Kuuluu kivoja...

... työkavereiden suusta, meinaan.

Tänään ihanainen työkaverini piristi mua. Olivat istuneet iltaa tyttöjen kanssa ja nämä kaverin kaverit olivat löytäneet sellaiseen kivaan blogiin, Saariston lapsiin. Työkaverini oli vain todennut, että pieni on taas maailma, se on hänen kollega joka sen takana elelee. Kiitos teille positiivisesta palauttesta ♥.

Blogimaailmassa on taas kuohunut - tällä kertaa piilomainonnasta. Eihän tässä uskalla kohta enää mielipidettään sanoa tai tiedä mistä kirjoittaa, jos kaikki on piilomainontaa... Negatiivistakin palautetta saa toki antaa ja kriittinen pitää olla, se kehittää ja vie eteenpäin. Mutta kyllä positiivinen palaute on se, joka kantaa pitkälle - ihan joka asiassa.

Täällä on ollut hiljaista. Meidän arki on ollut rumbaa 24/7. ei se mihinkään helpota, mutta ehkä sen kanssa oppii taas elämään. Ruuhkavuodet. Ehtisin vielä ehkä kirjoittaa, mutta kamera on lojunut laukussa, joten ne kuvat puuttuvat..:/. Yritän taas uuteen nousuun. 

Paluu kesämuistoihin...
ei liity tekstiin mitenkään - paitsi siihen kohtaan, etten ole ehtinyt viime aikoina kuvata..

Sain Rouva Kuulaselta, Liinalta hauskan tunnustuksen - kylläkin jo kolme viikkoa sitten, mutta ei kerrota sitä kenellekään. Kiitos kaunis ja käykäähän kaikki liikuntaihmiset ja muutkin tutustumassa Liinan elävään blogiin!


Tunnustukseen liittyen oli määrä kertoa itsestään seuraavia asioita:


SUOSIKKIVÄRI?
Valkoinen. Ja musta. Ja vaaleanpunainen. Harmaakin on kiva. Ja monet muut. Ei vain liian paljon yhdellä kertaa.


SUOSIKKINUMERO?
No ykkönen tietysti!


ALKOHOLITON SUOSIKKIJUOMA?
Se on se sama, johon Liinan blogissa on hyvä ohje, vischyä ja jotain mehua sekaisin. Aamukahvi on myös yksi parhaista. Siis ISO maitokahvi.


FB vai TWITTER?
Mikä on Twitter?!


INTOHIMO?
No kai se on se liikunta. Sitä ilman ei voi olla - ainakaan pitkään. Ja kuvaamisesta tulee yleensä hyvä mieli.


SAADA VAI ANTAA LAHJA?
Valehtelisin, jos väittäisin etten pidä lahjojen saamisesta. Antaminen tuottaa vähintääkin yhtä suuren ilon!


SUOSIKKIKUVIO?
Ihan mikä tahansa, kunhan harmonia säilyy. Yksinkertainen on kaunista.


SUOSIKKIVIIKONPÄIVÄ?
Perjantai. Ja heti perään lauantai. Sunnuntaissakaan ei ole mitään vikaa ja maanantaina ollaan taas lähellä viikonloppua, niin ne viikot meillä hujahtaa..


SUOSIKKIKUKKA?
Ei niin väliä kunhan ovat valkoisia. Liljoja oli hääkimpussa, ne on aina ihania.

Tunnustus on luonnollisesti jaettava eteenpäin.

Tasapuolisuuden nimissä on sanottava,

 että hyviä ja ihania blogeja on PALJON.

Nyt voi varmaan aloittaa uuden kierroksen;)?!

Tässä haaste teille kaikille,

  jotka ette ehtineet edelliselle kierrokselle:)!

Kuvauspaikkoja etsimässä

Kivoille miljöökuvauspaikoille on aina tarvetta. Vaikka kuvattavat olisivat paikassa ensimmäsitä kertaa, on itse paljon helpompi motivoitua ja löytää uusia ideoita paikassa, jossa ei ole kuvannut kymmeniä kertoja.

Ekan lomapäivän kunniaksi lupasin viedä lapset eväsretkelle - taka-ajatuksena tsekata suunnittelemani paikan kuvausmahdollisuudet. Pelkkä eväiden mainitseminen ja lapset olivat autossa. Bonuksena paikan päältä löytyi lampaita, keinu ja "isoja juustonpaloja", joilla pystyi kiipeilemään - muuta ei tarvittu.

Olimme siis Liedossa, Vanhalinnassa. Paikka on vanha kartanomiljöö Hämeentien varrella. Siellä toimii joitakin Turun yliopiston yksiköitä ja lisäksi tilausravintola, joka on kesäisin suosittu häitään viettävien keskuudessa. Kaunista - ja MAALAISTA :). Suosittelen poikkeamaan, jos esim. reitti Muumimaailmaan kulkee Hämeentietä. Ihana paikka pitää tauko ja syödä niitä eväitä - tai vain päästää ylimääräisiä höyryjä juoksemalla nurtsilla.

Kartanon takaa löytyy myös korkea mäki - kuulemma kauniine maisemineen. Ellenin päikkäriaika,  tai siis aika, jolloin normaalit kaksivuotiaat nukkuvat päikkäreitä, oli käsillä ja lisäksi neiti kaatui polvensa verille heti alkumetreillä, joten meiltä jäiviät näköalakuvat ottamatta. Mutta siihenkin siis on mahdollisuus.

  

***

Ekasta lomapäivästä selvitty hienosti -

tästä on hyvä jatkaa.

Ready - steady - GO

Mä olin unohtanut ihan TOTAALISESTA - TAAS.

Onneksi meidän  Idan ihana muskariope on ajantasalla.

"Äiti, Taija sanoi, että sunnuntaina on se virpomispäivä"

Aamulla käytiin metsissä ja ojissa-

ja Tiimarissa.

Nyt odotellaan huomista.

Kesäkin saa mun puolesta tulla.

Lasten vaatekaappien siivous

on vihdoin yliviivattu

to do-listalta. YES!!

Kesävaatteita Huutiksessa - viimeistään pääsiäisenä.

Tänään toiveissa saada blogin ulkoasua päivitetty - edes vähän.

ILLALLA TULOSSA IHANA ARVONTA,

POIKETKAA OSALLISTUMASSA KUN EHDITTE!

Hämärän rajamailla

Kuvat ovat mustavalkoisia, koska mökin sisustus on _hieman_ liian kirjavaa mun makuun...:)

Tiedättättehän ne lapset, jotka pyytävät ja pyytävät päästä nukkumaan. Niillä on joskus sellaiset vanhemmat, että ne vain valvottavat niitä väkisin - vaikka mikä olisi. Nukkumaan EI SAA mennä. Ja sitten käy niin, että niiden on pakko nukkua siinä, missä sattuvat olemaan...

Jep. Ei sellaista kai oikeasti ole. Meilläkin ongelma on vähän päinvastainen (joten ei tarvitse ihan vielä ilmoittaa alstensuojeluun..), ja kaipaisinkin vertaistukea aiheeseen. Nukkuminen illalla eikä päivällä kuulu Ellenin suosikkeihin, ei kotona, ei päiväkodissa, ei mökillä, ei kylässä, ei kärryissä - eipä juuri missään.

Päiväkodisssakin tämä on noussut kynnyskysymykseksi. Ida raportoi iltapäivisin jo ennen hoitajia isojen puolelta, jonne temperamenttinen huuto läpi päiväkodin kuuluu, että "Ellen ei taaskaan halunut nukkua".

Autoon neiti nukahtaa helpoiten, mutta sielläkin sinnittelee usein pitkään. Eikä ole kerta eikä kaksi kun neiti on viimein taistelussa väsähtänyt, mutta istualleen. Päiväunille nukuttamisessa menee helposti tunti, Ellen huutaa lähes hysteerisesti, ette halua nukkua. Samoin on usein illalla. Päivisin, jos hän selviää taisytelusta voittajana eikä ole nukkunut, käy usein kuvan kaltaisella tavalla viimeistään lastenohjelmien aikaan.

Mitään erityistä ei nukkumaan mennessä ole sattunut, eikä juttuun pitäisi muutenkaan liittyä isoja elämän- tai muita muutoksia (tämä alkoi siis jo ennen päiväkotia..). Nukkumis- ja nukuttamisvinkkejä otetaan siis kiitollisuudella vastaan. Käytössä tai kokeilussa ovat tai ovat olleet jo rutiinit, iltasatu, väsyneenä nukkumaan, ei niin väsyneenä nukkumaan, vieressä olo, pieni huudatus, kärryttely, unikaverit - no, nämä tavalliset. Kun neiti nukahtaa, yöt sujuvat yleensä suht hyvin - kerran tai pari saattaa herätä.

Viime yönä saatui hauska juttu. Meillä on yläkerrassa makkarit sekä telkkariaula/olkkari. Heräsimme klo 02.01 siihen, että yläkerran telkkari oli päällä. L meni katsomaan, mitä on tekeillä, ja edellämainittu neiti nukkui sohvalla kaukosäätimen vieressä... Ja siis sänkyyn hän oli nukahatnut ja nukkui siellä kun menimme nukkumaan. Mitähän tuleman pitää ensi yönä?

Kesän riemuja

Käsittämätömän kuuma kesä.

Ja se näkyy myös meidän pihalla -

mä olen T-O-D-E-L-L-A

huono kastelemaan mitään.

Onneksi vapaaehtoista lapsityövoimaa riittää.

Kesän isoja riemuja.

Aamusta iltaan

Tätähän se on.

Aamusta iltaan.

Vesileikkejä jossain muodossa.

Ollaan mökillä.

Isi parka paiskii töitä vielä tämän viikon kotona.

Mulla on uusi kannettava - YES!

MUTTA - jos kuvat on outoja väriltään tai muuten,

niin se johtuu juurikin siitä

Ja siitä, että silmät on aivan solmussa:).

Mutta linjoilla ollaan. 

Välillä viedään Mumin kanssa PlussaPallot jätskille.

Illalla soitto kotiin.

Isi, olet meille tärkeä!

Liikennepuistossa

Ystävä vinkkasi.

Kaarinassa, Turun naapurissa on aivan loistava paikka!

Lasten liikennepuisto.

Siisti. Hyvin hoidettu. Valvottu. Aidattu. Ilmainen.

Siellä on ihan oikeat pienet liikennemerkit,

 parkkiruudut, suojatiet ja jalkakäytävät.

 Ja bensa-asema.

Täydellistä.

Ajoin yksi päivä ohi ja tiesin heti,

että Emil olisi haltioissaan.

Mutta me tytötkin viihdyttiin.

Siellä on polkuautoja - isoja ja pieniä

Ja potkupyöriä.

Niillä saa ajaa ihan vapaasti, 

kunhan käyttää kypärää.

Jos on ruuhkaa, max ajo-aika on 15 min. Yleensä ei ole.

 Ja noudattaa liikennesääntöjä.

Mullekkin yksi pikkukuski pääsi näpäyttämään kun heiluin kameroineni,

että "pois alta, tää on autotie, ei täällä saa kävellä!"

Omapäinen täystuhomme veteli päiväunia Skechersit vinossa...

... hetken.

"Mulle PYKÄRÄ!"

Ja niin sitä mentiin. 

Autot ovat sen kokoisia, 

että Ellenkin (1v 9kk) pystyy niillä ajamaan.

Kunhan oppisi vielä polkemaan kunnolla.

Aidan takana on myös hieno ja iso,

hiekkapohjalla varustettu kiipeilyteline.

Käykää ihmeessä, jos liikutte nurkilla!

Jauhopeukalo

Ellen viihtyy usein puuhailemassa jotain.

Usein se on palikoilla rakentelua,

piirtelyä

tai

pikkuautoilla leikkimistä.

Toisinaan puuhailulla on pieni hinta -

auki vedetty vessapaperirulla,

lattialle levittey lompakko

tai pomolle lähettety multimediaviesti.

Näin tänään:

Villasukilla taisteluun tuubeja vastaan

Kävimme vajaa pari viikkoa sitten taas kerran (jotenkin tosin nämä "kerrat" ovat meneet siinä sivussa, ajatuksella tätä tämä nyt vain on, eikä asiaan ole sen kummemmin kiinnitetty huomiota..) näyttämässä Ellenin korvia lääkärille. Paikalla oli nuorehko kandi, jolle yksivuotiaan korvien tutkiminen oli haaste. Terveen papereita ei neiti saanut, vaan lähetteen terkkarista korvalääkärille.

Viime torstain kävimme sitten korvalääkärillä, samalla ihanalla neisella, joka leikkari Idan kita- ja nielurisat keväällä. Hänkään ei ollut Ellenin korviin täysin tyytyväinen, vaan ehdotti liimakorvan estämiseksi tuubeja. Meillä ei lapsilla aikaisemmin tuubeja ole ollut, vaikka korvatulehdukset eivät vieraita olekkaan. 

Tuubit sinästä ovat ilmeisen hyvä juttu. Ainoa ongelma on uintiharrastuksemme ja innokas sukeltajaneiti.  Ei, sanoin lääkärille, emme ui lasten terveyden kustannuksella, jos tuubit pitää laittaa niin sitten laitetaan. Emme halua, että Ellenille kehittyy liimakorva ja kuulo alenee, kun puheen kehitys on herkimmillään. Saimme kuukauden aikalisän. Lokakuun lopulla korvat katsotaan uudelleen ja jos eivät ole kunnossa, sitten tuubitetaan. 

Sillävälin taistelemme villasukat jalassa tuubeja vastaan.

Neiti nuhanenä tietää myös varsin hyvin, mitä nenäliinoilla tehdään.

Ja ei, en mä valittettavasti usko niihin villasukkiin,

ne pienet sukat vain ovat niin söpöjä.

Suurin osa ajasta meillä viileltään kokonaan ilman sukkia.

Syysretkellä kesäkaupungissa

Kävimme tänään tyttöjen kanssa

liian pikaisella retkellä Naantalissa.

Ainakin täällä rannikolla on vaikka kuinka paljon näitä "kesäkaupunkeja", jotka ovat kesällä parhaimmillaan ja täynnä turisteja. Syksyn tullen turistit katoavat ja ravintolat sulkevat ovensa. Sääli, koska näiden kaupunkien kauneus ei katoa syksyllä tai talvella - vaan päinvastoin. Ehkä se tulee myös paremmin esiin kun sitä saa ihailla rauhassa?!

Naantali oli todellakin autioitunut.

Tarja ei ollut paikalla, mutta sorsat ilahduttivatkin pikkuneitejä enemmän.

Muumimaailmaan päin suunnattiin kaihoisia katseita. Se jäi meiltä tänä kesänä käymättä, mutta viime vuotisen kokemuksen perusteella taidamme taas panostaa Muumien Taikatalveen.

Kaikki ravintolat eivät olleet sulkeneet oviaan

 ja päivän kruunasi mahtava leikkipuisto.

Tyttöjen fleecet Next, huivit Kenzo ja likaiset lenkkarit Kangaroos.

Ellenin pipo Gant ja housut H&M.

Idan farkut Benetton.