Napakymppi

Mun viimeinen joululahja saapui eilen.

 Kohtalon ivaa kuulemma,

 mieheni oli omien sanojensa mukaan

 "ollut kerrankin ajoissa liikkeellä"

 ja Mulberryltakin oli vakuuteltu vaimon saavan laukun ajoissa.

Niin tai näin,

 lahja oli Napakymppi.

 En olisi muuta voinut toivoa

 ja olen kyseisestä laukusta jo pitkään haaveillut.

 Iso kiitos siis!

Toivon, että mulle ei käy kuten Ninalle -

rajansa kaikella mitä äidit ovat valmiit yksivuotiaiden eteen uhraamaan;).

Mun ongelma on löytää miehelleni lahjoja,

joista hän oikeasti pitäisi.

Tuntuu, että naisille on paljon helpompaa hankkia jotain henkilökohtaista,

koruja, laukkuja, kukkia.

Toki mieheni on aina iloinen saamistaan lahjoista,

 itse vain tuntuu, että on vaikea hankkia jotain, mistä toinen oikeasti pitää...

Kiitos ja kumarrus

Team Blond 

kiittää kaikkia lukijoita kuluneesta vuodesta

 ja toivottelee leppoisia välipäiviä!

Kanssanne on ollut mukava bloggailla!

Mukana kuvissa myös muutama

hyvin joukkoon sulautuva

"uusioserkku".

Osaa tämän kuvasarjan kuvista käytin isovanhemmille tehtyyn kalenteriin.

Painatin kelenterit Karhukopiossa,

ja  jälki oli mielestäni luvattoman huonoa, samoin asiakaspalvelu.

Teetän kalenterini seuraavaksi muualla, mutta missä?

Mukavia talvipäiviä kaikille-

palaamme linjoille hitaasti mutta varmasti!

Rauhallista joulun aikaa!

Joulukortteja. Jep. Niin varmaan.

Ei, niistä ei t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n tullut sellaisia kuin olin suunnitellut.

_ Parempi _ kun ei suunnittele.

Olen miettinyt bloggaamisen syvintä olemusta paljon viime aikoina.

 Mitä? Ja miksi? Ja varsinkin, kun aika ei kerta kaikkiaan riitä.

Tykkään lukea muiden blogeja ja tykkään kirjoittaa itse.

Jotenkin vain tuntuu hullulta - 

onko jotain, mitä en tajua;)?!

Asia hautuu. Kerron, jos keksin vastauksia.

Blogin hidas päivittyminen ei johdu mietintämyssystä.

RAUHALLISTA JOULUN AIKAA KAIKILLE,

jotka täällä vierailevat!

Mennään hiljaa markkinoille...

Sanokaa mitä sanotte Turusta, mutta mielestäni joulukaupunki on nimensä ansainnut. Paljasjalkaista stadilaista, isävainaatani lainatakseni, Turku olisi ihan mukava paikka ilman turkulaisia:). 

Joulukaupunkiin palatakseni, kävimme tänään Turussa Suurtorilla, samassa paikassa, mistä joulurauha julistetaan, Wanhan ajan joulumarkkinoilla. Näitä joulumarkkinoita järjestetään neljänä viikonloppuna ennen joulua, ja tarjolla on vanhan ajan henkeen käsitöitä, leivonnaisia yms. sekä ohjelmaa lapsille. Tosin nyt joukkoon oli päässyt joku muikunmyyjäkin (p****...), mutta yleisesti ottaen tarjonta on jouluista ja joulufiilistä nostattavaa. Kauppa tuntuu käyvän, vaikka monet asiat ovatkin mielestäni ylihinnoiteltuja. Tyhmähän ei toisaalta ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa. Ja toki arvostan perinteistä käsityötä.

Lapsille tarjolla on askartelupaja ja muita joulujuttuja, sekä tietysti Joulupukki tonttuineen ja muoreineen. Oli ilo nähdä, että näihin oli oikeasti panostettu. Asut olivat hienot ja Joulupukilla oli aikaa lapsille.

Joulupukkihan on vakava asia - 

isommat lapset jaksoivat jonottaa ja

 uskaltauivat kertomaan toiveensajoulupukille...

... sillä aikaa kun pikkusisko keskittyi olennaiseen

 ja popsi piparkakkuja kärryissä.

Omiin silmiini osuivat nämä Kas!Designin hanskat, jotka olisin voinut itselleni ostaa, jos olisin saanut rauhassa sovittaa. Hinta oli melko kallis, lähes 50€, joten en ihan ohimenen viitsinyt napata mukaani. Varsinkin, kun olen tunnetusti huono päättämään, ottaakko pinkit vai mustat, vai valkoiset vai... 

Poniratsastuksen joulumarkkinoilla nyt ehkä jotenkin pystyy perustelemaan - viiden euron minuuttihintaa se sijaan mielestäni ei. No, halpaa tai kallista, kukin päättäköön itse, mutta jonoa oli...

 

... ja meidänkin pienet ratsastajat onnesta soikeina.

Etanoita, Enkeleitä, Siilejä, Sydämiä...

Piparkakkujen leipominen on

 lasten ehdoton suosikki keittiössä.

Puoli vuotta on vähintäänkin maristu,

koska leivotaan piparkakkuja.

Äiti on taas ärsyttävä tiukkis,

ja rajoittaa piparkakkujen leipomista

 tähän joulun aikaan.

Mutta nyt...

Nykyään on vaikka mitä muotteja.

Ikeasta löytyi siilejä, etananoita, oravia...

Eikä se mitenkään vähennä tätä lasten leipomisintoa.

Saa nähdä valvotaanko meillä vatsakipuisten lasten takia...

... puolen kilon taikinasta tuli vajaat kaksi pellillistä valmiita piparkakkuja

Loput taikinat... no, arvaatte varmaan - syötiin.

Emilkin leipoi - tai söi taikinaa - ei vain osunut linssin eteen.

Ei vaan, turha marista, helppoahan tämä on.

Sen kun kävelee kaupan pakastealtaalle

 ja lapset viihtyvät vähintään puoli tuntia melko rauhassa.

Kammoan vain sitä piparkakuissa olevaa rasvan ja sokerin määrää...

... mutta ehkä näin joulun aikaan voi joustaa...

Lenskarileikkejä

Elleniä ei todellakaan ole tarvinnut houkutella syömään, melkein kaikki puurosta fetajuustoon herkkuja unohtamatta uppoaa. Emme ole kuitenkaan saaneet neuvolantätiä huolestumaan painokäyrillä - vielä ;).


Nyt pienelle tulee poskihampaita ja syöminen selvästi sattuu. Onneksi isi muisti siskoonkin hyvin uponneet lentokoneleikit - ja hauskaa oli.

Päätimme myös rokotuttaa lapset sika-influenssaa vastaan ja tämä tapahtui tiistaina. Kiukku ja kärtty voi siis toki johtua siitäkin.

Täällä rokotusjärjestelyt oli hoidettu mallikkaasti ja kätevää oli, kun saimme kaikille lapsille rokotuksen yhtä aikaa. Kukaan lapsista ei ainakaan toistaiseksi ole saanut sen kummempia rokotusoireita, peruskiukkua ja kitinää on toki ollut kaikilla. Hyvä niin. Ida taitaa olla perinyt piikkikammon, pieni oli urheasti ja reippaasti rokotettavana, mutta voi huonosti heti rokotuksen jälkeen. Se tosin meni vartissa ohi kun hiukan lepäilimme neuvolassa.

Meillä muuten näihin rokotuksiin motivaattorina ovat laastarit (ne ihmeelliset ja parantavat, jotka vain laitetaan kipeään kohtaan ja jo tuntuu paljon paremmalta;). Nykyään kun on kaikkia ihanuuksia Hello Kittystä Star Warsiin ja Bamseen, niin lapset valitsevat kotoa omat lempparilaastarit mukaan, ja rokotuksesta tuleekin päivän kohokohta:).

Mukavaa loppuviikkoa!

Taikasana Guess?

Oma vaatetilanteeni on - jos nyt ei katastrofaalinen niin ei lähellekkään sitä mitä toivoisin. Kolme perättäsitä raskautta ovat verottaneet vaatekaappiani; olen tehokkaasti hankkiutunut eroon vanhasta, mutta uutta en ole ostanut tilalle, koska aina on ollut se maha... Nyt onkin sitten ihanaa ostella itselle, kun (raskaus)mahaa ei (ainakaan mieheni mukaan) ole tulossa. Nykyään olen oppinut, että kun löydän jotain kivaa, ostan sen. Hakemalla harvoin löytyy mitään.

Ostan mielelläni laadukkaita ja klassisiakin vaatteita, jolloin voin paremmin perustella itselleni myös vaatteiden hinnan. Vaatteen pitää myös tuntua omalta, tiedän, etten käytä vaatteita, joissa en tunne oloani kotoisaksi ja ärsyynnyn kaapissani lojuvista käyttämättömistä vaatteista. Mieluummin olen ilman, kuin ostan jotain sinne päin, jos en löydä haluamaani. Näin on käynyt farkkujen kanssa. Olen metsästänyt farkkuja ainakin puoli vuotta. Sekä kapeita että bootcuteja. Nyt löysin itselleni kokonaan uuden merkin; Guess. Aikaisemmin olen tämän merkin ohittanut, koska vaatteet ovat liian "blig bling" makuuni. Ystävälläni näin kuitenkin kivat farkut ja ne olivat kyseisltä merkiltä ja niitähän piti päästä sovittamaan. Ja jos nyt ei aivan täydellinen pari löytynyt, niin hyvät kuitenkin. Saman merkin kapeat ovat vielä ostoslistalla.

Kaapista löytyy myös Miss Sixtyt (vaikka ovatkin kuulemma pissisfarkut;), Gantit (jotka ovat vyötäröltä aivan liian korkeat, vaikka eivät kai mitkään mammamallit) ja Rock and Republicit. Viimeksi mainittu on edelleen mielestäni paras fakkumerkki ever - hinnat Suomessa usein vain ylittävät kipurajan ja farkkujen nettiostaminen on melkoista tuuripeliä. 

Vinkkejä muista hyvistä farkkumerkeistä otetaan vastaan, metsästys jatkuu.

***

Syksyn toinen loistava hankinta on ollut stretch-saappaat, näiden pitäisi lakisääteisesti olla jokaisen naisen perusvaruste. Löysin saapikkaani Muotikuusta ja ovat ihanan korkea, polvitaipeeseen ylettyvä malli. Näillä sitten hiihdellään hameessa, farkuissa, mekoissa ja kaikessa niiden välistä.

***

Ja samaan syssyyn vielä, Idalle löytyi mielestäni kivat goret, Eccon mallistosta. Neidin ainoa toive talvikenkiin liittyen oli glitteri, ja sitähän löytyy. Äidin mielestä kevyet ja kauniit sekä lämpimät.

Joulun sävyjä kotiin

Se, että blogi ei päivity, ei johdu siitä että ei olisi kuvia tai asiaa. Vaan siitä kolmannesta osapuolesta - ajasta. Nautin teidän muiden blogeista sitten senkin edestä.

Parin viikon ajan olen ajatuksissa sisutanut alakertaa syys- ja jouluväreillä. Lienee hiukan aikaista varsinaisille joulukoristeille, mutta värejä, värejä... Olkkarin limen sävyiset sohvatyynyt vaihtuivat Gantin ja Riviera Maisonin harmaisiin. Mummulta saimme (kiitos Mummu!!:) joku aika sitten noita pieniä Gantin tyynyjä ja iloitsinkin, että vihdoinkin punaisia tekstiilejä jouluksi kotiimme (en siis vieläkään osaa juurikaan itse ostaa punaista, en vaikka kuinka yritän).

Ostoksilla kävin Loviisan aitassa, joka on nykyään Suomen suurin Riviera Maison premium -myymälä. Ainakin Katrin ja Hannan blogeissa on aikasemminkin nähty kyseisen merkin ihanuuksia, ja harmaa Ski&MountainTeam-tyynynpäällinen lähti meille. En osannut päättää - enkä vieläkään ole varma, onko yksi näitä tarpeeksi pienehköön olkkariimme, mietin vielä. Samaa sarjaa löytyy valkoisia tyynyjä myös Coastal Living - tekstillä, niitä meille kesäksi sitten, kiitos. Samoin mietintämyssyyn jäi Hannan blogista bongattu RM:n torkkupeitto.

Toinen näistä Gantin tyynyistä on muuten Stockalta ja toinen Loviisan aitasta (don't ask why...) ja mietin, ovatko ne eri sävyisia. Kuvassa sävyt näyttävät hiukan erilaisilta, luonnossa vähän valosta riippuen. Eivät kuitenkaan ole kumpikaan sitä ihan vaaleaa, mitä nyt on myynnissä (ja tuotelapussakin oli muistaakseni sama väri). No, yritin kääntää asian voitoksi ja päätin, että vaikka ovatkin eri sävyjä, ovat elävämmän näköisiä. Ja harvoimpa ne ovat siististi sileänä vierekkäin, jolloin asiaa tulisi vertailtua:).

Ellenin nalle asuu tällä hetkellä sohvalla, sen kaveriksi tai tilalle haaveilen Mailegin Nisse-tonttua - en vai ole vielä osannut päättä, millaista.

Kaivoin esiin myös punaiset Kivi-tuikut, jotka pääsivät leivinuunin eteen kirkkaiden (tai oikeammin mattakirkkaiden) seuraksi.

Tästä se joulun aika taas starttaa.

 Kyllä, vaikka kärsinkin jolustressistä, niin tunnustaudun jouluihmiseksi.

Talvi saa tulla

Huoh - talvi saa mun puolesta nyt tulla. Tai oikeastaan huomenna pitää vielä mennä Emilin kanssa kenkäostoksille, mutta sitten. Nolo juttu, olen parina aamuna koittanut änkeä pikkumiehen jalkaan viime talven goreja, jotka ovat samaa kokoa kuin nykyiset kesäkengät. Emil on valittanut että kengät ovat pienet.. Eikä äiti usko. Tänään piti otta mittanauha kauniiseen käteen; pojan jalka on 15 cm ja goren sisäpituus max 14cm. No, en ole siis pakottanut näitä jalkaan (luojan kiitos:), vaan Emil on liikkunut kumppareissa:).

Tunnustan, vietin yhden puoliksi unettoman yön lasten talvivatteiden takia. Kuvittelin kaiken olevan jo kunnossa - eikä sittenkään. Äh. Ja tämä sama toistui jo viime syksynä - luulisi oppineen, mutta ei.

Suurin ongelmani on se, että koska lapset ovat suht saman ikäisiä ja vielä pieniä, haluan heidän olevan vaatetukseltaan "samaa sarjaa", eli vaattet mielellään kaikille samalta merkiltä - ja värien menevän edes joten kuten yksiin niin, etten saa kohtausta joka kerta kun koko konkkaronkka liikkuu lähekkän. Ystäväni tosin ehdotti, että voisin viedä aina yhden lapsen kerralaan ulos, mikä sekään ei ole huono idea...

Viime talvena ulkoilimme Ticketissä, ja jotenkin kuvittelin olevani siihen vähän kyllästynyt, vaikka Idalle olikin jemmassa puku alennusmyynnistä. Sitten löysin Molo Kidsin tähdet, ihastuin niihin ja kuin tilauksesta Ellenille löytyi huutiksesta vaaleanpunainen haalari. Tähän rinnalle Emil sai P.O.P:in mustat housut ja Molon vihreän takin ja Ida Ticketin ruutuhousujen kaveriksi mustan Molon takin - joka oli "poikien puolelta" . Vaan kuinkas kävikään. Pari viikkoa sitten kylmänä launtaiamuna totesin, että haalari menee Ellenille juuri nyt, mutta tuskin keväällä ja että meistä ei kumpikaan Idan kanssa tykkää siitä mustasta takista hänellä. Tämänvuotisista Ticketeistä en innostunut, Molon lila takki ei käy Idan housujen kanssa, Reimaa boikotoin periaatteesta...

... joten tässä sitä nyt ollan...

Näillä mennään siis alkuun. Ellenillä vielä Molon talvihaalari, siitä tykkään ihan hulluna, joten se saa mennä vaikka ei ihan täydellisesti joukkoon sovikkaan. Emilillä Ticketin viime talven mallistosta takki huutiksesta ja P.O.P:in housut ja Idalla viime kevään Ticketin alesta takki ja housut. Viime talvi pärjättiin n. 1,5 kuorikerroksella per lapsi - kun  kyse siis on ulkoiluvaatteista. Siistimmät takit ovat sitten asia erikseen. Näitä settejä varmaan vielä täydentelen irtohousuilla ainakin, ja ehkä jostain löytyy kiva takkikin joukon jatkoksi:).

Haalarit eivät ole meidän juttu. En osaa ihan tarkaan sanoa miksi, mutta pidän ulkonäöllisesti enemmän kaksiosaisista ja ainakin meidän käytössä nämä toimivat vähintään haalarin veroisesti. Ellenillä haalari siis vielä on, mutta katsotaan sitten keväällä... Haussa on kuitenkin vähän isompi haalari vielä neidille, Ticketiltä...

... ja ne asusteet...

Meidän eteisessä vallitsee kaaos. Talvivaatteet ja varsinkaan asusteet, eivät mahdu olemassa olevaan systeemiin - edes tunkemalla saatikka sitten siististi. Asia on mietintämyssysä, mutta energiaa ja aikaa puuttuu. Laitoin yhdelle sisustussuunnittelijalle eilen tarjouspyynnön säilytystilaratkaisuista, mutta hänestä ei ole kuulunut, joten viikonloppu vierähtänee eteisessä. Siihen asti asusteet...

... löytyvät täältä...

***

Meiltä saa siis ostaa

* Molo Kids musta Castor-takki, koko 110 cm

* Molo Kids vihreä Castor-takki, koko 98 cm ja vihreät hanskat 

* Lopputalvesta Molo Kids vaaleanpunainen talvihaalari 80 cm

Ja meille saa tarjota

* Ticket talvihaalari kokoa 80-86cm

Tunnustus

 Tiinan Huvikummun elämää

blogi ilahduttaa ja yllättää jokaisella bloggauksella -

niin nytkin.

Kiitos Tiina, nämä tunnustukset

 lämmittivät ihanasti 

viileää syyspäivää!

Lovely children´s wear-tunnustus on tarkoitus jakaa

blogeihin, joissa esitellään lastenvaatteita.

Leidikuvainen tunnustus on vapaasti jaettavissa,

itse parhaaksi katsomallaan tavalla.

Tiinan tapaan päätin minäkin jakaa nämä yhtenä pakettina,

jonka oikea osoite voisi olla monikin blogi.

Minulta tämä lähtee eteenpäin Hannikselle Hannan huoneeseen -

kauniita lapsia, kivoja vaatteita, hienoja kuvia.

En lakkaa hämmästelemästä,

 miten Hannis pyörittää kaikkea ja aikaansaa koko ajan jotakin.

Ihmeellinen nainen! 

Gant Ysmy

YSTÄVÄMYYNTIIN KORKEAVUORENKATU 1 (KÄYNTI TALON KULMALTA) KE 4.11. klo 9-19 TO 5.11. klo 9-18

Tarjolla on runsaasti uniikkeja mallikappaleita sekä lajitelmia maahantuojan varastosta  - myös Gant Home, lakanoita, torkkuja, pyyhkeitä, tyynyjä, astioita ja keittiötekstiilejä. MAKSUTAPA KÄTEINEN (EI KORTTEJA) *** Täällä täytynee taas pyörähtää *** KUVAT GANTIN SÄHKÖPOSTISTA

Virallisesti Ellen

Kirjoitin aikaisemmin hiukan

 epäonnistuneesta kuvausretkestämme,
jolloin oli tarkoitus ottaa
"viralliset" yksivuotiskuvat Ellenistä.

Otimme uusiksi Ellenin kanssa kaksin

ja nyt olen tuloksiin tyytyväinen.

Tässä joitakin omia suosikkikuviani.

Nämä tällä kertaa mustavalkoisina.

Meillä sisustus on kauttaaltaan vaaleaa

ja siksi suosin

 esille laitetuissa kuvissa mustavalkoisuutta.

Alakerrassa meillä kaikki esillä olevat kuvat ovat mustavalkoisia,

yläkerrassa taas värikuvia.

Onko teillä väliä,

ovatko esillä olevat kuvanne 

mustavalkoisia vai värillisiä?

Kummista pidätte enemmän -

ja miksi?

Onhan värikuvissa tietysti puolensa...

Ellenin

mekko ja neuletakki Burberry,

hattu Sterntaler, kaulahuivi UNQ

ja

saapikkaat Timberland

Syksyn riemuja

Tämän syksyn ruska on aivan mieletön!

Eikä haittaa, vaikka lehdet putoavat puista.

***