Benalmadena - reissua Part I

Vihdoin olen päässyt reissukuvien kimppuun.

Teimme lasten kanssa kesäkuussa juhannuksen molemmin puolin kahden viikon lomareissun Espanjan aurinkorannikolle. Pitkään jahkasimme lähteäkö vai ei ja jos niin mihin. Olin aikaisemmin sitä mieltä, että Suomesta on turha matkustaa kesällä mihinkään lämpimään, mutta tämä loma osoitti tämänkin periaatteen ihan huuhaaksi, kun meidän paistatellessa auringossa Suomessa satoi räntää ja rakeita. Lopulta hyvinkin pikaisella aikataululla päätimme lentää Malagaan. Tavoitteena oli karistaa keväällä hiukan turhan haasteelliseksi karannut arki taakse ja rentoutua ilman paineita tehdä sen kummempaa kuin uida ja nauttia auringosta ja yhdessäolosta.  Ensimmäisen viikon majailimme Benalmadenassa ja toiseksi viikoksi vuokrasimme auton ja vaihdoimme majapaikkaa Esteponaan.

Malagasta Benalmadenan (kuten myös näihin Aurinkorannikon muihin Napakymppikohteisiin ;) ja päinvastoin pääsee superkätevästi ja edullisesti paikallisjunalla, jolla mekin kuljimme. Olimme vuokranneet Benalmadenan asunnon puolitutulta ja sijainti maisemineen oli mahtava. 

Kuten aina lomalla, muutama päivä meni asettuessa ja henkeä vetäessä - uimme, uimme ja nautimme auringosta. Oli ihanaa juosta aamulenkki rannalla, nauttia aamupalasta omalla terassilla ja nähdä, miten lapset nauttivat uimisesta.

Huoneistomme oli osa suurempaa lomakompleksia ja käytössämme oli kattoterassin uima-allas jossa oli yleensä hyvin rauhallista mutta hieman askeettisempaa verrattuna "ala-altaalle", josta löytyi perinteinen "altaaltaeitarvisepoistualomanainakana"-tyyppinen ratkaisu lastenohjelmineen ja poolbareineen.

Biitsin (rantakuvia tulossa myöhemmin) ja altaalla uinnin lisäksi hengailimme rantakaduilla ja pyörähdimme muutamaan otteeseen keskustassa. Lisäksi kävimme paikallisessa "Sea Lifessa", mikä osoittautui kyllä melkoiseksi rahastukseksi. En ole Aurinkorannikolla aiemmin ollut ja loma-arjen pyörittäminen siellä sujui helposti. Viikko oli kuitenkin siellä tarpeeksi ja oli kiva päästä eteenpäin. Paikka on kuitenkin tosi oivallinen juuri tällaiseen chillailuun, mitä me kaipasimme.

Reissun makuelämyksiin kuului mm. irtojätski, jota muutamaan otteeseen söimme. Makuja oli ihan valtavat valikoimat ja jätski oli aivan taivaallista. Peittoaa ainakin Suomessa myytävän italialaisen jätskin ;).

Ja niin... altaan, meren, vesipuiston ja poreammeen lisäksi eräs meistä ui myös suiohkulähteessä. Tosin kaikista ennakko-oletuksista huolimatta se ei ollut neiti b vaan herra a...

Seuraavaksi reissuun liittyen kuvia biitsiltä, toivottavasti pian :)! Helteet senkun jatkuvat Suomessa, olin ehkä jo hieman järkyttynyt kun aamulla tajusin, että Foreca lupaa myös ensi viikoksi kolmea kymppiä tänne länsirannikolle.

Syksyllä (huomaatteko, alan olla realistinen näiden postauslupausteni kanssa..:/ ) luvassa myös kotijuttuja enenmmän, yläkerta alkaa vihdoin muotoutua ja tänävuonna pääsemme varmasti (omaan?!) joulusaunaan. 

Passikuvassa

Pitkästä aikaa pääsimme lähtemään reissuun pohjoismaita kauemmaksi. Juhannuksen molemmin puolin olimme pari viikkoa tuulettumassa Aurinkorannikolla - ilmeisesti juuri parahiksi paossa Suomen melkeintakatalvea. Reissusta juttua myöhemmin, mutta siihen liittyen kolme viidestä passistamme oli vanhentuneita ja Noel tarvitsi myös oman passinsa.

Tuttuun tapaan olimme viime tipassa liikkeellä eikä Turun poliisilaitokselle ollut mitään mahdollisuutta saada aikaa passinhakua varten. Niinpä teimme eräänä päivänä retken Loimaalle, jossa ainakin palvelu poliisilaitoksella oli erinomaista. Passiin tarvittiin luonnollisesti valokuvat ja se oli asia josta piti kirjoittaa - nykyään kun on niin auringontarkkaa millaiset kuvat passiin kelpaavat. 

Päätin ottaa kuvat itse, mutta huvikseni taas meinais tull kiire ja ajattelin, että jos sittenkin vain joku muu räpsii kuvat ja otin selvää hinnoista. Hintavaihtelu on mieletön. Halvimmillaan kuvat saa seitsemällä eurolla ja kalleimmat mitä äkkiseltään löysin maksoivat 29€ / kpl. Lisäksi jotkut kuvaamot ottavat extrmaksua vauvojen kuvaamisesta, kun kuvat sitten kuulemma vaativat enemmän käsittelyä.

Meidän kaksi vanhinta poikaa suoriutuvat kuvauksesta nopsaan ja mallikkaasti, mutta tuolloin seitsemänkuinen Noel ei ihan helpolla ymmästänyt, että "passikuvassa hartioiden ja pään sekä katseen tulee kohdistua suoraan kameraan, ilmeen on oltava neutraali, kulmia ei saa kohottaa, kuvassa ei saa näkyä muita esineitä, suun on oltava kiinni ja silmien auki". Kuolankaan ei varmaankaan välttämättä tarvitse valua. Vai mitä sanotte näistä :)?

Muutamalla foorumilla asiasta on keskustelua ja kaikki ovat aina vauvan kuvan passiin saaneet - luulen että sen kokee vain kuvaushetkellä kovin vaativaksi tilanteeksi. Ainakin meille poliisilaitoksen täti ystävällisesti sanoi, että alle vuoden ikäisillä näistä säännöitä voidaan joustaa. Noelin passiinkin valikoitui kuva, jossa pikkumiehellä on suu auki, mutta muuten on kyllä kovin tunnistettavissa itsekseen :).