28.2.2011

Repullinen muistoja


En taaskaan ihan pysynyt 
lupaamassani aikataulussa.

TÄÄ ON NIIN TÄTÄ.

Kotiuduttu on,
pyykit pesty ja
viimeisetkin
 kuusivuotiskekkerit juhlittu.


TÄSSÄ MUUTAMIA POIMINTOJA REISSUKUVIEN JOUKOSTA.



***




***


***


***




***


***



***




***





***



***


***



LOISTOREISSU TAKANA, REPULLINEN MUISTOJA MUKANA

23.2.2011

Se Toinen Puoli


Kiitos TEILLE KAIKILLE
ihanista
 reissuun liittyvistä kommenteista!

Ikävä tuottaa pettymys -
ei me olla mikään superperhe:).

Kaikilla asioilla on
Se Toinen(kin) Puoli.

Kyllähän lapset pääsääntöisesti
matkoilla käyttäytyvät hyvin
ja joustavat tarvittaessa.

Mutta...

TAKAPENKIN TAPPELUA
KYLMÄ
KUUMA
VÄSY
NÄLKÄ



VESSAHÄTÄ
JANO
  .. AINAKIN JOKA TOINEN HETKI JOLLAIN:).



Lisäksi...

SE OMASTA ITSESTÄ
JA VIELÄ
OMISTA KAMOISTA HUOLEHTIMINEN-
VAATII VIELÄ PIENTÄ HIENOSÄÄTÖÄ.


Tämä tarkoittaa siis sitä, että ennen kuin päästään mäkeen asti, tapellaan autossa, käydään vessassa, syödään välipalaa (kyllä, aamiaisesta on tässä vaiheessa ainakin puoli tuntia..:). Ja kun on laskettu eka mäki, vessareissut ja nälkä-&janorumba alkavat alusta.  No vähän karrikoidusti tietysti. Mutta kuten jo monta kertaa todettu, reissua lasten ehdoilla.

Ja se itsestä ja kamoista huolehtiminen... Tarkoittaa käytännössä sitä, että Ida kävelee ja kantaa suksetkin tarvittaessa, TOSI reippaasti. Emil kävelee ja marisee, kävelee ja marisee, jupisee itsekseen "tyhmä äiti, tyhmä äiti", kun ei kanna häntä. Oikeassahan tuo on, pieni vielä. Pahaksi onneksi sattuu omistamaan vielä pienemmän - ja itsepäisemmän pikkusiskon. Isi siis kantaa suksia ja äiti Elleniä valokuvaa. Ellenhän ei siis kävele metriäkään - jos ei halua. Ihan turha uhkailla, kiristää tai lahjoa. Kun ei niin EI.

**NÄITÄ ME HARJOITELLAAN**

JA KAIKESTA HUOLIMATTA -
IHANA HIIHTOPÄIVÄ TAKANA!
AURINKO PAISTOI JA LAPSET JAKSOIVAT HIENOSTI.
YHDEKSÄLTÄ LÄHDETTIIN JA VIIDEN JÄLKEEN OLTIIN TAKAISIN -
KAI SIINÄ VÄLISSÄ NYT JO ÄITIKIN VÄHÄN MARISEE JA TÖNII?!



LISÄÄ HIIHTOKUVIA LOPPUVIIKOSTA!

22.2.2011

D U M P P I


Ihan ensiksi todettakoon - edelleenkään kukaan muu ei ole oksentanut - jihuu!!! Ja toiseksi - kiikutin siis eilen pussillisen lastenvaatteita pesulaan (n. 10 paitaa, parit housut, sukkia ja alusvatteita). Olin tyytyväinen kun olin saanut asian hoidettua vajaavaisella saksankielen taidollani ja tajusin vasta kun olin kävellyt ulos, etten ollut kysynyt, mitä lysti maksaisi. Jos laskutus olisi esim. normaalin paitapesun mukaan, olisin velkaa useamman kympin. No, ihan sama, kunhan ei tarvitse raahata oksennukselta haisevia vatteita matkalaukussa. En ollut uskoa kielitaitoani, kun hain pyykit aamulla; "zwei  funfzig, bitte". Siis 2,50€! Paikka oli sikäli hiukan epämääräinen, että vaikka mua palveltiin TOSI ystävällisesti, tuli mieleen, oliko se jonkun yhdistyksen pyörittämä. Muussa tapauksessa olisin rahannut sinne pari muutakin pyykkikassia:), nyt en kehdannut, en tolla hinnalla. Lähdin siis vain runsaiden kiitosten jälkeen onnellisena.

Täällä on tullut aivan järjetön dumppi lunta. Entinen extreme-minä, joka jostain kummallisesta hormonaalisesta syystä jäi synnytyssaliin melko tarkkaan kuusi vuotta sitten, olisi kiljunut riemusta ja ollut hissijonossa (tai skinit suksissa..) aamun valjetessa. Nykyminä toivoo VAIN aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa. Söimme siis kiireetöntä aamupalaa kämpillä, koska lumisateen oli ennustettu lakkaavan iltapäiväksi. Toisin kävi, mutta hiihtopäivästä tuli enemmän kuin loistava! Lumisade oli jotenkin mystinen, eikä aamulla vielä tuullut. Lapset jaksoivat hienosti ja reisilihakset saivat kaivattua treeniä - mistäpä muusta kuin auraamisesta:).


Samaa säätöähän se on,
paikasta riippumatta.

Oli muuten ihan mieletön palvelu.
 Tästäkin parkista oli kävelymatkaa n. 500m,
taksi suhasi ees taas lapsiperheitä ja brittejä kyydissään -
hiihtokeskuksen tarjoamana!



Näillä mennä.
"Yes, she is two and half..."


 


 Pastahuuruissa,
ei kylläkään Emil
 vaan kameran lissi.



Ellenin kanssa kerkeää mukavasti 
jutustella laskun lomassa.
Jutut ovat vertaansa vailla,
kabiinista tuli tänään "KOTELO".


Ihan sama mikä hahmo,
näillä voisi myydä meidän lapsille
minkälaisen hiihtokoulun tahansa.
Eikä tarvittaisi hahmojakaan,
menisivät viivana.


After Ski?
NOUP.

Lasi viiniä kämpillä?
YES.




ARVATKAA MITÄ?!

Huomiseksi luvassa

A U R I N K O A!!!!

21.2.2011

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi,


kuinka paljon mukavampaa
on sairastaa lasten oksennustautia kotona,
 oman pesukoneen ja desinfiointiaineiden lähellä - 
verrattuna siihen,
 että kantaa likaisia vaatteita ja lakanoita
 satsi kerrallaan itävaltalaisen gasthausen takapihalle
 ja ainoa puhdistusaine on käsidesi... 

Me pääsimme EHKÄ onneksi
aika helpolla.
Yksi yö ja yksi potilas.
Seuraavat päivät näyttävät.

Ellen aloitti eilen ennen puolta yötä.
Aamulla kuskasimme pesupussin pesulaan
ja iltapäivällä hausfrau
 kiikutti meille puhtaat lakanat.


Aamulla neiti oli valvotun yönjälken hiukan toiplas 
ja malttoi istua lastenohjelmien äärellä.
Pienet torkut matkalla Saalbachiin
ja rinteessä täydessä vedossa.

Hyvin kävi siis 
(TOIVOTTAVASTI)
tällä kertaa.

Eilen saatiin aurinkoa luvatusta lumisateesta huolimatta - I H A N A A!
Tänään pyrytti ja melko samanlaista on luvassa loppuviikoksi.
Kamera on valmiusasemissa...

17.2.2011

Lähtölaskenta lomaan


Arvoimme hiihtolomakohdetta vielä kuukausi sitten. Kalliovuorille vai Alpeille...

Kanada veti puoleensa, mutta... Missasimme ne edullisimmat lennot ja kalliimmalla hinnalla tämän porukan roudaaminen hiihtokamojen kanssa Atlantin yli tuntui yhä vähemmän houkuttelelta. Suunnataan Alpeille.

Selvääkin selvempää on, että reissuun lähdetään kokonaan lasten ehdoilla. Tämä on eka talvi kuuteen vuoteen, kun olemme koko perhe yhtä aikaa suksilla. Tätä on odotettu.

Rinteeksi tason puolesta riittäisi joku Etelä-Suomen paikalliskeskus enemmän kuin hyvin. Ja tajuan senkin, että mitään superhiihtoa ei ensi viikolla ole odotettavaissa. Ihan sama, sanoin jo paljon aikaisemmin. Kunhan pääsen siihen alppifiilikseen, voin hyvin seistä lastenrinteen reunalla tai aurata koko viikon - toivoen että saan aurinkoisempia kuvia kuin alla olevat.

Ihan helpoimman (ja kalliimman) kautta ei olla lähdössä reissuun, toisaalta aika harvoin olemme valmismatkalla olleetkaa. Lennot Köpiksen kautta Muncheniin, josta autolla Zell am Seehen. Kamaa tulee olemaan ja mä en ole edes erityisen hyvä jättämään varavaatteita kotiin... Ehkä muutaman vuoden kuluttua joku lapsistakin osaa jo huolehtia - jostain. On sitä tässä jo muutama vuosi harjoiteltu... Mutta siis enemmän meininki on kuvan kaltaista haahuilua...


Ida ja Emil laskevat jo mielestäni (huom. äidin mielipidehän on aina se objektiivisin;) melko hyvin. Emilin kohdalla suurin huoli on, miten pitää herra pois metsästä ja hyppyreistä ja vauhti kurissa. Idankin on vaikea ymmärtää, että viisi kuusivuotias on vielä pieni reileihin. Noistahan sitä oppii, mutta mä olen vain nähnyt liikaa onnettomuuksia, jotka johtuvat juurikin liian vähäisitä taidoista. Muutaman vuoden joutuvat vielä odottamaan ja kiertämään keppejä.




Kolmanne lapsen osa on helppo. Hän ei tiedä, että elämää voi olla ilman jumppatreenejä tai hiihtoreissuja, samalla tavalla kuin syödään ja nukutaan, käydään hiihtämässä. Ellen laskee valjaissa ja noita Fisherin valjaita voinkin suositella, mukana on vyölaukku, johon valjaat saa hissimatkan ajaksi. Neiti on niin reipas, että välillä on vaikea muistaa, että kaksivuotias ei välttäämättä jaksa ihan koko päivää;). Sukset saa onneksi näppärästi itse pois jalasta ja voi ilmoittaa ettei halua enää "hampurihissiin" (lue: ankkurihissiin).




Valmiina lomaan?

Parannellaan tänään vielä 
kotona Ellenin eilistä kuumetta ja korvatulehdusta.
Huomenna ollaan teräskunnossa:).

YES!



 MUKAVAA HIIHTOLOMAA KAIKILLE!


15.2.2011

Hyvin kävi


Hyvin kävi.
Pinkisti.
Molemmille korville.

Väsynyt,
mutta onnellinen.




RAKAS. REIPAS. ROHKEA. TAITAVA.
MUN KUUSIVUOTIAS.
MUN YKKÖSPRINSESSA.

O N N E A  M U R U!

14.2.2011

Jumppasynttäreillä


HopLop.
Sirkuskoulu. 
Turun Linna. 
Aboa Vetus.
Lemmikkieläintila.
Erilaiset kodit.

Sählyä,
sirkustelua,
hyppimistä,
pomppimista,
seikkailua,taiteilua...

Tiedätte varmaan - 
näissä kaikissa paikoissa
ja monissa muissa 
on juhlittu
lasten synttäreitä.

Ikuinen dilemma, missä ja miten lasten kaverisynttäreistä vietetään..? Meillä synttäreitä on kavereiden kesken alettu juhlia jossain muodossa 2-3 vuotiaana. Neljävuotissynttäreitä on vietetty kotona ja viisivuotissynttärti olivat Idalla ekat, jotka olivat kodin ulkopuolla.

Periaatteessa lapset saavat sopivassa mittakaavassa valita, missä ja miten haluavat synttäreitään juhlistaa. Idalla oli tänäkin vuonna varteenotettavana vaihtoehtona myös kotisynttärit - ja omia juhlia edeltävänä päiväänä hän palasi kotiin yksiltä kotisynttäreiltä ja oli aivan varma, että seiskoja juhlitaan kotona, niin kivaa oli!

Synttäreiden vieminen kodin ulkopuolle ei siis saa olla itseisarvo ja olen iloinen siitä, että meilläkin kotisynttäreitä pidetään varteenotettavana vaihtoehtona. Mulla on pieni moraalinen ristiriita siinä, kuinka paljon "myyn" kotisynttäreitä. Kiistaton tosiasia mielestäni nimittäin on, että vanhemmat pääsevät helpommalla kun synttärit ulkoistetaan. Toki järjestän ja nään lapset miellään meilläkin - mutta uskon, että tiedätte, mitä tarkoitan;). Mutta jos neiti haluaa ensi vuonna juhlia kotona, on se enemmän kuin mieluisaa myös mulle - ihan oikeasti!

Mutta siis - tänä vuonna teemaksi valikoitui Jumppasynttärit LAHJAN TYTTÖJEN järjestämänä. Linkistä jokainen voi halutessaan käydä aiheeseen enemmän perehtymässä. Mä sen sijaan voin LÄMPIMÄSTI suositella, juhlat sujuivat sekä vanhempien, että lasten näkökulmasta TODELLA hyvin - ja paras palaute minkä voi saada on tietysti se, että "mä haluan ensi vuonnakin tänne".

Meillä vieraita oli 16 + Emil ja Ellen ja tietysti synttärisankari. Sisarusasiastakin kävin keskustelua itseni kanssa. Periaatteessa toivon, että sisarukset kasvavat ja kokevat asioita yhdessä. Miten siskolta ja veljeltä kiellettäisiin muka nämä juhlat ja miksi? Toinen puoli kuitenkin on se, että varsinkin esikoisen kohdalla hän on kovin harvoin se, joka saa nauttia jakamatonta huomiota ja olla keskipisteenä. Suoraan sanottuna hiukan pelkäsin, että nimeltämainitsematon kuopuksemme pistäisi ranttaliksi, varastaisi shown ja pahimmassa tapauksessa terrorisoisi koko juhlat. Kyselin varovasti Idalta, mitä mieltä hän on ja ilokseni hän toivotti pikkusisarukset lämpimästi tervetulleeksi. Ja kaikki sujui tämänkin osalta yli odotusten - positiivisesti.

Vierasmäärästä... Tiedän "säännön", vieraita yhtä monta kuin ikävuosia - enkä pidä sitä huonona. Nyt kuitenkin oli mahdollisuus kutsua enemmän väkeä ja näin tehtiin;).

Lahjan Tyttöjen puolesta paikalla oli kolme ammattitaitoista ja erittäin mukavaa, selvästi lasten kanssa paljon aikaa viettänyttä ohjaajaa.

EDIT: Kävipä vielä niin, että yhdeksi ohjaajaksi osoittautui blogini lukija, jolle lapset olivat kovinkin tuttuja;).

Juhlat kestivät 1h 45min ja koko aika sujui ohjatusti ja valvotusti. Ennen juhlia jutut olivat hoituneet sähköpostilla ja kirjeitse jämptisti, mutta ystävällisesti ja sama meno jatkui juhlapaikalla. Vieraat toivotettiin asiallisesti ja lämpimästi tervetulleiksi ja ohjattiin pukkaireihin ja saliin nimilappuinen. Pöytä oli kattettu valmiiksi ja lahjapöyälle sai jättää paketit.




Ensin leikittiin yhdessä ja kannustavassa
 hengessä kivoja liikunnallisia leikkejä.




Seuraavaksi siirryttiin viereiseen saliin,
jossa oli musiikkia ja temppurata 
erilaisine aktiviteetteineen.




Sitten tultiin takaisin toiseen saliin,
ja ohjelmassa oli leikkivarjo ja
erilaisia leikkejä sen kanssa.


Viimeisenä ennen ruokailua synttärisankari avasi lahjat
perineisen pullonpyörityksen avulla.



Tarjoilut hoidettiin itse,
mutta mikä helpottavaa kattaus ja
tarjoiluastiat löytyivät talon puolesta,
samoin pieni koristelu.
Tötteröhatut kuuluvat Idan juhliin A I N A,
don't ask why...
Ne meillä oli siis omasta takaa.



 Jos pitäisi joakin kritiikkiä antaa,
niin ruokaluun olisi voinut lopussa
jättää hiukan enemmän aikaa.
Tämä on toki hankalaa,
koska välillä lapset viihtyvät pöydässä pidempään
ja toisnaan kaikki ovat sekunnissa valmiita.
Nyt vain sattui olemaan niin mahdottoman hyvät tarjoilut;).


** LÄMMIN KIITOS KAIKILLE MUKANA JUHLIJOILLE **


HUOMENNA ON SIIS IDAN OIKEA JUHLAPÄIVÄ.
NEITI ON TOIVONUT KORVIKSIA JA TULEE NE SAAMAAN,
MIKÄLI USKALTAA...
ÄITIÄ JÄNNITTÄÄ, KUINKA KÄY.
ONKO MEIDÄN PRINSESSASSALLA
VAIN YKSI KORVIS SEURAAVAT VUODET...