Pelastavat maissinaksut

Meillä eletään taas maissinaksuaikaa.

Tiedättehän sen ajan,

jolloin lapsen saa lahjottua hiljaiseksi

ja stabiiliksi maissinaksulla

ja ostettua muutaman sekunnin

 ruoanlaittoon tai muuhun.

Maissinaksut vain toimivat -

lapsesta toiseen.

Ne eivät takerru kurkkuun

ja meillä ne eivät edes tahmaa.

Kiitos ja kumarrus niiden keksijälle.

Naksujen myötä

mukavaa viikonloppua:)!!

Päivän toinen Haaste

Anana heitti hauskan haasteen minulle.

Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

 Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se blogissasi.

 Selitä kuva.

 Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Itseäkin hiukan jännitti,

että mitä neljännestä kansiosta löytyy...

Meillä kansiot ovat aakkosjärjestyksessä,

ja neljäs kansio on nimeltään Cassu.

Tämä kuva on tainnut vilahtaa blogissani aiemminkin.

Kuvassa on kesäkuussa vihreämmille metsästysmaille

laukannut 14 vuotias Cordoninsetterimme Casper.

Kuva on melko tuore, se on otettu toukokuun lopulla,

eli Cassu oli loppuun asti hyvissä voimissa

 ja uupumus tuli nopsaan.

Hyvä niin

ja paljon mukavia muistoja jäljellä.

Haastan Katrin, Marika*n, Elinan ja Hannan :)

Haaste

Elina haastoi minut vastailemaan hauskoihin juttuihin

 ja samalla löysin hänen aivan ihanan,

 taidokkailla kuvilla höystetyn bloginsa - käykäähän kurkistamassa!

1. Pehmeintä maailmassa... 

... vauvan iho.

2. Liian makeaa... 

... jos nyt jotain pitää keksiä niin hattara,

yleensä makea uppoaa hyvin;).

3. Mieluisin ääni... 

... aallot rantakalliolla.

... sateen ropina oman kodin peltikattoon.

... omien lasten ilon kiljahdukset

4. Järkyttävin haju... 

... oksennus.

5. Himottavan hyvää... 

... hyvä suklaa.

6. Tuoksuu hyvälle... 

... ulkona kuivattu vastapesty pyykki.

... aamukahvi.

7. Oudoin hajumieltymyksesi... 

... vauvan maitokakka.

8. Lapsuusajan hajumuisto... 

... autoon tarttui paha haju mökillä ollessamme:).

9. Kutittaa... 

... usein ja paljon - varsinkin hierojalla.

10. Riipii korvia... 

... raivoava lapsi.

11. Etova maku... 

... vihreä tee.

12. Pelottava ääni... 

... yläkerrasta kuuluvat jymähdykset lasten ollessa siellä.

13. Kylmää vai kuumaa... 

... kylmää ja kuumaa.

14. Iljettää koskea... 

... kala verkossa.

15. Tuntuu hyvältä kädessä... 

... omat rakkaat.

Haastan tähän Tiinan Huvikummusta

 ja uuden blogituttavuuteni Missun Suljinajasta.

Niin ne ajat muuttuu: Perheleirillä

Jos joku olisi sanonut minulle viisi vuotta sitten, kun vietin kesäni lähinnä purjehtimalla pitkin Itämerta ja pyöräilemällä ja vaeltamalla Alpeilla, että viettäisin tulevaisuudessa osan kesälomastani perheleirillä, olisin esittänyt vahvan vastalauseen.

Mutta niin ne ajat muuttuu. Vietimme loman lopusta viikonlopun NMKY:n perheleirillä Harvan saaressa Airiston reunalla, ja kokemus oli aivan loistava! Paikka oli meille aikuisille entuudestaan tuttu riparilta ja lukuisilta muilta leireiltä. Leirikokemuksena perheleiri oli kuitenkin uusi. Viikonloppuun mahtui uskomattoman paljon, sen lisäksi että ruoka oli valmiin tarjolla viisi kertaa päivässä:).

Valmiina lähtöön.

Askartelimme raketteja,

ja ammuimme niitä kilpaa.

Pelasimme.

Meloimme.

Painoimme paitoja.

Nukuimme teltassa.

Keinuimme.

Uimme ja saunoimme.

Näimme Tall Ships Racen Parade of Sails'in.

Ja vain olimme - yhdessä ja erikseen.

Menemme ensi vuonnakin:).

Tall Ships Race in Turku

Suuret purjelaivat ovat jälleen Turussa. Ajasta jolloin purjehdimme kesät pitkin Itämerta kaipaan mm. sitä fiilistä, joka satamissa aina on. Tänään pääsin aistimaan pientä osaa siitä. Pyörähdimme katsastamassa purjelaivoja -

 tosin varsin kova sade teki reissustamme aiottua paljon lyhyemmän,

 sillä olimme varustautuneet sateeseen huonosti.

Olin haaveillut ottavani kauniin kuvasarjan tapahtumasta,

 mutta se jäi haaveeksi kun en halunnut uittaa kameraa sateessa.

 Otokset siis varsin pikaisia.

Aloitimme pitämällä sadetta Forum Marinumin kahvilassa. 

Sade taukosi hetkesi ja mahdollisti meille pikaisen kierroksen.

Idalla on taas "äiti mul on joku" - vaihe menossa. Toivomme sen pikaista ohimenoa. Huoh.

Olen itse purjehtinut Tall Ships Racen mukana neljä kertaa, ja vaikka kyse on enemmänkin tapahtumasta kuin pro tason purjehduskilpailusta, voin kyllä lämpimästi suositella sitä kaikille (lähinnä siis tässä vaiheessa lukijoiden nuorisolle;), kenelle siihen tarjoutuu mahdollisuus.

 Oi niitä aikoja....

Kenzoa Melijoelta - Part Two

Edellisessä samaan aiheeseen liittyvässä bloggauksessa taisin mainita,

 että joudun tekemään uuden tilauksen Melijoelle.

 Aamulla postimies herätti klo 8.14 ja nämäkin Melijoen alelöydöt saapuivat meille.

Työille housuja, Idalle caprifarkut ja Ellenille täyspitkät -

 joita kyllä ajattelin käyttää myös capreina kun neiti kasvaa,

 katsotaan kuinka käy.

 Idalle lisäksi tunika ja molemmille huivit.

Sisko ja sen Sisko uusissa vaatteissaan.

 Ellenillä lisäksi aikaisemmin hankittu RL:n pikee eBaystä. 

Mummu toi tytöille tuliaisiksi Tallinnan Zarasta aivan ihanat topit, kiitos!

 Sellaisia en ainakaan Turusta ole löytänyt ja mietinkin,

 onko Tallinnan Zarassa iso lastenosasto...?

Uskallankohan kurkistaa vielä Melijoelle...

Loma - Part one

Blogi ei ole päivittynyt - 

olemme viettäneet ekan viikon lomaa,

nettittömästi.

Tekee hyvää välillä.

Ja ehtii tehdä ihania juttuja.

Kevät oli hässäkkää

ja suunniteltu pieni lomareissumme 

jäi tekemättä.

Nautimme olosta mökillä.

Kalastimme.

Uimme.

Jätskittelimme.

Veneilimme.

Olimme.

 Olemme vielä toisenkin viikon:).

Meilläkin on Salkkari...

... ja kiva Salainen Ystävä onkin!

Mökillä ollessamme postilaatikkoon oli 

pudonnut nätisti pakattu paketti,

joka sisälsi lapsille Manu ja Matti DVD:n

ja äidille ihanan kasvonaamion!

Lapset kiljuivat riemusta uudesta DVD:stä,

ja äiti rentoutuu illalla kasvonaamion alla.

Mukana oli hauskasta valokuvasta tehty kortti,

jossa terveiset.

K-I-I-T-O-S!

Kenzoa Melijoelta

Meillä on ollut Kenzon vaatteita aikaisemmin vain satunnaisesti -
en ole ollut merkin kukkakuoseista varauksettoman innostunut.
Nyt löysin kuitenkin Katrin vinkistä ostoksille Melijoehin
ja sieltä kotiutui meille mielestäni kivoja Kenzoja.

Ylimmässä kuvassa Idalla toppi, jonka kuvauksen luin huolimattomasti,
luulin sen olevan valkoinen, mutta väri olikin "ecru".
En myöskään pidä isosta "Kenzo"-tekstistä,
mutta menköön tämän kerran:).


Nämä caprit osoittautuivat täydellisiksi,
ihanat reisitaskut ja napit pohkeessa.
Samasta paikasta myös niinikään Kenzon läpsyt.

Samassa paketissa tuli lila toppi,
istuu ihanasti ja näyttää kivalta valkoisen alaosan kanssa,
sekä Ellenille kahdet sukat.
Melijoe myy myös mm. Ralph Laurenia,
enkä vain voi vastustaa näitä rugbyjä...

Postikulut ovat 15€ - melko paljon siis,
mutta paketti tuli nopeasti ja suoraan postin autolla kotiovelle.
Niin kätevää, että oli pakko tilata uudestaankin;).

Aikainen Lintu

Uni tuli puolilta öin. Ellenin vaati maitoa neljältä. Siinä meni vain kymmenen minuuttia, mutta uni tuli uudelleen viideltä. Ida kiipesi puoli kuusi viereen ja juuri kun olin sen jäljiltä nukahtanut Emilin piti päästä vessaan. Sen reissun jälkeen puoli seitsemältä Ellen olikin taas meidän Aikaisena Lintuna virtaa täynnä päivän puuhiin.

Joskus mietin, jaksaisinko paremmin kaikkea, jos saisin nukkua tarpeeksi. Kestäisinkö räjähtämättä lasten kitinää? Jaksaisinko useammin leikkiä ja puuhata heidän kanssaan? Olisinko tehokkaampi? Ehkä en. Millaista olisi pirteä ja hyvinnukuttu vanhemmuus? Siitä tuskin monilla on kokemuksia.

Meillä ei nukuta perhepedissä, se vain ei ole meidän juttu. Jos lapset näkevät painajaisia eivätkä rauhoitu, saavat he toki tulla viereen nukkumaan, mutta pääsääntöisesti jokainen nukkuu omassa sängyssä. Ellen tissittelee aamuyöstä - kukapa meistä ei, kun kerran tarjoilu pelaa. Unikoulu auttaisi, jos jaksaisi - ehkä sitten syksymmällä... Nyt äiti on vähän väsynyt.


Kaikesta huolimatta rakastan aikaisia aamuja. Hyvinnukutun yön jälkeen niihin on ihana herätä.

Perusperhealbumi

Muistan lukeneeni jostain (pahoittelut tästä aavistuksen puutteellisesta lähdeviitteestä), että jos katsellaan suomalaisten valokuva-albumeja (tai nykyisin kuvatiedostoja), voi niistä vetää johtopäätöksen, että suomalaisten elämä on yhtä joulua ja syntymäpäivää. Kamera siis toisin sanoen kaivetaan käyttöä varten esiin vain edellämainittuina ajankohtina. Vaikka suomalaistenkin kuvaaminen on varmasti mennyt enemmän "keski-eurooppalaiseen" suuntaan (= otamme enemmän kuvia ja olemme enemmän ja millämme kuvattavana) on ainakin japanilasiin ja venäläisiin vielä matkaa...

Me blogistit teemme varmaankin melkoisen poikkeuksen tähän joukkoon. Kuinka moni teistä on muuttanut kuvaustottumuksiian bloggaamisen myötä? Vai kuvasitteko yhtä paljon ennen bloggaamista?

Minulle ongelma mitä olen valittanut ennenkin, on järkevä kuvien arkistointi. En pidä itseäni mitenkään erityisen epäjärjetelmällisenä, mutta tämä asia tuottaa minulle suuria vaikeuksia. Luulen sen johtuvan siitä, että monet kuvat sopisivat useampiin kansioihin, enkä osaa loogisesti laittaa niitä aina samoihin "oikeisiin" kansioihin. Jos jollain on tähän vinkkejä, otan ne kiitollisuudella vastaan:).

Ylläolevien kuvien kaltaisia löytyy varmasti myös monista perusperhealbumeista joulun ja synttäreiden lisäksi. Itsekkin kuitenkin toivoisin, että vaikka kuvaan paljon, osaisin kuvata vielä enemmän sitä perusarkea, löytää niitä arjen pieniä iloja, suruja ja sattumuksia kuviin. Lasten kanssa ollessa vain usein kun sattuu ja tapahtuu, kädet ovat varattuna muuhun kuin kuvaamiseen.

Lasten kanssa liikkuessa kuvaaminen on tuottanut myös vauhtia ja vaaratilanteita. Etsimen läpi zoomaillessa on kerran jos toisenkin käynyt niin, että kun yksi pikkuihminen on ollut aseteltuna kuvaan kuten pitää, pari muuta ovat juoksemassa ja kiipeämässä johonkin ihan muualle.

Mitä teette ottamillanne valokuvilla?
Säästättekö kaikki kuvat?
Onko samasta tilanteesta aina varmuuden vuoksi vähintään kaksi kuvaa?
Ovatko kuvat hautautuneet tietokoneen kovalevylle?
Teetättekö niistä printtejä tai muita tulostusfirmojen tarjoamia vaihtoehtoja, esim. kuvakirjoja? Katsotteko kuvia lasten kanssa?

Meillä fanitetaan Vinginoa

Vinginon farkut ja muutkin vaatteet ovat tulleet garderobiimme jäädäkseen. Merkki oli minulle aivan tuntematon, kunnes puolivahingossa huusin kuvissa näkyvät farkut Ellenille jonkun paketin mukana. Ihastuin, ja sillä tiellä ollaan. Myös ainakin Katrin blogissa Vinginoja on vilahdellut.

Vasemmalla roikkuvat Emilin Ronaldot, jotka ovat peräisin UNQ:sta. Tiesittehän, että Mimon faneille UNQ myöntää mm. Vinginoista -20% alennuksen. Keskimmäiset ovat Idan caprit, peräisin Saksan eBaystä varsin kohtuullisella hinnalla, lienevät jotain muuta kuin tämän vuoden mallistoa. Oikealla ne niinikään Saksan eBaystä huudetut Ellenin farkut.



Housut ovat meillä kestäneet käyttöä ja pesua hyvin ja parasta niissä on malli ja ihanat yksityiskohdat. Kaikissa meidän farkuisa sattuu olemaan napilliset takataskut, mutta muitakin malleja on runsaasti.

Koot vastaavat mielestäni hyvin todellista. Emiln farkut ovat kokoa 2/92 ja siis ihan linjassa muiden housujen kanssa, samoin Ellenin 74cm. Idan caprit ovat koko 4 ja voisivat olla pituuden puolesta yhden isommatkin, mutta olemme tosin muutenkin siirtymässä kokoon 110cm.

Vinginolla on paljon muutakin ihanaa, mm. poikien paitoja...