Tää on ollu mun pitkäaikainen projekti.
Saada koko perhe samaan kuvaan.
Ajattelin silloin kun Ellen syntyi,
että kun neiti kävelee ja näyttää ihmiseltä,
niin sitten.
Mutta siihen meni päälle vielä pari vuotta.
Nyt sain vihdoin aikaiseksi.
Elokuun lopulla, kun PITI olla aurinkoista ja kaunista.
Satoi ja tuuli, luonnollisesti - ja kovaa :).
Meillä oli onneksi superreipas kuvaaja.
Vilu näkyy kuvissa,
mutta perhekuvissa elämä ja sen jäljet saakin näkyä.
Enemmän kuin kaksi ihmistä samassa kuvassa
on aina kuvaajalle haaste.
Ja kun mukana on lapsia, aikuisten pitäsi keskittyä
vain kuvaamiseen ja kuvaajaan, ei lapsiin.
Vaikka tämän aina sanoo kameran takaa,
helpommin sanottu kuin tehty.
Perhekuvaus ajatuksena on jotenkin kovin amerikkalaista.
Tai siltä musta tuntuu. Siis samaa kategoriaa kuin joulu ja kiitospäivä:).
Mutta ehkäpä ajatus rantautuu enenevässä määrin tännekin pikku hiljaa.
Olisi hauska kuulla teidän ajatuksia perhekuvista.
Miksi ja miksi ei?
Se, millaisia kuvia kuvin haluaa - ja millaisia niistä tulee, onkin sitten kokonaan toinen juttu.
Yhtä suosikkikuvaajaani lainatakseni
"Your Family, Your Art".
Lämmin kiitos näistä kuvista kuuluu
Anna on aloittanut myös hiljattain blogin,
käykää kurkkaamassa loistavia kuvia.
♥
