2.8.2009

Juoksu



On kiva saada lukijoilta vinkkejä bloggausaiheisiin ja otan siis niitä mielelläni vastaan. On mukavampi kirjoittaa, kun tietää, että siitä on muillekkin iloa. Tällä jutulla on ollut valitettava toimitusviive, mutta... nyt juoksemaan.



Olen aina liikkunut paljon. Kun asuimme SATS-kuntokeskuksen vieressä, liikunta hoitui pääsääntöisesti siellä, spinningiä ja jumppaa salitreenillä höystettynä. Tämä oli myös aikana ennen lapsia ja yhden lapsen kanssa. Muutettuamme tänne Saaristoon, SATSille on turhan pitkä matka ja lapsiakin oli siunaanutunut, joten ihan jokailtainen salilla roikkuminen ei tulisi kysymykseen. Piti keksiä jotain muuta.

Meillä on tässä melko lähellä ihan hyvä kuntosali, joka tarjoaa salin lisäksi jumppaa ja spinning-tunteja. Kuten Nina (joka sattumoisin bloggasi myös juoksemisesta) ja niin monet muutkin ovat kuitenkin todeneet, on juoksu  ihan ykkösliikuntaharrastus sen vähäisen aikaavievyytensä vuoksi. Bonuksena myös se, että se on aikatauluriippumtonta, lenkille voi lähteä käytännöllisesti katsoen koska vain.

Juoksen yleensä kolmesta neljään kertaa viikossa, vajaasta tunnista hiukan yli tuntiin. Toivoisin, että muistaisin (tai viitsisin) monipuolistaa treeniä jollain muulla välillä, kesällä käytännössä fillaroinnilla. Kävinkin viime viikolla kesän ekalla fillarilenkillä ja harmittelen, etten ole tehnyt sitä aiemmin. Lisäksi haaveissa olisi tehdä jonkunnäköistä lihaskuntotreeniä, mutta se on toistaiseksi jäänyt vain lastenkanniskelun asteelle. Varsinkin keskikroppa  kaipaisi vahvistusta - vanhuus ei tule yksin. Venyttely on myös todella tärkeää - sen tekemättä jättämisen tuntee pian nahoissaan.

Netti on juoksuohjelmia pullollaan. Minulla ei koskaan ole ollut mitään ohjelmaa, juoksen enemmän fiilispohjalta. Tykkään kuitenkin juosta usein saman lenkin, vaihtelua siihen saa mäkivedoilla tai spurteilla. Suosittelenkin ehdottomasti välttämään viikosta toiseen samaa junnaamista ja ottamaan mukaan erivauhtisia ja -pituisia lenkkejä - se todella tuottaa tulosta. Tavoitteita en sen suuremmin ole asettanut itselleni, mutta on toki mukava huomata että mäet kulkevat kevyemmin ja lenkki nopeammin. 

Massajuoksutapahtumat houkuttelevat. Juoksin puolimaratonin Vantaalla pari vuotta sitten syksyllä Emilin ollessa pieni ja sitten olinkin taas raskaana. Siitä jäi kuitenkin kiva fiilis, ehdottomasti uudestaan. Keväällä kerroin kaikille ilmoittautuvani ties mihin, mutta se jäi suuriksi puheiksi kun oltiin koko ajan kipeinä. Nyt syksyllä ajattelin osallistua Ruisrääkkiin eli puolikkaalle Ruissalon maisemissa, sekä ehkä Espoon rantamaratonille - puolikkaalle sielläkin. 

Välineurheilija mikä välineurheilija:). Vaikka juoksemisessa periaatteessa pääseee halvalla, en voisi kuvitella juoksevani huonoilla tossuilla tai ilman trikoita (siis verkkareissa / tuulipuvussa:). Lisäksi pienillekkin tisseille kunnon urheiluliivit ovat hyvät. En myöskään luopuisi kylmempään aikaan ultrakevyestä Niken juoksutakistani. Talvitrikoita en omista - paukkupakkasillakin olen pärjännyt aluskerrastolla - saavatko windstopper- tai talvitrikoot puoltoääniä. Lisäksi juostessa kulkee mukana Polarin sykemittari sekä Creativen MP3-soitin. 

Jos joku vielä miettii, että juostakko vai ei, niin haastan nämä miettijät kokeilemaan kuukaudeksi. Ja jos harjoitus jatkuu, niin sitten keväällä johonkin massatapahtumaan juoksemaan kymppi tai puolikas! Hyvä olo palkitsee takuuvarmasti:)!! 



9 kommenttia:

  1. mies juuri eilen sanoi että vitsi kun jaksaisin käydä juoksemassa!

    minäkään en montaa senttiä juokse ellei ole pakko. :D

    haaveilen kyllä että voisin mennä luurit korvilla ja juosta kuin sinkkuelämän charlotte...

    VastaaPoista
  2. Jep. Rapakuntoisen aloitusohjelma siksi kuukaudeksi olisi ollut hyvä veto. Kenties tarttuisin, hyvää tekisi.

    VastaaPoista
  3. Mulla on uudet lenkkarit olleet odottamassa viikon... Mä viihdyin ennen esikoisen syntymää kanssa SATSissa viisi kertaa viikossa. Kilojakin oli silloin reilusti vähemmän. Lasten syntymän jälkeen ei ole tullut mentyä, kun pelottaa oma rapakunto... Ja tosiaan ne lapset pitäisi ottaa mukaan, kun miehen työ on niin huonoon aikaan.

    Juoksemisesta en vain kyllä millään tykkää... jotain kuitenkin tarvis tehdä, kun vanhuus iskee.

    VastaaPoista
  4. Näkyy olevan aika monta pitäis-pitäis-tyyppiä;).

    Tanja, onko sulla intoa vetämään meidän juoksupiiriä, vai teenkö mä?

    Mulla olisi kyllä päivitysoikeudet tuonne Lasteenhuoneeseen, jos nakkaisi sen sinne?

    VastaaPoista
  5. Minä tykkään juosta ja ennen juoksin paljon. Nykyään juokseminen on ns. salaa juoksemista eli jos Niklas menee fillarilla, niin pakko on harppoa perässä. Ongelma on se, etten saisi juosta - kävellä kylläkin mutta se on liian hidasta. Ja sauvakävelijää musta ei helpolla saa, vaikka sauvat löytyvätkin. Mutta jos voisin nyt vaikka saadakin juoksuluvan, mutta asfaltilla en saa juosta. Syynä tähän on laskettelun runtelemat polvet (leikattu useampaan otteeseen kaikki mahdollinen) ja sitten tuo operoitu selkä. Mutta voisin ottaa haasteen vastaan ja juosta metsässä tai muualla pehmeällä. Tunnustan olevani rapakunnossa, koska kuntoilu on nykyään vaan harppomista ja fillarointia ja talvisin vedessä juoksemista. Ja painoakin on kertynyt ihan liikaa. Joten jossittelut pois ja olen mukana. Koetan kuukauden kevyellä juoksulla ja kuulostelen selkää ja polvia. Ja laitan iPodin soimaan ja annan palaa.

    VastaaPoista
  6. Kuukauden haaste- ei paha. Josko siinä ajassa se jo koukuttaisi.Laittakaapa pyörimään.Mulla ei ole muuta tekosyytä kuin saamattomuus, ryhtymättömyys ja ne onkin niitä oikeita tekosyitä tähän rapakuntoon.

    VastaaPoista
  7. Lositavaa, jos saadaan juoksutiimi kasaan!
    Nina - jos sulla on käyttöoikeuden lastenhuoneeseen ja jaksat piirin pistää pystyyn, niin tee se:)!

    VastaaPoista
  8. Minäkin taidan ottaa haasteen vastaan! Yritän lähteä lenkille vähän useammin kuin nyt on tullut lähdettyä...

    Kiinnostavaa lukea sinun juoksemisesta Tanja - olet reipas!

    VastaaPoista
  9. Heippistä! Juoksemiseen en kommentoi, kun olen "juoksuvammainen" :-) En siis juokse, koska polvi ei kestä ilman leikkaamista juoksemista ja mieluummin olen juoksematta kuin menen taas leikkaukseen. Mutta kävelen sujuvasti, kunhan taas joskus pääsisi oikeasti lenkille!! Jahka meidän minivaavi tulee 3kg painoiseksi, saa aloittaa onneksi ulkoilut. Varmaan parin viikon sisällä.

    Siitä Kanada-jutusta, kun kyselit blogissani. Juu, siellä Vancouverissa ollaan asuttu miehen työn takia. Hankalahko saada työlupia ainakaan pitkäksi aikaa jos on "hyväpalkkainen" eli ei kuulu työperäisen maahanmuuttoväestön piiriin = halpatyövoimaa. Mutta ilmeisesti ette olleekaan töitä ajatelleet sinne mennä tekemään? Tuosta ihan oleskelusta en sitten tiedä, miten helposti saa luvat jne. (Itse taas sain työluvan/oleskeluluvan miehen siivellä.) Kysy ihmeessä jos mitään tulee mieleen!!! Yritän vastailla tottakai! terkuin Hannis

    P.S: Ihana kun löysin sun blogin, oon lueskellut jo useampana päivänä pidempään. Saaristokaipuu on suuri, kateellisena ihailen kuviasi :-)

    VastaaPoista

Olen iloinen kun kävit ja luen mielelläni kommenttisi. Kiitos:)