Portaat

Kahden porrasprojektin jälkeen olen sitä mieltä, että kodin portaat ansaitsevat blogiin ihan oman bloggauksensa. Meillä ainakin portaita miettiin pitkään sekä vanhaan, että tänne uuteen kotiin. Vanhassa kodissa portaat tehtiin uuteen taloon ja nykyisen kodin remontin yhteydessä taas vanha talo asetti portaille omat rajoitteensa. 

Tykkäsin kovasti vanhan kodin teräsrakenteisista avoportaista ja jotenkin aluksi toivoin, että uuteen kotiinkin olisivat avoportaat jollakin lailla sopineet. Muistatteko vielä, millaiset olivat vanhalle vintille veivät rappuset kun yläkerran projektimme lähti liikkeelle..? Täältä löytyy kuvia remontin alkumetreiltä - hui, nuo kuvat saavat vieläkin vilunväristyskiä aikaan ja ehkä myös taas anatavat perspektiiviä asioille, siis sille kun mua harmittaa ettei kaikki ole jo valmista. Pitkä matka on kuitenkin tultu eteenpäin.

Niin, yläkerran rappusia siis pyöriteltiin pitkään ja hartaasti ja kaikki vaihtoehdot niistä avoportaista kierreportaisiin portaiden sijainteineen käytiin läpi. Päädyimme lopuksi siihen, että portaat rakennetaan paikallaan umpiportaiksi ja ne lähtisivät eteisestä. Näin saimme portaiden alle myös maksimaalisen määrän säilytystilaa - ulkovaraston ja lasten ulkovaatehuoneen (josta lisää kunhan siihen saadaan ovi ja valaisin).

Portaat tehtiin paksusta vanerista ja pintamateriaaliksi valikoitui sama Khärsin valkoinen saarniparkerketti jota on yläkerrassa. Listavaihtoehtoja oli joitakin ja olisin halunnut Khärsin omat portaisiin tarkoitetut listat, mutta niiden hinta oli aivan tähtitieteellinen. Päädyimme siis tavallisiin alumiinilistoihin, jotka ovat mielestäni kivan näköiset, mutta käytössä varsinkin paljaalle jalalle vähän terävät ja kylmät. Tosin siihenkin on muutamassa viikossa tottunut :). 

Vaikka en saanut avoportaita, sain kaupanpäälliseksi mielestämme hauskan "hyllyn" portainen puoliväliin. Se tuli sinne väkisin, koska "lippa" antaa suojaa ulko-oven päälle. Tila ei ole suuren suuri, mutta lapset, varsinkin Ida ovat omineet tilan luku- ja läksyntekopaikaksi. 

Nykyiset tasanteella olevat tyynyt päällisineen ovat Ikeasta. Jopa mun mielestä ne ovat tuohon valkoisuuteen aavistuksen liian valkoiset. Olin ihan varma, että HM Homen valikoimissa olen nähnyt noita isoja päällisiä, mutta ainakaan Turun myymälästä en niitä löytänyt. Samoin viimeisestä Ikeareissusta tuli nopea, koska lapsiparkki oli täynnä. Päällisiä ei sattunut silmiini kiitäessäni lasten tahdittamana alakerran läpi. Päälliset olisi toki helppo ommella itsekin, mutta ensin pitäisi löytää ompelukone varastolta...

Valaistusasiaan kommentoinkin jo Ninan blogissa. Pahin pelkoni on, ettei syys- ja talvipimeällä ole tarpeeksi valoa - mutta nyt kyllä on. Yläaulan kattospotit ja portaiden seinäspotit valaisevat tarpeeksi ja päivällä tilaan toki tulee luonnonvaloa.

Kaiteet halusimme lasiksi silläkin uhalla, että vanhan kokemusken perusteella tiesin niiden olevan täynnä pieniä ja suuria sormenjälkiä. Sormenjäljet ovat mielestäni pieni hinta mielestäni siitä avaruudesta, jonka lasiset kaiteet antavat.

Kaiken kaikkiaan olen hurjan tyytyväinen lopputulokseen. Pitkät ne portaat ovat (kun kerran alakerran huoeet ovat korkeat), aamulla kun kuuntelen lasten töpsöttelevän alas, ihmettelen kun se kestää, kestää ja kestää...

Mun pitäisi aloittaa valokuvaprojekti. Haluaisin kuvia esille, sekä portaikkoon että olkkariin. Miten se aloittaminen onkin niin haastavaa...

Tizia Marlo ja 717

Nina vinkkasi alkusyksystä meille ihan tuntemattomasta 717-merkistä ja sitä myyvästä nettikaupasta Tizia Marlosta. Sekä uusi merkki että tuo kauppa ovat olleet sen verran positiivisia kokemuksia, että haluan jakaa ne täällä. Aivan mahtavia vaatteita sekä tytöille että pojille, mutta varsinkin poikien mallistot ovat ihan vertaansa vailla! Merkkeinä edellä mainitun lisäksi mm. Vingino, Napapijri ja Scotch & Soda.

Itse kaupasta ei ole yhden tilauksen perusteella paljonkaan sanottavaa - kaikki toimi moitteettomasti, postikulut olivat varsin kohtuulliset ja tilaus oli alle viikossa meillä. Olisin voinut kaupasta ottaa paljon muutakin - suurin tarve oli kuitenkin kivoille collarihousuille. Myös kivoja pitkähihaisia trikoita oli monelta merkiltä. Tänään kun kävin katselemassa uudelleen valikoimaa, silmiin osuivat yöpuvut, takit ja pipot & kaulaliinat. Aivan mahtavia!

Näille langanlaihoille pojille tuntuu olevan vaikea löytää istuvia vaatteita. Collarit toki saavatkin olla rennot ja löysät, mutta on kiva, jos ne pysyvät päällä. Nämä 717:n paita ja collarit täyttävät loistavasti meidän mitoitustoiveet. Otin Emilille molemmat kokoa 7-8 eli 122-128. Hihoissa on sen verran pituutta, että niitä voi hiukan kääntää, samoin housunlahkeissa. Uskon, että edellinen koko olisi ehkä ollut juuri nyt passeli, mutta keväällä pieni. Hiukan siis kasvuvaraa :). Collareiden pesuohjeen mukaan rumpukuivaus on kielletty. Tänään kuitenkin heitin ne rumpuun toivoen pientä kutistumista ja ainakin silmämääräisesti katsoen toiveeni lienee toteutunut. Mutta vahinkoa en saanut aikaan.

Meidän puoliksi listoittamaton ja kokonaan kalustamaton yläaula toimii tällä hetkellä jalkapallokenttänä ja permantona. Lapset luulavasti siis jättäisivätkin sen kalustamatta jos saisivat päättää..:). Tarkoitus on kuitenkin hankkia sinne sohvan virkaa toimittava vierassänky, tv, lipasto ja tuonne lattian nurkkaan ehkäpä joku valaisin.

Sählyn pelaamisen kielsin täällä yläkerran uudella parketilla - sitä varten joutuu siirtymään alakertaan ja eteisen vanhalle puulattialle. Samoin kovat pallot - ihan kaikenkokoiset ovat meillä sisällä kiellettyjä. Ärsyttävä tiukkisäiti...

Kesällä yksillä synttäreillä pongasin erään hurmaavan veljeskaksikon jalasta farkut oransseilla lahkeentaitteilla (vaimiksiniitäkutsutaan;)?!). Emilkin tykkäsi niistä ja sain Lindexiltä KappAhlista metsästettyä sellaiset (syksyn valikoimassa näytti olevan samaa farkkua ilman väriä ja viinipunaisella taitteella). Ne kaipasivat kaverikseen oranssia hupparia ja sellainen löytyi myös samaan tilaukseen 717:en kanssa. Jos olisin valinnut itse, olisin ottanut Vinginon oranssin hupparin, Emilin valinta oli kuitenkin tämä Napapijri mikä on kyllä osoittautunut hyväksi.

Farkut Lindex KappAhl/ Huppari Napapijri / 

Tenskut Converse / Huivi Zara / Pipo Name It/ 

Takki Scotch&Soda Shrunk (Stockan kevään alesta, takkivinkki niinikään Ninan blogista bongattu

Ruska on ollut aivan mahtava ja syysaamut ihanan kirpeitä. Illalla autoradiosta kuulin (en jostain syystä koskaan kotona saa laitettua radiota päälle..), että talvi olisi tulossa etuajassa ja pian saataisiin lunta! Taitaa jäädä toiveajatteluksi täällä länsirannikolla...

Kotoilua

Pihkalan ANNA oli lukenut mun ajatuksia ja bloggasi samalla otsikolla.

Mä en nyt pääse tästä ajatuksesta irti, joten pahoittelut otsikkoapinoinnista.

En tiedä onko KOTOILU maikkarin lanseeraama termi. Sieltä mä sen olen oppinut ja tykkään termistä ja tykkää kotoilusta - tai siitä, mitä mä kotoilulla ymmärrän. 

Viihdyn kotona, tykkään puuhastella siellä ja tykkäisin vain ollakin - se oleminen vain jää liian harvoin  haaveeksi ihmisellä, joka ei pysty lojumaan sohvalla, jos pyykit on pesemättä ja pölyä sohvan alla. 

Meillä Ida on ollut kuumeessa eilisestä asti, joten olen saanut tilaisuuden kotoilla pari päivää. Käytin tilaisuutta ja valoa hyväkseni, ja kuvailin samalla asioita, jotka vastaan tuli.

Koska eilen aamulla heräsin normaaliin aikaan klo 5.30 vain todetakseni Idan olevan kuumeessa, päätin hyödyntää aikaisen aamun tuoreisin sämpylöihin. Nykyisin kaapista löytyy taas erilaisia jauhoja, kuivahiivaa, hiutaleita ja muuta. Ihan paras ohje aamusämpylöille on edelleen SE Annin ohje, jossa taikina laitetaan nousemaan edellisenä iltana. Mutta eivät nämäkään hullumpia olleet - ulkonäkö kuulkaa pettää taas...

4 DL VETTÄ

1 PSS KUIVAHIIVAA

1 TL SUOLAA

2 DL ELOVENA KUITUISIA KAURAHIUTALEITA

2 DL LUOMU RUISJAUHOJA

1 DL SIEMENIÄ JA PÄHKINÖITÄ

N. 2 RKL SIIRAPPIA

VÄHÄN LUOMU RYPSIÖLJYÄ

SUNNUNTAI ROUHEISIA SÄMPYLÄJAUHOJA TARVITTAVA MÄÄRÄ

Aamupalan jälkeen päätin käyttää pakkasta hyväkseni ja siivotessani kannoin ulos myös olkkarin maton, sohvatyynyt ja huopia. Palkkioksi ihanan raikas koti - ainakin sen yhden iltapäivän. Ja toivon mukaan kuolleet pölypunkit. Meillä on muuten täällä uudessa kodissa vähintään tuplamäärä pölyä vanhaan verrattuna. Mutta niin muistelen ensimmäisestä yhteisestä keskustakodistammekin. Villakoiria ei juurikaan tarvitse etsiä... 

Ja TULPPAANIT on tietty puhtaan kodin ykkösjuttu. Niitä pitää olla nyt koko ajan :). Ja sitten NE henkarit, mitkä ostin syksyllä, niitä roikkuu siellä täällä..

Näillä paukkupakkasilla - ja muutenkin kylmälattiaisessa puutalokodissa kotoiluun keskeisesti liittyvät mun joululahjatossut. NIIN pehmeät, NIIN lämpimät, NIIN ihanat. Melkein aina jalassa - paitsi kun tuulettuvat. Niitä voi suositella.

Toinen valkoinen juttu mitä mietiskelin pyykätessäni, on meidän sohva. Monesti kuulee ajatuksen, että lapsiperheessä ei voi olla valkoista sohvaa. Mä olen SUPER tyytyväinen meidän sohvaan. Kangas on vesipesun kestävää HT-Collectionin omaa kangasta ja juuri pesin rahin päällisen neljässäkympissä ihan puhtaaksi. Eli kun valitsee vain jonkun järkevän kankaan, valkoinen toimii loistavasti - jos nyt siitä sattuu tykkäämään :)!!

Meillä on ollut ON valaisinprojekti. Tarvitaan paljon uusia valoja - keräilen pennosiani siis:). Naapurissa käydessäni näin siellä todella hyvin valoa antavan supersimppelin pöytälampun, josta tykkäsin kovasti. Ja kuinka ollakaan, törmäsin (luullakseni) samaan valoon Ikeassa. Pelkistetty muotoilu ja aivan ihana valo. Tykkään kovasti. Samassa paketissa oli kaksi valoa, isompi ja pienempi ja sitten erikseen yksittäin myydään vielä kaikkein pienintä. Nyt tietysti pimein vuodenaika alkaa onneksi olla voitettu, mutta kyllä sitä keinovaloa edelleen tarvitaan melko runsaasti.

Keittiöön palatakseni, uusi paistinpannumme ansaitsee tulla mainituksi. Vanha Jamie Oliver oli tullut tiensä päähän ja ihmettelin Iittlalla uusia. Tämä uusi on kyllä paras paistinpannu koskaan, jonka olen tavannut. Ihan rehellinen ollakseni tein valinnan melko puhtaasiti ulkonäön perusteella:). Meillä on Iittalan Tools-sarjan kattiloita ja muita juttuja ja tykkään muotoilusta. Nikottelin kaupassa hintaa, mutta en ole katunnut ostostani hetkeäkään. Detaljit löytyvät täältä.

Sairastupalainen tilasi täksi päiväksi lasagnea, joka valmistuu tässä. Helppo ja meillä suosiota saavuttanut ohje on Pirkan Vuohenjuustolasagne. Juustokastikkeen - tämänkin, teen aina Maizenalla - en osaa niitä jauhosuurusteita...

Ja viimeisenä ylpeänä esittelen, vihdoinkin jotain pientä seinillä..:). Eteisessä. Tää NIIN kestää. Ensin en osaa päättää mitä haluan ja mihin ja sitten se toteutus. Koukut olivat jo odottamassa, se ei meillä töki. Tämä projekti jatkuu vielä pitkään, varmasti myös jotain oikeitakin tauluja valokuvien lisäksi.

***

KOTOISAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

Helmiä prinsessoille

MEIDÄN EKA ADVENTTI ON KULUNUT ROUDATESSA.

KAMAA LAATIKKOON JA LAATIKOITA VARASTOON.

Olen useamman kuin yhden kerran kiitellyt 

sekä mielessäni ja ääneen sitä,

ettei meillä ole kohtuuttoman paljon tavaraa.

Olen pyrkinyt noudattamaan sääntöä,

että kun jotain tulee niin jotain lähtee.

Ja mieluummin vielä niin,

että ensin lähtee.

Ja juu, kyllä meilläkin on niitä

varastoituja laatikoita.

Niitä joka ei kukaan koko vuonna kaipaa.

Mutta ei onneksi hirmusti.

MUUTTO ON SIIS TÄYTTÄ TOTTA :).

JOUDUTAAN OLEMAAN VIIKKO EVAKOSSA,

UUTEEN KOTIIN PÄÄSTÄÄN VASTA ENSI VIIKONLOPPUNA.

TAVARAT SIIS ODOTTAVAT VARASTOSSA JA

IHANA ANOPPI YSTÄVÄLLISESTI MAJOITTAA MEIDÄT.

Arvatkaa,

kuinka pahasti sisustuskärpänen on purrut?

Olen kuitenkin onnistunut pysymään nahoissani

yhtä huutiksesta hankkimaani Muuramea

ja näitä henkareita lukuunottamatta.

Näin nämä Stockalla,

enkä voinut ottaa sitä riskiä,

etten saa niitä enää uuteen kotiin.

Kaksi jokaiselle perheen prinsessalle.

Henkarit Stockmann Casa (vai Decor..:)?
Värejä kuvan vaalenpunainen sekä helmiäisvalkoinen ja vaaleansininen

Uusi koti on vanha koti, muutamme sata vuotta vanhaan puutaloon. Emmekä pääse ihan valmiiseen... Alakerta asunnosta on kunnossa - ihan hyvässä, jos nyt ei ihan viimeisen päälle oman maun mukaisessa, niin kohtuullisen lähellä kuitenkin. Mutta puuttuvat neliöt ovat yläkerrassa, joka on kokonan rakentamatta. Meillä alkaa siis R E M O N T T I. Toisaalta ihanaa - tiedättehän, kun tekee itse saa sellaista kun tulee;). Taas päästään pähkäilemään - rappusia, laattoja, pintamateriaaleja. Kivaa!

Yläkerran piirustukset ovat osittain vielä mietinnässä. Sinne on siis tarkoitus rakentaa makkarit ainakin lapsille, mahdollisesti myös aikuisille. Lisäksi mietinnässä asuntoon on sauna ja lisää säilytys- ja kodinhoitotilaa. Tilaa ei ole rajattomasti ja pähkäilyn kohteena onkin makkareiden sijoittelu. Alakerrassa olisi hyvin tilaa aikuisten makkarille, mutta toisaalta mietimme sitä, ovatko lapset liian pieniä nukkumaan yksin ylhäällä. Kyllähän se normioloissa sujuu hyvin, harvoin edes heräilevät öisin. Lähinnä mietin sitä, kun se jokatalvinen oksennus- ja influessa-aalto iskee. On mukavampi nukkua sairaan lapsen lähellä. Kyllähän sitä toisalta voi aina jotain väliaikaista tällaisia tapauksia varten virittää. Kuitenkin ajattelen, että jos vanhemmat nukkuvat pääsääntöisesti alhaalla - kuulenko jos lapsilla on yöllä hätä... Miten asia on ratkaistu teillä, jotka asutte kahdessa kerroksessa? Kuulen mielelläni kokomuksia ja mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Ja jos meidän lapsilta kysytään, niin yläkerta on heidän valtakuntaa...

***

KAMERAKIN ON PAKATTU.

SE TARKOITTAA SIIS AINAKIN

PIENTÄ BREIKKIÄ

TÄÄLLÄ BLOGISSA.

IHANAA UUTTA VIIKKOA!

Meidän kodista...

... on kysytty.

Miltä meillä näyttää.

Ihanaa saada toiveita siitä mistä kirjoittaa.

Harmittaa vain, kun niiden toteutus aina venyy ja vanuu - 

niin nytkin.

Tällä kertaa  siihen on syy  -

muukin kuin se ikuinen aikapula.

Meillä on valoisaa ja vaaleaa.

Mun logikaan mukaan sotku häiritsee vähemmän,

kun tausta on tasaisen vaalea - ja tylsä. 

Persoonattomaksikin sitä voi joku sanoa.

Niitä värejä on sitten lastenhuoneissa.

Pinkkiä, vihreää, harmaata.

Ida huone näyttää tältä, näköjään vähän pimeänä tosin..:/

Meillä EI ole aina siistiä.

Vaikka rakastankin puhtautta ja järjestystä,

toteutuu se liian harvoin.

Eikä meillä ole aina shamppanjaa

olkkarin pöydällä.

Mutta maanantaina juhlittiin.

        

Meillä on pian uusi koti.

Saariston lapset ja aikuisetkin muuttaa-

 hieman urbaanimpaan ympäristöön.

Sydän on silti aina Saaristossa.

Eikä meri ole oikeastaan sen

 kauempan kuin nytkään.

Tästä alkaakin pian uudenlainen

sisustus- ja rakennusprojekti,

jossa voin valottaa enemmän sitä,

miltä meillä näyttää.

Kerron pian lisää, 

kunhan kaikki on IHAN varmaa...

... se on se lunastuspykälä mikä tässä vielä jännittää.