Käytiin kertomassa Joulupukille...

... niistä 

J O U L U T O I V E I S T A.

Ja ihan pikkusen meitä jännitti...

Äiti aina välillä huomaa ja näistä kuvista se taas paistaa,

pikkusisko tungetaan aina ensin tuleen ;).

DISCOPALLO

SUPER MARION AUTOPELI

PRINSESSAPUKU

siinä ne tärkeimmät.

Mä taas joulun alla mietin ja kauhistelen lelujen ostoa. Väittäisin, että meillä on kohtuullisen hyvin pysytty kuosissa tässä leluasiassa - välillä jopa mietin, että kun meille tulee kavereita, niin meidän lapsilla ei ole mitään leluja - ei ainakaan niitä uusimpia millä leikkiä. Usein meillä sitten leikitäänkin roolileikkejä, piirretään ja pelaillaan. Mutta mä niin inhoan sitä, että ne uutuuslelut päätyvät viikon tai kuukauden kuluttua kaapin nurkkaan. Aivan kammottavaa rahan tuhlausta - ekologisuudesta ja muusta puhumattakaan. Mä ihan supermielelläni hankkisin lapsille leluja, jos tietäin että niillä leikitään vuosi, kaksi, mielellään kauemminkin. 

Nyt muuttorumbassa olemme onnistuneet välttämään lelulehdet ja maikkariakin katsotaan kovin vähän. Toiveetkin ovat siis määrältään kovin maltillisia. Itse koen hankalaksi sen, kun lelulehdestä rastitaan ja kirjoitetaan joulupukille, niin mikä on oikeasti se ykköstoive... Ja tuntuu etteivät lapsetkaan tiedä. Halutaan vain kaikkea kun on joulu. 

En missään nimessä tuomitse leluja ja ihana ajatus on leikkiä joulun pyhinä niillä uusilla leluilla. Ahdistun vain siitä määrästä - ja tietysti siitä, että mihin ne uudet lelut sijoitetaan. Lisäksi en tykkää siitä, että joulun alla kaikki mahdollinen kääritään pakettiin ja sitten lahjoja on niin paljon etteivät lapset jaksa avata, saati kiinnostua niistä. Mun joulutoive onkin siis maltillinen joulu lahjojen - ja kaiken muunkin suhteen:).

Nämä joulukuvat Vanhan Suurtorin perinteisiltä joulumarkkinoilta.
Nyt kun asumme kulmilla, voi meidät pongata sieltä myös ensi viikonloppuna:).

***

Me  mennään huomenna lasten vanhaan päiväkotiin joulujuhliin. Päiväkotien vaihto on sujunut hyvin, mutta on haikea jättää paikka, jossa meidän lapsia on hoidettu hyvin jo viisi vuotta. Mä keräilen itseäni - inhoan jäähyväisiä...

Tänä vuonna tädeille menevät tällaiset minikokoiset juustotarjottimet -

ei turhaa tavaraa päiväkodintätienkään nurkkiin pyörimään:).

Joulun sävyjä kotiin

Se, että blogi ei päivity, ei johdu siitä että ei olisi kuvia tai asiaa. Vaan siitä kolmannesta osapuolesta - ajasta. Nautin teidän muiden blogeista sitten senkin edestä.

Parin viikon ajan olen ajatuksissa sisutanut alakertaa syys- ja jouluväreillä. Lienee hiukan aikaista varsinaisille joulukoristeille, mutta värejä, värejä... Olkkarin limen sävyiset sohvatyynyt vaihtuivat Gantin ja Riviera Maisonin harmaisiin. Mummulta saimme (kiitos Mummu!!:) joku aika sitten noita pieniä Gantin tyynyjä ja iloitsinkin, että vihdoinkin punaisia tekstiilejä jouluksi kotiimme (en siis vieläkään osaa juurikaan itse ostaa punaista, en vaikka kuinka yritän).

Ostoksilla kävin Loviisan aitassa, joka on nykyään Suomen suurin Riviera Maison premium -myymälä. Ainakin Katrin ja Hannan blogeissa on aikasemminkin nähty kyseisen merkin ihanuuksia, ja harmaa Ski&MountainTeam-tyynynpäällinen lähti meille. En osannut päättää - enkä vieläkään ole varma, onko yksi näitä tarpeeksi pienehköön olkkariimme, mietin vielä. Samaa sarjaa löytyy valkoisia tyynyjä myös Coastal Living - tekstillä, niitä meille kesäksi sitten, kiitos. Samoin mietintämyssyyn jäi Hannan blogista bongattu RM:n torkkupeitto.

Toinen näistä Gantin tyynyistä on muuten Stockalta ja toinen Loviisan aitasta (don't ask why...) ja mietin, ovatko ne eri sävyisia. Kuvassa sävyt näyttävät hiukan erilaisilta, luonnossa vähän valosta riippuen. Eivät kuitenkaan ole kumpikaan sitä ihan vaaleaa, mitä nyt on myynnissä (ja tuotelapussakin oli muistaakseni sama väri). No, yritin kääntää asian voitoksi ja päätin, että vaikka ovatkin eri sävyjä, ovat elävämmän näköisiä. Ja harvoimpa ne ovat siististi sileänä vierekkäin, jolloin asiaa tulisi vertailtua:).

Ellenin nalle asuu tällä hetkellä sohvalla, sen kaveriksi tai tilalle haaveilen Mailegin Nisse-tonttua - en vai ole vielä osannut päättä, millaista.

Kaivoin esiin myös punaiset Kivi-tuikut, jotka pääsivät leivinuunin eteen kirkkaiden (tai oikeammin mattakirkkaiden) seuraksi.

Tästä se joulun aika taas starttaa.

 Kyllä, vaikka kärsinkin jolustressistä, niin tunnustaudun jouluihmiseksi.