14.2.2012

Pienikin liike ratkaisee


Välillä puhutaan enemmän ja välillä taas vähän lasten liikunnasta. Oli lasten liikunta otsikoissa tai ei, on se jokaisen lapsen oikeus. Tuntuu että erot liikkuvien ja passiivisten lasten välillä kasvavat kovaa vauhtia.  Nina bloggasi aiheesta hetki sitten ja siellä käytiin aiheesta myös jonkin verran keskustelua. Törmäsin oheiseen videoon käydessäni työn puolesta telinevoimistelemassa (siis ihan oikeasti itse pyörimässä kieppejä ja voltteja) ensimmäisen kerran taas kahteenkymmeneen vuoteen.


Video kiteytti paljon mun ajatuksia. En todellakaan tarkoita, että jokaisen lapsen oikeus tai velvollisuus olisi pelata jääkiekkoa tai käydä baletissa (päinvastoin - tuntuu, että nykyään ongelma on, että paljon harrastavat lapset kuskataan autolla pelipaikalle, treeneissä ja peleissä ne liikkuvat jos liikkuvat ja taas autolla kotiin). Mutta jokaisen lapsen oikeus on juosta, kiipeillä, pyöriä, keinua, hyppiä, painia, nyrkkeillä. Kehittää lihaksia, luustoa, motoriikkaa, aivoja ja monia muita tärkeitä asioita. Ja omaksua se pieni liike arkeen. Ja lapsethan tekevät tätä ihan luonnostaan. Ja vanhemman valvollisuus on tarjota lapselle mahdollisuus tähän. Kun vain niille antaa mahdollisuuden, niin ne liikuvat mieluummin juosten kuin kävellen ja kiipeävät varmasti ylöspäin tai alaspäin tai sivuttain tai ihan miten vain, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Ihan missä vain; puistossa, metsässä, kadulla, kaupassa, keittiössä, sohvalla... Meillä lapset mieluusti myös vajoaisivat ruudun ääreen, mutta kun yhdessä lähdetään ulos niin liikettä syntyy ihan itsestään. Mutta kuten sanottu, oheisessa videossa on monta hyvää ajatusta - mietin taas seuraavaksi kiellänkö sisällä juoksemisen vai kannustanko kovempaa ;).






EI AINAKAAN ESTETÄ NIITÄ LAPSIA LIIKKUMASTA,
 EIHÄN?





18 kommenttia:

  1. Niinpä! Näin talvisin varsinkin kun toi ulos meneminen ei oo nii helppoa mitä kesällä nii sitä tietokonepelejen kanssa tuntuu lapsilla suttaantuvan aikaa - iloisina kuitenkin aina ulkona leikkivät kun sinne saa lähtemään. :D Ja esikoinen on eskarissa niin siellä sitä ulkona olemista, juoksemista ja kiipeilyä tulee joka päivä ja lisäksi ulkoillaan vielä illemmalla myöhemmin - tänään käytii hiihtämässä. :)

    Me ollaa tätä kastia, että ei jaksa mitää aikataulutettua urheilua ja toimintaa, ulkoillaa ja liikutaa ihan omin päin - lähimetsä on lasten mielestä ihan ykkösjuttu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta tuntuu, että ainakin meillä talvisin on helpompi saada sitä liikettä aikaan ulkona pulkkamäessä ja muualla kun hiekkalaatikko on lumen alla ja keinut pois:). Parasta toimintaa on just toi oma:)!

      Poista
    2. No totta toikin, mutta se ulos meneminen on sellanen projekti kaikkine vaatteineen ku vertaa kesään ku lenkkarit ja lippis vaa päälle ja takapihalle tenavat temmeltämään ;)

      Poista
    3. Puolensa kaikessa siis:). Joo, mäkin olen NIIN kyllästynyt tähän topparumbaan - eivät mahdu edes kaappiin ja jatkuvasti kaikki paikat täynnä märkiä vaatteita..:/. Eli saa se kesä munkin puolesta tulla:).

      Poista
  2. Olipas ajatuksia herättävä video ja niin totta varmasti monessakin perheessä. Toivottavasti itse tulevana opena osaan kannustaa lapsia valitsemaan sen liikuttavan vaihtoehdon enkä ainakaan estä heitä liikkumasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaat varmasti! Oma kivinen polkunsa onkin sitten saada se viesti sinne kotiin asti...

      Poista
  3. Oli tosiaan ajatuksia herättävä video! Meillä 1- ja 3-vuotiaat lapset joiden kanssa ulkoillaan ja touhutaan joka päivä. Vanhemmalla lapsella myös kerran viikossa ohjattu jumppa, mutta video pisti silti miettimään, että voisiko pienillä valinnoilla vaikuttaa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä uskon että niillä pienillä tosiaan voi!

      Poista
  4. Oli tosiaan hyvä video.Meillä harrastetaan paljon,lätkää,laskettelua,joukkuevoimistelua ja telinevoimistelua.Valitettavasti me teemme juuri niin,että kuskaamme lapset kotoa harkkoihin:( Välimatkaa on kuitenkin 15km ja yleisiä kulkuyhteyksiä ei ole...Kotona tenavat toki kävelevät koulun kaukalon jäälle,hiihtoladuille ym..onneksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkät harrastusmatkat on kyllä ihan hyvä syy kulkea autolla. Sitäpaitsi siinä on myös se kuulumistenvaihto- ja jutteluaika:) Liian usein vanhemmat vaan uskovat siihen, että kyllä se lapsi siellä harrateessa liikkuu, mutta varsinkin noissa taitolajeissa varsinaista hengästyttävää liikuntaa ei läheskään aika tule sitä koko treeniaiakaa.

      Eiköhän teillä ole asiat ihan hyvällä mallilla:)

      Poista
  5. Hyvä video! Tuli vähän ajattelemista itsellekin, että täytyykö sitä lasten sisällä "riehumista" olla aina niin herkästi kieltämässä. Olen kyllä sitä mieltä ollut aina, että lasten pitää liikkua! Ja ulkona pitää viihtyä ilman ohjelmatoimistoa. Harrastuksia ei ole vielä kenelläkään enkä pidä niitä tärkeinä, ainoastaan jos lapsi itse johonkin välttämättä tahtoo niin voi alkaa harrastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle ja suurin herätys oli toi sisäriehumisen kiltämättä jättäminen.. Kyllähän senkin on tiedostanut, mutta nyt koitan taas muistaa - järkevässä määrin toki..

      Ja kyllä, ei ohjelmatoimistoa - ehkä yhdessä tekemistä toisinaan:).

      Poista
  6. Mä olen jo pitkään ihaillut teidän liikunnallista elämäntapaa! :) Blogisi reippaat postaukset tuovat motivaatiota liikuttaa lapsia.

    Mielestäni kyllä lapsissakin on yksilöllisiä eroja tuon luontaisen liikkumisen suhteen. Meillä on esikoistyttö ollut aina varsinainen Duracell. Hänet on ollut pakko pistää päivittäin ulos purkamaan höyryjä, muuten on hyppinyt seinille. Sisälläkin hän on aktiivisesti itse mm. harjoitellut kärrynpyöriä jo nelivuotiaasta, juossut ja riehunut herkästi. Ulkona kiipeillyt jokaiseen mahdolliseen paikkaan, juoksennellut, hyppinyt. Kuopus taas on paljon rauhallisemman sorttinen ja ulkoleikit on herkästi sitä maassa istumista ja lumen/hiekan kaivelua ja mielikuvitusleikkejä rauhallisesti kävellen/konttallein/paikallaan ollen, sisällä taas jähmettyy legolaatikon äärelle tuntikausiksi. Tätä kuopusta pitää oikein kannustaa liikkumaan, esikoinen liikkuu ilman mitään kannustuksiakin. Onneksi kuopuksellekin on löytynyt pari mieluista ohjattua liikuntaharrastusta ja kun käydään esim. koko perhe kävelyllä, tulee siitä liikuntaa. Lisäksi onneksi isosisko motivoi leikin varjolla nuorempaakin liikkumaan. Me kun asutaan korvessa ja liikutaan matkoja paljon autolla, niin joskus pitää kyllä meidän vanhempienkin nähdä vaivaa lasten liikunnan eteen.

    Kun olen lukenut sun postauksia teidän luisteluista yms, niin on tullut sellaisia "Ihanaa, lähdetään mekin luistelemaan" -fiiliksiä :) Tosi motivoivaa. Aina tulee hyvä mieli kun jaksaa nähdä vaivaa vielä väsyneenä työpäivän jälkeen jonkun ekstraliikuntajutun eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi:)! Kyllä täälläkin autolla liikutaan ja toisinaan passataan ja hyysätään lapsia liikaa ja tuota nuorinta tulee kiireessä lykittyä kärryissä turhan paljon. Mutta yritämme:). Ja ainakin asia on tiedostettu.

      Lapset tosiaan ovat erilaisia. Noiden rauhallisen kanssa varmaan toimii parhaiten se arkiliikunta, yhdessä kävely ja pienet pyrähdykset ja pieniin kiipeilyjuttuihin kannustaminen. Metsäretket ehkä myös..?

      Kiva jos täältä saa innostusta ♥:)!

      Poista
  7. Jep, hyvä video. Ja kolahti tuo sisällä "riehuminen". Muuten meillä tehdään noita pieniä valintoja, esim portaat kävellään ylös yms. Vaikka meillä on sisällä riehuminen kielletty, niin poika on kuitenkin koko ajan liikkeessä.

    Autolla kuljetetaan harrastuksiin: ihan aikataulullisesti muu tapa olisi mahdoton. Toisekseen nykylapset on niin hyysättyjä, että vaikka mulla vanhempana tekisi mieli laittaa 7-vuotias itsekseen treeneihin, niin olisi hyvin äkkiä laukkutädit ovella koputtelemassa, koska eihän se nyt käy. Inka on kulkenut harrastuksiin itsekseen 12-vuotiaasta alkaen ja siitäkin on tullut sanomista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tässä kuskausasiassa tarvittaisiin ehkä laajempaa ajattelun muutosta. Totta tietysti sekin, että nykyään on se kiire..:/ ei vain ehdi vaikka pitäisi. Ja asuinpaikasta riippuen se kuskaaminen on syystä tai toisesta välttämätöntä. Ideaalitilannehan olisi kuskata lihasvoimin, siis käveltäisiin tai fillaroitaiiin yhdessä. Siinä täydellisessä maailmassa..

      Poista
  8. Hirmu hyvä video! Ainahan on ollut lapsia jotka liikkuvat paljon, niitä jotka liikkuvat erityisen vähän ja sitten niitä välimaastoon kuuluvia. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että nämä paljon liikkuvat, liikkuvat vain ohjatussa toiminnassa ja se ei ole kuitenkaan ehkä se paras tai "oikea" tapa kun on kuitenkin kyse luonnollisesta ja välttämättömästä asiasta ihmiselle. Toki hyvä että liikkuvat sitten edes ohjatusti.
    Suurin huoli minusta onkin juuri tämä kasvava joukko mikä ei liiku juuri nimeksikään. Olen opettanut yli 10 vuotta liikuntaa ja surukseni huomaan että jopa niiden kovasti liikkuvien lasten kunto-taitotaso on huonontunut, puhumattakaan sitten näistä muista. Minusta se on jotenkin kamalaa että melkein 40-vuotiaalla naisihmisellä on ziljoona kertaa parempi kunto (sen kaikilla osa-alueilla) kuin 7-13 vuotiailla lapsilla.
    Olen kovastikin miettinyt miten saisin lapset innostumaan liikkumisesta (enkä puhu nyt omista)ja olen tullut siihen tulokseen, että nykyajan lapset (ihan kaikkia kuitenkaan syyllistämättä)ovat tottuneet niin hyvälle, heidän mukavuusalueensa loppuu silloin kun sen pitäisi vasta alkaa kun on kyse kunnon kohenemisesta.
    Maailmaa ei voi pelastaa yksin ja olenkin ajatellut että aloitan sen omista lapsista ;) Meillä nimittäin harrastetaan ja paljon. Lapset 6, 8 ja 11 harrastavat yleisurheilua, jumppaa, futista. Kaikissa lajeissa harjoittelu on monipuolista ja mikä tärkeintä reeneissä tulee hiki ja syke nousee. Se että he haluavat treenata useita kertoja viikossa, tavoitteellisesti on sitten heidän oma valinta.
    Esim. välituntiliikunta (mikä jossain tutkimuksissa on laskettu riittävän suurimmaksi osaksi lapsen päivän liikumisen tarvetta on täyttä puppua. Välitunti kestää max 15 minuuttia jolloin täytyisi juosta IHAN koko välkkä että syke nousisi ja hengästyisi). Olen vaan senkin huomion tehnyt, että ne lapset jotka ovat erityisen hyviä liikkumaan/omaavat keskimääräistä paremman kuunon, eivät istuskele tukitunneilla koulun jälkeen...
    Tästä aihepiiristä riittäisi juttua maailman tappiin saakka...toivottavasti vanhemmat ymmärtävät että lapselle hankittu hyvä kunto on kuin laittaisi rahaa pankkiin.
    Kirjoituksellani en ole kilpaurheilun/seurojen puolesta puhuja, vaan säännöllisen, (päivittäisen) hengästyttävän liikunnan puolestapuhuja.
    Sittenhän se vaan on niin, että jos ei kiinnosta niin ei...enpä minäkään tartu murtsikkasuksiin, vaikka sen on todettu olevan äärimmäisen hyvä liikuntamuoto, kun en vain satu tykkäämään kyseisetä lajista ;) Toki liikun sitten jollain muulla tavalla. Näin toivoisi, että kaikki, niin isot kuin pienetkin löytävän sen oman juttunsa liikkua...:)

    VastaaPoista
  9. Olen samaa mieltä kanssasi. Lasten kuntotaso on kauttaaltaan laskenut ja tuntuu, että nykyajan lapset ovat kauttaaltaan tottuneet liian hyvään. Myös ajoittain epämukavuusalueella tapahtuva liikunta siis koetaan vieraaksi.
    Siinäpä sitten onkin haastetta, että miten nämä lapset saadaan liikkumaan - ketään sen enempää syyllistämättä. Omat nimittäin kuuluvat varmasti siihen samaan passattuun kategoriaan..

    VastaaPoista

Olen iloinen kun kävit ja luen mielelläni kommenttisi. Kiitos:)