Loma - Part one

Blogi ei ole päivittynyt - 

olemme viettäneet ekan viikon lomaa,

nettittömästi.

Tekee hyvää välillä.

Ja ehtii tehdä ihania juttuja.

Kevät oli hässäkkää

ja suunniteltu pieni lomareissumme 

jäi tekemättä.

Nautimme olosta mökillä.

Kalastimme.

Uimme.

Jätskittelimme.

Veneilimme.

Olimme.

 Olemme vielä toisenkin viikon:).

Meilläkin on Salkkari...

... ja kiva Salainen Ystävä onkin!

Mökillä ollessamme postilaatikkoon oli 

pudonnut nätisti pakattu paketti,

joka sisälsi lapsille Manu ja Matti DVD:n

ja äidille ihanan kasvonaamion!

Lapset kiljuivat riemusta uudesta DVD:stä,

ja äiti rentoutuu illalla kasvonaamion alla.

Mukana oli hauskasta valokuvasta tehty kortti,

jossa terveiset.

K-I-I-T-O-S!

Kenzoa Melijoelta

Meillä on ollut Kenzon vaatteita aikaisemmin vain satunnaisesti -
en ole ollut merkin kukkakuoseista varauksettoman innostunut.
Nyt löysin kuitenkin Katrin vinkistä ostoksille Melijoehin
ja sieltä kotiutui meille mielestäni kivoja Kenzoja.

Ylimmässä kuvassa Idalla toppi, jonka kuvauksen luin huolimattomasti,
luulin sen olevan valkoinen, mutta väri olikin "ecru".
En myöskään pidä isosta "Kenzo"-tekstistä,
mutta menköön tämän kerran:).


Nämä caprit osoittautuivat täydellisiksi,
ihanat reisitaskut ja napit pohkeessa.
Samasta paikasta myös niinikään Kenzon läpsyt.

Samassa paketissa tuli lila toppi,
istuu ihanasti ja näyttää kivalta valkoisen alaosan kanssa,
sekä Ellenille kahdet sukat.
Melijoe myy myös mm. Ralph Laurenia,
enkä vain voi vastustaa näitä rugbyjä...

Postikulut ovat 15€ - melko paljon siis,
mutta paketti tuli nopeasti ja suoraan postin autolla kotiovelle.
Niin kätevää, että oli pakko tilata uudestaankin;).

Aikainen Lintu

Uni tuli puolilta öin. Ellenin vaati maitoa neljältä. Siinä meni vain kymmenen minuuttia, mutta uni tuli uudelleen viideltä. Ida kiipesi puoli kuusi viereen ja juuri kun olin sen jäljiltä nukahtanut Emilin piti päästä vessaan. Sen reissun jälkeen puoli seitsemältä Ellen olikin taas meidän Aikaisena Lintuna virtaa täynnä päivän puuhiin.

Joskus mietin, jaksaisinko paremmin kaikkea, jos saisin nukkua tarpeeksi. Kestäisinkö räjähtämättä lasten kitinää? Jaksaisinko useammin leikkiä ja puuhata heidän kanssaan? Olisinko tehokkaampi? Ehkä en. Millaista olisi pirteä ja hyvinnukuttu vanhemmuus? Siitä tuskin monilla on kokemuksia.

Meillä ei nukuta perhepedissä, se vain ei ole meidän juttu. Jos lapset näkevät painajaisia eivätkä rauhoitu, saavat he toki tulla viereen nukkumaan, mutta pääsääntöisesti jokainen nukkuu omassa sängyssä. Ellen tissittelee aamuyöstä - kukapa meistä ei, kun kerran tarjoilu pelaa. Unikoulu auttaisi, jos jaksaisi - ehkä sitten syksymmällä... Nyt äiti on vähän väsynyt.


Kaikesta huolimatta rakastan aikaisia aamuja. Hyvinnukutun yön jälkeen niihin on ihana herätä.

Perusperhealbumi

Muistan lukeneeni jostain (pahoittelut tästä aavistuksen puutteellisesta lähdeviitteestä), että jos katsellaan suomalaisten valokuva-albumeja (tai nykyisin kuvatiedostoja), voi niistä vetää johtopäätöksen, että suomalaisten elämä on yhtä joulua ja syntymäpäivää. Kamera siis toisin sanoen kaivetaan käyttöä varten esiin vain edellämainittuina ajankohtina. Vaikka suomalaistenkin kuvaaminen on varmasti mennyt enemmän "keski-eurooppalaiseen" suuntaan (= otamme enemmän kuvia ja olemme enemmän ja millämme kuvattavana) on ainakin japanilasiin ja venäläisiin vielä matkaa...

Me blogistit teemme varmaankin melkoisen poikkeuksen tähän joukkoon. Kuinka moni teistä on muuttanut kuvaustottumuksiian bloggaamisen myötä? Vai kuvasitteko yhtä paljon ennen bloggaamista?

Minulle ongelma mitä olen valittanut ennenkin, on järkevä kuvien arkistointi. En pidä itseäni mitenkään erityisen epäjärjetelmällisenä, mutta tämä asia tuottaa minulle suuria vaikeuksia. Luulen sen johtuvan siitä, että monet kuvat sopisivat useampiin kansioihin, enkä osaa loogisesti laittaa niitä aina samoihin "oikeisiin" kansioihin. Jos jollain on tähän vinkkejä, otan ne kiitollisuudella vastaan:).

Ylläolevien kuvien kaltaisia löytyy varmasti myös monista perusperhealbumeista joulun ja synttäreiden lisäksi. Itsekkin kuitenkin toivoisin, että vaikka kuvaan paljon, osaisin kuvata vielä enemmän sitä perusarkea, löytää niitä arjen pieniä iloja, suruja ja sattumuksia kuviin. Lasten kanssa ollessa vain usein kun sattuu ja tapahtuu, kädet ovat varattuna muuhun kuin kuvaamiseen.

Lasten kanssa liikkuessa kuvaaminen on tuottanut myös vauhtia ja vaaratilanteita. Etsimen läpi zoomaillessa on kerran jos toisenkin käynyt niin, että kun yksi pikkuihminen on ollut aseteltuna kuvaan kuten pitää, pari muuta ovat juoksemassa ja kiipeämässä johonkin ihan muualle.

Mitä teette ottamillanne valokuvilla?
Säästättekö kaikki kuvat?
Onko samasta tilanteesta aina varmuuden vuoksi vähintään kaksi kuvaa?
Ovatko kuvat hautautuneet tietokoneen kovalevylle?
Teetättekö niistä printtejä tai muita tulostusfirmojen tarjoamia vaihtoehtoja, esim. kuvakirjoja? Katsotteko kuvia lasten kanssa?

Meillä fanitetaan Vinginoa

Vinginon farkut ja muutkin vaatteet ovat tulleet garderobiimme jäädäkseen. Merkki oli minulle aivan tuntematon, kunnes puolivahingossa huusin kuvissa näkyvät farkut Ellenille jonkun paketin mukana. Ihastuin, ja sillä tiellä ollaan. Myös ainakin Katrin blogissa Vinginoja on vilahdellut.

Vasemmalla roikkuvat Emilin Ronaldot, jotka ovat peräisin UNQ:sta. Tiesittehän, että Mimon faneille UNQ myöntää mm. Vinginoista -20% alennuksen. Keskimmäiset ovat Idan caprit, peräisin Saksan eBaystä varsin kohtuullisella hinnalla, lienevät jotain muuta kuin tämän vuoden mallistoa. Oikealla ne niinikään Saksan eBaystä huudetut Ellenin farkut.



Housut ovat meillä kestäneet käyttöä ja pesua hyvin ja parasta niissä on malli ja ihanat yksityiskohdat. Kaikissa meidän farkuisa sattuu olemaan napilliset takataskut, mutta muitakin malleja on runsaasti.

Koot vastaavat mielestäni hyvin todellista. Emiln farkut ovat kokoa 2/92 ja siis ihan linjassa muiden housujen kanssa, samoin Ellenin 74cm. Idan caprit ovat koko 4 ja voisivat olla pituuden puolesta yhden isommatkin, mutta olemme tosin muutenkin siirtymässä kokoon 110cm.

Vinginolla on paljon muutakin ihanaa, mm. poikien paitoja...

Next post

Katrin ja Ananan innoitamana surffasin Nextille. Tyttöjen vaatteiden etusivulla oli ihania pallotoppeja - niihin oli valitettavasti moni muukin ihastunut, joten niitä emme saaneet. Jotain muuta pientä kylläkin.

Tilaus tuli nopsaan ja nyt kun pääsin sinuiksi Nextin sivujen kanssa, tilaan varmasti syksyksi jotain.

Meidän vaatekaapin väriskaala laajeni pinkistä jaa vaaleanpunaisesta ihan uusiin sfääreihin, kun Ida sai vihreä-valkoruudullisen hameen ja sen kaveriksi kolmen teepparin paketin. Vihreä paita oli mekon kanssa ihana - tässä vaiheessa vain jo pesussa.

Idan vaatteet kokoa 4-5v eli 110cm - tähän kokoon olemme muutenkin siirtymässä, eli ihan linjasa mielestäni muiden valmistajien kanssa.

Neljävuotiaat juoksevat naapurustossamme sujuvasti pihalta toiselle. Keskustelua käydään meillä kuitenkin siitä, mihin aikaan aamulla on sopivaa soittaa kaverin ovikelloa (ja tietysti siitä, pitääkö illalla tulla kotiin vaikka kaverit saavat jäädä ulos...). Vielä kello on liian vähän ja sekös harmittaa.

Emilille löysin mielestäni makeat harmaat tähtishortsit. Ehdin jo surra, että vaatekaapista löytyy vain valkoinen Timpparin paita, joka sopii näihin shortseihin. Ilokseni kuitenki tämä limen värinen harmailla teksteillä oleva niinikään Timberlandin teeppari oli kuin tehty näiden shortsien kanssa.

"Siskon pinkki puhelin vielä taskuun ja
sitten mä olenkin valmis päivän puuhiin."

Emilin shortsit kokoa 2-3 - nämäkin mielestäni hyvin linjassa muiden käyttämiemme vaatteiden (92-98cm) kanssa.


Timberlandin paita on JosephM:ltä - jossa luonnollisesti on myös ale.