Jouluiloa!

Saariston lapset toivottaa kaikille lukijoilleen

Rauhallista joulua

ja myötäisiä tuulia vuodelle 2012!

Valoa pimeydessä ja ajatukset valossa.

Hankkiuduin muuton yhteydessä tehokkaasti eroon parvekelaatikoista luullen, etten enää tarvitse niitä - tosin ne olivat jo parhaat päivänsä nähneetkin. Sekä keittiön että lastenhuoneen / makkarin ikkunalaudat valmiine telineineen kaipasivat kuitenkin jotakin - pikaisesti. Marssin Viherlassilaan ilman sen suurempia visioita - en voi väittää varsinaisesti perehtyneeni näihin piha- ja puutarha-asioihin(kaan). Löysin mielestäni ihan siedettävän tyylikkään mustan muovilaatikon, kunnes kassalle mennessäni löysin Lechuzan nurkkauksen ja kotiin lähtivätkin Balconera-laatikot. Kyllä saksalaiset osaa. Keski-euroopassa on nämäkin systeemit viety aavistuksen pidemmälle. Näissä laatikoissa on ilmeisen paljon muutakin hyvää (ja se, että se pohjatulppa pitäisi muistaa ruuvata auki ennen pakkasia, jotta voin istuttaa tuonne myös kesäkukat..), mutta valintani pohjautui kyllä täysin ulkonäköön sekä siihen, että ne ainakin myyjän mukaan ovat valmistettu erittäin kestävästä ja säätä kestävästä materiaalista. 

Kukkalaatikko peittää myös näppärästi kipeästi maalia kaipaavat ikkunanapokat.
Ulkomaalausta luvassa ensi kesänä.

Naapurin rouvan ikkunalaudalta on pongattu tämä idea - 

HOPEALANKA

 (se on kasvi - en aliarvioi teitä, itse en tiennyt:) 

ja kukan päällä ulkovalot. Melkoinen hässäkkä - mutta yhtä väriä;). Ja kun kuitenkin koko ajan on pimeää, suurimman osan aikaa näkyy vain valot.

Coco kirjoitti tykkäävänsä enemmän lämpimistä hehkulampun sävyistä, jotka sopivatkin hienosti sitään ja juuri tuollaiseen paikkaan. Itse olen ulkovaloissa näiden kylmien LEDien kannalla. Ovat mielestäni jotenkin raik-kaampia.

Valoja on vähän turhan paljon pieneen ruukkuun - vai voiko valoa täsä pimeydessä olla liikaa..? Vanhat jää- puikkosarjat olivat kuitenkin olemassa, enkä turhaan halunnut ostaa uusia.

Kranssiostoksillakin kiersin ja kaarsin. Näin muutamia tosi hienoja - ja tosi kalliita. En kuitenkaan suostunut maksamaan paljoa, kun en ole varma kuinka kauan haluan katsella ovikranssia joulun jälkeen. En halunnut liian jouluista, kriteeri oli että punaista ei saa olla. Ihastuin kuitenkin noihin "huurteisiin" karpaloihin - sopivat mielestäni meidän vaaleanpunaiseen taloon:).

Pimeää on.

24/7.

Eipä juuri voi puhua 

VALOkuvaamisesta.

Löysin taas jalustan,

ehkä siis pian

 jotain kuvia uudesta kodista

sisältäkin:)

BobbyTheBuilders

Kirjoitin varmaan jo aiemmin. Meidän uuden kodin yläkerta on rakentamatta. Osa tavaroista on siis varastolla odottamassa läpikäyntiä ja yläkerran valmistumista. Lapset asuvat nyt kaikki sulassa sovussa samassa huoneessa. Varsinkin leluja on siis roudattu uuteen kotiin varsin maltillisesti.

Olimme tänään hallilla kurkkimassa laatikoihin, mitä leluja kaivataan. Ja arvaatteko..? No, eipä juuri mitään.

Aikaisemmin mainostin, ettei meillä edes ole paljoa leluja. No, ei niitä ihan hirmuisia määriä ole, mutta riittävästi kuitenkin - ainakin äidin mielestä.

Leluja enemmän hallilla kiinnostivat kaikki isin ihanat työkoneet. Vitsi miten siistiä vetää kypärä päähän ja pistää betonimylly pyörimään! Tämä kiinnostaa ihan loputtomasti.

Mä melkein jouduin tekemään kaikista kuvista MV:a -

mutta ihan pakko oli suurimmassa osassa kuvia

 taipua tähän värien sekamelskaan ja kaaokseen,

joka ei noista MV-kuvista niin hyppää silmille...

      

Vaikka lelujen sijaan varastolla oli paljon muuta kiinnostavaa, niin kotiin tullessa oli ihana huomata, että kyllä niitä tuttuja tavaroita oli kaivattu. Meillä on menty viime päivinä sisällä pää kolmantena jalkana ja nyt lastenhuoneessa soivat joululaulut ja kaikki olivat r a u h a s s a nenä kiinni kirjassa.

Huomiselle on luvassa tunnelin rakentamista pahvilaatikoista..:)

PSST, VIIVI & VIKTOR ENNAKKOALETTAA,

tilasin meidän PuuhaPirkoille

 Ellen ihanat velour-puvut pukinkonttiin...

.. nu kommer någon där, jag vet nu vem det är...

Ute är mörkt och kallt,

i alla husen lyser

nu överallt de tända ljusen.

Nu kommer någon där,

jag vet nog vem det är:

Sankta Lucia, Sankta Lucia.

Nu kommer någon där,

jag vet nog vem det är:

Sankta Lucia, Sankta Lucia.

Ulkona kylmä on,

sisällä täällä,

liekit jo lämmittää,

tuo joulumieltä.

Ken tuolta saapuukaan,

kynttilät kruunussaan,

Santa Lucia, Santa Lucia.

Ken tuolta saapuukaan,

kynttilät kruunussaan,

Santa Lucia, Santa Lucia.

Idan koko päiväkotiuran kestänyt haave ja toive toteutui vanhan päiväkodin joulujuhlissa maanantaina. Hän sai kunniatehtävän kantaa Lucian kruunua ja johdattaa kulkuetta. Tästä on puhuttu ja tätä on jännitetty koko pitkä syksy.

Päiväkodissa on tapana, että eskarit muodostavat Luciakulkueen. Lucia äänestetään eskarityttöjen keskuudesta ja joku onnellinen saa kynttiläkruunun kantaakseen. Ja tästä on miellä tosiaan puhuttu siitä asti, kun Ida päiväkodin juhlissa näki Lucian ekan kerran - "äiti, saankohan mä joskus olla...?" ja nyt siis koko syksy jännitetty, että kuinka käy. Ja hyvin kävi - päiväkotitaival Saaristossa ei olisi juurikaan voinut parempaa päätöstä saada.

Juhla sujui Lucian ja muidenkin osalta hienosti ja lapset lauloivat molemmilla kielillä ylläolevan version laulusta. Itse en ole asiaan riittävästi perehtynyt, ilmeisesti ruotsinkielinen versio on ainakin lasten versio Sankta Luciasta ja vasta nyt muistin, että itse olen aikoinaan oppinut suomenkielisen version eri sanoilla. Olisiko tämäkin siis lasten versio..? Sävel on se perinteinen...

Luciakulkueen jälkeen vaihtuivat tonttulakit päähän ja esitykset vauhdikkaampiin. Nämä päiväkodin juhlat on niin parhaita - nautin koko sydämestäni näiden pienten esityksistä:)!!

Ihana juhla,

 kiitos kaikille pienille suloisille esiintyjille

 ja tietysti niille juhlan rakentaneille aikuisille!!

Mukavaa joulunalusviikkoa!

Käytiin kertomassa Joulupukille...

... niistä 

J O U L U T O I V E I S T A.

Ja ihan pikkusen meitä jännitti...

Äiti aina välillä huomaa ja näistä kuvista se taas paistaa,

pikkusisko tungetaan aina ensin tuleen ;).

DISCOPALLO

SUPER MARION AUTOPELI

PRINSESSAPUKU

siinä ne tärkeimmät.

Mä taas joulun alla mietin ja kauhistelen lelujen ostoa. Väittäisin, että meillä on kohtuullisen hyvin pysytty kuosissa tässä leluasiassa - välillä jopa mietin, että kun meille tulee kavereita, niin meidän lapsilla ei ole mitään leluja - ei ainakaan niitä uusimpia millä leikkiä. Usein meillä sitten leikitäänkin roolileikkejä, piirretään ja pelaillaan. Mutta mä niin inhoan sitä, että ne uutuuslelut päätyvät viikon tai kuukauden kuluttua kaapin nurkkaan. Aivan kammottavaa rahan tuhlausta - ekologisuudesta ja muusta puhumattakaan. Mä ihan supermielelläni hankkisin lapsille leluja, jos tietäin että niillä leikitään vuosi, kaksi, mielellään kauemminkin. 

Nyt muuttorumbassa olemme onnistuneet välttämään lelulehdet ja maikkariakin katsotaan kovin vähän. Toiveetkin ovat siis määrältään kovin maltillisia. Itse koen hankalaksi sen, kun lelulehdestä rastitaan ja kirjoitetaan joulupukille, niin mikä on oikeasti se ykköstoive... Ja tuntuu etteivät lapsetkaan tiedä. Halutaan vain kaikkea kun on joulu. 

En missään nimessä tuomitse leluja ja ihana ajatus on leikkiä joulun pyhinä niillä uusilla leluilla. Ahdistun vain siitä määrästä - ja tietysti siitä, että mihin ne uudet lelut sijoitetaan. Lisäksi en tykkää siitä, että joulun alla kaikki mahdollinen kääritään pakettiin ja sitten lahjoja on niin paljon etteivät lapset jaksa avata, saati kiinnostua niistä. Mun joulutoive onkin siis maltillinen joulu lahjojen - ja kaiken muunkin suhteen:).

Nämä joulukuvat Vanhan Suurtorin perinteisiltä joulumarkkinoilta.
Nyt kun asumme kulmilla, voi meidät pongata sieltä myös ensi viikonloppuna:).

***

Me  mennään huomenna lasten vanhaan päiväkotiin joulujuhliin. Päiväkotien vaihto on sujunut hyvin, mutta on haikea jättää paikka, jossa meidän lapsia on hoidettu hyvin jo viisi vuotta. Mä keräilen itseäni - inhoan jäähyväisiä...

Tänä vuonna tädeille menevät tällaiset minikokoiset juustotarjottimet -

ei turhaa tavaraa päiväkodintätienkään nurkkiin pyörimään:).

Helmiä prinsessoille

MEIDÄN EKA ADVENTTI ON KULUNUT ROUDATESSA.

KAMAA LAATIKKOON JA LAATIKOITA VARASTOON.

Olen useamman kuin yhden kerran kiitellyt 

sekä mielessäni ja ääneen sitä,

ettei meillä ole kohtuuttoman paljon tavaraa.

Olen pyrkinyt noudattamaan sääntöä,

että kun jotain tulee niin jotain lähtee.

Ja mieluummin vielä niin,

että ensin lähtee.

Ja juu, kyllä meilläkin on niitä

varastoituja laatikoita.

Niitä joka ei kukaan koko vuonna kaipaa.

Mutta ei onneksi hirmusti.

MUUTTO ON SIIS TÄYTTÄ TOTTA :).

JOUDUTAAN OLEMAAN VIIKKO EVAKOSSA,

UUTEEN KOTIIN PÄÄSTÄÄN VASTA ENSI VIIKONLOPPUNA.

TAVARAT SIIS ODOTTAVAT VARASTOSSA JA

IHANA ANOPPI YSTÄVÄLLISESTI MAJOITTAA MEIDÄT.

Arvatkaa,

kuinka pahasti sisustuskärpänen on purrut?

Olen kuitenkin onnistunut pysymään nahoissani

yhtä huutiksesta hankkimaani Muuramea

ja näitä henkareita lukuunottamatta.

Näin nämä Stockalla,

enkä voinut ottaa sitä riskiä,

etten saa niitä enää uuteen kotiin.

Kaksi jokaiselle perheen prinsessalle.

Henkarit Stockmann Casa (vai Decor..:)?
Värejä kuvan vaalenpunainen sekä helmiäisvalkoinen ja vaaleansininen

Uusi koti on vanha koti, muutamme sata vuotta vanhaan puutaloon. Emmekä pääse ihan valmiiseen... Alakerta asunnosta on kunnossa - ihan hyvässä, jos nyt ei ihan viimeisen päälle oman maun mukaisessa, niin kohtuullisen lähellä kuitenkin. Mutta puuttuvat neliöt ovat yläkerrassa, joka on kokonan rakentamatta. Meillä alkaa siis R E M O N T T I. Toisaalta ihanaa - tiedättehän, kun tekee itse saa sellaista kun tulee;). Taas päästään pähkäilemään - rappusia, laattoja, pintamateriaaleja. Kivaa!

Yläkerran piirustukset ovat osittain vielä mietinnässä. Sinne on siis tarkoitus rakentaa makkarit ainakin lapsille, mahdollisesti myös aikuisille. Lisäksi mietinnässä asuntoon on sauna ja lisää säilytys- ja kodinhoitotilaa. Tilaa ei ole rajattomasti ja pähkäilyn kohteena onkin makkareiden sijoittelu. Alakerrassa olisi hyvin tilaa aikuisten makkarille, mutta toisaalta mietimme sitä, ovatko lapset liian pieniä nukkumaan yksin ylhäällä. Kyllähän se normioloissa sujuu hyvin, harvoin edes heräilevät öisin. Lähinnä mietin sitä, kun se jokatalvinen oksennus- ja influessa-aalto iskee. On mukavampi nukkua sairaan lapsen lähellä. Kyllähän sitä toisalta voi aina jotain väliaikaista tällaisia tapauksia varten virittää. Kuitenkin ajattelen, että jos vanhemmat nukkuvat pääsääntöisesti alhaalla - kuulenko jos lapsilla on yöllä hätä... Miten asia on ratkaistu teillä, jotka asutte kahdessa kerroksessa? Kuulen mielelläni kokomuksia ja mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Ja jos meidän lapsilta kysytään, niin yläkerta on heidän valtakuntaa...

***

KAMERAKIN ON PAKATTU.

SE TARKOITTAA SIIS AINAKIN

PIENTÄ BREIKKIÄ

TÄÄLLÄ BLOGISSA.

IHANAA UUTTA VIIKKOA!