Aurinkorannikko on nimensä veroinen. Lämpöä ja aurinkoa sekä biitsiä riittää. Vietimme paljon aikaa altaalla, mutta kävimme useaan otteeseen myös rannalla. Erään tällaisen rantareissun jälkeen mieheni totesi, että altaallaolo tämän porukan kanssa on lastenleikkiä noihin biitsikeikkoihin verrattuna :). Puhumattakaan siitä hiekkamäärästä, joka aina kulkeutui kämpille. Toki on mainittava, että Noel 7kk oli tosi haasteellisessa rannallemenoiässä. Tajusimme tämän Suomessa noin kuukautta myöhemmin, kun esim. istuminen sujui jo paljon paremmin ja löytyi muutakin tekemistä kuin hiekansyöntiä.
Kärryjen (Bugaboot pikkupyörillä) kanssa kulkeminen hiekassa ei onnistunut, mutta onneksi monessa paikassa oli hiekalle rakennettuja ramppeja, joita pitkin pääsi kulkemaan hyvin. Emme ole mitään rantaihmisiä, joten biitsivarusteemme olivat varsin puutteelliset monien tuoleihin, aurinkovarjoihin ja syteemeihin verrattuna. Koska kuitenkin halusimme aina välillä suojaan auringolta, panostimme asiaan sen verran että ostimme kannettavan varjon ja se osittautuikin mainioksi hankinnaksi.
Ranta oli ainakin niiltä kohdin missä me uimme mielestäni suht turvallisen oloinen. Yhtenä päivänä aallot olivat aika suuria, ja silloin uitimme lapsia yksi kerrallaa ihan aikuisen lähellä. Alloilla surffailu osoittautui suureksi huviksi - seuraavaksi pitää hakeutua johonkin oikeaan surffimestaan ;).
Uintia, jumppaa, hiekkakakkuja, köllöttelyä, korttipelejä, palloilua... niistä oli meidän rantapäivät tehty...
Hieman kauhulla odotan kelin viilenemistä, täällä Suomessakin on nimittäin saanut tottua siihen, että aika vähissä vaatteissa pärjää. Kesän aikana on toivottavasti talletettu sellaiset määrät aurinkoenergiaa, että sillä mennään läpi syyssateiden.
