Hyvin kävi

Hyvin kävi.

Pinkisti.

Molemmille korville.

Väsynyt,

mutta onnellinen.

RAKAS. REIPAS. ROHKEA. TAITAVA.

MUN KUUSIVUOTIAS.

MUN YKKÖSPRINSESSA.

O N N E A  M U R U!

Jumppasynttäreillä

HopLop.

Sirkuskoulu. 

Turun Linna. 

Aboa Vetus.

Lemmikkieläintila.

Erilaiset kodit.

Sählyä,

sirkustelua,

hyppimistä,

pomppimista,

seikkailua,taiteilua...

Tiedätte varmaan - 

näissä kaikissa paikoissa

ja monissa muissa 

on juhlittu

lasten synttäreitä.

Ikuinen dilemma, missä ja miten lasten kaverisynttäreistä vietetään..? Meillä synttäreitä on kavereiden kesken alettu juhlia jossain muodossa 2-3 vuotiaana. Neljävuotissynttäreitä on vietetty kotona ja viisivuotissynttärti olivat Idalla ekat, jotka olivat kodin ulkopuolla.

Periaatteessa lapset saavat sopivassa mittakaavassa valita, missä ja miten haluavat synttäreitään juhlistaa. Idalla oli tänäkin vuonna varteenotettavana vaihtoehtona myös kotisynttärit - ja omia juhlia edeltävänä päiväänä hän palasi kotiin yksiltä kotisynttäreiltä ja oli aivan varma, että seiskoja juhlitaan kotona, niin kivaa oli!

Synttäreiden vieminen kodin ulkopuolle ei siis saa olla itseisarvo ja olen iloinen siitä, että meilläkin kotisynttäreitä pidetään varteenotettavana vaihtoehtona. Mulla on pieni moraalinen ristiriita siinä, kuinka paljon "myyn" kotisynttäreitä. Kiistaton tosiasia mielestäni nimittäin on, että vanhemmat pääsevät helpommalla kun synttärit ulkoistetaan. Toki järjestän ja nään lapset miellään meilläkin - mutta uskon, että tiedätte, mitä tarkoitan;). Mutta jos neiti haluaa ensi vuonna juhlia kotona, on se enemmän kuin mieluisaa myös mulle - ihan oikeasti!

Mutta siis - tänä vuonna teemaksi valikoitui Jumppasynttärit LAHJAN TYTTÖJEN järjestämänä. Linkistä jokainen voi halutessaan käydä aiheeseen enemmän perehtymässä. Mä sen sijaan voin LÄMPIMÄSTI suositella, juhlat sujuivat sekä vanhempien, että lasten näkökulmasta TODELLA hyvin - ja paras palaute minkä voi saada on tietysti se, että "mä haluan ensi vuonnakin tänne".

Meillä vieraita oli 16 + Emil ja Ellen ja tietysti synttärisankari. Sisarusasiastakin kävin keskustelua itseni kanssa. Periaatteessa toivon, että sisarukset kasvavat ja kokevat asioita yhdessä. Miten siskolta ja veljeltä kiellettäisiin muka nämä juhlat ja miksi? Toinen puoli kuitenkin on se, että varsinkin esikoisen kohdalla hän on kovin harvoin se, joka saa nauttia jakamatonta huomiota ja olla keskipisteenä. Suoraan sanottuna hiukan pelkäsin, että nimeltämainitsematon kuopuksemme pistäisi ranttaliksi, varastaisi shown ja pahimmassa tapauksessa terrorisoisi koko juhlat. Kyselin varovasti Idalta, mitä mieltä hän on ja ilokseni hän toivotti pikkusisarukset lämpimästi tervetulleeksi. Ja kaikki sujui tämänkin osalta yli odotusten - positiivisesti.

Vierasmäärästä... Tiedän "säännön", vieraita yhtä monta kuin ikävuosia - enkä pidä sitä huonona. Nyt kuitenkin oli mahdollisuus kutsua enemmän väkeä ja näin tehtiin;).

Lahjan Tyttöjen puolesta paikalla oli kolme ammattitaitoista ja erittäin mukavaa, selvästi lasten kanssa paljon aikaa viettänyttä ohjaajaa.

EDIT: Kävipä vielä niin, että yhdeksi ohjaajaksi osoittautui blogini lukija, jolle lapset olivat kovinkin tuttuja;).

Juhlat kestivät 1h 45min ja koko aika sujui ohjatusti ja valvotusti. Ennen juhlia jutut olivat hoituneet sähköpostilla ja kirjeitse jämptisti, mutta ystävällisesti ja sama meno jatkui juhlapaikalla. Vieraat toivotettiin asiallisesti ja lämpimästi tervetulleiksi ja ohjattiin pukkaireihin ja saliin nimilappuinen. Pöytä oli kattettu valmiiksi ja lahjapöyälle sai jättää paketit.

Ensin leikittiin yhdessä ja kannustavassa

 hengessä kivoja liikunnallisia leikkejä.

Seuraavaksi siirryttiin viereiseen saliin,

jossa oli musiikkia ja temppurata 

erilaisine aktiviteetteineen.

Sitten tultiin takaisin toiseen saliin,

ja ohjelmassa oli leikkivarjo ja

erilaisia leikkejä sen kanssa.

Viimeisenä ennen ruokailua synttärisankari avasi lahjat

perineisen pullonpyörityksen avulla.

Tarjoilut hoidettiin itse,

mutta mikä helpottavaa kattaus ja

tarjoiluastiat löytyivät talon puolesta,

samoin pieni koristelu.

Tötteröhatut kuuluvat Idan juhliin A I N A,

don't ask why...

Ne meillä oli siis omasta takaa.

 Jos pitäisi joakin kritiikkiä antaa,

niin ruokaluun olisi voinut lopussa

jättää hiukan enemmän aikaa.

Tämä on toki hankalaa,

koska välillä lapset viihtyvät pöydässä pidempään

ja toisnaan kaikki ovat sekunnissa valmiita.

Nyt vain sattui olemaan niin mahdottoman hyvät tarjoilut;).

** LÄMMIN KIITOS KAIKILLE MUKANA JUHLIJOILLE **

HUOMENNA ON SIIS IDAN OIKEA JUHLAPÄIVÄ.

NEITI ON TOIVONUT KORVIKSIA JA TULEE NE SAAMAAN,

MIKÄLI USKALTAA...

ÄITIÄ JÄNNITTÄÄ, KUINKA KÄY.

ONKO MEIDÄN PRINSESSASSALLA

VAIN YKSI KORVIS SEURAAVAT VUODET...

Se Aika Vuodesta

Nyt on taas SE aika vuodesta,

kun niitä on runsaasti tarjolla.

Helppo napata mukaan kauppareissulla,

siivouspäivän kunniaksi.

Lukeutuvat mun

 lemppareikukkiin,

TULPPAANIT.

Valkoisia. 

Sorry, en edes yrittänyt yllättää.

Pääsiäisenä käy keltaisetkin.

 Scott Kelbyn ohje on, 

että kun kuvaat kukkia,

valitse parhaat yksilöt.

En ole unohtanut tätä -

aina kaikkea ei vaan voi saada. 

Nämä eivät täysin toipuneet odotusajasta,

 kun siivouspäivä venähti yöhön...

Näyttäisi olevan likäksi SE aika vuodesta, jolloin meidän valkkariviinihylly ammottaa tyhjyyttään...

 On myös SE aika vuodesta,

kun alkukesästä alulle saatetut perheenlisät

juhlivat synttäreitään.

Juhlia tuntuu olevan ihan viikottain,

kaveripiirissä, päiväkodeissa ja kouluissa.

Meidän eienääniinpieni perheenlisä

vanhenee tiistaina,

tänään vietettiin kaverisynttäreitä.

Niistä lisää huomenna.

Kakku oli Idan toiveiden mukainen.

Omasta päästä,

mutta siitä tuli niin hyvä

ja oli superhelppo,

että suosittelen kokeilemaan:).

7 munan kakkupohja

TÄYTE

kostutus 3,5 dl omenamehua (Pirkka Luomu tuorepuristettu)

2 prk vaniljarahkaa

1 prk Valio Vispiä (20%)

200g tuorejuustoa

loraus sitruunamehua

maun mukaan sokeria

SEKOITETAAN

alle vadelmahilloa (n. 300g)

ja päälle em. seos.

Koristeluun reunoille 1 prk (2,5dl) Valio Vispiä.

Kakkukuva täältä.

Lapset tykkäsi. Aikuiset tykkäsi.

Vähänpikkusen kevättä tytöille

Kaupoista alkaa viimeisten alekamojen keskeltä jo löytyä kevätvaatteita. Ihanaa! Mä en jotenkin jaksanut   ehtinyt aleen - ainakaan kunnolla - ja kuten Ninakin totesi - sekä kevät että kevätvaatteet ovat - tai olisivat tervetulleita.

No, en mä taaskaan sen suuremmin ehtinyt, mutta ihan pakko oli pyörähtää töiden jälkeen jossain. Zaraan olisin halunut, mutten ehtinyt, joten H&M sai toimia korvikkeena. Ihan vähänpikkusen - kuten rakas kuopuksemme asian ilmaisee - tarttui kevättä tytöille mukaan.

Ja arvatkaa mitä?! Mä joudun ostamaan mun ykkösvauvalle 122 cm kokoisia vaatteita. Miten se on mahdollista, ei siitä ole kuin hetki kun mä kannoin sen sairaalasta kotiin...
H&M on varmaan pienentänyt mitoitusta?! No, alaosisssa sentään vielä 116 cm.

Tytöille siis ruututunikat ja ratsastushousuleggarit.

Idalle beiget ja Ellenille siniset, hiukan eri mallit.

Taidan hakea Idalle vielä noi siniset.

H&M

 

H&M:n jälkeen oli ihan hetki aikaa ja pyörähdit Espritillä. Tykkään niiden vaatteista - varsinkin siitä edc-mallistosta. Mallistossa on lisäksi se bonus, että vaatteet ovat ylimitoitettuja; voi ostaa kaksi numeroa normaalia pienemmät farkut:)!! Olin himoinnut vaaleita farkkuja (tässä kesää ja kesälomaa siis odotellessa) ja siellähän ne odottivat mua. Farkkujen kaveriksi löytyi TUMMANSININEN ryppypaitis ja tuubihuivi. Niin ne ajat muuttuu - kerroin myyjällekin, miten INHOAN tummansinistä. Mulla ei ole vuosikausiin ollut mitään tän väristä. Ja ihastuin tohon paitaan heti. Valkoinenkin olisi ollut, mutta ei. Tänään huomastin hypisteleväni muitakin tummansinisiä juttuja - tytöille ja itselleni. Niin se maailma muuttuu. Kohta mulla on varmaan jotain kirkkaanpunaista?! 

Blogistaniassa - varsinkin näissä lapsiblogeissa on esitetty kritiikkiä siitä, miten bloggaajat kyllä esittelevät lapsiaan, mutta eivät itseään. Täällä se johtuu pienestä käytännön ongelmasta. Sen lisäksi, että lapset ovat äitiään kuvauksellisempia, koen itseni kuvaamisen melko työlääksi. Peili on ihan kiva, mutta tarkkuus peilin kautta on melko surkeaa. Lisäksi tunnen itseni ihan tyhmäksi kuvatessani peilin kautta. Ehkä tähänkin tottuu:)?! Toivottavasti ei tarvi... Omaa naamaakaan ei siis tarvitse peitellä, mutta muutamat asiat puhuvat sen puolesta, että äidin sijasta tässäkin blogissa esiintyvät useammin lapset.

Tältä mä näytin tänään eilen töiden jäleen.

Olen koko talven hiihdellyt

 mustissa, harmaissa ja ruskeissa neulemekoissa,

nyt alkaa riittää... 

FARKUT, HUIVI JA PAITIS ESPRIT 

Nastat alla

Talven ehdottomasti paras

urheiluvälinehankinta (uusien puikkareiden lisäksi)

on nämä mummonastat.

Kuminen kalossi,

joka vedetään juoksutossun päälle.

Neljä piikkiä päkiän alla

ja kaksi kannassa.

Mitä jäisempää,

sen parempi.

Kuin kesällä juoksisi.

Jos ei oteta lukuun niitä miljoonia vaatekerroksia...

PARTIOVARUSTEESTA 25€,

SISÄLTÄÄ SÄILYTYSPUSSIN JA VAIHTONASTAT.

HCR 7.5. 2011.

Anyone?

Melkein ajoissa

Tähän tää aina kaatuu, tää mun postailu.

Mä olen puoli vuorokautta tai viikon myöhässä.

Puuttuu kuvat tai puuttuu jotain muuta.

No, nyt en anna sen häiritä:).

Sain työkaverit taas pyörittelemään silmiään.

 Yksi edellisistä kerroista oli se, kun tunnustin valitsevani

 PARILLISET ja PYYKIN VÄRIIN SOPIVAT

 pyykkipojat pyykkiä ripustaessani.

Nyt kerroin,

 että mua ärsyttää suunnattomasti

 leipoa Runebergin torttuja,

 koska ei ole niille sopivia vuokia.

Ei voi olla totta,

eihän silla ole väliä minkä mallisia ne on???

No ON sillä, mulle.

Iloleipurilta löytyi tänä vuonna

 vastaus mun tarpeeseen.

Silikoninen Runebergintorttuvuoka.

Omani löysin Sokokselta ja muistan taas, että asioin siellä vain pakosta. Palvelu ja ilmapiiri on käsittämättömän huono.

Kyselin myyjältä ohjeita siihen, miten saisin tortut parhaiten irti vuoista. Mua katsottiin kuin uusavutonta;

-"Tässä on tää ohje, paista tortut uunissa ja kostuta."

-"Joo, mä luin sen, mutta siitä puuttuu se kohta, kun ne tortut tulee sieltä vuoista ulos, miten ne olisi paras irroittaa?"

-"No, tässä lukee että paista ja kostuta."

-"Joo, niin lukee, mutta..."

Ja tätä keskustelua jatkui hetken, kunnes kerroin myyjälle, että olen kyllä leiponut ennenkin ja kokemukset tällaisita silikonivuoista eivät ole kovin hyviä, haluaisin VAIN tietää, miten nämä irroitetaan.

No, vastausta en saanut, enkä muutenkaan mieelstäni kovin asiakaslätöistä palvelua. Kyselin apua myös Hellapoliisilta (jolta muuten saa aina nopsan ja ystävällisen vastukasen). Hän oli sitä mieltä, että kyllä ne tortut sieltä luiskahtavat, kun ovat niin rasvaisia. Eivät luiskahtaneet... Voitelin vuoat ja ekan satsin yritin poistaa liian lämpiminä. Kuvat ovat niistä, eli suuri osa irtosi kohtuullisesti. Toisen satsin annoin jäähtyä kunnolla ja niistä tulikin paljon parempia.

225g rasvaa

1,5 dl sokeria

3 munaa

1,5 dl piparkakun muruja

1 dl mantelijauhoa

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 dl kermaa

1 mm karvasmanteliaromia

Voi ja sokeri vaahdotetaan.

Lisätään munat yksitellen.

Kuivat aineet sekoitetaan ja

 lisätään yhdessä kerman kanssa.

Lopuksi karvasmanteliaromi.

175 astetta n. 30 min.

Kostutin omppumehulla,

päällä Dronningholmin vadelmahilloa

ja tomusokeria.

Katosivat perempiin suihin melko nopsaan, 

eli taisivat maistua:).

Ja kaupastakin saa.

tämän muistutin itselleni pikkuleipurien jälkiä siivotessa

ja murujen aiheuttamia rasvatahroja lattiasta kuuratessa...

M U K A V A A  S U N N U N T A I T A ! !

Kiitos

Kiitos teille ihanille lukijoille.

Mulla on ollut ihan järjetön kiire.

Siis perusarkea.

Johon ei ole paljon muuta mahtunut

kuin töitä, kodinhoitoa, harrastekuskausta ja treeniä.

Kahden viikon kirpparipaikka

meinasi laittaa pakan ihan sekaisin.

Jep.

Ei olla siis kovin vahvoilla.

Siksi täällä on ollut hiljaista.

En ole ehtinyt edes muiden blogeihin,

kuin ihan satunnaisesti.

Silti joku ihana anonyymi ja joku toinenkin

on silloin tällöin jättänyt piristävän kommentin -

uusimpaan tai vanhempiin testeihin.

Postaustoiveita ja kauniita sanoja.

Kiitos niistä.

Yritän parhaani mukaan toteuttaa.

La Petite Princesse

muisti enemmän kuin hyvään aikaan

tunnustuksella.

KIITOS:).

N-Y-T -

u u t e e n  n o u s u u n -

taas kerran;).