31.3.2011

Sveduilla välikauteen


Eikö tää lumi sula koskaan?!

Maanantaina kävimme lasten kanssa
"omassa" rannassa katsastamassa jäätilannetta.








Ida tietysti luuli,
että veteen pääsee jo loiskuttelemaan.
Pettymys oli melkoinen,
kun totuus selvisi.



Karu pohjoistuuli
 puhalsi pois viimeisetkin toivonrippeet...
Hrrrrrrrrrr...



Mähän pesin jo viikko sitten talven pois.
Näillä meidän surullisen kuuluisilla 
VÄLIKAUSIVAATTEILLA
mennään.

Mä en löytänyt kevätmallistoista MITÄÄN kivaa.
En kerta kaikkiaan mitään.
Alkoi ärsyttää,
joutuisin maksamaan ison summan ulkovaatteista,
joita en oikeasti edes halua.
Meillähän siis vain Emilille mahtuivat vanhat.

Kaikki lähti tästä .
Tykkäsin mallista ja Idakin ihastui mustaan.

MARKKINOINTIKYSYMYS.

Sitä voisi stailata millä tahansa värillä.
No, melkoisten mutkien kautta ja kiitos ihanien blogiystävien
takki tuli meille -
ja matkaa huomenna takaisin.
Liian ohut.
Mä en heti uskonut, pakko oli kokeilla.
Lisäksi malli oli sellainen,
että muuten sopivaan kokoon paksuhko fleece ei mahtunut alle.

Niin me sitten marssimme sinne toiseen ruotsalaiseen luottofirmaan -
samaisen blogiystävän suosituksesta,
joka oli jo pariin kertaan yrittänyt sanoa,
että se Peak on ohut.
Siis TOSI ohut;).

Ja näillä mennään.

TYTÖILLÄ POLARN O PYRET SOFT SHELL JACKA OCH ZIPBYXOR.

*M U S T A T*

Ellenillä kokoa 98 cm ja Idalla 122 cm.

Ja näihin sitten vino pino vaaleanpunaisia asusteita-
lähinnä pipoja.
Niistä ei kuulemma kannata mainita täällä sen enempää;).

Tänään posti toi ihanuuksia UNQ:lta, 
niistä lisää kun ehdin ottaa kuvat.

Emilin soft shell odottaa meitä toivottavasti Sellossa
ja housut siinä aika lähellä.

Mä tiedän että tällainen ajatusmaailma on kieroutunut,
mutta mun on NIIN PALJON HELPOMPI
pakata reissuun, päiväkotiin ja muualle mukaan,
kun kaikilla lapsilla on samat vaatteet 
(joo, ei tarvitsisi olla samassa värissä, JOS olisi enemmän omaa silmää miellyttäviä vaihtoehtoja:).
Yhden kerran ajattelu riittää kolmen sijaan.

Meillä on menty koko talvi yksillä - kaksilla ulkovaatteilla.
Välikausi jatkuu samoin.
Näille kaveriksi ehkä ohet Ticksut - tai jotain.
Jos nyt löydän.








Ellen on tänään käynyt elämänsä ensimmäisellä kampaajareissulla,
joten ei tarvitse soittaa lastensuojeluun;).



INSTALLING SPRING...

████████░░░░░░░░░░░░░░░░░░░░░

33% DONE. Install delayed....please wait.

Installation failed. Please try again.










27.3.2011

Voiko välikauden skipata - Part II - VIIVI JA VIKTOR





NIIN,

voisko sen välikauden skipata,
ja siirtyä suoraan kesämekkoihin?!
Kuka lähtee messiin:)?

on 
t ä y n n ä
kesäihanuuksia!
Jotka muuten hupenevat vaihdilla.

Alkuviikosta shoppailin 
ja parin päivän päästä meillä
oli jo ihana paketti:)!!

Jälleen nopsa toimitus ja
ystävällinen palvelu.

Mekkoja tytöille,
Emilille shortsit, teeppari ja sukkia.
Ja kaupan päälle vielä ihana MOP:in puuvillahuivi:)!

ELLEN PÄÄSI ISOSISKON MALLIKURSSILLE.
- VEDÄ MASU SISÄÄN, KATO NÄIN...
-AI NÄIN VAI...?!




Tyttöjen mekot 
Idan leggarit 

Mekot aivan superihanaa,
laadukkaan tuntuista ja pehmeää
puuvillasekoitetta.
Miksei näitä ole aikuisille:)?!


Idalla ala- ja yläosa kokoa 6 - 
mekko voisi olla isompikin, mutta toisaalta lyhyt on kesällä kiva:).

Ellenin mekko kokoa 2 - just perfect!


-ÄITI VOIKSÄ KUVATA KUN MÄ TEEN SILLAN,
JA SPAGAATIN,
JA SAMMAKKOSPAGATIN,
JA KATO MUN TIMATTINILKAT,
JA...
JA...



Emilillä Hilfigerin kesämalliston

Sekä shortsit että t-paita yllättivät positiivisesti.
Teeppari on pehmeää ja paksuhkoa materiaalia.
Näitä voisi ottaa kasakaupalla kaappiin,
kuten sieltä mallistosta kaikkea muutakin...


Sivujen tuotetietojen mukaan shortsit ovat pientä mitoitusta.
Arvoin kokjen 4 ja 6 väillä (vitosta ei ole) ja päädyin neloseen
On ainakin meidän läpinäkyvälle tapaukselle ihan passelit,
muutenkin housissa siis käytössä pääsääntöisesti 104cm.

T-paita sen sijaan on koko 6, 
eli nämä ovat mielestäni nafteja.

Sitä kesää odotellessa helmoja heiluteltiin meidän yläolkkarissa,
josta on muodostunut tanssi-, voimistelu- ja valokuvausstudio.


Tyttöjen mekot

Jos äiti tykkääkin konservatiivisemmasta,
niin tytöt rakastuivat näihin heti.
Kuka voi vastustaa näitä helmoja:)?

Idalla koko 8 ja Ellenillä 4 -
näissä toimi siis hyvin normikoko +2...


Tähän ne jäi odottamaan kesää...


... vaikka nyt kyllä meidän välikausivaateasiatkin alkavat järjestyä - pikku hiljaa.
Niistä lisää seuraavaksi:).

** LEPPOISAA SUNNUNTAITA **

21.3.2011

Ai niin...


... munhan PITI kirjoittaa
IKKS
 kokoasiaa edelliseen -
käyn päivittämässä.

Ja mun PITI kertoa,
että olen aktivoitunut listaamaan
huutikseen -
ja ihan kaikkia kokoja:).
Päivitän senkin.
Sillä välin niitä voi kyllä kurkkia.











20.3.2011

Voiko välikauden skipata - PART I - Melijoe


VÄLIKAUSI oli mulle vielä kuusi vuotta sitten kokonaan tuntematon käsite. Joo, oli mulla kevätvaatteita ja syksyvaatteita, mutta välikausivaatteita en tiennyt olevan olemassakaan:). No, lasten myötä moi muukin asia on muuttunut... Nyt on välikausitakki, välikausihousut, välikausihanskat, välikausipipot, välikausikengät... PUUH. Mulla tulee koko v ä l i k a u s i korvista ulos - MÄ HALUUN KESÄN - mieluiten h e t i !!!

No en mä oikeasti inhoa kevättä, päinvastoin, ihanaa, kun aurinko rupeaa paistamaan ja kelit lämpenevät. Kesää odotellessa tässä joutuu vain kahlaamaan vielä melkoisessa loskassa, ja se aiheuttaa pientä ahdistusta. Ei muuten, mutta tyttöjen välikausivaatteiden PITI MAHTUA vielä keväällä. Jep. Kaunis ajatus. Emilin takki menee nippa nappa, kaikki muu näyttäisi menevän vaihtoon. Ja olen olin ihan pulassa. En ole löytänyt mitään kivaa, enkä halau maksaa välikausivaatteiden aiheuttamia summia mistään "ihan kivasta". No, homma alkaa pikkuhiljaa ratketa, kiitos ihanien blogistiystävieni! Palaan tähän kun on palattavaa:)

Kesää odotellessa UPSin auto kaarsi perjantaina pihaan ja toi paketin Melijoelta. Nämä vaatteet IKKS:n mallistosta, jonka voisin ottaa meille kokonaisuudessaan.  Never say never - mä olin vielä viime kesänä tammikuussa pahasti allerginen kaikelle merihenkiselle ja raidoille. Ja SINISELLE. Vaan kuinkas sitten kävikään... Tytöille leggareiden kanssa pidettävät pitkät paidat, Emilille slimmimpi rentojen farkkujen tai shortsien kanssa.





Ja tytöille tietenkin mekkoja.
Ihastuin Idalle mustaan Melijoen kuvassa,
je neiti tykkäSi itsekin.
On kiva myös päällä.
Babypuolelta löysin Ellenille,
enemmillä rimpsuilla...

T-paidan Ida valitsi itse.
Mä tykkään ihan hurjasti noista 
IKKS:n
yksityiskohdista.
Loppuun asti ajateltu.


IKKS on ranskalaista ja pientä kokoa siis. 
Idan mekko kokoa 6, voisi olla myös 8, samoin paita 6, teeppari 8. 
Normaalisti Idalla käytössä nyt n. 122 cm.

Emilin shortsit koko 5, voisi olla myös koko 4:) ja paita kokoa 5.
Emilillä käytössä 104 cm / 110 cm.

Ellenin paita isompien mallistosta koko 3,
mekko babypuolelta, kokoa 3.
Babypuolen koot ovat kyllä pienempiä.
Ellenillä käytössä vähän joka kokoa, n. 92-98 cm.

Autan kokoasiaoissa mielelläni,
mutta perusneuvo on ehkä ottaa
 nollakäyrällä kulkevalle lapselle
yksi koko ikävuotta isompi.

***

Pakko palata hiukan ajassa taaksepäin,
arvatkaa mitä meillä syötiin tänään aamupalaksi:)?


Tuoreita sämpylöitä,
kiitos Anni ohjeesta!

Näistä tuli NIIN hyviä,
kokeilkaa!!!

Sunnuntaiaamuisin on lupa myös herkutella.

Superhelppo
 MUSTIKKAPIIRAKKA:

100g juoksevaa voita
1 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja (osan voi korvata grahameilla)
1 tl leivinjauhetta

Nämä sekoitetaan em. järjestyksessä.
Voi ja sokeri kuuluisi kai taiteen sääntöjen mukaan vaahdottaa
 - hyvää tulee myös oikaisemalla tässä kohdassa.

Päälle mustikoita

Päälimmäiseksi

1 prk kermaviiliä (kevyt toimii hyvin)
1 muna
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Sekoitetaan ja kaadetaan.
Uuniin 200 astetta 30-40 minsaa.

"Äiti, koska leivotaan taas mustikkapiirakkaa..?"


***


Kurkkaa päivitetty
 HUUTO.NET.

15.3.2011

Bollskoj


Emil aloitti parivuotiaana lähikoululla
vanhempi-lapsi-jumpan -
kerran viikossa.
Perusjuttuja, kivaa yhdessäoloa.

Jumpan ohjaaja perusti viime syksynä
Bollskoj-ryhmän,
minne houkutteli 
(no joo, ei paljon tavinut houkutella..)
myös Emilin.

Bollskoj on peruspalloilua pienille-
kaikkea mitä palloiluun liittyy.
Näin menille kerrottiin,
ja me tietysti uskoimme.
Ensimmäisillä kerroilla kävi hyvinkin selväksi,
että
"kyllä tämä on käsipalloa",
kuten eräs isä meitä 
kentän laidalla valisti.

Tiedättehän te nämä suomenruotsailaiset...

No, Emil pelaa siis käsipalloa.

Ja olen kyllä sitä mieltä,
että ihan  sama mikä pallopeli näillä pienillä,
samat motoriset taidot siellä kehittyvät ja liikunnan riemu syntyy -
kunhan vain on hyvä valmentaja.
Ja Emilillä on!

Iltapala meinasi mennä väärään kurkkuun yksi ilta,
kun kuulin, että ovat osallistumassa
TURNAUKSEEN.
Siis mun neljävuotias?!

Tarpeeksi pientä vastusta ei löytynyt -
pelasivat minityttöjä vastaan.

Kivaa oli -
ja sehän on pääasia -
eikä vähiten sen loistavan valmentajan ansiosta.




Kaikkia pelipaikkoja pääsi kokeilemaan -
ja maalissaolo on sitä parasta:)!!


Ja joo - 
onhan ne pieniä:)!!!

URHEILUKUVASUSTA AJATELLEN MULLA OLISI AINAKIN YKSI PIENI RAHAREIKÄ.

12.3.2011

Helposti ruskettuva?


Mä en todellakaan ole, vaikka kuinka haluaisin, mikään kosmetiikkaguru - en sen paremmin tukkajutuissa, ihonhoidossa kuin meikeissäkään. Päinvastoin, ilolla otan kaikki vinkit vastaan mitä löydän. Nyt on kuitenkin pakko jakaa teidän kanssa yksi juttu, jonka takia olen tuskaillut vuosia - ja mihin löytyi ratkaisu. Ja kun kerran en ole mikään meikkiguru, voi olla, että kaikki muut ovat tienneet tästä jo sata vuotta, mutta jos joku nyt ei vielä tiedä niin... 

Mä olen pimeään aikaan valkoinen ja kalpea, mutta kun aurinko pilkistää niin väri tarttuu helposti. Varsinkin rinteessä ja merellä vaihdan keväisin väriä melko nopsaan. Edellä mainituissa paikoissa en juurikaan meikkaa muuta kuin ripisväriä ja huulikiiltoa, mutta sieltä on ikävä kyllä välillä tultava ihmisten - ja meikkien ilmoille. Lähtiessä sopivan sävyinen meikkivoide on siis aurinkoisten päivien myötä muuttunut liian vaaleaksi. Voisin tietysti ostaa arsenaalin eri sävyisiä meikkivoiteita, jos en joutuisi laskemaan pennosiani. Eilen löysin asiaan kuitenkin halvemman ratkaisun.

Yleensä meikkiostoksilla yritän välttää myyjiä, joilla on tietyn merkin vaatteet yllään. Mulle tulee aina sellainen olo, että ne myyvät vain omaansa, hinnalla millä hyvänsä. Mieluummin siis etsin puolueettomiin pukeutuneen myyjän. Eilen Stockalla olin valikoimassa toisen myyjän kanssa Lancomen meikkivoidetta, mutta myyjä tarvitsi apua ja paikalle saapui toinen Helena Rubinsteinin paidassa. Sain uudelta myyjältä ennakkoluuloistani huolimatta asiantuntevaa apua ja oikea sävy löytyi. Lopuksi hän kuitenkin halusi näyttää "yhden loistavan tuotteen". Mulla oli vähän kiire, mutta Lancome jäi hyllyyn ja tulin kotiin tämän kanssa.



Helena Rubenstein
COLOR TO MIX
Taylor made shade creator
to blend into your facecare.


Tällä voi siis mixata
 liian vaalean meikkivoiteen
 mieleisekseen,
tai sekoittaa
päivävoiteeseen,
vartalovoiteeseen,
aurinkovoiteeseen...

Tätä mulle, kiitos.





Taylor made shade creator to blend into your facecare.
The first pigment concentrate to blend into your daily face cream. In a simple gesture, add a hint of color to your favorite anti-ageing Helena Rubinstein skincare to create your ideal tailor-made shade. Expert tips: You can blend COLOR TO MIX into: your daily facecare for a naturally sun-kissed effect - your foundation to increase its color intensity when you have a tan - your sun face cream to combine protection and sun-kissed effect.



6.3.2011

Laskiaisen hiihtokoulu


Sain muutamia pyyntöjä kirjoittaa
vinkkejä lasten hiihdonopetuksesta.

Jotain ajatuksia viime keväältä
voi käydä vilkaisemassa täältä.

Eipä ne asiat juuri ole muuttuneet -
suutarin lapset kulkevat edelleen ilman kenkiä.
Eivät pyynnöistään huolimatta ole päässeet hiihtokouluun
tänäkään talvena.

En tiedä, miksi se on niin mahdoton organisoitava.

Syytä nimittäin olisi,
arvatkaa vain,
kuunteleeko kuusivuotias neiti-ihminen,
mitä hiihdonopeäidillä on sanottavana?!
NOUP.


Edellisiin ihaniin kommentteihin viitaten -

YHTEISTYÖKYKYISIÄ JA AVULIAITA?!
 H A L U T E S S A A N.

Minkä ikäinen lapsi kannattaa viedä hiihtokouluun? Tiedätte kyllä, riippuu lapsesta. Muistelen, että nuorin oppilaani on ollut 2v, ja lastenhoidoksi se meni. Sen ikäisen kanssa voi toki leikkiä suksilla, mutta on ihan turha opettaa mitään, kun toinen hädin tuskin osaa puhua. Ajattelisin, että 4-6 vuotiaasta alkaen lapsi pystyy vastaanottamaan sen verran ohjeita, että hiihtokoulusta kannattaa maksaa. Tunti pari kauden alussa - tai monen keskuksen tarjoama Werneri-kurssi on varmasti paikallaan.

Jos hiihtokoulu tuntuu huonolta vaihtoehdolta, itsekin päsee varmasti alkuun. Mun ajatus sekä omien, että hiihtokoululaisten kanssa - kuten vuosi sitten myös kirjoitin - on tehdä itsensä tarpeettomaksi ja auttaa lapset mahdollisimman omatoimisiksi suksilla liikkujiksi.


Yritän opettaa lapsia alusta asti huohetimaan omista välineistään, laittamaan sukset itse jalkaan ja ottamaan pois. Näytän myös miten siteen toimivat ja jos suksi lähtee kesken jalasta pois, miten takaside avataan, jotta suksen saa takaisin jalkaan -

rinteessä on muuten ihan liikaa aikuisiakin, jotka eivät tätä tiedä...



Kun sukset on saatu jalkaan, opetan lapsille ihan perusliikkumista suksilla. Pyöritään ympyrää, tehdään lumikukkia, käydään kyykyssä ja selällään, harjoitellaan nousemista, hypitään paikallaan - ihan mitä vain. Ei niin, että vanhempi tai hiihdonope raahaa lasta perässään, vaan niin, että autetaan eteenpäin ja esim. hissiin vain juuri sen verran kun tarvii. Usein pelkkä läsnäolo riittää:). Tämä helpottaa rinteessä liikkumista mielestäni ihan merkkittävästi.


Jos lapsi on ekaa kertaa suksilla, opetan seuraavaksi liukumista ja suksilla seisomista. Paino keskellä ihmetellään, missä ne varpaat ovat, painavatko ne monoja. Ihan minipienestä mäestä. Siis sellaisesta, josta juuri saa vauhtia ja joka päättyy tasaiselle. Usein tällainen löytyy jo vuokraamon edestä tai kahvilan nurkalta. Aluksi vain ihan vähän vaihtia. Minipikkusen.

Kun liukuminen sujuu, harjoitellaan auraa ja jarruttamista. Vanhempia lapsia pyydän työntämään kantapäitä ulos ja pitämään suksenkärkiä yhdessä. Jos se tuntuu vaikealta, autan lapsen jalkoja oikeaan asentoon. Usein hahmottaminen oman liikkeen kautta on helpompaa. Monille aura-asennon löytäminen on aluksi vaikeaa, mutta siitä ei kannata tehdä kynnyskysymystä:). Vaikka auraaminen tai jarruttaminen ei suju täydellisesti, vien lapsen vähän pidempään mäkeen, jossa pystyy harjoitelemaan kääntymistä. 


Aikuisille - tai insinööreille - saatan joskus kertoa, että paino pidetään ulkosuksella kääntyessä. Muuten opetan kääntymistä yläkropan avulla. Aina ja kaikille. Ihan pienten lasten kanssa lasken itse takaperin edellä valmiina koppaamaan, jos vauhti karkaa, käännyn itse edellä ja pyydän katsomaan käännöksen suuntaan. Kun lapsi kääntää päätä, myös hartialinja kääntyy ja jos vauhtia on vähänkin, sukset kääntyvät (pieni bloggausapulaiseni kertoo tässä vieressä että "toi Ellen jarrutti, tosi hienosti. Hän oli naruhississä ihan ite:).  Jos olen varma, ettei vauhdin karkaamisesta ole vaaraa, lasken lapsen takana, jolloin saan hänet kurkkimaan itseäni ja kääntämään siis hartioitaan enemmän. Ja siitä se siis lähtee. Auraaminen usein aukeaa lapsille käännösten avulla.



Ellenillä on kuvissa päällä valjaat, jotka olivat reissussa käytössä. Valjaiden avulla lasta pystyy ohjaamaan käännöksiin ja jos vain pikkulaskija jaksaa, niin suksilla seisominen kehittyy. Ellen kökötti viikon lomareissulla valjaissa suksilla ja viimeisenä päivänä neiti keksi, miten käännytään. Sen jälkeen valjailla olikin sitten turha ohjailla...

Isommille lapsille mitä parhainta treeniä on kaikki metsäreitit, hyppyrit, aaltoladut, kepit, portit jne. Näitä hiihtokeskukset tarjoavatkin kiitettävästi. Äitiminä on tietysti aina hiukan huolissaan kun lapset pomppivat ja laskevat metsässä ja välillä kiellän isommat hyppyrit. Ihan pienet (mun kullanmurut) eivät vielä osaa mielestäni asettaa omia taitorajojaan, se on aikuisen tehtävä. Ja välillä äidin pitää vain venyttää hermojaan...




Ja se sama, mikä joka paikassa muualla. Nälkä ja väsy hiipivät salakavalasti. Meidän perheessä usein onneksi äidille ekana, joten pystyn ennakoimaan. Meillä miehet pystyvät toimimaan hiukan nälkäisinäkin, mutta nekin on perempi ruokkia ajoissa:).


Lasten ehdoilla siis mennään - niinkuin lapsiperheissä aina ja joka paikassa. En tiedä miten se muuten onnistuu. Sukset jalassa ulkoilu koko perheen kanssa on kuitenkin mainio tapa viettää aurinkoisia kevätpäiviä:). 
   
Varusteista kirjoittelin siellä vuoden takaisessa. Ida sai sauvat tänä talvena, viidentenä laskutalvenaan. Niitä on hartaasti kinuttu jo pari talvea, mutta kun neiti ne nyt sai, laskee hän kuitenkin edelleen mieluummin ilman. Sauvoja en juuri suosittele alle kuusivuotialle kouluikäisille - paitsi jos nyt sattuu kiertämään keppejä leikkaavilla käännöksillä.

Ja summa summarum - tekemällä oppii ja toistoja tarvitaan. toislle enemmän kuin tosille. Meidän lapsille varmasti ainakin sen keskiverron verran - en ole laskenut kuinka monta rinnepäivää on tänä talvena takana, mutta kyllä niitä on kertynyt. Ei pidä siis ihmetellä, jos kaksi neljävuotias ei heti hoksaa, mistä on kyse.




 En tiedä saivatko kysyjät vastauksia tämän avulla.
TOIVON NIIN.
Saa kysyä, autan kyllä hiihtoasioissa mielläni, jos vain osaan.


#AURINKOISIA LASKUPÄIVIÄ#