Mennään hiljaa markkinoille...

Sanokaa mitä sanotte Turusta, mutta mielestäni joulukaupunki on nimensä ansainnut. Paljasjalkaista stadilaista, isävainaatani lainatakseni, Turku olisi ihan mukava paikka ilman turkulaisia:). 

Joulukaupunkiin palatakseni, kävimme tänään Turussa Suurtorilla, samassa paikassa, mistä joulurauha julistetaan, Wanhan ajan joulumarkkinoilla. Näitä joulumarkkinoita järjestetään neljänä viikonloppuna ennen joulua, ja tarjolla on vanhan ajan henkeen käsitöitä, leivonnaisia yms. sekä ohjelmaa lapsille. Tosin nyt joukkoon oli päässyt joku muikunmyyjäkin (p****...), mutta yleisesti ottaen tarjonta on jouluista ja joulufiilistä nostattavaa. Kauppa tuntuu käyvän, vaikka monet asiat ovatkin mielestäni ylihinnoiteltuja. Tyhmähän ei toisaalta ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa. Ja toki arvostan perinteistä käsityötä.

Lapsille tarjolla on askartelupaja ja muita joulujuttuja, sekä tietysti Joulupukki tonttuineen ja muoreineen. Oli ilo nähdä, että näihin oli oikeasti panostettu. Asut olivat hienot ja Joulupukilla oli aikaa lapsille.

Joulupukkihan on vakava asia - 

isommat lapset jaksoivat jonottaa ja

 uskaltauivat kertomaan toiveensajoulupukille...

... sillä aikaa kun pikkusisko keskittyi olennaiseen

 ja popsi piparkakkuja kärryissä.

Omiin silmiini osuivat nämä Kas!Designin hanskat, jotka olisin voinut itselleni ostaa, jos olisin saanut rauhassa sovittaa. Hinta oli melko kallis, lähes 50€, joten en ihan ohimenen viitsinyt napata mukaani. Varsinkin, kun olen tunnetusti huono päättämään, ottaakko pinkit vai mustat, vai valkoiset vai... 

Poniratsastuksen joulumarkkinoilla nyt ehkä jotenkin pystyy perustelemaan - viiden euron minuuttihintaa se sijaan mielestäni ei. No, halpaa tai kallista, kukin päättäköön itse, mutta jonoa oli...

 

... ja meidänkin pienet ratsastajat onnesta soikeina.

Etanoita, Enkeleitä, Siilejä, Sydämiä...

Piparkakkujen leipominen on

 lasten ehdoton suosikki keittiössä.

Puoli vuotta on vähintäänkin maristu,

koska leivotaan piparkakkuja.

Äiti on taas ärsyttävä tiukkis,

ja rajoittaa piparkakkujen leipomista

 tähän joulun aikaan.

Mutta nyt...

Nykyään on vaikka mitä muotteja.

Ikeasta löytyi siilejä, etananoita, oravia...

Eikä se mitenkään vähennä tätä lasten leipomisintoa.

Saa nähdä valvotaanko meillä vatsakipuisten lasten takia...

... puolen kilon taikinasta tuli vajaat kaksi pellillistä valmiita piparkakkuja

Loput taikinat... no, arvaatte varmaan - syötiin.

Emilkin leipoi - tai söi taikinaa - ei vain osunut linssin eteen.

Ei vaan, turha marista, helppoahan tämä on.

Sen kun kävelee kaupan pakastealtaalle

 ja lapset viihtyvät vähintään puoli tuntia melko rauhassa.

Kammoan vain sitä piparkakuissa olevaa rasvan ja sokerin määrää...

... mutta ehkä näin joulun aikaan voi joustaa...

Lenskarileikkejä

Elleniä ei todellakaan ole tarvinnut houkutella syömään, melkein kaikki puurosta fetajuustoon herkkuja unohtamatta uppoaa. Emme ole kuitenkaan saaneet neuvolantätiä huolestumaan painokäyrillä - vielä ;).


Nyt pienelle tulee poskihampaita ja syöminen selvästi sattuu. Onneksi isi muisti siskoonkin hyvin uponneet lentokoneleikit - ja hauskaa oli.

Päätimme myös rokotuttaa lapset sika-influenssaa vastaan ja tämä tapahtui tiistaina. Kiukku ja kärtty voi siis toki johtua siitäkin.

Täällä rokotusjärjestelyt oli hoidettu mallikkaasti ja kätevää oli, kun saimme kaikille lapsille rokotuksen yhtä aikaa. Kukaan lapsista ei ainakaan toistaiseksi ole saanut sen kummempia rokotusoireita, peruskiukkua ja kitinää on toki ollut kaikilla. Hyvä niin. Ida taitaa olla perinyt piikkikammon, pieni oli urheasti ja reippaasti rokotettavana, mutta voi huonosti heti rokotuksen jälkeen. Se tosin meni vartissa ohi kun hiukan lepäilimme neuvolassa.

Meillä muuten näihin rokotuksiin motivaattorina ovat laastarit (ne ihmeelliset ja parantavat, jotka vain laitetaan kipeään kohtaan ja jo tuntuu paljon paremmalta;). Nykyään kun on kaikkia ihanuuksia Hello Kittystä Star Warsiin ja Bamseen, niin lapset valitsevat kotoa omat lempparilaastarit mukaan, ja rokotuksesta tuleekin päivän kohokohta:).

Mukavaa loppuviikkoa!

Taikasana Guess?

Oma vaatetilanteeni on - jos nyt ei katastrofaalinen niin ei lähellekkään sitä mitä toivoisin. Kolme perättäsitä raskautta ovat verottaneet vaatekaappiani; olen tehokkaasti hankkiutunut eroon vanhasta, mutta uutta en ole ostanut tilalle, koska aina on ollut se maha... Nyt onkin sitten ihanaa ostella itselle, kun (raskaus)mahaa ei (ainakaan mieheni mukaan) ole tulossa. Nykyään olen oppinut, että kun löydän jotain kivaa, ostan sen. Hakemalla harvoin löytyy mitään.

Ostan mielelläni laadukkaita ja klassisiakin vaatteita, jolloin voin paremmin perustella itselleni myös vaatteiden hinnan. Vaatteen pitää myös tuntua omalta, tiedän, etten käytä vaatteita, joissa en tunne oloani kotoisaksi ja ärsyynnyn kaapissani lojuvista käyttämättömistä vaatteista. Mieluummin olen ilman, kuin ostan jotain sinne päin, jos en löydä haluamaani. Näin on käynyt farkkujen kanssa. Olen metsästänyt farkkuja ainakin puoli vuotta. Sekä kapeita että bootcuteja. Nyt löysin itselleni kokonaan uuden merkin; Guess. Aikaisemmin olen tämän merkin ohittanut, koska vaatteet ovat liian "blig bling" makuuni. Ystävälläni näin kuitenkin kivat farkut ja ne olivat kyseisltä merkiltä ja niitähän piti päästä sovittamaan. Ja jos nyt ei aivan täydellinen pari löytynyt, niin hyvät kuitenkin. Saman merkin kapeat ovat vielä ostoslistalla.

Kaapista löytyy myös Miss Sixtyt (vaikka ovatkin kuulemma pissisfarkut;), Gantit (jotka ovat vyötäröltä aivan liian korkeat, vaikka eivät kai mitkään mammamallit) ja Rock and Republicit. Viimeksi mainittu on edelleen mielestäni paras fakkumerkki ever - hinnat Suomessa usein vain ylittävät kipurajan ja farkkujen nettiostaminen on melkoista tuuripeliä. 

Vinkkejä muista hyvistä farkkumerkeistä otetaan vastaan, metsästys jatkuu.

***

Syksyn toinen loistava hankinta on ollut stretch-saappaat, näiden pitäisi lakisääteisesti olla jokaisen naisen perusvaruste. Löysin saapikkaani Muotikuusta ja ovat ihanan korkea, polvitaipeeseen ylettyvä malli. Näillä sitten hiihdellään hameessa, farkuissa, mekoissa ja kaikessa niiden välistä.

***

Ja samaan syssyyn vielä, Idalle löytyi mielestäni kivat goret, Eccon mallistosta. Neidin ainoa toive talvikenkiin liittyen oli glitteri, ja sitähän löytyy. Äidin mielestä kevyet ja kauniit sekä lämpimät.

Joulun sävyjä kotiin

Se, että blogi ei päivity, ei johdu siitä että ei olisi kuvia tai asiaa. Vaan siitä kolmannesta osapuolesta - ajasta. Nautin teidän muiden blogeista sitten senkin edestä.

Parin viikon ajan olen ajatuksissa sisutanut alakertaa syys- ja jouluväreillä. Lienee hiukan aikaista varsinaisille joulukoristeille, mutta värejä, värejä... Olkkarin limen sävyiset sohvatyynyt vaihtuivat Gantin ja Riviera Maisonin harmaisiin. Mummulta saimme (kiitos Mummu!!:) joku aika sitten noita pieniä Gantin tyynyjä ja iloitsinkin, että vihdoinkin punaisia tekstiilejä jouluksi kotiimme (en siis vieläkään osaa juurikaan itse ostaa punaista, en vaikka kuinka yritän).

Ostoksilla kävin Loviisan aitassa, joka on nykyään Suomen suurin Riviera Maison premium -myymälä. Ainakin Katrin ja Hannan blogeissa on aikasemminkin nähty kyseisen merkin ihanuuksia, ja harmaa Ski&MountainTeam-tyynynpäällinen lähti meille. En osannut päättää - enkä vieläkään ole varma, onko yksi näitä tarpeeksi pienehköön olkkariimme, mietin vielä. Samaa sarjaa löytyy valkoisia tyynyjä myös Coastal Living - tekstillä, niitä meille kesäksi sitten, kiitos. Samoin mietintämyssyyn jäi Hannan blogista bongattu RM:n torkkupeitto.

Toinen näistä Gantin tyynyistä on muuten Stockalta ja toinen Loviisan aitasta (don't ask why...) ja mietin, ovatko ne eri sävyisia. Kuvassa sävyt näyttävät hiukan erilaisilta, luonnossa vähän valosta riippuen. Eivät kuitenkaan ole kumpikaan sitä ihan vaaleaa, mitä nyt on myynnissä (ja tuotelapussakin oli muistaakseni sama väri). No, yritin kääntää asian voitoksi ja päätin, että vaikka ovatkin eri sävyjä, ovat elävämmän näköisiä. Ja harvoimpa ne ovat siististi sileänä vierekkäin, jolloin asiaa tulisi vertailtua:).

Ellenin nalle asuu tällä hetkellä sohvalla, sen kaveriksi tai tilalle haaveilen Mailegin Nisse-tonttua - en vai ole vielä osannut päättä, millaista.

Kaivoin esiin myös punaiset Kivi-tuikut, jotka pääsivät leivinuunin eteen kirkkaiden (tai oikeammin mattakirkkaiden) seuraksi.

Tästä se joulun aika taas starttaa.

 Kyllä, vaikka kärsinkin jolustressistä, niin tunnustaudun jouluihmiseksi.