Vieras päiväkodista

Me saimme torstaina päiväkodista kunniavieraan. Emilin kanssa kotiin saapui Siili Sippurainen ja sen mukana seurasi viesti, jossa pyydettiin pitämään Siilistä hyvää huolta ja palauttamaan Siili Äitisiilin luokse päiväkotiin maanantaina. Lisäksi Sippuraisen vierailusta kotona saisi kirjoittaa mukana seuranneeseen vihkoon.

Sippurainen saapui torstaina, jolloin sille esiteltiin kotipihaa. Perjantaina sen piti päästä Emilin mukana sählytreeneihin. Me tytöt olimme jumppaharkoissa ja miehethän tunnetusti eivät ole niitä maailman parhaita etsijöitä. Emilin sisäpelikengät olivat eksyneet väärään laatikkoon, joten sähly jäi väliin. Harmia paikattiin lauantain uimareissulla, jonne Siili luonnollisesti pääsi mukaan - tosin se joutui odottamaan pukkarissa. Lauantaina Sippurainen pääsi myös näkemään ja kokemaan meidän oman hienon pulkkamäen.

Vuodesta toiseen, iästä riippumatta, samat huvit. Kun vain jostain löytyy vähän jäätä, ylä- tai alamäestä tai tasainenkin käy, liukuahan siinä pitää... Ja mitä isot edellä, sitä pikkukolmoset perässä. Naturligtvis.

Sunnuntaiaamuisin meillä usein herkutellaan. Viime sunnuntaina saimme ihanan kutsun saapua aamiaiselle ystävien luokse naapuriin, täksi sunnuntaiksi Emil oli tilannut ja tehnyt (äiti kuulemma vähän auttoi..:) mustikkapiirakkaa jälkkäriksi. Sippurainen sai luonnollisesti osansa.

Harmi oli suuri, kun sunnuntaina kotiuduimme rinteestä, ja Emil autossa huomasi, että Sippurainen oli jäänyt kotiin. Yksissä tuumin kuitenkin totesimme, että keli olisi ollut Siiliparalle liian kylmä, joten onni että se sai odotella kotona.

Huomenna Siili siis palaa takaisin päiväkotiin. Olisi kiva kuulla, kuinka hurjia tarinoita se viikonlopusta kertoo..:)

♥ Siili Sippurainen ja Saariston lapset

 toivottavat aurinkoista uutta pakkasviikkoa ♥

Valmistaudutaan prinsessajuhliin...

... NIIN ETTÄ TERVETULOA ARVOISAT JUHLAVIERAAT!

Mä näin vasta tämän valmiin tuotoksen ♥.

Ida oli tehnyt listan kavereista,

keitä haluaa kutsua.

ARVOISAT JUHLAVIERAAT SIIS.

Luistellen vuoteen 2012

Meillä luistelu on taas POP.

Se saa aina kannatusta,

sinne voi mennä koska vain.

Kivaa koko perheen ulkoilua siis-

kunhan kentälle asti päästään.

Olen kannustanut lapsiakin kävelemään paikasta toiseen,

mielestäni ihan kohtuullisin tuloksinkin.

Tosin matka ei useinkaan etene kovin vauhdikkaasti,

 kun kiemurtoita on tuhat ja yksi,

mutta eteenpäin mennään - pääsääntöisesti.

Ja prinsessa minullaonlujaomatahtojailmoitansenkovaäänisesti

 matkustaa liian usein kärryissä -

mutta eikö se ole kolmevuotiaan etuoikeus..:)?!

Lähellä on iso tekojääkenttä,

jossa ainakin toistaiseksi on ollut

aina vähintäänkin kohtuullisesti tilaa.

Nämä kuvat ovat ajalta ennen lunta.

Nyt sitä luntakin vihdoin on.

Ehkä ensi viikonloppuna päästään jo kotimäkeenkin.

Luistelutaidoissa on taas otettu askeleita eteenpäin.

Tosin paljon opittavaakin on.

Ellen tykkää luistella apukelkan kanssa,

mutta pysyy hyvin pystyssä nyt jo itsekin.

Emil tarvisi selkeästi luistelukoulua,

mutta kun pitää olla se maila ja vermeet.

Joulupukki toi myös hanskat - tietty;).

Ida haluaisi olla jääprinsessa -

niinkun äitikin.

Luistelu ei vain ikävä kyllä

oikein taida mahtua tuohon harrastuskalenteriin...

Neiti on edistynyt siinä suhteessa paljon,

että nyt ei kaatuminen enää niin harmita.

Mun jääprinsessanuraputki lähti nousuun,

kun löysin nämä vaaleanpunaiset nauhat.

***

HYVÄÄ VUOTTA 2012 KAIKILLE!