Juoksu

On kiva saada lukijoilta vinkkejä bloggausaiheisiin ja otan siis niitä mielelläni vastaan. On mukavampi kirjoittaa, kun tietää, että siitä on muillekkin iloa. Tällä jutulla on ollut valitettava toimitusviive, mutta... nyt juoksemaan.

Olen aina liikkunut paljon. Kun asuimme SATS-kuntokeskuksen vieressä, liikunta hoitui pääsääntöisesti siellä, spinningiä ja jumppaa salitreenillä höystettynä. Tämä oli myös aikana ennen lapsia ja yhden lapsen kanssa. Muutettuamme tänne Saaristoon, SATSille on turhan pitkä matka ja lapsiakin oli siunaanutunut, joten ihan jokailtainen salilla roikkuminen ei tulisi kysymykseen. Piti keksiä jotain muuta.

Meillä on tässä melko lähellä ihan hyvä kuntosali, joka tarjoaa salin lisäksi jumppaa ja spinning-tunteja. Kuten Nina (joka sattumoisin bloggasi myös juoksemisesta) ja niin monet muutkin ovat kuitenkin todeneet, on juoksu  ihan ykkösliikuntaharrastus sen vähäisen aikaavievyytensä vuoksi. Bonuksena myös se, että se on aikatauluriippumtonta, lenkille voi lähteä käytännöllisesti katsoen koska vain.

Juoksen yleensä kolmesta neljään kertaa viikossa, vajaasta tunnista hiukan yli tuntiin. Toivoisin, että muistaisin (tai viitsisin) monipuolistaa treeniä jollain muulla välillä, kesällä käytännössä fillaroinnilla. Kävinkin viime viikolla kesän ekalla fillarilenkillä ja harmittelen, etten ole tehnyt sitä aiemmin. Lisäksi haaveissa olisi tehdä jonkunnäköistä lihaskuntotreeniä, mutta se on toistaiseksi jäänyt vain lastenkanniskelun asteelle. Varsinkin keskikroppa  kaipaisi vahvistusta - vanhuus ei tule yksin. Venyttely on myös todella tärkeää - sen tekemättä jättämisen tuntee pian nahoissaan.

Netti on juoksuohjelmia pullollaan. Minulla ei koskaan ole ollut mitään ohjelmaa, juoksen enemmän fiilispohjalta. Tykkään kuitenkin juosta usein saman lenkin, vaihtelua siihen saa mäkivedoilla tai spurteilla. Suosittelenkin ehdottomasti välttämään viikosta toiseen samaa junnaamista ja ottamaan mukaan erivauhtisia ja -pituisia lenkkejä - se todella tuottaa tulosta. Tavoitteita en sen suuremmin ole asettanut itselleni, mutta on toki mukava huomata että mäet kulkevat kevyemmin ja lenkki nopeammin. 

Massajuoksutapahtumat houkuttelevat. Juoksin puolimaratonin Vantaalla pari vuotta sitten syksyllä Emilin ollessa pieni ja sitten olinkin taas raskaana. Siitä jäi kuitenkin kiva fiilis, ehdottomasti uudestaan. Keväällä kerroin kaikille ilmoittautuvani ties mihin, mutta se jäi suuriksi puheiksi kun oltiin koko ajan kipeinä. Nyt syksyllä ajattelin osallistua Ruisrääkkiin eli puolikkaalle Ruissalon maisemissa, sekä ehkä Espoon rantamaratonille - puolikkaalle sielläkin. 

Välineurheilija mikä välineurheilija:). Vaikka juoksemisessa periaatteessa pääseee halvalla, en voisi kuvitella juoksevani huonoilla tossuilla tai ilman trikoita (siis verkkareissa / tuulipuvussa:). Lisäksi pienillekkin tisseille kunnon urheiluliivit ovat hyvät. En myöskään luopuisi kylmempään aikaan ultrakevyestä Niken juoksutakistani. Talvitrikoita en omista - paukkupakkasillakin olen pärjännyt aluskerrastolla - saavatko windstopper- tai talvitrikoot puoltoääniä. Lisäksi juostessa kulkee mukana Polarin sykemittari sekä Creativen MP3-soitin. 

Jos joku vielä miettii, että juostakko vai ei, niin haastan nämä miettijät kokeilemaan kuukaudeksi. Ja jos harjoitus jatkuu, niin sitten keväällä johonkin massatapahtumaan juoksemaan kymppi tai puolikas! Hyvä olo palkitsee takuuvarmasti:)!!