Studiotreeniä, Part II

Jatkoimme harjoituksia studiolla tänään kaksin Ellenin kanssa.

Pieni lapsi on mielestäni monesti parhaimmillaan ja luonnollisimman ilman vaatteita. Kuvaamisen lomassa pohdin sitä, minkä ikäiselle alastomuus sopii. Ellen on nyt 1,5v ja itse tulin siihen tulokseen, että vetäisin rajan näissä studiokuvissa sinne kahden vuoden nurkille. Tai en tiedä... Mitä ja miten Te aiheesta ajattelette?

Mukavaa viikkoa - seuraavaksi jotain muuta.

Ehkä meidän pääsiäiskoti?!

Studiotreeniä

Studiotilat koululla ovat vihdoin siinä jamassa,

 että olemme päässeet kuvaamaan siellä.

Olen _hieman_ innoissani.

Arvatkaa onko siistiä,

kun on v-a-l-o-a!

Ja valoa juuri siellä missä pitää,

mihin sitä itse haluaa!

Ihanaa!!!

Olimme Ellenin kanssa assareina yhdelle opiskelukaverilleni

ja tauolla nappasin neidistä muutamia kuvia.

Näitä Ellenin vaatteita ei sen kummemmin ole mietitty, mutta olen aivan ihastunut tähän Padmén vanhaan RL:n paitaan:).

Tykkään kyllä myös farkkutyylistä. Idalla on ollut hame- ja mekkokausi pari vuotta,

joten farkut pikkuneidillä ovat kivaa vaihtelua!

Olin myös päivänä eräänä kaikkien lasten kanssa studiolla - yksin.

Toiveena on saada isi assariksi, jotta kuvista saadaan enempi julkaisukelpoisia...

Beautiful Blogger Award

Sain 

Lotalta

Pienen Prinsessan Elämää blogista,

tyttötiimiltä

vallattomista

 ja 

Violetelta

(onko se muuten näin vai Violettelta?!)

kovasti mieltä lämmittävän tunnustuksen.

.

Iso ja lämmin kiitos!!!

Ohjeen mukaan tunnustus tulee laittaa eteenpäin seitsemään kauniiseen blogiin.

Kaikki lukemani blogit - ja varmasti monet muutkin

 tämän ansaitsisivat ja monet ovat sen jo saanneet.

Uhmaan tässä kohdin sääntöä ja laitan sen eteenpäin vain yhdelle.

Susanna Ellas Mirakel blogista - 

ole hyvä, sinä ja blogisi olette tämän ansainneet.

Lasten kanssa rinteessä - hiihtoa lasten ehdoilla

Vesi ropisee hiljalleen ikkunaan, joten lienee talven viimeisiä hetkiä kirjoitella hiihtämisestä. Samalla vielä reissufiilistelyä.

Harrastus voisi yhtä hyvin olla joku muu kuin hiihto - siis alamäkihiihto. Musta vain on kivaa, että perheellä on joku yhteinen harrastus, josta kaikki voivat jollain tasolla nauttia yhtä aikaa. Lajia ei meille sen kummemmin olla valittu - joskus aikana ennen lapsia vietin sata päivää kaudessa suksilla - nyt tahti on hieman hidastunut. Olen tainnut "laskea kokonaan itselleni" kahtena tai kolmena päivänä tällä kaudella. Mutta nyt mennään näin. Myös lasten isi viihtyy mäessä, joten lapsilla ei ole tähän mennessä ollut tilaisuutta valita - saavat sitten äänestää suksillaan myöhemmin...

Oikeasti olen sitä mieltä, että on kiva mahdollisuuksien mukaan tarjota lapsille tilaisuus harrastaa ja olen vilpittömän iloinen siitä, että ainakin toistaiseksi meidän lapset ovat rinteessä viihtyneet. Yhtään siihen ei ole pakotettu ja välillä toki pulkkaillaan ja keinutaan tai mitä nyt satutaan keksimään. Lasten ehdoilla mennään.

Ennen lapsia hiihdonopettajaminäni vannoi, että meidän lapset kyllä opettelevat hiihtämään ensin murtsikkaa ja luistelemaan, ennenkuin saavat skimbamonot jalkaan. Oppivat sitten seisomaan liukuvan alustan päällä ennen kuin laittavat ne painavat ja supertukevat monot jalkaan. Edelleenkin olen sitä mieltä. Periaatteessa. Mutta kuten tiedätte, lasten kanssa on eri asia, kuin periaatteesa. Meidän lapset - tai siis Ida ja Emil saivat murtsikat tänä talvena. Ja luistimet viime talvena. Ja Ida on skimboilla nyt neljättä talvea, Emil toista.. vai kolmatta?

Vannoin myös vieväni lapset hiihtokouluun. En vain ole vielä ehtinyt. No, oikeasti olen taas sitä mieltä, että suksiin kannattaa rauhassa tutustua muutamaan otteeseen ja harjoitella liukumista ja pystyssä pysmistä. Sitten hiihtokouluun oppimaan aurajarrutus ja - käännös - ja sitten taas harjoittelemaan. Ryhmätunnit ovat myös hyviä - ainakin meidän lapset tsemppaavat ja motivoituvat ihan eri tavalla, kun näkevät muiden tekevän vieressä. Ja hiihtokoulu säästää hermoja, sekä lasten että aikuisten. 

Olen koittanut muistella, minkä ikäinen on ollut nuorin hiihtokouluoppilaani. Ja luulen että kaksivuotias. Joo, lapset ovat erilaisia eikä mitään tarkkaa ikää voi sanoa, mutta kyllä kaksivuotias on kyllä vielä liian pieni hiihtokouluun. Olisi reilua hiihdonopettajaa kohtaan kertoa, jos tavoite on pelkkä päivähoito... Sen sijaan neljävuotiaat pärjäävät usein jo hienosti.

Meillä nyt sattuivat olemaan varastossa yhdet 70 cm sukset ja pienet monot -

olihan niitä pakko Ellenin kokeilla.

Neiti oma-aloitteisesti sovitteli monoja jalkaan useaan otteeseen ennen reissua.

Valmiina lähtöön, Muru?

Olympialaisten hengessä Calgary Olympic Parkissa.

Enemmän neiti kuitenkin viettää aikaa touhuten kaikkea muuta.

Välineistä... Jos käy useammin kuin kerran tai kaksi, kannattaa ehdottomasti hankkia omat välineet. Monot ja sukset plus kypärä. Sauvoja en antaisi alle kouluikäiuselle (jostain periaatteista meidänkin perheessä pidetään kiinni;). Lasten käytetyt kamat ovat tosi kysyttyjä ja niistä saa lähes omansa pois. Varsinkin noita pieniä on vaikea löytää vuokraamoista ja sitten on aina sopivat ja kuivat kengät ja kypärä eikä tarvitse hikoilla aamun aluksi vuokramossa. Monojen pitäisi olla tietysti sopivat, mutta mun mielestä se tässä lajissa pienillä ei ole niin tarkkaa. Aikuisilla on toinen juttu (tiesittekö muuten, että n. 80% aikusista laskee liian isoilla monoilla?), mutta noiden pienten suksituntuma ei vielä ole sitä luokkaa, että sen monon olisi oltava kuin sukka. Sukset mieluummin liian lyhyet kuin liian pitkät. Lyhyet kääntyvät helpommin. Hyvä mitta on n. oma pituus miinus 10cm tai vähän enemmän.

Olemme koittaneet myös opettaa lapsia huolehtimaan itse välineistään ja kantamaankin niitä mahdollisuuksiensa ja kykyjensä mukaan. Varsinkin Emil on ihmeen motivoitunut - miesten juttuja?!

Ida laskee jo aika monista paikoista ja alkaa olla sillä tasolla, että hänen kanssa on kiva itsekkin laskea - varsinkin jos rinteessä on rauhallista. Idaan voi myös luottaa sikäli, että hän tuntee ja tietää omat taitonsa, eikä vauhti pääse karkaamaan. Neidin suurin ongelma täsä lajissa on rohkeuden ja itseluottamuksen puute, mutta niitäkin on tullut paljon lisää.

Emil tulee muualla paitsi lasten rinteessä valjaissa. Valjaat ovat hiihtoon tarkoitetut ja mielestäni näppärät. Tämä mahdollistaa yhdessä laskemisen hyvin, esim. viime vuonna hiihdimme Idan ja Emilin kanssa Åressa Bjönenistä Åren keskustaan - ja ilman valjaita se ei todellakaan olisi onnistunut.

Emil osaa kääntyä ja jarruttaa - periaatteessa. Mutta kolmevuotiaitahan harvoin huvittaa mikään, varsinkin jos aikuiset pyytävät. Emilin suurin ongelma onkin ärsyttäävät perässä jarruttavat aikuiset, jotka käskevät kääntymään ja jarruttamaan ja silloin  tällöin tahallaan kaatavat hänet. Luonnonlapsi tykkää kuitenkin matkustella valjaissa ja seisoo suksilla ihmee hyvin kovassakin vauhdissa.

Meidän valjaat ovat Fisher-merkkiset ja ostettu viime talvena Interistä.

Valjaat saa kasarihenkeen vyölaukkuun, joka kulkee näppärästi mukana.

Vastaavia on Stadiumissa, hinta n. 20€.

Mä, vapaamatkustaja, luonnonlapsi - teen just niinkuin mua huvittaa.

Lastenrinteissä oli paljon mattohissejä - kuten siis myös esim. Ruotsissa. En käsitä, miksi niitä on Suomessa niin vähän. Lapsiin oli myös panostettu, mutta niin tehdään kyllä mielestäni useissa kotimaisissakin hiihtokeskuksissa. 

Tässäkin lajissa harjoitus tekee mestarin. Mä koitan omien lasten kanssa tehdä itseäni heille tarpeettomaksi, eli autan mahdollisimman vähän. Varsinkin alussa lapset oppivat paljon, pelkästään liikkumalla suksilla hissille ja rinteeseen - ei tarvi auttaa koko ajan. Eikä tarvi heti olla nostamassa jos kaatuu, ylös nouseminenkin opettaa hyvin vartalonhallintaa. Samat jutut pätevät tietysti asiaan kuin asiaan - mä ainakin vain joudun aina tästä muistuttamaan itseäni.

Mahtaako hiihdot olla tämän talven osalta hiihdetty?

Ainakin nämä kinokset alakvat riittää, mutta ehkä vielä kuitenkin...

** Mukavaa viikonloppua - menkää mäkeen!! **

Kevytkenkäisesti kohti kevättä

Raskaammista aiheista vähän kevyempiin.


Aiemmassa postauksessni vilahtivat Brandokset Skechersit ja kerroin, että kyseisen merkin kenkiä meille kotiutui reissusta. Meillä ei aiemmin näitä kenkiä ole ollut, mutta kävellessäni kenkiä myyvään kauppaan, olin aivan myyty Ja niin oli muuten Idakin kun näki kengät.

Uutuudet piti luonnollisesti saada jalkaan jo Calgaryn keväässä,

 ja olihan se toisaalta ihan perusteltuakin.

 Eivät siis ole enää ihan uudet ja puhtaat.

Neiti sai nämä Twinkle toesit -

onko nyt blingbling - kiintiö täynnä?

Ensin bongasin oikeastaan nämä Ellenin tossut.

 Näissä eivät varpaat vilku mutta kimallusta kyllä riittää.

Skechersejä myy täällä ainakin Brandos, (eikä tämä ole enää maksettu mainos:)

Gymboreelta löytyivät Idalle vielä sliparit,

 jotka nämäkin neiti sai itse valita

 ja oli silminnähden tyytyväinen.

Lumien sulamista odotellessa...

***

Ärsyttää h-i-e-m-a-n, koska en saa kuvia laitettua vierekkäin. 

Pliis, nyt ovat hyvät neuvot tarpeen-

miten TE sen teette??

Elämän ilot ja surut

Meillä on jälleen kerran yhdet eturivin hautajaiset takana - ja toiset vielä edessä ensi viikonloppuna. Eilen saatoimme rakkaan Ukkini kunnioitettavassa iässä viimeiselle matkalleen. En tiedä kuinka usein ihmisille keskimäärin sattuu hautajaisia, meille niitä tuntuu avioliittomme aikana siunaantuneen useammat vuodessa. Jospa tämä nyt kuitenkin olisi vähäksi aikaa tässä.

Koska hautajaisia on ollut, herää tietenkin kysymys, otetaanko lapset mukaan. Muistan melko elävästi aikuisikäni ensimmäiset hautajaiset. Sillä "kokemuksella" en olisi omia lapsiani vienyt mukaan. Nyt tuntuu, että näitä surujuhlia on niin monet takana, että niihin suhtautuu eri tavalla - enemmän luonnollisena osana elämää, niin tuskallista kuin se usein onkin.

Olen sitä mieltä, että hautajaiset kuuluvat myös lapsille, eikä heitä pidä sulkea sieltä pois. Mielestäni heidän kuuluu saada tietää ja kokea - iälleen sopivalla tavalla. Kaikki on tietysti sekä tapaus- että lapsikohtaista. 

Meillä siunaustilaisuudessa mukana olivat Ida (5v) ja Emil (3v), Ellen tuli sitten muistotilaisuuteen. Mielestäni on ok ottaa mukaan lapset siunaustilaisuuteen, kunhan heidän kanssaan on ensin keskusteltu asiasta ja kerrottu mitä tapahtuu. Lisäksi lasten tulee osata käyttäytyä - siunaus ei ole oikea paikka opetella kirkossa hiljaa olemista. Isoäitini hautajaisissa Emil oli Ellenin ikäinen ja hän oli myös kirkossa. Ellen ei olisi pysynyt hiljaa. Niin ne lapset ovat erilaisia.

Etiketti ei vaadi (eikä kai ole edes kovin suotavaa) pukemaan lapsia mustaan. Käsittääkseni valkoinen on lapsille etiketin mukaan suotava väri - ei kai kuitenkaan pakollinen..? Kertokaa te, jotka tiedätte. En tiedä olenko väärässä, mutta mielestäni riittää, kun lapset on puettu siististi.

Meillä vaateasian kanssa tuli reissun jälkeen vähän kiire. Kävi ilmi, että Idan mekko oli nyt kerta kaikkiaan liian pieni, muuten neidit olisivat edustaneet samanlasissa mekoissa. Samoin jouduimme pikapikaa hankkimaan sekä Idalle että Ellenille uudet kengät. Etsin mustia, mutta kun mekkokin meni vaihtoon, päädyimme valkoisiin. Arvatkaa vain, oliko tähän aikaan vuodesta vaikea löytää tytöille juhlakenkiä. Ananahan meidät taas pelasti, kiitos:).

Idalla oli siis hennon vaaleanpunainen BBY:n pellavamekko (hiukan kesäinen hätäratkaisu ja Zaran valkoinen bolero sekä valkoiset ohuet leggarit ja valkoiset ballerinat. Emilillä oli H&M:n mustat housut, raidallinen valkopohjainen Hilfigerin paita sekä Timpparin harmaa slipari ja nilkkurit. Ellenillä oli BBY:n liivari, Zaran valkoinen paita ja ohuet leggarit sekä mustat ballerinat.

Ja sitten vähän narinaa vielä poikien juhlakengistä. Mun mielestä niitä EI OLE. Mä inhoan niitä perusjuhlakenkiä eikä purkkaritkaan oikein tällaiseen tilaisuuteen iske. Kesällä meillä mennään häät ja muut paremmissa sandaaleissa tai tennareissa. Nyt nilkkureissa (jotka muuten yritin tummentaa kenkärasvalla ja sainkin niistä mielestäni kivan väriset;).

Kuulisin mielläni kokemuksianne ja mielipiteitänne siitä,

otatteko lapset mukaan hautajaisiin ja 

miten heidät puette.

Mars Mars Brandokselle

Aina muodin ajantasalla olevan Suvin blogista löysin kevättennareiden lisäksi hauskan kilpailun. Pitää vain suunnata Brandos.fi :n nettikenkäkauppaan ja hiukan bloggailla ja näin voi voittaa 90€ lahjakortin itselleen. Lisäohjeet löytyvät täältä.

Mun valinta kevään kengiksi suuntautui meidän pikkuneidille - syystä että vähän samantapaiset Skechersit kotiutuivat meille Kanadasta. Niistä lisää myöhemmin. Mutta mä en siis tiennyt, että näitä kenkiä saa NÄIN HELPOSTI myös Suomesta!

Kuten ehkä blogiani seuraavat tietävät, mun tyyli on enemmänkin simppeli ja hillitty, kuin nämä kengät antavat ymmärtää:). Tämä blingbling kuitenkin iskee - eikä vähiten siksi, että Ida oli aivan haltioissaan. Sai kerrankin sitä mitä halusi:).

Skechers: 83557 - Brandokselta

Kuva Brandos.fi

Skechers: 83557

Hinta: 75 €

”Olen mukana kilpailussa, jossa voit voittaa 90 e
kenkälahjakortin BRANDOS.fi -nettikenkäkauppaan.
Kilpaile täällä”.




Pistäytykäähän Brandoksella - 
palvelu on hyvää ja mutkatonta sekä valikoima laaja!

Canada 2010

Blogissa on ollut pari viikkoa hiljaista.

Olimme reissussa,

Kanadassa, Calgaryssa.

Kahteen viikkoon mahtui paljon kivaa.

Reissusta on _paljon_ kuvia - mahdoton tietää mikä Teitä kiinnostaa, joten tässä pieni katsaus.

  Kun täällä muuten on niin paljon kuvia meidän lapsista,

 niin koitin nyt valita enemmän niitä kuvia, joissa on jotain muutakin:).

* Matkustimme *

Matkustimme hiukan alle 20h suuntaansa. Matkat menivät yllättävän hyvin ja lapset jaksoivat hienosti, vaikka sekä mennessä että tullessa Lontoon vaihto oli pitkä. Sain ennen reissua melkein kyllästymiseen asti kuulla, miten meidän lasten kanssa on NIIIIN helppo matkustaa, kun ovat niin rauhallisia. Joo, ei niillä ole käytöshäiriö- tai ylivilkkaudiagnoosia (eikä se tee lapsesta huonompaa, levottomammman vain..), mutta ne ovat lapsia. Ja aika pieniä lapsia. Ja tosinaan lapset kiipeilevät pitkin (lentokoneen)seiniä, kuten Emil ja Ellen yhteistuumin viimeisellä lennolla. Eikä äiti ollut enää siinä vaiheessa kovin skarppina kieltämässä. Anteeksi kanssamatkustajille.

Evästä oli, vaikka pyrin minimnoimaan kaiken ylimääräisen tilpehöörin - sillä on vain tapana hukkua koneessa.

* Vietettiin ihan tavallista perhearkea *

Ruokittiin lapsia, välillä syötiin ulkona, pestiin pyykkiä - ja lapsia, ulkoiltiin.

Asuimme perheessä, jossa mieheni on ollut vaihtarina - öö - 18 vuotta sitten

 - ja olemme siis kyläilleet heillä aiemminkin.

Makkarin maisema vain vahtui. L-O-M-A.

* Hiihdettiin *

Sekä CalgaryOlympicParkissa...

... että Kalliovuorilla.

Hiihdosta - siis lähinnä lasten hiihdosta myöhemmin lisää.

* Shoppailtiin *

Enemmänkin olisi voinut - shoppailla siis. Nämä on niitä kompromisseja, joita lasten kanssa reissatessa joutuu tekemään. Mulla oli myös dilemma - halusin nauttia ihanasta ja aurikoisesta keväästä - miksei kukaan ole keksinyt ulkoilma-Mall:ia?

* Käytiin eläintarhassa *

Calgaryn eläintarha on käsittääkseni laajemmassakin mittakaavassa arvostettu. Kävimme siellä myös viime reissulla kaksi vuotta sitten ja siellä on katsottavaa niin aikuisille kuin lapsillekkin. Uusi jutti oli Dinosauruspuisto. Jättikokoiset eläimet oli tehty äänineen ja liikkeineen tosi aidoiksi - ja vähän pelottaviksikin...

* Reissattiin vuorille *

Teimme pidennetyn viikonlopun mittaisen reissun Kalliovuorille Banffiin, reilun 100km päähän Calgarysta. Ihana pieni kaupunki vuorten keskellä, jossa rajattomat mahdollisuudet ulkoilmaharrastuksiin...

... ja shoppailuun. Suosittelen.

Paluumatkalla pääsimme lyhyelle haikille Grotton kanjoniin.

 Ellen matkusti kantorinkassa ja isommat lapset pulkissa. Hieno paikka!

Olisipa ollut mukava päästä kiipeämään ihan oikeasti. Ehkä sitten ensi kerralla.

Ja ne eväät...

* Mökkeilimme ja rentouduimme

 "keskellä ei mitään" *

Viime reissulla samaisella mökillä olin tehtyt lähtemättömän vaikutuksen paistamalla vaahtokarkkeja koko porukalle. Tälläki kertaa niitä oli varattu mulle reilusti - eivätkä lapset olleet äitiään huonompia tässä(kään) asiassa.

Reissun miinupuoli oli muutea amatöörimäinen pakkaaminen.

 Olin varustanut meidät talvivaattein ja Calgaryssa oli täysi kevät,

 lähtöpäivänämme lämpöä +15.

Anyway - totaalinen LOMA, aivot nollattu ja akut ladattu -

tästä on taas hyvä jatkaa ja odotella kevättä tänne!