K E S Ä T E K E M I S T Ä P A R T O N E
Ihana, ihana kauan odotettu l o m a on taas täällä. Jee!
Meillä lapset ovat viime kesästä lähtien kinunneet Flow Parkiin ja loman alun kunniaksi suuntasimme omien ja yhden lainalapsen voimin eilen sinne.
Flow Parkin sivuja lainatakseni "Flowpark on ekologinen seikkailuhuvipuisto, jossa pääsee testaamaan kestääkö kantti. Seikkailuradat on rakennettu eläviin puihin niitä vahingoittamatta. Lukuisia erilaisia tehtäviä pääsee suorittamaan jopa kahdenkymmenen metrin korkeudella. Tehtävät ovat yläköysiratoja sisältäen mm. heiluvia polkuja, liaanihyppyjä, keinuja ja vaijeriliukuja. Flowpark on tarkoitettu kaikenikäisille seikkailumielisille 7-vuotiaasta ylöspäin – haastetta löytyy niin tavallisille tallaajille kuin kokeneille eräjormille!"
Kuten tuosta yllä olevasta tekstistä voi päätellä, meidän porukasta kolmasosa oli puistoon aivan tai vähän liian nuoria, kolmasosa nippanappa kriteerit täyttäviä ja lopusta kolmasosasta toinen kuvasi joten toisen tehtäväksi jäi lasten pelastaminen avustaminen. Törmään vähän väliä samaan dilemmaan; meillä lapset ovat periaatteessa aika samanikäisiä, mutta kuitenkin eri-ikäisiä. Kahdeksanvuotiaan kuuluu jo päästä paikkoihin, joihin neljävuotiaalla ei ole vielä asiaa. Neljävuotias taas sattuu olemaan harvinaisen äänekäs ilmaisemaan mielipiteitään ja pääsee sen ansiosta aivan liian usein mukaan. Kuusivuotias taas osoittaa mieltään sydäntäsärkevän pettyneellä ilmeellä. Tiedän, napakka EI kuuluisi asiaan ja tuleekin välillä kyseeseen. Eilen reissussa oli kuitenkin koko porukka ja hyvä niin, kaikille riitti tekemistä ja kivaa oli.
Puistolla on hyvät nettisivut ja olin etukäteen niitä kahlannut. Silti epäselväksi oli jäänyt se (eikä epäselvyys välttämättä johdu huonoista sivuista ;), että ikä (7v.) ei ollutkaan ratkaiseva tekijä radoille pääsyssä ja että auttajaksi radalle ei riittänyt maassa oleva aikuinen. Kuusivuotias Emil ylitti kriittisen 120 cm pituusrajan ja pääsi siis isojen tyttöjen mukana kiipeilemään ylös. Lisäksi kaikki alle 10 vuotiaat tarvitsevat radoille mukaan maksavan aikuisen. Yhdellä aikuisella voi olla vastuullaan korkeintaan 4 alle kymppivuotiasta. Myöskään alle 13-vuotiaat eivät pääse puistoon yksin, silloin tosin riittää maassa oleva aikuinen. Ja täällähän näistä kerrotaankin ymmärrettävästi ja kattavasti ;). Alle 120 cm kannattaa ostaa "skidi-lippu". Skidi-lippu oikeuttaa pääsyn skidi-radalle ja lisäksi puiston henkilökunta ilmeisesti tarkkailee näitä skidejä vähän tapauskohtaisesti ja päästää heitä sitten vaihtelevasti muille radoille. Ellen pääsi pitkään vaijeriliukuun ja naapurin vajaa kuusivuotias oli päässyt korkeille radoille.
Sivuilla oli myös pukeutumisohjeita. En kuitenkaan ollut tajunnut ottaa huomioon, että kaikki lapset painavat alle 30 kg ja saivat näinollen kokovaljaat. T-paita olisikin ollut toppia huomattavasti järkevämpi valinta, joskaan neidit eivät juurikaan valittaneet. Hanskoja kiipeilyyn sai ostaa 3-6 euron hintaan. Hanskatkin olivat meidän porukalle liian suuria (ja jumppareiden kämmenet jo valmiiksi ihan kovat;), joten pärjäsimme ilman hanskoja.
Alussa kaikki ensikertalaiset saavat kattavan opastuksen ja suoriuttavat testiradan. Ohjeet olivat hyvät ja selkeät ja valjaiden, sulkurenkaiden ja slingien käyttö oli tehty blondivarmaksi. Toki jokaisen tehtäväksi jää itse huolehtia, että on varmistuksessa kiinni, muuten voi oikeasti käydä huonosti. Opastuksen ja testiradan jälkeen pääsee itsenäisesti siirtymään kiipeilyradoille.
Käytännössä meidän päivä kului niin, että isommat tytöt kiipeilivät itse, Emil oli isin kiipeilykaverina ja Ellen kulutti aikaansa skidi-radalla. Skidi-ratoja oli vain yksi, se tosin oli moniosainen ja koostui muistaakseni viidestä eri tehtävästä. Olin todella hämmästynyt siitä, miten neljävuotias malttoi keskittyä ja tunnollisesti muisti laittaa varmistukset oikein ja oikeassta järjestyksessä kiinni ja nautti pienestä radasta. Skidi-rata meni lähes koko ajan niin matalalla, että aikuinen pystyi maassa seuraten auttamaan tarvittaessa.
Korkeammat radat menivät ainakin maasta katsottuna oikeasti k o r k e a l l a ja näyttivät sopivan haastavilta ja monipuolisilta. Tasoja oli neljä, joista kahdelle ylimmälle pääsivät vai yli 150 cm pitkät.
Lasten suosikiksi nousi ehkä 60 metriä pitkä vaijeriliuku, joka päättyi suureen verkkoon. Tänne Ellenikin pääsi erikoisluvalla - verkosta neiti tosin jouduttiin pelastamaan kun ei ylttänyt itse avaamaan sulkurengastaan:)
Puistossa toimii pieni kahvila-kioski josta saa virvokkeita, karkkia, jätskiä ja pikkusuolaista. Koska tiedän, että turhautumiseen ja kiukkuun johtava nälkä ja jano yllättää meidän porukan usein, olimme varautuneet omin eväin ja niitä varten puistossa on taukopaikkoja. Juotavaa kannattaa varata runsaasti mukaan.
Puistossa kaikki toimi hyvin. En tiedä oliko päivä normaali, ruuhkainen vai tavallista hiljaisempi, mutta radoille ei tarvinnut juurikaan jonottaa ja tekemistä riitti koko ajan. Meillä lapset jaksoivat noin neljä tuntia, jonka jälkeen takki alkoi olla aika tyhjä. Veikkaisin siis, että vauhtihirmuillekin riittää se kuusi tuntia, jonka puisto lyhimmillään on auki. Ruuhkaa oli juuri puiston auettua (tai sitten meidän porukka aiheutti sen ;), pieni miinus tuleekin siitä, että alussa henkilökuntaa tuntui olevan liian vähän. Jos koko porukka ei halua kiipeillä, puisto sijaitsee käytännössä kauppakeskus Skanssin takapihalla, joten shoppailemaan voi jakaantua :).
Suosittelenko? No SUOSITTELEN. Usein huomaan ajattelevani hinta-laatusuhdetta (vaikka kaikkea ei voikaan rahassa mitata) ja meneväni sikäli metsään, että rahaa menee pääsymaksuihin AINA tällaiselta porukalta ihan tolkuttomasti. Mutta siis vähän erilaista tekemistä vesi- ja huvipuistoihin verrattuna lähes koko perheelle. Toinen Flow Park löytyy Lappeenrannasta, vinkkinä Kouvolaan, on teidän juttu ;). Ja kaikki muut, tervetuloa kesäTurkuun!
