritetään rauhoittua kun sopiva hetki siihen tulee. 

On ihanaa, kun sisarukset ovat jo omatoimisia. Toki kaipaavat paljon apua ja läheisyyttä, mutta pystyvät tarvittaessa odottamaan. Kaikki ovat olleet myös tosi isona apuna ja innoissaan auttamassa kaikessa vauvanhoitoon liittyvässä. Ei ole väliä, pitääkö viedä kakkavaippa, hakea äidille vettä tai pitää pikkuveljeä sylissä, kaikki on hoitunut mukisematta ja suurella innolla. Välillä hoitovuoroista myös tapellaan.

Meillä arki sujuu isompien aikataulun mukaan. Koululaiset ovat tietysti koulussa ja Ellen käy leikkikoulussa aamupäivisin klo 9-12. Kuten jossain edellisessä postauksessa mainitsin, olen taas opetellut käyttämään bussia. Kärrylenkki leikkikouluun Elleniä hakemaan ja bussilla takaisin tai päinvastoin on jo muutaman kerran toteutunut ja toivon, että saan sen "vakkari-ohjelmaani". Nautin siitä, että pääsen myös usein koululaisia koululle vastaan (ja nautin myös siitä, olen toivottu hakija, tiedän ettei se varmaankaan jatku pitkään ;). Iltapäivisin olemmekin sitten Noelin kanssa harkkataksina. Idan harkat alkavat usein jo kolmelta ja muilla vähän myöhemmin - siinä menee mukavasti koko iltapäivä ja usein palaudumme vasta illalla. Toki välillä käymme kotona. Keskeneräinen remotti aiheuttaa juuri tuohon iltaan haasteita - toki meillä on kaksi aikuista perheessä lapsia varten, mutta olen koittanut järjestää meistä remonttitaitoisemmalle aikaa tehdä niitä hommia töiden jälkeen. No, tilanne toivottavasti pian sen suhteen helpottaa.

On pikkuinen toki muuttanutkin arkeani. En muista koska olen istunut niin paljon telkkarin ääressä kuin Noelin syntymän jälkeen (luultavasti en viimeiseen neljään vuoteen, koska hämmästelen ja kiukkuilen jatkuvasti siitä uusintojen määrää joka telkkarista tulee). Nautin siitäkin, kun voin rauhassa syöttää sohvalla - kun muutakaan ei oikein voi tehdä. Jotkut pakolliset asiat toki sujuvat samaan aikaan, mutta yritän tietysti rauhoittaa nuo ruokailuhetket toistaiseksi vain meidän kahden välisiksi.

Näyttäisi siltä, että meille on tullut Emilin lisäksi toinenkin langanlaiha höyhensarjalainen. Viime viikolla kävimme muutamaa päivää vajaa kaksiviikoisena neuvolassa, eikä paino ollut lähelläkään syntymäpainoa. Eilinen neuvola onneksi paljasti tilanteen korjaantuneen ja massakauden aloitetun kuten olin aavistellutkin, mutta edelleen ollaan kyllä reilusti miinuskäyrillä - vaikka onneksi jo syntymäpainossa. Neuvolantäti ei ollut asiasta onneksi mitenkään huolissaan, käyriä on kuulemma tässä vaiheessa turha tuijottaa, tärkeintä on, että painoa tulee. Niin hurjaa kun se onkin, niin se aivan pienin rääpälevaihe alkaa olla taakse jäänyttä ja saamme pian laittaa jo ihan pienimmät vaatteetkin syrjään. 

Meillä kaikki lapset ovat olleet tosi huonoja yönukkujia (tai kovia tissittelemään) ensimmäiset puoli vuotta. Mitään rytmiä ei Noelilla vielä ole - tai no, tähän asti on melkein menty syö-nukkuu-syö-nukkuu-rytmillä. Parina viime päivänä on ollut muutamia pidempiä hereilläolojaksoja ja yksi niistä sijoittuu mukavasti alkuyöhön - joka on tällaiselle iltatorkulle aamuihmiselle ihan painajaismaista. Pitänee kaiketi koittaa muuttaa hiukan omaa rytmiä - ja asennetta sen nukkumaanmenon suhteen, jos sama näyttää jatkuvan. Kylvystä on muodostunut hitti, pitää sen avulla vielä koittaa enemmän tainnuttaa pikkumies yöpuulle. Onneksi toisaalta yöllä nukutaan 3-4h putkeen - se vähän helpottaa verrattuna vaikka Idaan, joka söi joka toinen tunti :). Nyt kun nuo hereilläolojaksot ovat pidentyneet, kalastellaan ja odotellaan niitä ensimmäisiä ihania hymyjä. Tahattomia sellaisia - mutta aivan hurmaavia on meille jo väläyteltykin.

Ekat jumppakisatkin on pikkumies jos ehtinyt nähdä. Viikonloppuna kisattiin kotihallissa JunnuGym -telinevoimistelun joukkuekisat. Tytöt voimistelivat hienosti hopealle, vain reilun puolen pisteen päähän kultamitalista (joka on aika vähän kun kokonaispisteet ovat yli sadassa).

Isille ♥

Isät ovat päivänsä ansainneet (jos sitä nyt ylipäätään pitää ansaita?), meillä isi ainakin suhaa ja tasapainoilee onnistuneesti lasten ja työn välillä, tekee lasten kanssa ja osallistuu perheen arkeen vähintääkin siinä missä äitikin.

Isänpäivää vietettiin kovin perinteisesti hyvän ruoan ja yhdessäolon merkeissä. Parasta ovat tietysti ne lasten tekemät jutut ja kortit. Ellen oli askarrellut purjeveneen (jes, nyt meilläkin on vihdoin se kauan haaveiltu oma vene ;), Emil hauskan isin kuvalla varustetun jääkääppimagneetin ja Ida kasan kirjallisia tuotoksia. 

Isi sai samanlaisen itsestään kertovan "meidän isi"-sivun kun sain äitienpäivänä. Ja hyvin tytär isänsä tuntee. Kengännumero meni vähän pieleen, mutta muut asiat osuivat melko hyvin kohdallen. Osa on tietysti enemmän pakon sanelemaa käytäntöä kuin se mitä isi ihan oikeasti haluaisi, mutta näin tällä hetkellä.

Saimme viikolla ihanan kakun Noelille, jota on tuhottu loppuviikko. Siksi isi ei tänä vuonna saanut täytekakkua, mutta joku kakku piti mielestäni kahvipöydässä olla. Tein chocomumin blogista löytämälläni ohjeella Minttudomino-pätkisjuustokakun. Kakku oli ihan superhelppo tehdä ja siis varsinkin suhteutettuna tekemisen vaivaan ihan tosi hyvän makuinen. Suosittelen ainakin minttusuklaan ystäville!

POHJA

1,5 "pötköä" minttudominokeksejä

60-80g voita

TÄYTE

4 liivatelehteä

2 pss pätkistä (jätä muutama koristeluun)

250g mascarponea

1 tlk (2,5 dl) vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

½ dl kuumaa kahvia

Murenna keksit ja sekoita joukkoon sula rasva.

Painele muruseos irtopohja- tai reunavuoan pohjalle.

Liota liivatteet kylmässä vedessä n. 5 minuuttia.

Hienonna sillä aikaa pätkikset ja sekoita ne tuorejuuston joukkoon.

Vatkaa vaniljakastike kovaksi vaahdoksi ja sekoita juuston ja suklaan joukkoon.

Puserra liika vesi liivatteista ja sulata ne kuumaan kahviin. 

Lisää seos ohuena nauhana muun seoksen joukkoon. 

Kaada täyte keksipohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Irroita kakku vuoasta ja koristele esim. kaakaojauheella, suklaarouheella ja pätkiksillä.

Meidän tuorein isänpäivänjuhlija on nukkunut pari vuorokautta heräten välillä vain syömään ja tänään näyttäisi olevan tankkaus- ja sylipäivä. Vauva-arki on lähtenyt pyörimään ja mulla on kaveri kun suhailen taksina arkisin pitkin kaupunkia. Ollaan ehditty nauttia sohvastakin ja olen taas moneen vuoteen perillä siitä mitä telkkarista tulee. Lisäksi olen opetellut käyttämään bussia - kätevää tässä keskustasuhailussa. Koitan palata tähän vauva-arkeen ensi viikolla - jos jaksatte vauvajuttuja?

ISOT ONNITTELUT KAIKILLE ISILLE!

Kerran vielä

Tiedättehän, kun perheen lapsiluku on täynnä. Kolme (tai kaksi tai viisi tai yksi tai ei yhtään) on juuri sopivasti tai vähän liikaa. Ja sitten kun ne ovat - tai eivät ole tarpeeksi isoja, tuntee taas olevansa valmis haistelemaan vauvantuoksua. Kerran vielä. 

Niin siinä kävi ja nyt meitä on kuusi. Noel ♥ saapui halloweenhulinan keskelle melkein formulaEllenin nopeudella torstaiaamuna (eikä siis ihan Emilin synttäripäivänä, joka olisi ollut jo rv 41+6, kuten Emil oli toivonut:). Kaikki meni helposti ja sutjakaasti ja yrittivät ajaa mua sairaalasta kotiin jo perjantaiaamuna. Kerroin ajatelleeni, että voisin viipyä esimerkiksi kolme viikkoa ja sain luvan jäädä lauantaihin :). Sitten tuntuikin jo hyvältä tulla kotiin ja nyt muistellaan taas miten se vauva-arki sujuukaan.

En tiedä onko muissa sairaaloissa vastaavia tai samanlaisin käytäntöjä, mutta TYKS:n synnärillä on hauska sukkataulu. Siihen saa jokainen syntynyt vauva oman sukkansa, pojat "poikavärin" ja tytöt "tyttövärin" ja sukka ripustetaan sen vuorokaudenajan kohdalle, mihin aikaan vauva on syntynyt. Lisäksi perätilavauvojen sukat ovat väärinpäin. Sukkataulu on mielestäni ihan huippu - harmittelen vain huonoa kuvaa tällä kertaa - olin näköjään jossain synnytyshöyryissä vielä..:). Noelin sukka on torstain sillä hetkellä viimeinen sininen sukka.

Meitä on muistettu monin tavoin ja ihanin sanoin, lämmin kiitos siitä kaikille! Nämä ihanat "junasukat" saimme vähintääkin yhtä ihanalta naapuriltamme ja vasta neljännen lapsen kohdalla kuulin ensimmäistä kertaa myös liikuttavan tarinan JUNASUKKIEN takana:

Nainen oli pienen vauvansa kanssa junamatkalla sotaa pakoon alkuvuodesta 1940.

 Junamatka keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten vuoksi.

 Naista ja lasta vastapäätä istunut käsityönopettaja sääli pientä,

 ilman sukkia ollutta vauvaa. 

Opettaja purki valkoista villatakkiaan

 ja neuloi pienokaiselle sukat junaraiteiden korjaustöiden aikana.   

                                           

Tarina lainattu täältä

Sukkien ohje löytyy mm. täältä

Vastasyntyneissä on jotain taianomaisen ihanaa ja pehmeää,

pikkumies on sulattanut meidän kaikkien sydämet

♥♥♥♥♥♥

Onnea Emil ♥

Olen tainnut mainita aiemminkin, mutta vuonna 2006 tähän aikaan oli lumi maassa täällä ihan lounaisrannikollakin. Muistan, kun ajoimme synnärille Ski Exposta ja autonostoreissulta kotiutuneina ja kiittelimme onneamme nelivedosta :). Aika menee niin nopsaan - en voi tajuta, että siitä on SEITSEMÄN vuotta aikaa ja Emil on nyt ekaluokkalainen!

Emil sai meiltä synttärilahjaksi toivomansa diapolon keppeineen - taitavat olla nyt suurinta muotia ainakin alakoululaisten keskuudessa. On kyllä innokas - ja taitavakin (ainakin äidin silmissä, lue: paljon mua parempi) "polottaja". 

Ellenin synttäripäivänä taisin manita, että yritämme juhlistaa näitä arkisynttäreitäkin jotenkin, käymällä yhdessä syömässä tai tekemällä kotona sankarin toivomaa synttäriruokaa ka jotain herkkuja. Tänään pääsin helpolla, toivelistalla oli spaghettia ja jauhelihakastiketta ja jälkkärinä Arnoldsin donitseja. Valosta - saatika lumesta ei ole ollut koko päivänä tietoa, toisaalta meillä lapset ovat melkein yhtä innokkaita kynttilänpolttajia kuin äitikin, joten nämä kaikki ihanat pimeänajanvalot pääsevät juuri nyt loistavasti oikeuksiinsa.

♥ ONNEA EMIL ♥

Psst, synttärisankari on myös uunituore isoveli.

Aiheesta ihan pian - toivottavasti vielä tänään lisää...

♥