No Ne Kärryt

En ole koskaan ollut mikään ratas- tai vaunufriikki. Toki olen miettinyt, mitä kärryiltä haluan, mutta mihinkään erityiseen hifistelyyn en ole sillä saralla koskaan kokenut tarvetta. Idalle meillä oli aikoinaan Hartanin kolmipyöräiset mallit, olisiko ollut Jogger? Emilin aikana ostin käytettynä kevyemmät Quinnyn Speedit. Matkarattaina meillä on edelleen Idan kahdeksan vuotta vanhat jo hieman lonksuvat Quinnyt Zappit. Jotain kokemusta ja vertailupohjaa siis tässä kärryasiassa löytyy, mutta en todella voi sanoa olevani mikään asiantuntija. Yritän kuitenkin jakaa kokemuskia, josko siitä on jollekin apua

Muistan ajatelleeni jo pari vuotta sitten, että jos meille joskus vielä tulee vauva, NUO kärryt haluan. Samaisia kärryjä olin ihmetellyt ja pitänyt kummallisen näköisenä Tukholmassa Idan vauva-aikana - silloin niitä oli siellä joka toisella. Mutta niin siinä sitten kävi, että meille tuli vauva ja Bugaboon Cameleonit.

Vaikka valinta oli periaatteessa ollut pitkään selvä, pyörittelin asiaa silti mielessäni pitkään. Mitä kärryiltä haluan ja ovatko ne hintansa arvoiset. Meillä kärryjä käytetään arkisin puistossa ja keskustan kaduilla pyörimiseen. Matkaamme myös bussilla useamman kerran viikossa. Ennen Noelin pohdin paljon, kuinka paljon juoksisin kärryjen kanssa ja paljonko niitä työnnetään metsäpoluilla ja lumihangessa rinteen reunalla. 

Turun talvi ratkaisi viimeisen "ongelman", rinteen reunalla ei juuri tarvinut hengailla. Samoin kadut olivat lumettomia tai hyvin vähälumisia muutamia päiviä lukuunottamatta. Viikkomme ovat niinikään osoittautuneet niin hektisiksi, että yhtään metsäretkeä rattaiden kanssa ei ole tehty. Pääsiäisenä yritimme pakata kärryt mökille mukaan, mutta ne eivät mahtuneet autoon (eikä se ole kärryjen vika..;), joten myöskään metsäpolkuja ei ole näillä kärryilla kulutettu. Sen sijaan muutamia lenkkejä (nyttemmin noin kerran viikossa) olen kärryjen kanssa juossut. Mitkään juoksurattaat ne eivät todellakaan ole, mutta ajavat asiansa tässä tarkoituksessa uskomattoman hyvin. Jotain asiasta kertoo se, että eniten mua häiritsee kun on "tyhmä" olo juosta tuollaisten citykärryjen kanssa :). Tilasin paketin mukana ne suuremmat etupyörät, mutta ovat edelleen avaamattomana laatikossa.

Nimenomaan noihin ulkoilujuttuihin vedotoen pohdin myös Bugaboon Buffaloa, joka on mielestäni selkeästi sporttisempi. Pidin kuitenkin Cameleonien keveydestä. Kuvissa ne näyttävät keskenään hyvinkin samanlaisilta, mutta luonnossa niillä on mielestäni aika suurikin ero. 

Olenko tyytyväinen valintaani? No olen. Ehdottomasti. Tuntuu siltä, että käyttäjiä on kuunneltu, juttuja mietitty ja käyttömukavuuteen panostettu. Luin paljon kokemuksia ja mielipiteitä kärryistä ja voin allekirjoittaa lähes kaikki. Kärryt ovat supernäppärät ja kevyet myös pikkuapureiden työntää, pyörivät kaupassa, hississä ja bussissa ihan paikallaan. Heittoaisa on meille uusi juttu, sitä on käytetty tosi vähän, mutta toimii taas ahtaissa paikoissa erinomaisesti. Työntöaisan lonksuminen (ilmeisesti Bugaboon "tyyppivika") ärsytti alkuun, mutta kuten monet muutkin netissä kirjoittavat, en minäkään huomaa sitä enää. Tavarakori on ahdas ja vaunukopan kanssa tosi huono käyttää, mutta saan sinne kaiken mitä tarvitsee saada. Riittää siis meille - enkä tiedä paremmasta ;). Vaunukopan / ratasistuimen saa helposti irti ja kaukalon adapterit toimivat erittäin hyvin. Jostain luin arvostelua siitä, että lapsi on ratasosassa huonossa asennossa ja istuu "kupissa". Mielestäni asento on pitkälle sama kuin turvakaukalossa ja ajattelen, että jos lapsi viihtyy, ei asento voi olla kovin haitallinen. Noel siirtyi käyttämään ratasosaa noin kuukausi sitten vajaa viisikuisena ja sen toimintaan olen myös tosi tyytyväinen. Sekä Hartaneissa että Quinneissä istuinta sai säädettyä vain selkänojasta (uskon kyllä, että noista ajoista muutkin valmistajat ovat tulleet eteenpäin ;), näissä koko istuin "kippaa" kerralla ja asentoja on kolme. Lisäksi kärryt on helppo kasata ja tarvittaessa pyörät irroittaa.

Kärryihin on saatavana tietysti kaikenmaailman lisäosia. Ne isommat pyörät ja kaukaloadapterit tilasin yhdessä kärryjen kanssa. Sen lisäksi - ikuisena vesipullon ja/tai termosmukin kantajana ostin mukitelineen ja se on arjen luksusta, ihana ja ihanan turhamainen :). Teline saattaa olla tarkoitettu myös tuttipullolle ;), mutta toistaiseksi se on toiminut mun käytössä.

Meillä oli olemassa Ticketin untuvapussi, joten Bugaboon makuupussin jätin ostamatta. Tiksun pussi toimikin pakkasilla vaunukopassa hyvin. Ongelmia kuitenkin tuli, kun siirryimme ratasosaan. Valjaat eivät irtoa istuinosasta ja Tiksun pussista niitä ei saanut läpi. Lisäksi untuvapussi alkoi käydä kuumaksi. Tilasinkin nyt keväällä vielä lisäksi Bugaboon oman high performance lämpöpussin. Se on osittautunut mainioksi; siinä on kaksi eripaksuista päälliosaa, joita on helppo vaihdella kelin mukaan ja valjaat saa tarrojen avulla selästä hyvin läpi.

Istuin joitakin iltoja Googlen kaverina kun etsin edullisinta hintaa. Suomesta ostaessa takuuasiat on tietysti tarvittaessa helppo hoitaa, mutta Hollannissa hinta ratkaisi. Voinkin lämpimästi suositella Babuhuysia. Palvelu on todella ystävällistä,  sähköposteihin vastataan nopeasti, ja toimitus on molemmilla kerroilla sujunut ripeästi ja ongelmitta. Toimituskulut ovat mielestäni myös varsin kohtuulliset, 15€.

Ainakin joku lukijoistani oli kärryhankintojen edessä. Jokaisen tarpeet ovat tietysti erilaiset, mutta toivon tästä olevan hyötyä jollekin. Saa myös kysyä, tuskin muistin sanoa kaikkea ja autan kyllä mieluusti pohdinnoissa :).

Näillä mennään - ja näin mennään

Luulin jo, että blogger ei päästä mua enää kirjoittamaa mitään tällä tahdilla. Näyttää olevan onneksi armollista sorttia, joten näillä - tällä tahdilla ja toivottavasti koko ajan kiihtyvällä - mennään ;). Äitiyslomalaisen arki lienee verratavissa eläkeläisten samaiseen - hektistä.

Rääpäleaika on taaksejäänyttä, meillä asuu aurinkoinen ja seurallinen, mutta ilmeisen määrätietoinen pikkumies. Ruuhkatukka Nopale :).  Pieni pelko on, että näillä kolmosella ja nelosella olisi samanlainen temperamentti, nähtäväksi jää...

Tänään on tasan viisi kuukautta mittarissa, ihan huimaa. Maailmaa ihmetellään kovasti ja ensimmäinen hammas alkoi pilkistää viime viikolla. Vajaa pari kuukautta sitten pikkumies oppi kääntymään ja nyt olisi kova tarve päästä eteenpäin. Taaksepäin syntyy jotain liikettä mutta eteenpäin ei vielä - eikä toki tarvikaan. Välillä vaan turhautuminen näkyy pienestä. Uimassa olemme käyneet viikottain ja siitä Noel nauttii aivan hurjasti. Voin muuten lämpimästi suositella kaikille Turun seudulla asuville Suuren Sydämen Annukan vauvauintia ja vesipeuhua - todella ammattitaitoista ja nimensä veroista toimintaa ja Caribiassa puitteet ovat kohdallaan - arjen luksusta ilman saunaa elävälle ;).

Ruoaksi on vielä riittänyt pelkkä maito. Olen itse urheillut melko paljon jo muutaman kuukauden ajan - se lisää omaa jaksamistani ja hyvinvointiani 200%. Olen kuitenkin välillä miettinyt, mahtaako liika (?) liikunta vaikuttaa maidon määrään. Toistaiseksi tuntuu kuitenkin, että Noel on kasvanut ja ollut tyytyväinen vaikka usein tissitteleekin. Huomenna neuvola niin nähdään, mitä vauvavaaka sanoo. Mielelläni lykkäisin kiinteitä vielä kuukaudella...

Hankintoja tälle neloselle on tehty tosi maltillisesti. Vanhemmilta lapsilta ei ole jäänyt juuri mitään säästöön ja pinnasänky ja muut välttämättömyydet on toki hankittu. En koskaan ole ollut vaunufriikki, mutta tällä kertaa halusin panostaa niihin ja ajattelin esitellä ne lähipäivinä - nyt kun ulkona on taas valoa kuvata. Vaatehankinnat ovat myös olleet maltillisia. Nova Star on ollut Emilillä suosikkimerkki, niistä tykkään. Ulkovaatteissa on toistaiseksi pärjätty tosi vähällä - pian niitäkin pitää ruveta päivittämään - sekä vauvalle että isommille. Näistä lisää myöhemmin. 

Ihanaa, että olette vielä "linjoilla" ♥

Vauva-arkea

Wiuuh ja voih, mitä suhaamista meidän meno on ollut. Kyselin, jaksatteko lukea vauvajuttuja - mutta en ole niitä ehtinyt kirjoittaa. Nyt toivotaan, että pikkumies ottaa normaalit aamu-unensa, siinä tapauksessa aikaa pitäisi olla reilusti :).

Fakta ainakin meidän perheessä näyttäisi olevan, että vauva-arki ykkösen kanssa on täysin erilaista kuin näiden myöhemmin saapuneiden. Hyvä niin ja niin pitää mielestäni ollakin. Ekan kanssa voi rauhassa harjoitella, näiden muiden kanssa yritetään rauhoittua kun sopiva hetki siihen tulee. 

On ihanaa, kun sisarukset ovat jo omatoimisia. Toki kaipaavat paljon apua ja läheisyyttä, mutta pystyvät tarvittaessa odottamaan. Kaikki ovat olleet myös tosi isona apuna ja innoissaan auttamassa kaikessa vauvanhoitoon liittyvässä. Ei ole väliä, pitääkö viedä kakkavaippa, hakea äidille vettä tai pitää pikkuveljeä sylissä, kaikki on hoitunut mukisematta ja suurella innolla. Välillä hoitovuoroista myös tapellaan.

Meillä arki sujuu isompien aikataulun mukaan. Koululaiset ovat tietysti koulussa ja Ellen käy leikkikoulussa aamupäivisin klo 9-12. Kuten jossain edellisessä postauksessa mainitsin, olen taas opetellut käyttämään bussia. Kärrylenkki leikkikouluun Elleniä hakemaan ja bussilla takaisin tai päinvastoin on jo muutaman kerran toteutunut ja toivon, että saan sen "vakkari-ohjelmaani". Nautin siitä, että pääsen myös usein koululaisia koululle vastaan (ja nautin myös siitä, olen toivottu hakija, tiedän ettei se varmaankaan jatku pitkään ;). Iltapäivisin olemmekin sitten Noelin kanssa harkkataksina. Idan harkat alkavat usein jo kolmelta ja muilla vähän myöhemmin - siinä menee mukavasti koko iltapäivä ja usein palaudumme vasta illalla. Toki välillä käymme kotona. Keskeneräinen remotti aiheuttaa juuri tuohon iltaan haasteita - toki meillä on kaksi aikuista perheessä lapsia varten, mutta olen koittanut järjestää meistä remonttitaitoisemmalle aikaa tehdä niitä hommia töiden jälkeen. No, tilanne toivottavasti pian sen suhteen helpottaa.

On pikkuinen toki muuttanutkin arkeani. En muista koska olen istunut niin paljon telkkarin ääressä kuin Noelin syntymän jälkeen (luultavasti en viimeiseen neljään vuoteen, koska hämmästelen ja kiukkuilen jatkuvasti siitä uusintojen määrää joka telkkarista tulee). Nautin siitäkin, kun voin rauhassa syöttää sohvalla - kun muutakaan ei oikein voi tehdä. Jotkut pakolliset asiat toki sujuvat samaan aikaan, mutta yritän tietysti rauhoittaa nuo ruokailuhetket toistaiseksi vain meidän kahden välisiksi.

Näyttäisi siltä, että meille on tullut Emilin lisäksi toinenkin langanlaiha höyhensarjalainen. Viime viikolla kävimme muutamaa päivää vajaa kaksiviikoisena neuvolassa, eikä paino ollut lähelläkään syntymäpainoa. Eilinen neuvola onneksi paljasti tilanteen korjaantuneen ja massakauden aloitetun kuten olin aavistellutkin, mutta edelleen ollaan kyllä reilusti miinuskäyrillä - vaikka onneksi jo syntymäpainossa. Neuvolantäti ei ollut asiasta onneksi mitenkään huolissaan, käyriä on kuulemma tässä vaiheessa turha tuijottaa, tärkeintä on, että painoa tulee. Niin hurjaa kun se onkin, niin se aivan pienin rääpälevaihe alkaa olla taakse jäänyttä ja saamme pian laittaa jo ihan pienimmät vaatteetkin syrjään. 

Meillä kaikki lapset ovat olleet tosi huonoja yönukkujia (tai kovia tissittelemään) ensimmäiset puoli vuotta. Mitään rytmiä ei Noelilla vielä ole - tai no, tähän asti on melkein menty syö-nukkuu-syö-nukkuu-rytmillä. Parina viime päivänä on ollut muutamia pidempiä hereilläolojaksoja ja yksi niistä sijoittuu mukavasti alkuyöhön - joka on tällaiselle iltatorkulle aamuihmiselle ihan painajaismaista. Pitänee kaiketi koittaa muuttaa hiukan omaa rytmiä - ja asennetta sen nukkumaanmenon suhteen, jos sama näyttää jatkuvan. Kylvystä on muodostunut hitti, pitää sen avulla vielä koittaa enemmän tainnuttaa pikkumies yöpuulle. Onneksi toisaalta yöllä nukutaan 3-4h putkeen - se vähän helpottaa verrattuna vaikka Idaan, joka söi joka toinen tunti :). Nyt kun nuo hereilläolojaksot ovat pidentyneet, kalastellaan ja odotellaan niitä ensimmäisiä ihania hymyjä. Tahattomia sellaisia - mutta aivan hurmaavia on meille jo väläyteltykin.

Ekat jumppakisatkin on pikkumies jos ehtinyt nähdä. Viikonloppuna kisattiin kotihallissa JunnuGym -telinevoimistelun joukkuekisat. Tytöt voimistelivat hienosti hopealle, vain reilun puolen pisteen päähän kultamitalista (joka on aika vähän kun kokonaispisteet ovat yli sadassa).