No Ne Kärryt

En ole koskaan ollut mikään ratas- tai vaunufriikki. Toki olen miettinyt, mitä kärryiltä haluan, mutta mihinkään erityiseen hifistelyyn en ole sillä saralla koskaan kokenut tarvetta. Idalle meillä oli aikoinaan Hartanin kolmipyöräiset mallit, olisiko ollut Jogger? Emilin aikana ostin käytettynä kevyemmät Quinnyn Speedit. Matkarattaina meillä on edelleen Idan kahdeksan vuotta vanhat jo hieman lonksuvat Quinnyt Zappit. Jotain kokemusta ja vertailupohjaa siis tässä kärryasiassa löytyy, mutta en todella voi sanoa olevani mikään asiantuntija. Yritän kuitenkin jakaa kokemuskia, josko siitä on jollekin apua

Muistan ajatelleeni jo pari vuotta sitten, että jos meille joskus vielä tulee vauva, NUO kärryt haluan. Samaisia kärryjä olin ihmetellyt ja pitänyt kummallisen näköisenä Tukholmassa Idan vauva-aikana - silloin niitä oli siellä joka toisella. Mutta niin siinä sitten kävi, että meille tuli vauva ja Bugaboon Cameleonit.

Vaikka valinta oli periaatteessa ollut pitkään selvä, pyörittelin asiaa silti mielessäni pitkään. Mitä kärryiltä haluan ja ovatko ne hintansa arvoiset. Meillä kärryjä käytetään arkisin puistossa ja keskustan kaduilla pyörimiseen. Matkaamme myös bussilla useamman kerran viikossa. Ennen Noelin pohdin paljon, kuinka paljon juoksisin kärryjen kanssa ja paljonko niitä työnnetään metsäpoluilla ja lumihangessa rinteen reunalla. 

Turun talvi ratkaisi viimeisen "ongelman", rinteen reunalla ei juuri tarvinut hengailla. Samoin kadut olivat lumettomia tai hyvin vähälumisia muutamia päiviä lukuunottamatta. Viikkomme ovat niinikään osoittautuneet niin hektisiksi, että yhtään metsäretkeä rattaiden kanssa ei ole tehty. Pääsiäisenä yritimme pakata kärryt mökille mukaan, mutta ne eivät mahtuneet autoon (eikä se ole kärryjen vika..;), joten myöskään metsäpolkuja ei ole näillä kärryilla kulutettu. Sen sijaan muutamia lenkkejä (nyttemmin noin kerran viikossa) olen kärryjen kanssa juossut. Mitkään juoksurattaat ne eivät todellakaan ole, mutta ajavat asiansa tässä tarkoituksessa uskomattoman hyvin. Jotain asiasta kertoo se, että eniten mua häiritsee kun on "tyhmä" olo juosta tuollaisten citykärryjen kanssa :). Tilasin paketin mukana ne suuremmat etupyörät, mutta ovat edelleen avaamattomana laatikossa.

Nimenomaan noihin ulkoilujuttuihin vedotoen pohdin myös Bugaboon Buffaloa, joka on mielestäni selkeästi sporttisempi. Pidin kuitenkin Cameleonien keveydestä. Kuvissa ne näyttävät keskenään hyvinkin samanlaisilta, mutta luonnossa niillä on mielestäni aika suurikin ero. 

Olenko tyytyväinen valintaani? No olen. Ehdottomasti. Tuntuu siltä, että käyttäjiä on kuunneltu, juttuja mietitty ja käyttömukavuuteen panostettu. Luin paljon kokemuksia ja mielipiteitä kärryistä ja voin allekirjoittaa lähes kaikki. Kärryt ovat supernäppärät ja kevyet myös pikkuapureiden työntää, pyörivät kaupassa, hississä ja bussissa ihan paikallaan. Heittoaisa on meille uusi juttu, sitä on käytetty tosi vähän, mutta toimii taas ahtaissa paikoissa erinomaisesti. Työntöaisan lonksuminen (ilmeisesti Bugaboon "tyyppivika") ärsytti alkuun, mutta kuten monet muutkin netissä kirjoittavat, en minäkään huomaa sitä enää. Tavarakori on ahdas ja vaunukopan kanssa tosi huono käyttää, mutta saan sinne kaiken mitä tarvitsee saada. Riittää siis meille - enkä tiedä paremmasta ;). Vaunukopan / ratasistuimen saa helposti irti ja kaukalon adapterit toimivat erittäin hyvin. Jostain luin arvostelua siitä, että lapsi on ratasosassa huonossa asennossa ja istuu "kupissa". Mielestäni asento on pitkälle sama kuin turvakaukalossa ja ajattelen, että jos lapsi viihtyy, ei asento voi olla kovin haitallinen. Noel siirtyi käyttämään ratasosaa noin kuukausi sitten vajaa viisikuisena ja sen toimintaan olen myös tosi tyytyväinen. Sekä Hartaneissa että Quinneissä istuinta sai säädettyä vain selkänojasta (uskon kyllä, että noista ajoista muutkin valmistajat ovat tulleet eteenpäin ;), näissä koko istuin "kippaa" kerralla ja asentoja on kolme. Lisäksi kärryt on helppo kasata ja tarvittaessa pyörät irroittaa.

Kärryihin on saatavana tietysti kaikenmaailman lisäosia. Ne isommat pyörät ja kaukaloadapterit tilasin yhdessä kärryjen kanssa. Sen lisäksi - ikuisena vesipullon ja/tai termosmukin kantajana ostin mukitelineen ja se on arjen luksusta, ihana ja ihanan turhamainen :). Teline saattaa olla tarkoitettu myös tuttipullolle ;), mutta toistaiseksi se on toiminut mun käytössä.

Meillä oli olemassa Ticketin untuvapussi, joten Bugaboon makuupussin jätin ostamatta. Tiksun pussi toimikin pakkasilla vaunukopassa hyvin. Ongelmia kuitenkin tuli, kun siirryimme ratasosaan. Valjaat eivät irtoa istuinosasta ja Tiksun pussista niitä ei saanut läpi. Lisäksi untuvapussi alkoi käydä kuumaksi. Tilasinkin nyt keväällä vielä lisäksi Bugaboon oman high performance lämpöpussin. Se on osittautunut mainioksi; siinä on kaksi eripaksuista päälliosaa, joita on helppo vaihdella kelin mukaan ja valjaat saa tarrojen avulla selästä hyvin läpi.

Istuin joitakin iltoja Googlen kaverina kun etsin edullisinta hintaa. Suomesta ostaessa takuuasiat on tietysti tarvittaessa helppo hoitaa, mutta Hollannissa hinta ratkaisi. Voinkin lämpimästi suositella Babuhuysia. Palvelu on todella ystävällistä,  sähköposteihin vastataan nopeasti, ja toimitus on molemmilla kerroilla sujunut ripeästi ja ongelmitta. Toimituskulut ovat mielestäni myös varsin kohtuulliset, 15€.

Ainakin joku lukijoistani oli kärryhankintojen edessä. Jokaisen tarpeet ovat tietysti erilaiset, mutta toivon tästä olevan hyötyä jollekin. Saa myös kysyä, tuskin muistin sanoa kaikkea ja autan kyllä mieluusti pohdinnoissa :).

Varaslähtö Vappuun

Olen viimeisinä vuosina aina paistanut vappuna munkkeja. Ja oppinutkin siinä sivussa vahingossa jotain pientä. Kuten nyt vaikka sen, että munkit pitää valuttaa kunnolla, ennen sokerissa pyörittelyä (ennen en voinut tajuta, miten sokeri tarttuu muka kuiviin munkkeihin..). Joka vuosi tuskailen myös sitä, että mielestäni on öljyn hukkakäyttöä paistaa munkit siinä kerran ja heittää öljy sitten pois. Säästänkin öljyn usein jatkkokäyttöä varten - vain heittääkseni sen sitten heinäkuussa pois. Munkkeja ei koskaan tule paistettua vapun jälkeen, eikä mitään muutakaan - emme taida olla upporasvaihmisiä ;).

Tänä vuonna päätin pelata varman päälle tämän hyötykäytön suhteen ja aloitin munkki- ja donitsikokeilut jo ennen vappua. Sunnuntaina tein ihan tavallisen pullataikinan rasvattomaan maitoon, maustoin sen runsaalla kanelilla ja paistoin rinkulamunkeiksi. Ajatus oli kokeilla donitseja eli kuorruttaa nuo uppopaistetut jäähtyneet rinkulat. Tein puolelle satsille pikeeriä Kinuskikissa ohjeella - ajatuksena, että se ei valuisi ja saisin donitsit dipattua siihen järkevästi. Toisen puolikkaan donitsesita dippasin valkosuklaaseen. Loput, mihin kuorrute ei riittänyt, pyörittelin perinteiseen tapaan sokerissa. Ihan ok ja lopputulos katosi pöydästä melko nopeasti. Ulkonäköön en vain ollut kovinkaan tyytyväinen ja koska olin tavoitellut tuolla pikeerillä samanlaista kuorrutetta kuin esim. berliinin munkeissa, sitä se ei ollut. Pitäisi luultavasti sekoittaa tomusokeri vain veteen, jolloin lopputulos olisi (kai?) pehmeämpi.

Kun tuota uppopaistoöljyä nyt kerran oli, piti ruveta etsimään oikeaa donitsireseptiä. Päädyin Pastanjauhajien blogiin, josta löysin heidän muokkaaman Jamie Oliverin reseptin.

Itse tein seuraavalla reseptillä:

VAPPUDONITSIT

7 g kuivahiivaa

70 g sokeria

500 g vehnäjauhoa

315 ml kädenlämpöistä täysmaitoa

1 sitruunan kuori

80 g voita, pehmeänä ja kuutioituna

1 l kasviöljyä paistamiseen (esim. rypsi-)

Sekoita lämmitettyyn maitoon kulhossa kuivahiiva, 1 rkl sokerimäärästä ja 1 rkl jauhomäärästä.

 Anna tekeytyä n. 15min., jolloin seoksen pitäisi olla vähän vaahtoavaa. 

Lisää loppu sokeri, jauho, sitruksenkuoret ja voi hiiva-maitoseoksen joukkoon.

Kohota noin tunti.

Leivo pyöreiksi pulliksi, ja kohota vielä noin tunti.

Muotoile donitseiksi ja paista upporasvassa.

Kuorrutteen tein kahdesta eri suklaasta - siis kaksi eri versiota. Molemmissa sulatin suklaata mikrossa ja lisäsin joukkoon tomusokeria.

Vappumunkkeja ajatellen ehkä tuo perinteinen pullataikina toimi paremmin - varsinkin jos sattuu tykkäämään kardemummasta. Yhden sitruunan kuorella sitruksen maku noissa sitrusdonitseissa ei ollut kovin hallitseva, joskin selkeästi tunnistettava. Alkuperäiseen ohjeeseenhan tulee kahden sitruunan kuori ja yhden appelsiinin kuori. Kuorrutteet kaipaavat selkeästi vielä tuunaamista ja harjoittelua. Kinuski pitää testata, samoin tuo perinteinen sokerikuorrute. Onneksi on tuota öljyä - ja lasten kavereita, jotka mieluusti toimivat koekaniineina ;).

Pääsiäisen pikakelaus

Blogi ei ihan pysy realiajassa.

Pääsiäisenä ehdimme mökille.

Ihanaa!

Veistelyä, matojen kaivuuta ja kalastelua,
krokettia, maailmamenon ihmettelyä ja paljon muuta.

Yhteistä aikaa ♥

Realiaikaista sen sijaan on se, että Ida nappasi eilen kauan odottamansa ekan henkilökohtaisen mitalin Voimisteluliiton mestaruuskisoista Tampereelta. C-luokassa neliottelun pronssia. Olen niin iloinen pitkään töitä tehneen neidin puolesta! 

Safkaa - beibisellaista

Onpas mennyt ruokapainotteiseksi tämä postaaminen. No, kuten viimeksi totesin, taidan viettää aika lailla aikaa keittiössä, eikä se siitä ainakaan vähene. Ja ruokaa kuluu, ihan hurjia määriä.

Olin Noelin synnyttyä ajatellut, että jos imetys onnistuu, niin sillä voitaisiin mennä mahdollisimman pitkään. Helppoa ja lisäksi ajattelin, että hiukan vanhempana kiinteiden aloittelu ei ehkä olisi niin hurjaa sotkua ja sähellystä. Todellisuudessahan kun vain ne kiinteät aloittaa niin kaikki sujuu usein ihan hyvin (ok, myönnän, meillä ei ole juurikaan allergioista kokemusta ja tunnen suurta sympatiaa allergiaperheitä kohtaan! En ota siihen kuitenkaan tässä kantaa, koska en osaa siihen mitään sanoa..) ja lisäksi meillä näitä innokkaita syöttäjiäkin riittää. En suoraan sanottuna edes tiedä, suositellaanko neuvolassa täysimetystä nykyään neljä vai kuusi kuukautta - vai arvioidaanko se aina täysin tapauskohtaisesti. Noel on nyt 5,5kk ja tähän asti on menty pelkällä maidolla. Viime viikolla vauva-uinnissa 2 viikkoa Noelia vanhempi pikkuneiti pisteli uinnin jälkeen poskeensa ison määrän kasvissosetta ja ihailin neidin ruokahalua ja syömätaitoa. Kävi ilmi, että he olivat syömistä harjoitelleen jo parin kuukauden ajan ja juttua jatkettuamme sain neidin äidiltä loistavia vinkkejä vauvanruokien valmistukseen. Jääkaapissamme on yleensä kasviksia ja jotenkin onnistuin taas viime viikolla lykkäämään aloittamista. Kunnes tänään - jälleen huonosti nukutun yön jälkeen päätin että nyt :).

Siskot ja veli saavat aina ne parhaat hymyt

Mielestäni varsinkin vauvojen ravitsemuksesta - tai lähinnä siitä mistä se ruoka tulee - kohkataan turhan paljon. Olen sitä mieltä, että jokainen tekee omat ratkaisunsa imettämisen ja pulloruokinnan välillä, samoin siitä, kokataanko ruoat vauvalle itse vai ostetaanko ne purkissa kaupasta. Lisäksi minkään ei tarvitse olla niin absoluuttista, välimallejakin löytyy :).

Olin alkuun ajatellut itse, että kiinteät ruoat saavat tulla meille kaupasta. Muistan, kun värkkäilin Idalle soseita (neidin ollessa nelikuinen) ja sotku oli hirveä, peruna meni liisteriksi ja kaupan purkkimaissi upposi hyvin. Juteltuani vauva-uinnissa tämän äidin kanssa, tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Hän kertoi, että oli aloittanut bataatilla ja kypsentää lähes kaikki ruoat höyryttämällä höyrykattilassa. Ja mikä parasta, kuorineen. Bataatti on ärsyttävä kuorittava, mutta kypsänä kuoret lähtevät helposti. Samoin kuulemma omenat kypsyvät sellaisenaan ja kuorineen höyryssä. Ja mikä parasta, vitamiinit säilyvät. Sitten vain sauvasekoittimella kaikki soseeksi, kasvisten sekaan vähän (korvike)maitoa tarvittaessa. Hedelmäsoseita en koskaan ole tehnyt itse, mutta koska kaikki tarvittavat vermeet löytyvät kotoa, nyt ei ole enää mitään tekosyytä. Myös puurot tämä äiti kertoi tekevänsä itse. Puuron keittäminen sinänsä ei ole mikään iso juttu, meillä aamut alkavat muutenkin aina kaurapuurolla. Sen sijaan muistan ne epätoivoiset yritykset syöttää (jälleen Idalle;) suolatonta, mautonta kaurapuuroa - turhaan. Kaupan sileät, makeat puurot sen sijaan kelpasivat hyvin. Puurohiutaleet hän kuulemma jauhaa kahvimyllyssä. Tämä meiltä puuttuu - mikä ihana tekosyy saada vihdoinkin kunnollinen kahvikone :). Joukkoon sitten esim. omenaa tai banaania makeuttamaan ja makua antamaan. 

Tänään höyryttelin siis bataattia ja sillä aloitettiin. Hyvin maistui pienet makuannokset vaikka täysin outo juttu se Noelin mielestä olikin. Huomenna jatkamme harjoituksia. Toiveet ovat suuret, että vapun jälkeen voisimme jossain vaiheessa pitää unikoulua ja pikkumies alkaisi nukkua paremmin. Toki voi olla, että koko ajan tapahtuu niin paljon uutta ja jännää, etti vain malta ja pysty nukkumaan. Ja - sukuvika, ihan samanlaista on ollut kaikkien kanssa. En pysty käsittämään, että jotkut vauvat nukkuvat öitä läpi.

Saimme muuten ristiäislahjaksi Stocken TrippTrappiin kuuluvat baby-istuimen ja se on osoittautunut aivan mainioksi. Siinä vauva pääsee muiden kanssa pöydän ääreen ja syöttäminen sujuu helposti. Tätä voin lämpimästi suositella, vaikka käyttöikä ei hurjan pitkä olekaan.

Aurinko paistaa ja pääsiäiseksi luvataan lämmintä! 

Tuskin maltan odottaa, että pääsen kameran kanssa mökille!

 Nautitaan!

Arkiruokaa Indoor Gardenista

Ruokakaupassa käynti ei kuulu suosikkipuuhiini - mutta ei se mikään inhokkihommakaan ole ja yksin kauppareissulla on usein jopa ihan mukavaa. Sen sijaan inhoan sitä "mitätänäänsyötäisiin"-rumbaa. Arkiruokien keksiminen on piinaavaa ja tuntuu, että ihan samat ruoat pyörivät listoilla viikosta ja kuukaudesta toiseen. Vuodenajat tuovat tähän vaihtelua, kesällä syödään usein osaksi kylmää ruokaa, talvella paljon keittoja ja laatikoita. Omat haasteensa asettaa myös se, että arkisin meillä on noin kahdeksan kattausta, eli on turha kuvitella tekevänsä kalaa tai muuta sellaista, mikä pitää syödä suoraan uunista tai pannulta.

Olen jo pidempään ollut sitä mieltä, että kavereiden kesken pitäisi pitää säännöllisesti "ruokalistavaihtajaisia". Uskon, että lapsiperheiden listoilla pyörivät samat ruoat, mutta aina mahtuu varmasti joukkoon uusiakin juttuja tai ainakin uusia "twistejä" (argh - superärsyttävä, kulunut ilmaus kaikista ruokaohjelmista).  Ninan (ja Ninaa kannattaa näissä ruoka-asioissa uskoa, olen ymmärtänyt, että Nina ei paljoa kokkaile mutta kokatessa tulee hyvää ;) ruokavinkistä innostuneena päätin jakaa näin uuteen viikkoon pari meidän suosikkireseptiä.

Ninan vinkkaama rosmariini-broilerikiusaus oli tosi hyvää ja noilla raaka-aineilla on vaikea epäonnistua - vaikka vähän joutui säveltämäänkin (ja tein varsinaisen säästöversion ;)... Postauksen loppuosasta huolimatta en raaskinut ostaa 5€ tuoretta rosmariinipuskaa, koska en osaa tuota yrttiä juuri käyttää (nyt siihen tulee muutos ja lupaan opetella :). Lisäksi olin aivan varma, että kotona on kuivattua rosmariinia. No, ei ollut, joten, mun kiusaus maustui suolalla ja reilulla kahdella teelusikallisella Provencen yrttiseosta. Toimi hyvin ja veikkaan, että mitkä tahansa yrtit käyvät hyvin. Meillä lapset syövät jonkun verran tulista ruokaa, mutta (musta)pippuri ainakaan suurissa määrin ei uppoa. Siksi korvasin toisen Crean tavallisella ruokakermalla (ja säästin tässäkin;).

Kolmas säästökohde oli juusto. En suostu maksamaan kaksinkertaista kilohintaa siitä, että joku on raastanut mulle juuston valmiiksi (vaikka ymmärrän kyllä, että joku sen tekee). Ensin ajattelin vain paloitella tahmaisen juuston, mutta päätin kokeilla sen raastamista ja sehän toimi hyvin:). Koskenlaskijaa pysty siis raastamaan ihan kohtuullisesti. Mietiskelin vielä, että raastaminen saattaisi sujua vieläkin helpommin, mikäli juustoa pitäisi hetken pakkasessa. Huomaatteko, mulla on selvästi liikaa aikaa pohtia näitä ;).

Mutta siis kiusauksesta tuli hyvää ja alkuperäistä reseptiä täsmällisesti noudattamalla varmasti vielä parempaa. Pidän myös tästä variointimahdollisuudesta. Kokeilkaa ihmeessä!

Ostin pari vuotta sitten miehelleni isänpäivälahjaksi Herbien Indoor Gardenin (enkä ajatellut pelkästään itseäni ;) ja se on osottautunut loistavaksi yrttien säilömispaikaksi. Basilikat kasvavat nopeammin kun niitä ehtii syödä ja se on hauska keittiön vihreä väriläiskä. Ainakin tätä meidän mallia voin lämpimästi suositella!

Siihen liittyen näissä kahdessa muussa suosikkireseptissä onkin basilikaa. Molemmat reseptit ovat niiltä Ninan välttämiltä Pirkan ruokasivuilta ja haastankin Ninan testaamaan ainakin tätä monta vuotta sitten bongattua basilikaista broilerkasaria. Itse laitan joukkoon usein vielä porkkanaa  / kukkakaalia / maissia / parsakaalia. Hiilareita välttelevä voi myös syödä tämän hyvin kasvisten kanssa. EDIT: En koskaan tosi harvoin ostan marinoituja broiskuja (tosin joskun harvoin jos lapset saavan hunajamarinoituja versioita, on se parasta mitä maa päällään kantaa..:/ ), vaan käytän tähänkin marinoimattomia, maustan suolalla ja mango-currylla .

Toinen resepti on lasagne, joka valmistuu suhteellisen helposti vaikkakaan ei ihan nopeasti. Itse en ole lasagnen ystävä, mutta meillä tämä tekee poikkeuksetta kauppansa. Pirkan sivuilta tämäkin vuohenjuustolasagne . Juustokastike tuottaa poikkeuksetta päänvaivaa, itse suurustan sen Maizenalla ja esilämmitän maidon melkein kiehuvaksi mikrossa. Silti kattilaa saa poikkeuksetta hinkata. Kertokaa, jos jollakin on pomminvarma keino tähän.

Toivottavasti näistä on jollekin iloa. Ilahtuisin kovasti, jos jättäisit kommenttiboksiin jonkun teidän ARKIruokareseptin - saisin laajennettua tätä meidän jauhelihavalikoimaa :).

Kivaa uutta arkiruokaviikkoa!

KassiAlma

Meillä asuu myös KassiAlma. Enkä nyt puhu itsestäni. Tykkään hurjasti laukuista, mutta niitä, mitä mä himoitsen ei ole budjetoitu tähän eikä ensi kuuhun ;). Ida sen sijaan oli määrätietoisesti säästänyt rahaa uuteen laukkuun ja sunnuntaina ehdimme vihdoin shoppailemaan.

Alunperin neidin ajatuksissa oli Kånken. En tiedä koska nuo on lanseerattu ensimmäisen kerran, mutta kultaisella kahdeksankymmenluvulla niitä oli paljon ja ne olivat huonoja kantaa jo silloin. Ihanan näköisiähän ne ovat - varsinkin ne uudet värit ja kevyeen kantamiseen varmasti hyviä ja Ida olisi saanut sellaisen ilman muuta ostaa. Neiti tuuliviirin mieli vain muuttui kuin salamaniskusta kun paras kaveri oli saanut synttärilahjaksi maailman ihanimman Björn Borgin bowling bagin. Näitäkin kasseja oli silloin 80-luvulla, meidän koulussa kaikilla oli sininen Adidas, rohkeimmilla keltainen :). Sellaista laukkua kun kaveri oli ostanut, ei löytynyt sitten mistään ja muutamia pieniä raivokohtauksiakin asian tiimoilta järjestettiin. Yhdeksänvuotiaan oli mm. tosi vaikea ymmärtää, ettei ole järkeä tilata kassia Amazoista ja maksaa 30€ postikuluja. Toisaalta ymmärrän...

Sunnuntaina lupasin, että lähdemme yhdessä shoppailemaan. Silloin kauan haikaltu laukku vihdoin löytyi - mutta löytyin muitakin kivoja vaihtoehtoja. Myös tämä neopikki vaihtoehto johon hän lopulta päätyi, on mielestäni kovin kasari - joskin ihan hieno. Pääasia että laukun uusi omistaja sai sitä mitä halusi.

Ette usko miten onnellinen neiti maanantaiaamuna lähti kouluun. "Huomataankohan mun uus kassi?" "Mitäköhän muut sanoo siitä?" Niin tyttöjen juttuja. Vai voitteko kuvitella jonkun yhdeksänvuotiaan pojan miettivän, mitä mieltä joku on hänen jutuistaan. Kysyin Emililtä yhtenä päivänä kun tukka oli taas harjaamatta, kiinnostaako häntä yhtään, minkä näkösenä tuolla kulkee. Puoltakaan sekunttia miettimättä vastasi ei. No, ehkä sekin aika tulee vielä.