Pilkkuja sateeseen OZ Babysta

Sain OZ BABYSTA mukavan yhteistyötarjouskyselyn. Haluaisinko meille testikäyttöön Ticketin kauden uutuusvaatteita ja kertoisin niistä sitten täällä blogissa. Miltä ne näyttävät, miten ne toimivat. Ja ehkä ottaisin joitakin fiiliskuvia Ozin sivuille. Kyllä kiitos. Parasta tässä oli se, että pääsin itse valitsemaan meidän tarpeisiin ja makuun sopivat setit. Tai no, sekä Emil että Ellen sattuivat olemaan mukana ja suorittivat valintansa melko nopeasti. JOS olisin päässyt valitsemaan, olisin kyllä päätynyt melko samoihin heidän kanssaan.

Meiltä on puuttunut sadeasut. Ollaan menty kuorivaatteilla, jotka tiettyyn pisteeseen asti toimivatkin hyvin. Lapset ovat pyytäneet sadevaatteita koko syksyn - suurin syy on se, että päiväkodissa kuorivaatteilla ei pääse vesilätäkköön eikä rännien alle suihkuttelemaan. Jep, pikkumaista munkin mielestä ;). Siinä vaiheessa syksyllä kun olin taipunut ostamaan sadevaatteet, ei niitä enää juurikaan ollut. En pysty punaiseen Rukkaan, vaikka kuinka yritin. En. Ja siis miksi aikaisemmin on ollut niin vähän kivoja sadevaatteita? Tai ainakaan mun kohdalle ei ole osunut kivoja. Näitä sen sijaan en todellakaan pystynyt vastustamaan. Tykkään kuosista, tykkään leikkauksesta, tykkään materiaalista, tykkään istuvuudesta.

TYTÖILLÄ MOLEMMILLA

TICKET TO HEAVENIN

 JANIS RUBBER RAIN SADEASUT

Takin malli on hiukan normaalia pidempi ja siinä on nepparikiinnitteinen huppu ja taskut

 sekä helmassa  kuminauhakiristys molemmilla sivuilla.

Malli on pituuden ja kuminauhan ansiosta ihanan tyttömäinen ja istuu superkauniisti.

 Housut ovat kokoon 104 cm asti henkselimalli, ja isommilla vyötärömalliset housut.

 Pienten housuissa lahkeissa on kokoon 104 cm asti kiristys ja kuminauhalenkit,

 isommissa lahkeet ovat suorat ja niissä on tarrasäätö. 

Sekä housuissa että takissa teipatut saumat.

Liikkuminen ainakin näissä olosuhteissa sujui puvussa hyvin.

Materiaali joustaa hiukan ja kun takki istuu hyvin sen kanssa voi touhuta,

vaikka malli on vähän pidempi.

Koot näissä ovat Ticketille tyypillisiä.

Ellenillä on koko 104 cm (pituutta reipas metri)

  ja Idalla 128 cm (pituutta n. 125 cm).

Samaa kokoa neideillä muissa vaatteissa.

Mä ainakin ihastuin näihin niin, että uskon ettei näitä ole enää, kun LITSLÄTS-kausi oikeasti alkaa. Ellen tosin oli sitä mieltä tullessamme pukujen kanssa kotiin, että LITSLÄTS-kausi on alkanut, uuden puvun kanssa pitää päästä pihalle heti. Eikä neiti ihan väärässä ollut, viime viikolla tuli vettä joka lupaavasti sulatti jo lunta. Mutta nyt on taas pakkasta. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kuvaamaan näitä tositoimissa. Kevään vesilätäköt ovat NIIN parhaita!

Mä olen selkeästi jäänyt liian usein nuolemaan näppejäni, kun olen miettinyt liian kauan - miten se päättäminen aina onkin niin vaikeeta, siitä tämä varmuus näiden menekistä;). Ja toinen asia mistä voisin lyödä vetoa, nämä ovat huutiksessa ensi vuonna kysyttyä tavaraa :).

OZ Baby siis Turussa,

 mutta jos Turku ei ole matkan varrella,

VERKKOKAUPPA

palvelee ystävällisesti ja nopsaan.

  * KLIK * .

OZissa nyt hyvä valikoima muitakin Rubbereita

 sekä yksi- että kaksiosaisia välikausipukuja - 

ja tietysti kaikkea muutakin ihanaa.

 ... NIIN, Emil ei valinnut vaaleanpunaisia pilkkuja,

siitä lisää myöhemmin.

Coming soon - OZ and Ticket To Heaven

VIRITELLÄÄN YHTEISTYÖTÄ..
.. OZ BABY JA KEVÄÄN SADEASUT...

...TULOSSA AIVAN 

SUPERIHANIA JUTTUJA!

ALKUVIIKOSTA.

ME LÄHDETÄÄN HIIHTELEMÄÄN PARIKSI PÄIVÄKSI.

PIAN TOIVOTTAVASTI ON JO K E V Ä T!

KIVAA LOPPUVIIKKOA, SEE YOU SOON!

Riemukasta laskiaista!!

Runebergin päivästä mä erehdyin

 ja toivottelin hyvää Runebegria päivän etuajassa.

Ups, kuten kuopuksella on tapana todeta.

Nyt joka tapauksessa

RIEMUKASTA LASKIASTA!!

KIITOS IHANISTA KOMMENTEISTANNE

EDELLISIIN POSTAUKSIIN!

PALAAN NIIHIN MYÖHEMMIN TÄNÄÄN!!

LEIPOMISVUOROSSA MEILLÄ IDA.
Järjestelmä toimii hyvin :)!

Foscarini

Kyselin torstaina, arvaako kukaan, mitä UPS meille toi. Olen muutosta asti spekuloinnut valaisinasioilla. Olkkarissa oli wanha kattokruunu, jonka kanssa en päässyt sinuiksi, vaan se saa nyt toivottavasti arvoisensa kodin. Kuten kirjoitin, meidän nykyinen makkari, joka on olkkarin vieressä, toimii tulevaisuudessa sitten olkkarin jatkeena - välissä on isot pariovet. Halusin, että valaisimet jotenkin yhdistäisivät tätä tilaa - tämä tarkoittaa mun ajatusmaailmassa sitä, että valaisimet olisivat samanlaiset tai ainakin samaa sarjaa. Toisaalta halusin myös, että ruokapöydän päällä olisi valo/t. Toinen mietinnässä ollut vaihtoehto oli kaksi isoa, samanlaista kattovalaisinta molempiin huoneisiin, samaan linjaan, mutta silloin ruokapöytä olisi jotenkin huoneessa ollut irrallinen.

Kriteerit täyttäviä ja silmää miellyttäviä vaihtoehtoja ei ollut mitenkään pilvin pimein. Nämä meille hankitut kummittelivat kyllä koko ajan mielessä, mutta ajattelin niiden olevan muun perheen mielestä liian blingbling. Kun Foscarinin Cabochelle näytettiin vihreää valoa, asiaa ei tarvinnut enää miettiä. Kaksi piccoloa ruokapöydän päälle ja myöhemmin media tai grande toiseen huoneeseen keskelle.

Mutta sitten se kokoamisepisodi, wow! Olin ehkä sinisilmäinen blondi kun kuvittelin, että valaisin saapuisi suht kokonaisena ja valmiina, mutta ei. Askartelin ihan itse joka ikisen akryylipallon kiinni. Ei se itse asiassa ollut kovinkaan työlästä tai edes aikaavievää, mutta paketin avatessani olin kyllä hetken hieman järkyttynyt.

Kertaalleen valaisimet olivat jo ostoskorissa AmbienteDirectillä, mutta postikulut saivat mut nikottelemaan. Ja hyvä niin. En ollut valaisimia aikasemmin juuri googlettanut, jotenkin vain ajattelin että Ambiente on Gigantti - edullisin mahdollinen. Vaan eipä ollut. Feikkejäkin (puoli-ilmaisia) tuli googlatessa vastaan, mutta päädyin lopulta tilaamaan valaisimet Eden Illuminazionelta ja tätä kauppaa voin kyllä erittäin lämpimästi ainakin tämän kokemuksen perusteella suositella. Tilasin valaisimet keskiviikkona noin klo 20. Ensin tuli luonnollisesti kuittaus tilauksesta ja maksusta ja kaksi tuntia myöhemmin meili, joka kertoi, että paketti UPSin mukana on matkalla. Paljon tämän nopeammin ei hommaa olisi voinut hoitaa. UPS toimitti paketit viikossa varmaan, tuttuun tyyliinsä. Jos UPSin tai muiden lähettifirmojen käyttö olisi tehty kuluttajaystävällisemmäksi yksityishenkilöitä ajatellen, siirtyisin kyllä surutta pois Itellan tukijoukoista. En samaan syssyyn tajunnut tilata polttimoita ja niitä en jälkikäteen enää saanut, minimitoimitus on 40€. Tästä pini kehumiinus, mutta tähänkin kyselyyn vastattiin iltakahdeksalta alle puolessa tunnissa ystävällisesti pahoitellen.

Ja ne valaisimet ♥, tykkään hurjasti!

Huomaatteko muuten, meillä on muita kuin valkoisia tulppaaneja - ja tykkään niistäkin!

Kiitos S niistä ja kahviseurasta!

♥ IHANAA VIIKONLOPPUA, IHANAA HIIHTOLOMAA ♥

Jatketaan kotoilua

Kotoilu jatkuu. Ellen on ollut tiistaista asti kuumeessa. Ensin luulin, että se on influenssaa, mutta ei onneksi vaikuta niin rajulta. Hurja yskä joka tapauksessa ja nenä valuu pienellä. Kuumettakin on niin, että ulos ei ole asiaa. Olemme siis kotoilleet muutaman päivän ja samalla olen ehtinyt napsia muutamia kuvia lisää.

Aloitetaan eteisestä. Mä inhoan pattereita. Ne ovat aina tiellä, niiden kanssa kalustaminen on hankalaa ja ne ovat pääsääntöisesti rumia, paitsi ne wanhat isot, tiedätte kyllä. Ja meidän patterit eivät ikävä kyllä ole noita oikeita wanhoja vaan just niitä rumia. No, olen yrittänyt opetella elämään niiden kanssa, ainakin siihen asti kun ne saavat suojakuoren tai kauniimman ulkomuodon... Ja kun niiden kanssa on kerran elettävä, yritän ottaa niistä kaiken hyödyn irti:). Kaikki ylimääräinen kuivatus- ja säilytystila on tarpeeseen. 

Meillä on myös yläkerta. Ida kauhistui käydessään siellä ennen muuttoa - tännekö hänen huoneensa tulee?! Siellä oli on pimeää ja pakkasta. Eli ei ihan vielä sänkyä sinne. Rakennuslupa haussa siis. 

Yläkerran valmistumiseen asti lapset jakavat yhden alakerran kolmesta huoneesta. Melko hyvin ja sulassa sovussa homma on mennyt ja uskon että myöhemmin muistelevat hyvällä tuota aikaa, on söpöä löytää kaikki kolme sunnuntaiaamuna saman peiton alta ♥. Mun hermot tosin kiristyvät siinä kohdassa, kun sotkut eivät ole kenenkään ja alusvaatteita löytyy roolivaatelaatikosta. Tavarat siis kaipaavat paikkaansa. Oma lukunsa ovat sitten tietysti myös nämä illat, alkaa puheet peruuntua siitä, että kannustetaan lapsuille lisää vauhtia.. Melkoinen trafiikki ja rumba...

Emme ole tehneet mitään remonttia, tapetit ja pinnat ovat siis edellisten esukkaiden valintoja. Aika hauskoja oikeastaan ja paljon rohkeampia mihin olisi itse pystynyt. Kun yläkerta valmistuu, olkkari tulee jatkumaan meidän nykyiseen makkariin ja lastenhuoneesta tulee meidän makkari. Siihen asti saamme ainakin nauttia tuosta tapetista.

IDAN YÖPÖYDÄN VIRKAA TOIMITTAA ELLENIN NUKENVAATELAATIKKO.
TÄMÄ KAKLUUNI ON AINOA JOTA EMME OLE TESTANNEET, MUUT KAKSI AINAKIN TOIMIVAT.

Muuton yhteydessä myin vanhan päiväpeittomme ja olemme eläneet pari kuukautta ilman - valkoisilla lakanoilla. Nyt käytin hyväkseni Stockan kantistarjouksen ja etusetelit, mietin tätä pari päivää vielä kotona, mutta olen loppujen lopuksi tyytyväinen. Päällinen on silkkiä, tiedän, ei paras mahdollinen valinta lapsiperheeseen, mutta toistaiseksi on mennyt ihan hyvin. Katsotaan sitten jos meillä joskus vielä on koira...

Meidän takkavastaavat, mun ihanat miehet ♥ ilahduttavat mut usein iltaisin iloisesti ja huomaan, että uunissa on tuli ja makkarissa suloisen lämmin ja ihana tuoksu.

Ei niin oikeaoppisesti meidän työpiste on makkarissa. Makuuhuonehan on vain nukkumista varten. No, ehkä tästäkin ongelmasta päästään, kun sänky siirtyy seuraavaan huoneeseen. 

Tähtityynyt joutaisivat kaappiin odottamaan tulevaa. Tyynyjä sänky kuitenkin kaipaa, joten saavat armonaikaa siihen asti kun löydän uusia. Haluaisin mustaa, harmaata ja pinkkiä/turkoosia kesäksi. Ideoita? Pelkkä kangaskin riittää, sen verran ompelutaitoinen uskon olevani.

Vanha työtuoli joutui kaatikselle muuton yhteydessä, nyt työtuolina on yksi ruokapöydän tuoleista. Haaveissa työtuoliksi tämä tai tämä, jos vielä saisi alet hyödynnettyä.

UPS toi eilen mieluisan paketin italiasta, uusia valaisimia olkkariin.

 En olisi ikinä arvannut joutuvani tällaisiin kokouspuuhiin,

 näprättävää riitti koko illaksi.

 Arvaatteko mitä tästä syntyi..?

Tilasin kyllä asennuksen jo eiliseksi, mutta...

Ei se rakkaani haittaa ;).

Huomenna on vuoronvaihto, mä menen töihin ja isi pääsee nauttimaan kuninkaallisesta seurasta. Lukemista, siivousta, pelailua, pyykkiä, sylittelyä ja silittelyä, prinsessaleikkejä ja muovailua. Tänään alkoi jo aika käydä vähän pitkäksi, toivotaan että pieni on pian kunnossa ♥

Kevättä netissä

Pieni varaslähtö aikuisten kevääseen. VIIVIin JA VIKTORiin on saapunut Tommy Hilfigerin naistenmallistoa, jota mä olen ainakin odottanut. TH:n mallisto ei petä tänäkään keväänä, aivan huippuihania, reippaita ja ainakin aikaisemman käyttökokemuksen perusteella erittäin laadukkaita vaatteita ja asusteita. Kävin poimimassa suosikkejani ja mun vaatekaappi täydentyy toivottavasti ainakin pikeemekolla ja hihattomilla pikeepaidoilla sekä varmasti huivilla.

Tästä tykkään ihan hurjasti.
 Raidat ja merihenkisyys ilmeisesti jatkavat tänäkin kesänä..

Hihattomia pikeepaitoja -
sekä tummansininen että valkoinen ovat molemmat kivoja.

Olen koukussa huiveihin.
Näitä kolmessa eri värissä - kaikki ihania.

Tämä paita näyttää ihanalta, ei vain ole yhtään mun mallinen.
Mutta sille, jolla on pitkät ja hoikat jalat..:)

Kasseja oli myös muutamaa erilaista -
mun kesäkassit kaipaavat myös päivitystä..

KUVAT VIIVI JA VIKTOR

Käykäähän kurkkaamassa *KLIK*. Ainakin viime kesäisen perusteella, jolloin myynnissä oli naisten kenkiä, kannattaa olla nopsa, jotta saa mitä haluaa... Itse arvon aina koon kanssa. Vaihdot tietysti onnistuvat suomalaisessa nettikaupassa kivuttomasti, mutta nyt huomasin ilokseni tuotesivuilla myös hyvät kokotaulukot helpottamassa koon valintaa. Mekossa tietysti törmäsin heti siihen, että itse olen "eri paria" ylä- ja alaosasta..:)

Ja niin, sitten en vielä se lasten puoli ♥, huokaus. 

 Sielläkin TH:n mallisto on täynnä ihania juttuja,

samoin Guessin kesä näyttää ihanalta!

Onnea ykkösprinsessa ♥

Meidän ihana ja rakas esikoinen tänään 7v.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

ONNEA MURU

5.7. 2007

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Tähän samaan pieni varoittava episodi prinsessoille - ja niille pienille prinsseille, joilla on korvikset. Joku ehkä muistaa tämän ja ehkä tämänkin, ensin pelkonsa voittaneen onnellisen pikkuneidin, joka sittemmin sai unelmiensa korvikset. Niistä on iloittu nyt vuoden verran. Joulun jälkeen meinasi tulla itku, kun korvis lähti kypärän mukana irti ja tausta hävisi. Hätä ei onneksi ollu suuri, varatausta löytyi äidin koruista helposti. Hukkunutta taustaa emme sen kummemmin murehtineet. Pari viikkoa sitten korvis taas tarttui johonkin ja laitoimme sitä yksissä tuumin takaisin. Korvalehdessä oli jotain kovaa ja luulin, että reikä oli jotenkin rustottunut. Taustaa laittaessani tajusin, että korviksen vanha tausta oli luiskahtanut korviksen reikään sisälle ja majaillut siellä kuukauden. Ida ei ollut asiaa valitellut ja korvalehtihän on melko tunnoton. Kotikonstein ei tausta sieltä reiästä tullut ulos ja niimpä marssimme lähimmälle lääkäriasemalle. Noin kymmenen minuuttia myöhemmin ja kaksisataa euroa köyhempänä kädessä kuitti "vierasesineen poistosta" takaisin kotiin. Tässä välissä ammatinvaihto kävi mielessä..:) . Loppu hyvin kaikki hyvin siis.

Korviksista on ollut paljon iloa ja mitäpä ei nainen kauneuden eteen tekisi;). Tietysti olen pyöritellyt mielessä sitä, onko korvikset hankittu liian aikaisin ja olisiko mun pitännyt tajuta kadonneen taustan arvoitus aiemmin.. Olen siis varmasti osin huono äiti, enkä kaipaa siihen tai korvisten hankkimiseen liittyvää kritiikkiä sen enempää. Ystävien kanssa episodia jakaessani huomasin vain, että emme olleen ainoat prinsessan vanhemmat, joille näin oli käynyt, vaan pienten korvisten tausta voi todellakin luiskahtaa korvalehteen sisälle. Ei se nyt varmaan kovin tavallista ole, mutta ei niin tavatontakaan. Halusin jakaa tämän asian kanssanne, jotta voitte olla tarkkoina - mulla ei todella käynyt mieelssä että näin voisi käydä:). Idan korviksiin on tulossa isommat taustat, nyt lainataustat äidiltä.

Pienikin liike ratkaisee

Välillä puhutaan enemmän ja välillä taas vähän lasten liikunnasta. Oli lasten liikunta otsikoissa tai ei, on se jokaisen lapsen oikeus. Tuntuu että erot liikkuvien ja passiivisten lasten välillä kasvavat kovaa vauhtia.  Nina bloggasi aiheesta hetki sitten ja siellä käytiin aiheesta myös jonkin verran keskustelua. Törmäsin oheiseen videoon käydessäni työn puolesta telinevoimistelemassa (siis ihan oikeasti itse pyörimässä kieppejä ja voltteja) ensimmäisen kerran taas kahteenkymmeneen vuoteen.

Video kiteytti paljon mun ajatuksia. En todellakaan tarkoita, että jokaisen lapsen oikeus tai velvollisuus olisi pelata jääkiekkoa tai käydä baletissa (päinvastoin - tuntuu, että nykyään ongelma on, että paljon harrastavat lapset kuskataan autolla pelipaikalle, treeneissä ja peleissä ne liikkuvat jos liikkuvat ja taas autolla kotiin). Mutta jokaisen lapsen oikeus on juosta, kiipeillä, pyöriä, keinua, hyppiä, painia, nyrkkeillä. Kehittää lihaksia, luustoa, motoriikkaa, aivoja ja monia muita tärkeitä asioita. Ja omaksua se pieni liike arkeen. Ja lapsethan tekevät tätä ihan luonnostaan. Ja vanhemman valvollisuus on tarjota lapselle mahdollisuus tähän. Kun vain niille antaa mahdollisuuden, niin ne liikuvat mieluummin juosten kuin kävellen ja kiipeävät varmasti ylöspäin tai alaspäin tai sivuttain tai ihan miten vain, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Ihan missä vain; puistossa, metsässä, kadulla, kaupassa, keittiössä, sohvalla... Meillä lapset mieluusti myös vajoaisivat ruudun ääreen, mutta kun yhdessä lähdetään ulos niin liikettä syntyy ihan itsestään. Mutta kuten sanottu, oheisessa videossa on monta hyvää ajatusta - mietin taas seuraavaksi kiellänkö sisällä juoksemisen vai kannustanko kovempaa ;).

EI AINAKAAN ESTETÄ NIITÄ LAPSIA LIIKKUMASTA,

 EIHÄN?

Synttärit Sirkustellen

Arvoisat juhlavieraat saapuivat synttäripirskeisiin eilen - oikea juhlapäivä tosin on vasta keskiviikkona. Dress code oli jumppis ja sukat, koska pitkän pähkäilyn ja muutaman mutkan kautta juhlapaikaksi valikoitui Sirkuskoulu - sama paikka jossa Ida juhli vitosiaan. Kotisynttäreitäkin pohdittiin, mutta totesimme, että Arvon vieraita oli niin paljon, että alkavan remontin keskellä olisi tullut tilapula.

Turun Sirkus Ry - tuttavallisemmin Sirkuskoulu on varmaankin tuttu jokaiselle synttäreitä kiertäneelle turkulaiselle pikkuihmiselle ja sen isille ja äidille. Paikka on suosittu lasten keskuudessa - ja vanhemmat kauhistelevat. Järjestäjän puolesta homma toimi hyvin. Synttäreitä varatessa saa toivoa yhden tai kaksi ohjaajaa, kahdella ohjaajalla hinta on vajaa 50% enemmän. Juhlijoiden määrää ei ole rajattu, meillä mukana oli 15 lasta ja homma toimi yhdellä ohjaajalla hyvin - toki me molemmat vanhemmat olimme myös aktiivisesti mukana. Meille sattui ohjaajan kannassa hyvä tuuri - enkä kyllä paikalla ole huonoihin ohjaajiin törmännyt.

Puitteissa sen sijaan on toivomisen varaa - se on se vanhempien kauhistelema puoli. Tilat ovat kaupungilta vuokralla ja jo paikalle saapuminen portaikosta tai hissillä on pieni seikkailu ja kulttuurishokki (samassa paikassa ja salissa harjoittelee myös suuri osa kaupungin joukkuevoimistelijoista, paikka on siis erittäin aktiivisessa käytössä, siksi ihmetten suorastaan pöyristyttävää kuntoa..) . Salissa - tai oikeammin käytävässä on yksi vessa, jossa on myös paikan ainoa vesipiste. Synttäritarjoiluille on varattu pieni pöytä ja tarjoilu paikan puolesta hoidettune käsideseineen sujui periaatteessa ihan mutkattomasti, mutta jatkuvat juomaveden kantaminen pienestä vessasta mukilla kannuun ja kannulla juhlijoille herätti kyllä yhden jos toisenkin ajatuksen maksajan päässä...  Tähän kaikkeen olimme toki osanneet varautua, joten tiesimme mitä odottaa (vaikka mielikuvani mukaan sitä vettä en viimeksi kantanutkaan..:)

Mutta siis - lapset juhlivat ja kaikilla oli kivaa, tekemistä riitti. Paikassa on monta isoa tramppaa, trapetsi, nuorallakävely, pikkupyörä, yksipyöräisiä, kiipeilyseinä, hyppytorni, palloja, vanteita, jonglöörausvälineitä ja muuta, joten kaikille riittää tekemistä. Sirkusteluaikaa on noin tunti ja lahjonen avaamiseen ja syömiseen jää puolisen tuntia.

TÄMÄ NUORI JUHLIJA EI LÄHTENYT TRAMPALTA KULUMALLAKAAN.
VÄLILLÄ VÄHÄN VÄSYTTI MUTTA LEPÄÄMINENKIN KÄY KÄTEVÄSTI TRAMPALLA.

Synttärisankari saa juhlissa valita, hilataanko hänet trapetsilla kattoon, vai haluaako hän "lentää". Lentäminen tapahtuu voimistelupuolen valjailla. Ida oli jo etukäteen toivonut lentämistä ja osasin kaukoviisaana kysellä sitä jo synttäreitä varatessani. Lentäminen onnistuu silloin, kun voimistelijat eivät treenaa, eli käytännössä juhlat piti pitää lauantai-illalla klo 19 tai sunnuntaiaamuna klo 9. Valitsimme jälkimmäisen. Ajankohdan järjestäminen oli kyllä sen arvoista, neiti oli aivan täpinässä ja kieltämättä juttu näytti hauskalta. Pitääkin seuraavaksi kysyä, jos äitikin pääsee...

LÄMMIN KIITOS KAIKILLE MUKANA JUHLIJOILLE -

IDALLA ON IHANIA JA FIKSUJA KAVEREITA  ♥

Hyvää Runebergin päivää!

Olen jo pidemmän aikaa koittanut saada meidän leipomis- tai oikeastaan keittiövuoroja järjestykseen. Niinkuin varmaan kaikilla muillakin, myös täällä asuu kolme innokasta siivous-, tiskaus- ruoanlaitto- ja keittiöapuria. En mitenkään halua tappaa tuota innostusta ja yleensä yritänkin järjestää jonkun mopin, imurin tai paistolastan varren noille innokkaille apulaisille. Totuushan kuitenkin on se, että noiden apulaisten myötä hommaan kuluu aikaa vähintäänkin tuplamäärä - ja siivotessa saa sitten vesinorot ja pesuainejämät pyyhkiä perässä. Mutta ei puhuta siitä nyt :).

Yhdeltä aikuistelta ja yhdeltä apurilta homma sujuu huomattavasti vähemmän hermoja raastavasti ja usein jopa melko hedelmällisesti verrattuna siihen, että apurien määrä kolminkertaistuisi. Niinpä tein meille vihdoin KEITTIÖAPURILISTAN. Siihen merkataan tukkimiehen kirjanpidolla apurin kohdalle viiva ja tasa-arvo on taattu :). Puhuimme toki myös POIKKEUSTAPAUKSISTA ;).

Emil sai ensimmäisen viivansa viime viikonlopun mustikkapiirakasta ja nyt teimme Idan kanssa Runebergintorttuja. Ohje oli täältä, noin niinkuin suurin piirtein. Kostutukseen ja koristeluun olisi voinut panostaa enemmän, mutta tänä vuonna ne sentään lähtivät vuoista irti siististi. Millä te muuten kostutatte tortut noin niinkuin lapsiystävällisesti? Näihin laitoin vaniljasokerilla maustettua maitoa - muuta ei tuohon hätään ollut tarjolla.

HYVÄÄ RUNEBERGIN PÄIVÄÄ!

Kotoilua

Pihkalan ANNA oli lukenut mun ajatuksia ja bloggasi samalla otsikolla.

Mä en nyt pääse tästä ajatuksesta irti, joten pahoittelut otsikkoapinoinnista.

En tiedä onko KOTOILU maikkarin lanseeraama termi. Sieltä mä sen olen oppinut ja tykkään termistä ja tykkää kotoilusta - tai siitä, mitä mä kotoilulla ymmärrän. 

Viihdyn kotona, tykkään puuhastella siellä ja tykkäisin vain ollakin - se oleminen vain jää liian harvoin  haaveeksi ihmisellä, joka ei pysty lojumaan sohvalla, jos pyykit on pesemättä ja pölyä sohvan alla. 

Meillä Ida on ollut kuumeessa eilisestä asti, joten olen saanut tilaisuuden kotoilla pari päivää. Käytin tilaisuutta ja valoa hyväkseni, ja kuvailin samalla asioita, jotka vastaan tuli.

Koska eilen aamulla heräsin normaaliin aikaan klo 5.30 vain todetakseni Idan olevan kuumeessa, päätin hyödyntää aikaisen aamun tuoreisin sämpylöihin. Nykyisin kaapista löytyy taas erilaisia jauhoja, kuivahiivaa, hiutaleita ja muuta. Ihan paras ohje aamusämpylöille on edelleen SE Annin ohje, jossa taikina laitetaan nousemaan edellisenä iltana. Mutta eivät nämäkään hullumpia olleet - ulkonäkö kuulkaa pettää taas...

4 DL VETTÄ

1 PSS KUIVAHIIVAA

1 TL SUOLAA

2 DL ELOVENA KUITUISIA KAURAHIUTALEITA

2 DL LUOMU RUISJAUHOJA

1 DL SIEMENIÄ JA PÄHKINÖITÄ

N. 2 RKL SIIRAPPIA

VÄHÄN LUOMU RYPSIÖLJYÄ

SUNNUNTAI ROUHEISIA SÄMPYLÄJAUHOJA TARVITTAVA MÄÄRÄ

Aamupalan jälkeen päätin käyttää pakkasta hyväkseni ja siivotessani kannoin ulos myös olkkarin maton, sohvatyynyt ja huopia. Palkkioksi ihanan raikas koti - ainakin sen yhden iltapäivän. Ja toivon mukaan kuolleet pölypunkit. Meillä on muuten täällä uudessa kodissa vähintään tuplamäärä pölyä vanhaan verrattuna. Mutta niin muistelen ensimmäisestä yhteisestä keskustakodistammekin. Villakoiria ei juurikaan tarvitse etsiä... 

Ja TULPPAANIT on tietty puhtaan kodin ykkösjuttu. Niitä pitää olla nyt koko ajan :). Ja sitten NE henkarit, mitkä ostin syksyllä, niitä roikkuu siellä täällä..

Näillä paukkupakkasilla - ja muutenkin kylmälattiaisessa puutalokodissa kotoiluun keskeisesti liittyvät mun joululahjatossut. NIIN pehmeät, NIIN lämpimät, NIIN ihanat. Melkein aina jalassa - paitsi kun tuulettuvat. Niitä voi suositella.

Toinen valkoinen juttu mitä mietiskelin pyykätessäni, on meidän sohva. Monesti kuulee ajatuksen, että lapsiperheessä ei voi olla valkoista sohvaa. Mä olen SUPER tyytyväinen meidän sohvaan. Kangas on vesipesun kestävää HT-Collectionin omaa kangasta ja juuri pesin rahin päällisen neljässäkympissä ihan puhtaaksi. Eli kun valitsee vain jonkun järkevän kankaan, valkoinen toimii loistavasti - jos nyt siitä sattuu tykkäämään :)!!

Meillä on ollut ON valaisinprojekti. Tarvitaan paljon uusia valoja - keräilen pennosiani siis:). Naapurissa käydessäni näin siellä todella hyvin valoa antavan supersimppelin pöytälampun, josta tykkäsin kovasti. Ja kuinka ollakaan, törmäsin (luullakseni) samaan valoon Ikeassa. Pelkistetty muotoilu ja aivan ihana valo. Tykkään kovasti. Samassa paketissa oli kaksi valoa, isompi ja pienempi ja sitten erikseen yksittäin myydään vielä kaikkein pienintä. Nyt tietysti pimein vuodenaika alkaa onneksi olla voitettu, mutta kyllä sitä keinovaloa edelleen tarvitaan melko runsaasti.

Keittiöön palatakseni, uusi paistinpannumme ansaitsee tulla mainituksi. Vanha Jamie Oliver oli tullut tiensä päähän ja ihmettelin Iittlalla uusia. Tämä uusi on kyllä paras paistinpannu koskaan, jonka olen tavannut. Ihan rehellinen ollakseni tein valinnan melko puhtaasiti ulkonäön perusteella:). Meillä on Iittalan Tools-sarjan kattiloita ja muita juttuja ja tykkään muotoilusta. Nikottelin kaupassa hintaa, mutta en ole katunnut ostostani hetkeäkään. Detaljit löytyvät täältä.

Sairastupalainen tilasi täksi päiväksi lasagnea, joka valmistuu tässä. Helppo ja meillä suosiota saavuttanut ohje on Pirkan Vuohenjuustolasagne. Juustokastikkeen - tämänkin, teen aina Maizenalla - en osaa niitä jauhosuurusteita...

Ja viimeisenä ylpeänä esittelen, vihdoinkin jotain pientä seinillä..:). Eteisessä. Tää NIIN kestää. Ensin en osaa päättää mitä haluan ja mihin ja sitten se toteutus. Koukut olivat jo odottamassa, se ei meillä töki. Tämä projekti jatkuu vielä pitkään, varmasti myös jotain oikeitakin tauluja valokuvien lisäksi.

***

KOTOISAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!