Se Aika Vuodesta

Nyt on taas SE aika vuodesta,

kun niitä on runsaasti tarjolla.

Helppo napata mukaan kauppareissulla,

siivouspäivän kunniaksi.

Lukeutuvat mun

 lemppareikukkiin,

TULPPAANIT.

Valkoisia. 

Sorry, en edes yrittänyt yllättää.

Pääsiäisenä käy keltaisetkin.

 Scott Kelbyn ohje on, 

että kun kuvaat kukkia,

valitse parhaat yksilöt.

En ole unohtanut tätä -

aina kaikkea ei vaan voi saada. 

Nämä eivät täysin toipuneet odotusajasta,

 kun siivouspäivä venähti yöhön...

Näyttäisi olevan likäksi SE aika vuodesta, jolloin meidän valkkariviinihylly ammottaa tyhjyyttään...

 On myös SE aika vuodesta,

kun alkukesästä alulle saatetut perheenlisät

juhlivat synttäreitään.

Juhlia tuntuu olevan ihan viikottain,

kaveripiirissä, päiväkodeissa ja kouluissa.

Meidän eienääniinpieni perheenlisä

vanhenee tiistaina,

tänään vietettiin kaverisynttäreitä.

Niistä lisää huomenna.

Kakku oli Idan toiveiden mukainen.

Omasta päästä,

mutta siitä tuli niin hyvä

ja oli superhelppo,

että suosittelen kokeilemaan:).

7 munan kakkupohja

TÄYTE

kostutus 3,5 dl omenamehua (Pirkka Luomu tuorepuristettu)

2 prk vaniljarahkaa

1 prk Valio Vispiä (20%)

200g tuorejuustoa

loraus sitruunamehua

maun mukaan sokeria

SEKOITETAAN

alle vadelmahilloa (n. 300g)

ja päälle em. seos.

Koristeluun reunoille 1 prk (2,5dl) Valio Vispiä.

Kakkukuva täältä.

Lapset tykkäsi. Aikuiset tykkäsi.

Vähänpikkusen kevättä tytöille

Kaupoista alkaa viimeisten alekamojen keskeltä jo löytyä kevätvaatteita. Ihanaa! Mä en jotenkin jaksanut   ehtinyt aleen - ainakaan kunnolla - ja kuten Ninakin totesi - sekä kevät että kevätvaatteet ovat - tai olisivat tervetulleita.

No, en mä taaskaan sen suuremmin ehtinyt, mutta ihan pakko oli pyörähtää töiden jälkeen jossain. Zaraan olisin halunut, mutten ehtinyt, joten H&M sai toimia korvikkeena. Ihan vähänpikkusen - kuten rakas kuopuksemme asian ilmaisee - tarttui kevättä tytöille mukaan.

Ja arvatkaa mitä?! Mä joudun ostamaan mun ykkösvauvalle 122 cm kokoisia vaatteita. Miten se on mahdollista, ei siitä ole kuin hetki kun mä kannoin sen sairaalasta kotiin...
H&M on varmaan pienentänyt mitoitusta?! No, alaosisssa sentään vielä 116 cm.

Tytöille siis ruututunikat ja ratsastushousuleggarit.

Idalle beiget ja Ellenille siniset, hiukan eri mallit.

Taidan hakea Idalle vielä noi siniset.

H&M

 

H&M:n jälkeen oli ihan hetki aikaa ja pyörähdit Espritillä. Tykkään niiden vaatteista - varsinkin siitä edc-mallistosta. Mallistossa on lisäksi se bonus, että vaatteet ovat ylimitoitettuja; voi ostaa kaksi numeroa normaalia pienemmät farkut:)!! Olin himoinnut vaaleita farkkuja (tässä kesää ja kesälomaa siis odotellessa) ja siellähän ne odottivat mua. Farkkujen kaveriksi löytyi TUMMANSININEN ryppypaitis ja tuubihuivi. Niin ne ajat muuttuu - kerroin myyjällekin, miten INHOAN tummansinistä. Mulla ei ole vuosikausiin ollut mitään tän väristä. Ja ihastuin tohon paitaan heti. Valkoinenkin olisi ollut, mutta ei. Tänään huomastin hypisteleväni muitakin tummansinisiä juttuja - tytöille ja itselleni. Niin se maailma muuttuu. Kohta mulla on varmaan jotain kirkkaanpunaista?! 

Blogistaniassa - varsinkin näissä lapsiblogeissa on esitetty kritiikkiä siitä, miten bloggaajat kyllä esittelevät lapsiaan, mutta eivät itseään. Täällä se johtuu pienestä käytännön ongelmasta. Sen lisäksi, että lapset ovat äitiään kuvauksellisempia, koen itseni kuvaamisen melko työlääksi. Peili on ihan kiva, mutta tarkkuus peilin kautta on melko surkeaa. Lisäksi tunnen itseni ihan tyhmäksi kuvatessani peilin kautta. Ehkä tähänkin tottuu:)?! Toivottavasti ei tarvi... Omaa naamaakaan ei siis tarvitse peitellä, mutta muutamat asiat puhuvat sen puolesta, että äidin sijasta tässäkin blogissa esiintyvät useammin lapset.

Tältä mä näytin tänään eilen töiden jäleen.

Olen koko talven hiihdellyt

 mustissa, harmaissa ja ruskeissa neulemekoissa,

nyt alkaa riittää... 

FARKUT, HUIVI JA PAITIS ESPRIT 

Nastat alla

Talven ehdottomasti paras

urheiluvälinehankinta (uusien puikkareiden lisäksi)

on nämä mummonastat.

Kuminen kalossi,

joka vedetään juoksutossun päälle.

Neljä piikkiä päkiän alla

ja kaksi kannassa.

Mitä jäisempää,

sen parempi.

Kuin kesällä juoksisi.

Jos ei oteta lukuun niitä miljoonia vaatekerroksia...

PARTIOVARUSTEESTA 25€,

SISÄLTÄÄ SÄILYTYSPUSSIN JA VAIHTONASTAT.

HCR 7.5. 2011.

Anyone?

Melkein ajoissa

Tähän tää aina kaatuu, tää mun postailu.

Mä olen puoli vuorokautta tai viikon myöhässä.

Puuttuu kuvat tai puuttuu jotain muuta.

No, nyt en anna sen häiritä:).

Sain työkaverit taas pyörittelemään silmiään.

 Yksi edellisistä kerroista oli se, kun tunnustin valitsevani

 PARILLISET ja PYYKIN VÄRIIN SOPIVAT

 pyykkipojat pyykkiä ripustaessani.

Nyt kerroin,

 että mua ärsyttää suunnattomasti

 leipoa Runebergin torttuja,

 koska ei ole niille sopivia vuokia.

Ei voi olla totta,

eihän silla ole väliä minkä mallisia ne on???

No ON sillä, mulle.

Iloleipurilta löytyi tänä vuonna

 vastaus mun tarpeeseen.

Silikoninen Runebergintorttuvuoka.

Omani löysin Sokokselta ja muistan taas, että asioin siellä vain pakosta. Palvelu ja ilmapiiri on käsittämättömän huono.

Kyselin myyjältä ohjeita siihen, miten saisin tortut parhaiten irti vuoista. Mua katsottiin kuin uusavutonta;

-"Tässä on tää ohje, paista tortut uunissa ja kostuta."

-"Joo, mä luin sen, mutta siitä puuttuu se kohta, kun ne tortut tulee sieltä vuoista ulos, miten ne olisi paras irroittaa?"

-"No, tässä lukee että paista ja kostuta."

-"Joo, niin lukee, mutta..."

Ja tätä keskustelua jatkui hetken, kunnes kerroin myyjälle, että olen kyllä leiponut ennenkin ja kokemukset tällaisita silikonivuoista eivät ole kovin hyviä, haluaisin VAIN tietää, miten nämä irroitetaan.

No, vastausta en saanut, enkä muutenkaan mieelstäni kovin asiakaslätöistä palvelua. Kyselin apua myös Hellapoliisilta (jolta muuten saa aina nopsan ja ystävällisen vastukasen). Hän oli sitä mieltä, että kyllä ne tortut sieltä luiskahtavat, kun ovat niin rasvaisia. Eivät luiskahtaneet... Voitelin vuoat ja ekan satsin yritin poistaa liian lämpiminä. Kuvat ovat niistä, eli suuri osa irtosi kohtuullisesti. Toisen satsin annoin jäähtyä kunnolla ja niistä tulikin paljon parempia.

225g rasvaa

1,5 dl sokeria

3 munaa

1,5 dl piparkakun muruja

1 dl mantelijauhoa

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 dl kermaa

1 mm karvasmanteliaromia

Voi ja sokeri vaahdotetaan.

Lisätään munat yksitellen.

Kuivat aineet sekoitetaan ja

 lisätään yhdessä kerman kanssa.

Lopuksi karvasmanteliaromi.

175 astetta n. 30 min.

Kostutin omppumehulla,

päällä Dronningholmin vadelmahilloa

ja tomusokeria.

Katosivat perempiin suihin melko nopsaan, 

eli taisivat maistua:).

Ja kaupastakin saa.

tämän muistutin itselleni pikkuleipurien jälkiä siivotessa

ja murujen aiheuttamia rasvatahroja lattiasta kuuratessa...

M U K A V A A  S U N N U N T A I T A ! !

Kiitos

Kiitos teille ihanille lukijoille.

Mulla on ollut ihan järjetön kiire.

Siis perusarkea.

Johon ei ole paljon muuta mahtunut

kuin töitä, kodinhoitoa, harrastekuskausta ja treeniä.

Kahden viikon kirpparipaikka

meinasi laittaa pakan ihan sekaisin.

Jep.

Ei olla siis kovin vahvoilla.

Siksi täällä on ollut hiljaista.

En ole ehtinyt edes muiden blogeihin,

kuin ihan satunnaisesti.

Silti joku ihana anonyymi ja joku toinenkin

on silloin tällöin jättänyt piristävän kommentin -

uusimpaan tai vanhempiin testeihin.

Postaustoiveita ja kauniita sanoja.

Kiitos niistä.

Yritän parhaani mukaan toteuttaa.

La Petite Princesse

muisti enemmän kuin hyvään aikaan

tunnustuksella.

KIITOS:).

N-Y-T -

u u t e e n  n o u s u u n -

taas kerran;).

Jäällä

Eilissä suunnitelmissa oli mäkeen meno.

Taivaalta satoi vettä ja pihalla näytti

tältä:

Olen lievästi sanottuna hysteerinen 

tämän katolta tippuvan lumen osalta.

En halua päästää lapsia yksin ulos,

ja vaikka kuinka valvoo,

tuntuu, ettei se oma piha ole maailman turvallisin

juuri nyt.

Suuntasimme jäähallille.

Ida on reipastunut hurjasti.

Välillä jo luulin, ettei kitinä koskaan lopu.

Nyt neito painaa reippasti menemään kavereiden kanssa -

ja bonuksena tutustuu helposti.

Kavereita tuntuu löytyvän mistä vain.

Emilin luistelusta mainitsinkin jo pari kuukautta sitten.

Herra seisoin sitkeästi luistimilla. Piste.

Eikä liikkunut mihinkään.

Alle kymmenen kertaa on tehnyt ihmeitä

ja nyt mennään välillä jo vauhdikkaastikkin -

myös sisarusrakkauden kustannuksella.

Ja sitten tämä Kuopus,

pikkusiskojen pikkusisko.

En itse ole kovonkaan innokas luistelija,

joten ei tullut mieleenkään vielä Idaa kaksivuotiaana jäälle.

Ellen tietysti keksii kaikkea oheistoimintaakin,

mutta ihme ja kumma pääsee myös itse eteenpäin luistimilla.

**MUKAVAA UUTTA VIIKKOA**

Lollypop tuli taloon

Vaikka tykkäänkin hurjasti

 edelleen Ellenin Polariksesta,

kyllästyin kiskomaan kuminauhalahkeita

 puikkamonojen päälle.

Lisäksi olen sitä mieltä,

että rinteessä kaksiosainen

 vain toimii paremmin.

Ongelmana oli löytää takki -

kaunis, käytännöllinen 

ja meidän värinen.

Kaupassa luulin,

että joudun tinkimään väristä.

Se sopiikin yllättävän hyvin 

Peakien kaveriksi.

Näitä housuja meillä on ollut kaikilla.

Toimivuus menee ulkonäön edelle.

Lisäksi toivoisin näihin jotain väriuudistusta.

P.O.P vinterbyxor.

Lumilukot, henkselit, vyötärökiristys.

Istuvat täydellisesti.

Ja SE takki -

Ticksun Eja Lollypop värissä -

tai niin mä luulen.

Ja muistatteko tämän?

Ne on täydelliset kaverit -

se takki ja tää kypärä...

Pipo H&M

Kauluri ja kypärämyssä Ruskovilla

Hanskat Ticket

Kengät Reima