28.8.2013

Auringonkukkia ja alevinkki


Juuri kun pääsin sanomasta noista kukista. Että orkideoita ja tulppaaneja. Mielellään valkoisia. En taas tiennyt mistä puhun ja joudun jälleen perumaan puheitani. Vaalean sisustuksen mahtavia väriläiskiä ovat myös värikkäät kukat. Sain ystävältäni eilen aivan ihania auringonkukkia - kukat jotka olin kokonaan unohtanut. Näistä on todella iloa, kiitos A & N♥!





Oletteko muuten jo kurkkineet PompdeLuxin AW13 mallistoa netissä, kuvastosa tai kutsuilla? Ihania juttuja taas kerran! Pääsin kutsuille heti maanantaina - tosin superpikaisesti, kiisimme sieltä suoraan Idan valmentajan läksiäisiin. Tilasin tytöille Amsterdam-mekot ja Dublin hat&scarf-setit. Idalle lisäksi Glasgow-shortsit ja Hamburg-neuleen. Huomasin netistä vasta myöhemmin, että noiden shortsien kohdalla on maininta pienestä koosta. Kuvittelisin kuitenkin, että tilaamani 134/140 menee Idalle... Onko joku kokeillut noita lapsilleen?


Ja sitten vielä se alevinkki. Viivi & Viktorilla puhaltavat uudet tuulet. Kauppias vaihtuu ja vanha varasto tyhjennetään. Nyt alessa kaikki -50% (sukat - 20%). Jäljellä oli hajakokoja ihanuuksista, mm. Guessiltä ja DKNY:ltä neulemekkoja, paitoja (nämä ovat mielestäni olleet superlaadukkaita!), leggareita ja uikkareita (onko joku onnekas varannut matkan lämpöön..?) ja Hilfigeriltä mm. lippiksiä, talviasusteita ja -vaatteita. Uusina merkkeinä on tulossa Lacostea sekä Ver de Terreltä ainakin untuvia. Jee, sanotaan täällä näille!

25.8.2013

Merkillistä

Anana haastoi minut listaamaan suosikkejani. Pelkäsin, että listani tulee olemaan kopio hänen listastaan, onneksi ei kuitenkaan ihan täysin vaikka monia samoja juttuja meistä ja meiltä löytyykin. Haastan mukaan Citymamin Evan ja Hetki Elämästä-blogin Jassun, mutta tämä hauska haaste on mieluusti vapaasti kenen tahansa napattavissa.

/////////////////////////////////////////////////////////////////

kengät // Wonders - ihana uudehko tuttavuus

tennarit // Converse ja Vagabond - jälkimmäiset sopivat omaan jalkaan huomattavasti paremmin

farkut // Seven - ihan parhaat!

t-paita // Gant, Filippa K

alusvaatteet // Calvin Klein, La Senza

laukku // Mulberry & Marc O'Polo - toivelistalla LV Artsy

lompakko // Mulberry

aurinkolasit // Oakley & Armani - ensimmäiset ihan parhaat urheiluun

kello // Hankintalistalla. Toiveissa valkoinen blingbling-kello 

korut // Sormukset valkokultaa, korvissa helmet. Ranteissa sekalainen kokoelma Snötä ja muuta rihkamaa.

TV // Sony

kännykkä // iPhone

MP3 // Zen Stone Plus

tietokone // Mac. Ja tästä ne enää luovu.

meikit // Clinique, Chanel, YSL, Mac... Täydellinen ripsiväri edelleen metsästyksessä.

kasvovoide // Clarins


deodorantti // Dove 


hammastahna // Nyt Pepsodent, yhtähyvin käy Golgate


shampoo/hoitoaine // Tigi. Tigin tuotteet on mulle NIIN helppo myydä pelkän ulkonäön perusteella ;).


saippua // Nivea


tuoksu // Nyt kesällä Biotherm Eau Pure tai Eau Oceane. Talvituoksu hakusessa tänäkin talvena, viime talvena ei löytynyt...


mineraalivesi // Pellegrino jos saa valita. Näiden suhteen olen hyvin kaikkijuomainen.

viini // Valpolicella Ripasso


drinkki // Omenamehua ja Bonaquaa. En edes muista koska olisin juonut drinksun - enkä taida edes osata nimetä yhtään mieluista...


leipä // Ruista. Ja tuoretta. Ehdottomasti.


ruoka // Naudanlihaa, salaattia ja kasviksia.


jäätelö // Mango, suklaa, sitruuna. Ja vaniljapehmis.


karkit // Irtokarkit. Joukossa sopivasti vaahtokarkkeja, lakuja, salmiakkia, hedelmää, suklaata ja jugurttikarkkeja. Nykyään puolet vähemmän kuin ennen, ei vain pysty.


sänky // Aika uusi ja tosi hyvä.

lakanat // Gant & Marimekon raidat


kampaaja // Clipp


päivälehti // Tällä hetkellä Hesari.


lehti // Deco, Avotakka, Fit, Kamera. Aika monet luen läpi jos kohdalle sattuvat.




24.8.2013

Orkidea - kukkiva sellainen


Pehmeä lasku taas blogimaailmaan - mutta ehdottomasti mainitsemisen arvoinen juttu, olen ylpeä itsestäni :).

Meillä ei juurikaan ole viherkasveja. Osittain siksi, että en saa niitä pysymään kauniina, osittain siksi, että en erityisemmin pidä niistä. Kumpi lienee syy ja kumpi seuraus, en tiedä. Joka tapauksessa viherkasvit korvautuvat tulppaaniaikaan tulppaaneilla ja sen lisäksi satunnaisesti muilla leikkokukilla. Lisäksi ovat orkideat. Niistä tykkään.

Ja asia mistä olen erityisen ylpeä on se, että sain nyt kesällä yli vuoden vanhan orkideani kukkimaan ihan superkauniisti uudelleen. Raukka talvehti pimeähköllä hyllyllä välillä viikkokausia ilman vettä, kunnes taas löysin sen. Melkein heti kun nostin sen kunnolla valoon ja aloin kastella säännöllisesti, alkoi nuppuja ilmeistyä ja nyt se on kukkinut pari viikkoa upeasti. Ensimmäinen kerta siis kun orkidealleni näin tapahtuu. Löytyykö täältä viherpeukaloita, kuinka monesti ne yleensä kukkivat ja mikä on kukkimisväli? Entä hoidetaanko niitä samoin, oli kukkia tai ei? Ja vielä, millä pyyhitte pölyt lehdistä? Tuntuu, että jäävät tosi helposti harmaiksi ja pisaranjälkisiksi...



Tyttäressäni taitaa olla äitiä enemmän viherpeukaloa, kinuaa nimittäin aina viherkasveja. Viime syksynä lastenhuoneessa kasvoi tomaatti (joka jostain kummaa kauttaa meille saapui). Kastelu tuppasi jäämään äidin hartioille ja pari kertaa multia imuroitiin lattialta kun purkki oli kaatunut. Helpotus oli suuri kun kelit lämpenivät ja sain kantaa tomaatin ulos... En siis ollut valtavan innoissani kun Ida taas aloitti kasvin kinuamisen uuteen huoneeseensa. Onneksi orkidea kelpasi sinnekin, pinkkinä sopii vielä huoneen sisutukseen. 


Ja siis jee, kyllä - lapset ovat muuttaneet yläkertaan! Siitä toivottavasti pian lisää! Uhosin Ananalle, että jatkan kaappi- ja säilytysasiassa siitä, mihin hän jäi. Meillä vino katto aiheuttaa lisähaastetta eikä tilaakaan taida olla yhtä runsaasti. Mutta siis säilytysvinkkejä pieniin tiloihin luvassa. Seuraavaksi tartun kuitenkin Ananan merkkihaasteeseen.

Leppoisaa sunnuntaita!






6.8.2013

BMX Turku


Otsikon aiheesta on pitänyt kirjoittaa jo viime kesänä, mutta silloin se jäi, joten palataampa nyt siihen.


Viime kesänä löysimme Turusta BMX-pyöräilyn harrastajille tarkoitetun radan, jossa voi harkka-aikojen ulkopuolella (ja harkoissakin) käydä kuka tahansa ikään tai sukupuoleen katsomatta ajelemassa. Meillä varsinkin Emil - on aiheesta innostunut ja olemme muutaman kerran käyneet lasten kanssa siellä ajelemassa viime syksynä. Tänä kesänä eka kerta oli vasta sunnuntaina, jolloin mieheni oli osunut lasten kanssa radalle harkka-aikaan. Emil pääsi testaamaan radan lisäksi myös porttilähtöä (korjatkaa asiantuntijat, jos termini on väärä) ja sai lisäksi kutsun tulla kisaamaan maanantaina. Ida muuten noudattaa voimistelua lukuunottamatta lajissa kuin lajissa mottoaan "lahjattomat treenaa" ja olisi lähtenyt myös kisoihin...  Emil oli tietysti aiheesta aivan täpinöissään eikä auttanut muu kuin viedä poika eilen pelipaikalle.

Rata sijaitsee Kupittaalla, Hippoksentien ja Lemminkäisenkadun kulmassa. Samassa kasassa on myös skeittipuisto, johon Ellenkin sujahtaa sujuvasti skeittareiden joukkoon, pyöräilyvelodromi sekä nurtsia pelata jalkapalloa tai tehdä kärrynpyöriä tai mitä ikinä nyt sitten keksiikään. Lisäksi käsittääkseni graffitien maalaus on täällä luvallista - aihe josta en ymmrrä mitään... Tykkään tällaisista paikoista, joihin on helppo tulla lasten kanssa ja jossa viihtyvät ilman mitään ihan valmiiksi pureskeltua tekemistä. Toinen hyvä Turussa on urheilupuisto, ovat innoissaan kun saavat juosta kenttää ympäri tai hypätä pituutta tai korkeutta.


BMX-radalle oli kokoontunut monenikäistä porukkaa, nuorin oli neljävuotias tyttö ja vanhimmat olivat noin 40-50 votiaita miehiä ja naisia. Porukka oli rentoa ja avointa, uusia toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi neuvoineen päivineen. Suurimmalla osalla oli asiaankuuluvat pyörät, kypärät ja muut varusteet, mutta meitä "varusteettomia" ei katsottu nenänvartta pitkin - päinvastoin. Pakolliset varusteet virallisissa harjoituksissa ovat pyörä ja kypärä - kummankaan ei kuitenkaan tarvitse olla pro-versioita, mitkä tahansa käyvät. Emil oli kisassa mukana meidän iankaikkien vanhalla lastenpyörällä (jossa tosin lukee BMX ;) sekä tavallisella pyöräilykypärällään. Miehen kanssa housuista käytiin keskustelua, hän ehdotti farkkushortseja (jotka olisivat olleet myös hyvät kun katseli ympärilleen), itse olin taas vakaasti sitä mieltä että farkuissa - edes shortsi-sellaisissa ei voi urheilla - ja urheiluksi tämän kyllä lasken :). Lisäksi pitkähihainen paita on järkevä ja Emil laittoi lisäksi skeittipolvarit suojiksi. Noista skeittipolvareista tuli muuten mieleen, miksi kukaan ei keksi sellaisia yleissuojia... Meillä esim. on kypäriä eri lajeihin ihan järjettömät määrät; pyöräily, hiihto, ratsastus, moottoripyöräily.. Ja kun kaiken kertoo viidellä, joudumme kohta vuokraamaan noille kypärille ja suojille oman varaston.


Kisoissa ajetaan ikäsarjoissa muutaman sadan metrin pituinen hiekkapohjainen crossirata. Nuorimpien sarja on kuusivuotiaat (johon Emil ei enää syntymävuoden perusteella päässyt vaikka vielä kuusi onkin..), sitten kahdeksanvuotiaat ja kymppi-kaksitoistavuotiaat. Lisäksi oli joku pro-sarja, naiset (aika pro myös) ja sitten miesten masters-sarja. 



Emil pärjäsi kisoissa hienosti ja parin viikon murjotus (jonka epäilen liittyvät koulunaloitusjännitykseen) sai ainakin väliaikaista helpotusta. Emilin sarjassa oli kahdeksan osallistujaa ja siis kaksi lähtöä. En tiedä oliko Emil sarjansa nuorin - siltä näytti mutta siihen nämä loppuvuoden lapset saavat tyytyä - kokemusta taisi ainakin olla vähiten. Alkuerissä irtosi vaihtelevasti sijoja 3 ja 4, mutta hienosti hän pysyi muiden perässä. Ja mikä tärkeintä, hauskaa oli ja palkinnoksi sai pillimehua.


Tässä kuvassa harjoituslähtö - ihan näin suuria muut kasisarjalaiset eivät sentään olleet ;)





Ainakin eilen ajettiin kolme lähtöä ja lopuksi finaalit ja koko homma kesti pari tuntia. Sopiva iltapuuha ja viihdyimme ykkösprinsessan kanssa aurinkoisessa katsomossa erinomaisesti kannustusjoukoissa. Ellen oli potkiksella skeittipuistossa esittämässä pojille temppuja - en uskaltanut katsoa enempää enkä tarkemmin...


Aurinkoista viimeistä lomaviikkoa kaikille koululaisille!






25.7.2013

Pieniä palasia mökkielämää

Tää oooon mökki-e-lä-mää... laulelee kuopus. 

Tässä mökkielämästämme pieniä palasia kuluneelta viikolta ja aikaisemmilta reissuilta.




A A M U Y L L Ä R E I T Ä
Koskaan ei tiedä mitä Kuopus on keksinyt,
 jos sattuu heräämään neiidn jälkeen




A A M U P A L A A  T E R A S S I L L A
Ja puuron päällä itse kerättyjä marjoja




I S I E N  J A P O I K I E N  J U T T U J A



M E T S Ä R E T K I Ä




T I K K U P U L L A A
Suosikkikesäherkkua





K A L A S T U S T A




U I M I S T A , U I M I S T A  J A  U I M I S T A
Ja rantaelämää.






I T S E  S A V U S T E T T U A  K A L A A
Tai vaihtoehtoisesti äidin savustamaa ;).



 K Y N S I S T U D I O  R A N N A L L A



C H I L L A I L U A




I L T A S A T U J A  S I S K O N  P E I T O N  A L L A
Välillä myös sovussa



♥ ♥ ♥ K E S Ä ♥ ♥ ♥

23.7.2013

Lasten harrastukset


Kesä on vierähtänyt niin, ettei juuri täällä blogimaailmassa ole tullut pyörittyä. Selailemassa olen käynyt ja muutaman kommentin ehtinyt jättää mutta en paljon muuta. Meillä yläkerran remppa on loppusuoralla ja sekin tietysti niellyt aikaa, siitä lisää lähiaikoina.

Ida lähti eilen jumppaleirille ja me Emilin ja Ellenin kanssa suuntasimme vapaina kaikista harkkakuskauksista pariksi päiväksi mökille. 

Keväällä jo sain pyynnön kirjoittaa lasten harrastuksista. Olen niistä aikaisemminkin kirjoitellut ja mielelläni kirjoitan lisää. Nyt lienee taas hyvä hetki, pian on elokuu ja aika kenties aloittaa uusia harrastuksia - niin lasten kuin meidän aikuistenkin ;). Nämä harrastusasiat jakavat kovasti mielipiteitä ja omieni kanssa olen usein normaalissa kahvipöytäkeskustelussa mieluummin hiljaa. Meillä on ajauduttu siihen, että harrastuksia on melko paljon ja monena iltana viikossa, mikä aiheuttaa tiettyä haastetta taas kohta alkavaan arkeen. Kaupassa ja lenkillä käydään yleensä silloin, kun lapset ovat treeneissä.

Ellen käy jumpassa kahdesti viikossa, ja nämä osuvat väkisinkin usein yksiin ainakin Idan, usein myös Emilin jumppatreenien kanssa. Emil telinejumppaa kahdesti viikossa ja pelaa jalkapalloa 2-3 kertaa viikossa. Syksyllä toiveissa olisi herralla itsellään partion aloittaminen. Ida treenaa telinevoimistelua 5 kertaa viikossa ja käy kerran viikossa partiossa. lisäksi neiti on innostunut jalkapallosta ja kävi treeneissä muutaman kerran keväällä. Sen rentous tuntuu olevan voimistelulle hyvää vastapainoa, samoin kuin partio. Ida haluaisi myös jatkaa kerran aloitettua pianonsoittoa, mutta se on toistaiseksi ollut jäissä. Mutta siis telinevoimistlu vie meidän lasten arjesta ison osan ja lisäksi futiskaudella hurrataan ja kannustetaan kentän reunalla.

Idan treenit ajoittuvat ainakin muutaman kerran viikossa tyttöjen lukkareista riippuen alkuiltapäivään, mikä on ihan joistava juttu. Jaksaminen ja mieliala ovat aivan eri luokkaa kuin kahdeksalta loppuvissa treeneissä. Samoin yhdet treenit ovat yleensä lauantaiaamupäivällä eli arki-illoista jää kyllä vapaata. Telinevoimistelu lajina - kuten muutkin taitolajit vaatii paljon harjoittelua, mutta 11h viikkotuntimäärä ekaluokkalaiselle tuntuu kyllä välillä hurjalta.


Idalta tietysti aina kysellään, onko jumppa kivaa ja miten jaksat. Neidin itsensä mukaan on kivaa mutta välillä raskasta tai tosi raskasta. Ja onhan se sivusta seurattunakin - vaikka pidän itseäni kohtuukuntoisena, en tiedä pysyisinkö tyttöjen kuntopiirissä mukana ja puhtaat linkkarit ja muutama muukin kehonhalintaa ja tiettyä lihasvoimaa vaativa liike jäisivät varmasti tekemättä. Valmentajat perustelevat suurta treenimäärää sillä, että liikkeet vain on opittava nuorena (ja kevyenä kun tyttöjä voi vielä kieputella valmentajien toimesta miten sattuu..) ja toisaalta liikkeitä ei pysty tekemään puhtaasti ja turvallisesti mikäli fyysiset edellytykset eivät ole kohdallaan. 


Harrastus sinänsä ei vaadi vanhemmilta kauheasti - toki sitoutumista kuskaamiseen ja maksamiseen :). Itse koen kuitenkin sen olevan melkoista henkistä tasapainoilua tukemisen ja tsemppaamisen välillä ja hereilläoloa lapsen henkiseen hyvinvointiin. Koska Idan kanssa ollaan puhuttu lajin rankkuudesta paljon hän tietää, että mikään pakko ei ole jatkaa. Nuoren neidin elämässä tulee kuitenkin hetkiä, jolloin treenien jälkeen itkettää ja kiukuttaa. Joskus se saattaa jatkua pidempäänkin ja silloin aina vanhempana koen niitä vaikeimpia hetkiä sen suhteen, missä kulkee tsemppaamisen raja ja milloin toisaalta pitää osata sanoa että nyt lepoa ja jotain ihan muuta. Pakottaa siis en halua, tsempata kylläkin. Ja kuten kaikessa muussakin elämässä, haluan opettaa sen että ihan ensimmäisestä tai toisestakaan vastoinkäymisesä ei pidä lyödä hanskoja tiskiin.

Kaverit ovat tietysti iso osa kivaa harrastamista ja parhaat kaverit löytyvät luonnollisesti siitä omasta treeniryhmästä. Ida ehtii mielestäni hyvin tavata myös esim. luokkakavereita, joten ei ole täysin outsider muissa porukoissa - niinkin voisin kuvitella että helposti käy ja se taas aiheuttaa ehkä ongelmia sosiaalisissa suhteissa, eikä niin pidä harrastuksen kustannuksella mielestäni tapahtua. Kaverit ovat toisaalta myös ne, jotka valmentajan lisäksi aiheuttavat draamaa harkoissa; tiedättehän kun kahdekanvuotiaan paras kaveri ei kehu ja iloitse riittävästi mukana toisen onnistumisista, miten se ottaa päähä ;). Niin paljon, että siitä saa murhetta ainakin pariksi päiväksi :). Mutta siis hyvillä kavereilla on luonnollisesti suuri merkitys motivaatioon ja mielialaan ja tämä pätee varmasti moneen lapseen ja lajiin. Ida on ryhmänsä nuorin ja sitä kautta vähiten treenannein. Välillä sekin tuntuu raskaalta, että neiti joutuu tsemppaamaan hurjasti koko ajan. Erot toki eivät ole ikävuosissa kuin vuoden tai kahden luokkaa ja taidollisestikin tasoittuvat koko ajan.


Meillä kaikki lapset ovat käsittämttömän erilaisia ja pohdin usein, mikä laji ja harrastus sopii kenellekin. Siis ihan huvikseni - lapset valitsevat ajautuvat harrastuksiinsa itse. Usein todella hämmästelen Idan treenimotivaatiota ja pitkäpinnaisuutta - onko tuo mun lapsi?!. Toisaalta olen ollut tyttäreni suhteen kovin väärässä useasti viimeisen vuoden aikana. Keskustelin opettajan kanssa ihan vakavasti siitä, että olen huolissani tytön sosiaalisista taidoista, onko hän luokassa se päällepäsmäri. Opettaja yritti huonoin tuloksin vakuutella minua, että kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa. En uskonut ennenkuin Ida keväällä äänestettiin oppilaiden toimesta luokan reiluimmaksi kaveriksi. Olin myös sitä mieltä, ettei neiti osaa juosta. Tämänkin teorian hän ainakin osittain kumosi olemalla luokkansa nopein. En enää ota juurikaan kantaa hänen kykyihinsä ;). Mutta en siis osaa sanoa, vaativatko nämä taitolajit jotenkin erityistä persoonaa ja toisaalta jumpparyhmän sisälläkin on paljon eroja. Vahvuutensa ja heikkoutensa kaikilla.

Postauksen kuvat ovat kevään kisoista, joissa tytöt voittivat joukkueena kilpalinjan C-luokan kultaa ja ryhmän tytöistä kaksi oli lisäksi henkilökohtaisilla mitaleilla. Uskaltaisinkin väittää, että tytöt ovat ikäluokkansa parhaimmistoa Suomessa, vaikka yksi kova seura näistä kisoista puuttuikin. Treeni on siis vaikkakin kovaa myös määrätietoista ja tuloksellista ja sitä kautta palkitsevaa. Ja vaikka joistakin asioista joutuu luopumaan jos tosissaan jotain harrastaa, uskon että tällaisesta urheiluharjoitelusta on elämässä muutakin kuin fyysistä hyötyä. 



Siihen, mikä on sopiva harrastusmäärä lapselle viikossa en todella halua ottaa mitään kantaa - muuta kuin että siihen löytyy varmasti yhtä monta vastausta kuin on lastakin. Samoin mihinkään lajivalintoihin on mielestäni mahdotonta antaa mitään yleispäteviä ohjeita ja usein tuntuu, että lapset seuraavat vanhempiensa jalanjälkiä näissäkin asioissa. Itse arvostan myös niiden perheiden valintoja kovasti, joissa lapsille riittää 0-2 harrastuskertaa viikossa ja perheessä panostetaan muuhun yhdessäoloon.

Lasten liikkumisesta minulla sen sijaan on vakaa mielipide; liikkua pitää ja mahdollisuus monipuoliseen liikkumiseen pitää tarjota lapselle. Kilpaurheilu ei ole kaikkia varten, mutta kaikkien kroppa tarvitsee monipuolista liikuntaa ja uusia haasteita. Isokaan lapsi ei tarvitse ohjattua liikuntaharrastusta, mutta ihan pelkkään nenän ulospistämiseen en lasten liikunnan osalta tyytyisi, vaan kannustaisin lasta hyppimään, pomppimaan, juoksemaan, kiipeämään, pyöräilemään, uimaan, pelaamaan... Meillä tätä monipuolisusasiaa koitettaan hoitaa päivittäisellä ulkoilulla. Pääsen melko helpolla siitä, riittää kun laittaa lapset ovesta ulos, sen jälkeen ne liikkuvat. Lisäksi yritämme kesäisin pyöräillä ja uida porukalla ja talvisin pulkkailemme, luistelemme ja hiihdämme. Onnistuu melko hyvin :). Ja osaamme myös chillailla. Helposti ;).














14.6.2013

Mainio raparperipiirakka


 jonka haluan jakaa myös teille ja tallentaa tänne.
  Tämä raparperi-mansikkapiirakka on ollut tähänastinen suosikkini, 
mutta Maku-lehden resepti kilpailee kyllä hyvin ykkössijasta, 
suosittelen kokeilemaan. 

Helppoa ja nopsaa.



POHJA
250 g voita
8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
2 tl vaniljasokeria
+
2 dl piimää
1 muna

TÄYTE
10 dl raparperia pieninä paloina TAI 8 dl + 2dl vadelmia
200 g kermaviiliä
250 g maitorahkaa
2 dl sokeria
 2 kpl munia
3 tl vaniljasokeria



Sulata voi.Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voisula. Nypi murumaiseksi. Siirrä muruseoksesta 1/4 toiseen kulhoon.
Lisää 3/4 muruseokseen piimä ja muna. Sekoita taikinaksi. Levitä taikina leivinpaperilla peitellylle uunipelille.
Ripottele pohjataikinan päälle raparperit ja mahdolliset vadelmat.
Sekoita loput täytteen ainekset keskenään. Kaada seos raparperinpalojen päälle.
Ripottele pinnalle loppu muruseos.
Paista 175 ℃ 45 min.


Alkuperäisestä ohjeesta poiketen korvasin pari desiä raparperia vadelmilla
ja ne toimivat joukossa hyvin. Enemmänkin olisi voinut olla.
Samoin reseptiä kirjoittaessani mietiskelin, 
että loistavaa lisämakua saisi korvaamalla tavallinen maitorahka
 Valion maustetuilla rahkoilla. Silloin sokerin määrää kannattaa varmasti vähän vähentää.


Raparperipiirakka on siitä kiva poikkeus,
että se maistuu mielestäni myös heti leipomisen jälkeen hyvin.
Jos piirakkaa jää seuraavaan päivään, 
ei maku ainkaan huonone :).