Lasten harrastuksista on puhuttu ja kirjoittettu paljon. Mitä, kenelle, minkä ikäisenä. Jonkun mielestä alle kouluikäisen ei tarvitse harrastaa mitään, toiset aloittavat "vauva-harrastukset" neljäkuisena.
Itse ajattelen, että lapset ovat erilaisia ja tässäkin asiassa lapsentahtisuus on tärkeää. Yksi tykkää harrastaa kolmevuotiaana, toinen harrastaa mieluummin kotipihallaan koululaisenakin. Ja kaikki tavat ovat ihan yhtä hyviä.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsi ei osaa kaivata harrastuksia, ellei niitä hänelle tarjota. Tässäkään ei taas ole mielestäni oikeaa tai väärää tietä, toiset haluavat ja heillä on mahdollisuus tarjota lapsille harrstuksia, toiset viettävät mieluummin laatuaikaa kotona.
Mutta mitä sitten tarjotaan, kuka päättää mitä ja kuinka usein harrastetaan...
Kuinka ollakkaan - vaikka kuinka aikoinaan ajattelin, että lapset itse valitsevat mitä ja missä harrastavat, niin Ida telinevoimistelee samassa seurassa, jossa itse aikoinani ja Emilistä kaavaillaan Namikan koripalloilijaa - isin jalanjäljille:). Ei uhkaillen, pakottaen tai kiristäen, vaan mahdollisuuksia tarjoten. Ida odottaa innolla kolmannen jumppakauden alkua ja Emilkin kovasti kyselee, koska hän pääsee. Samoin lapset kulkevat mukana rinteessä ja merellä.
Eli jotenkin sitä vain automaattisesti tarjoaa lapsilleen sitä, mistä itse on pitänyt. Pidämme myös retkeilystä ja vaeltamisesta ja haluaisimme opettaa lapsille luonnossa liikkumista ja retkeilyä pienestä pitäen. Viikonlopun sieniretkellä retken tunnusmerkit eivät täyttyneet (=lasten mielestä retki on retki vasta kun mukana on eväät:), mutta muuten oli mukavaa.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg){kind=link}
Voi, äiti;) kyllä eväät pitää olla mukana kaikessa mikä vähintäänkin muistuttaa retkeä! Löysittekö ja tunnistitteko mitään?
VastaaPoistaMeillä pojat itse, etenkin esikoinen joka ymmärtäää jotain haluavat mennä vaikka mihin harrastukseen.
Itse olen käynyt niiden kanssa vauva jumpassa. Viime talvena Samu aloitti "urheilukoulun" jossa pikkuvelikin pyöri mukana. Eli liikuntasalissa tekivät kaikkea kuperkeikasta pieneen pelailuun asti.
Tänä kesänä aloitettiin jalkapallo koulu ja talvella Samu haluaisi mennä luistelukouluun...huoh ja se olisi myös äärimmäisen kiinnostunut kitaran soitosta.
Ja tietenkin pojat ovat käyneet hevosten selässä joka on meillä äidin harrastus ja muuten, meilläkin isän harrastus on koripallo:) (urheilukoulu onkin koris seuran järjestämä)!
Lapsia myös viedään luontoon ja ollaan ulkona vaikka taivaalta tulisi mitä. Eli aika samoilla linjoillaa olen.
Jeps, ei retki ole retki jos ei ole eväitä.
VastaaPoistaMeillä poika kavereineen "retkeilee" liki jokapäivä tuossa mummon pihalla :D ..ja siis se tarkoittaa että _syödään_ eväitä nurmikolla :D
Meilläkin harrastetaan, mielestäni jääkiekkoa on jopa liikaa mutta minkäs teet kun seurassa tietynverran niitä treenejä on :( Lisäksi poika pelaa tennistä. Tytöllä ei juurikaan harrasteita vielä ole, vuosi ollaan käyty kerran viikossa taaperojumpassa :)
Minusta harrastukset ovat erittäin hyvä asia, kunhan ovat sellaisia mitä lapsi itse haluaa tehdä eikä niitä veivata verenmaku suussa ;)
juu, metsäretkelle eväiden kera, on meidänkin motto! mies ulkoilee paljon poikien kanssa lähimetsissä. meillä taitaa olla tuo sama rinkkakin kuin teillä :o)
VastaaPoistaesikoisen vauva-aikana harrastettiin äiti-lapsi-jumppaa ja muskaria. muskarissa siirryimme sisarusryhmään kuopuksen synnyttyä, mutta meno oli sitä luokkaa, että jätimme ryhmän =D se oli täynnä kiltisti paikallaan istuvia taaperoita ja rinnalla viihtyviä vauvoja, meidän suoraa huutoa huutava kuopus ja tuolilla hyppivä esikoinen eivät oikein sopineet siihen muottiin. nyt ei olla sitten pariin vuoteen harrastettu mitään "ohjattua", mutta tänä syksynä aloitan kuopuksen kanssa muskarin ja esikoinen aloittaa liikuntakerhon.
Eväät on tärkeämpi kuin itse retki meidän lapsille, mutta toisaalta ilman retkeä "eväät" ei maistu niin hyvälle. Retkieväät on meillä yleensä erittäin terveellisiä, sillä ulkon amaistuu kaikki hyvälle.
VastaaPoistaEväät pitää olla aina kun mennään metsään. =) Mä kannan niitä mukana melkein aina. Mulla vissiin lapsilla lapamato tai jotain...aina nälkä ja laihoja ovat. (Liikkuvat kyllä aivan hurjasti, se lienee syy ikuiseen nälkään...)
VastaaPoistaHarrastukset on kyllä hyvä juttu, kunhan ne mietitään vähän jokaisen lapsen mukaan.
Meidän neiti vinkui balettia 2v asti. Aloittikin kun täytti 3v. Oli siis TODELLA pieni. Nyt alkaa neljäs vuosi jo ja neiti täyttää 7v.
Kuvataidekouluun vinkui myös. Sen hänelle etsin ja tuossa alkaa kolmas vuosi.
Eli pari harrastusta ollut jo useamman vuoden ajan.
Nyt hän toivoisi ratsastamaan...mutta tuo on kalleuden vuoksi nyt vielä "pannassa". Tarvitsee katsoa asiaa vähän myöhemmin...eihän ne hevoset talleilta katoa. =)
Mutta tämä meidän automies. EI HALUA mihinkään. En halua pakottaa. Ehdotin hänelle tuota kuvataidekoulua mutta ei halua. Ei vielä. Hänelle kerho kolmesti viikossa riittää.
Hyvä niin. Näin mennään. Neiti harrastaa minkä ehtii ja mun rahkeet riittää ja poju viihtyy vielä kotona ja kerhossa.
Lapset on niin erilaisia.
Me harrastettiin yhdessä äiti-lapsi jumppaa, mutta jäi epäsäännöllisten työaikojeni takia. Sitä olen suunnitellut nyt jatkettavan ja sitten pojalle(4 v.)yksinään touhujumppaa. Poika vaan on aika arka, että vähän epäilyttää yksin jääminen, katsotaan nyt odotellaanko vielä ennen kuin aloitetaan omaa harrastusta.
VastaaPoistaKääk - kylläpä nyt tulee huono omatunto kun EI ollut eväitä... Yleensä kyllä meilläkin AINA on eväät - nyt vain oltiin mökillä ja menossa suoraan lounaalle.. Seliseli..:). Ja JArna, hyvä pointti, että ulkona miastuu kaikki terveellinenkin kummasti.
VastaaPoistaMarika - löydettiin kanttarelleja ja suppiloita - ja tunnistettiin. Lisäksi valkoisia kärpässieniä, jotka kierrettiin kaukaa:).