Wiuuh ja voih, mitä suhaamista meidän meno on ollut. Kyselin, jaksatteko lukea vauvajuttuja - mutta en ole niitä ehtinyt kirjoittaa. Nyt toivotaan, että pikkumies ottaa normaalit aamu-unensa, siinä tapauksessa aikaa pitäisi olla reilusti :).
Fakta ainakin meidän perheessä näyttäisi olevan, että vauva-arki ykkösen kanssa on täysin erilaista kuin näiden myöhemmin saapuneiden. Hyvä niin ja niin pitää mielestäni ollakin. Ekan kanssa voi rauhassa harjoitella, näiden muiden kanssa yritetään rauhoittua kun sopiva hetki siihen tulee.
On ihanaa, kun sisarukset ovat jo omatoimisia. Toki kaipaavat paljon apua ja läheisyyttä, mutta pystyvät tarvittaessa odottamaan. Kaikki ovat olleet myös tosi isona apuna ja innoissaan auttamassa kaikessa vauvanhoitoon liittyvässä. Ei ole väliä, pitääkö viedä kakkavaippa, hakea äidille vettä tai pitää pikkuveljeä sylissä, kaikki on hoitunut mukisematta ja suurella innolla. Välillä hoitovuoroista myös tapellaan.
Meillä arki sujuu isompien aikataulun mukaan. Koululaiset ovat tietysti koulussa ja Ellen käy leikkikoulussa aamupäivisin klo 9-12. Kuten jossain edellisessä postauksessa mainitsin, olen taas opetellut käyttämään bussia. Kärrylenkki leikkikouluun Elleniä hakemaan ja bussilla takaisin tai päinvastoin on jo muutaman kerran toteutunut ja toivon, että saan sen "vakkari-ohjelmaani". Nautin siitä, että pääsen myös usein koululaisia koululle vastaan (ja nautin myös siitä, olen toivottu hakija, tiedän ettei se varmaankaan jatku pitkään ;). Iltapäivisin olemmekin sitten Noelin kanssa harkkataksina. Idan harkat alkavat usein jo kolmelta ja muilla vähän myöhemmin - siinä menee mukavasti koko iltapäivä ja usein palaudumme vasta illalla. Toki välillä käymme kotona. Keskeneräinen remotti aiheuttaa juuri tuohon iltaan haasteita - toki meillä on kaksi aikuista perheessä lapsia varten, mutta olen koittanut järjestää meistä remonttitaitoisemmalle aikaa tehdä niitä hommia töiden jälkeen. No, tilanne toivottavasti pian sen suhteen helpottaa.
On pikkuinen toki muuttanutkin arkeani. En muista koska olen istunut niin paljon telkkarin ääressä kuin Noelin syntymän jälkeen (luultavasti en viimeiseen neljään vuoteen, koska hämmästelen ja kiukkuilen jatkuvasti siitä uusintojen määrää joka telkkarista tulee). Nautin siitäkin, kun voin rauhassa syöttää sohvalla - kun muutakaan ei oikein voi tehdä. Jotkut pakolliset asiat toki sujuvat samaan aikaan, mutta yritän tietysti rauhoittaa nuo ruokailuhetket toistaiseksi vain meidän kahden välisiksi.
Näyttäisi siltä, että meille on tullut Emilin lisäksi toinenkin langanlaiha höyhensarjalainen. Viime viikolla kävimme muutamaa päivää vajaa kaksiviikoisena neuvolassa, eikä paino ollut lähelläkään syntymäpainoa. Eilinen neuvola onneksi paljasti tilanteen korjaantuneen ja massakauden aloitetun kuten olin aavistellutkin, mutta edelleen ollaan kyllä reilusti miinuskäyrillä - vaikka onneksi jo syntymäpainossa. Neuvolantäti ei ollut asiasta onneksi mitenkään huolissaan, käyriä on kuulemma tässä vaiheessa turha tuijottaa, tärkeintä on, että painoa tulee. Niin hurjaa kun se onkin, niin se aivan pienin rääpälevaihe alkaa olla taakse jäänyttä ja saamme pian laittaa jo ihan pienimmät vaatteetkin syrjään.
Meillä kaikki lapset ovat olleet tosi huonoja yönukkujia (tai kovia tissittelemään) ensimmäiset puoli vuotta. Mitään rytmiä ei Noelilla vielä ole - tai no, tähän asti on melkein menty syö-nukkuu-syö-nukkuu-rytmillä. Parina viime päivänä on ollut muutamia pidempiä hereilläolojaksoja ja yksi niistä sijoittuu mukavasti alkuyöhön - joka on tällaiselle iltatorkulle aamuihmiselle ihan painajaismaista. Pitänee kaiketi koittaa muuttaa hiukan omaa rytmiä - ja asennetta sen nukkumaanmenon suhteen, jos sama näyttää jatkuvan. Kylvystä on muodostunut hitti, pitää sen avulla vielä koittaa enemmän tainnuttaa pikkumies yöpuulle. Onneksi toisaalta yöllä nukutaan 3-4h putkeen - se vähän helpottaa verrattuna vaikka Idaan, joka söi joka toinen tunti :). Nyt kun nuo hereilläolojaksot ovat pidentyneet, kalastellaan ja odotellaan niitä ensimmäisiä ihania hymyjä. Tahattomia sellaisia - mutta aivan hurmaavia on meille jo väläyteltykin.
Ekat jumppakisatkin on pikkumies jos ehtinyt nähdä. Viikonloppuna kisattiin kotihallissa JunnuGym -telinevoimistelun joukkuekisat. Tytöt voimistelivat hienosti hopealle, vain reilun puolen pisteen päähän kultamitalista (joka on aika vähän kun kokonaispisteet ovat yli sadassa).
