Meillä asuu myös KassiAlma. Enkä nyt puhu itsestäni. Tykkään hurjasti laukuista, mutta niitä, mitä mä himoitsen ei ole budjetoitu tähän eikä ensi kuuhun ;). Ida sen sijaan oli määrätietoisesti säästänyt rahaa uuteen laukkuun ja sunnuntaina ehdimme vihdoin shoppailemaan.
Alunperin neidin ajatuksissa oli Kånken. En tiedä koska nuo on lanseerattu ensimmäisen kerran, mutta kultaisella kahdeksankymmenluvulla niitä oli paljon ja ne olivat huonoja kantaa jo silloin. Ihanan näköisiähän ne ovat - varsinkin ne uudet värit ja kevyeen kantamiseen varmasti hyviä ja Ida olisi saanut sellaisen ilman muuta ostaa. Neiti tuuliviirin mieli vain muuttui kuin salamaniskusta kun paras kaveri oli saanut synttärilahjaksi maailman ihanimman Björn Borgin bowling bagin. Näitäkin kasseja oli silloin 80-luvulla, meidän koulussa kaikilla oli sininen Adidas, rohkeimmilla keltainen :). Sellaista laukkua kun kaveri oli ostanut, ei löytynyt sitten mistään ja muutamia pieniä raivokohtauksiakin asian tiimoilta järjestettiin. Yhdeksänvuotiaan oli mm. tosi vaikea ymmärtää, ettei ole järkeä tilata kassia Amazoista ja maksaa 30€ postikuluja. Toisaalta ymmärrän...
Sunnuntaina lupasin, että lähdemme yhdessä shoppailemaan. Silloin kauan haikaltu laukku vihdoin löytyi - mutta löytyin muitakin kivoja vaihtoehtoja. Myös tämä neopikki vaihtoehto johon hän lopulta päätyi, on mielestäni kovin kasari - joskin ihan hieno. Pääasia että laukun uusi omistaja sai sitä mitä halusi.
Ette usko miten onnellinen neiti maanantaiaamuna lähti kouluun. "Huomataankohan mun uus kassi?" "Mitäköhän muut sanoo siitä?" Niin tyttöjen juttuja. Vai voitteko kuvitella jonkun yhdeksänvuotiaan pojan miettivän, mitä mieltä joku on hänen jutuistaan. Kysyin Emililtä yhtenä päivänä kun tukka oli taas harjaamatta, kiinnostaako häntä yhtään, minkä näkösenä tuolla kulkee. Puoltakaan sekunttia miettimättä vastasi ei. No, ehkä sekin aika tulee vielä.
