Jumppa-Asemalla

Perjantai-ilta kului leppoisasti taas jumppasalilla.
Idan ryhmä osallistui telinevoimistelun asemakisoihin -
ja kyllähän niitä piti seurata ja kuvata.


Jassun blogiin kommentoinkin,
mun pieni kuvausapulainen sai raivokohtauksen juuri, kun oli Idan ryhmän suoritusvuoro.
Mulla oli vahtoehtona jättää kuvaamatta ja raahata lapsi pois - tai antaa neidin karjua.. Valitsin jälkimmäisen tunnelmankohottajan...


Voimistelun asemakilpailun idea on harjoitella oikeita kisoja varten. Asemalla kilpaillaan positiivisessa hengessä eikä varsinaisia pisteitä jaeta, vaan palaute tuomareista tulee suullisesti. Ja kaikki tietysti palkitaan:).
Luokkakilpailuihin pääsee seitsemänvuotiaana, kun on suorittanut SVOLIn hopeamerkin.

Lisäksi asemakisaan turvallisuutta tuo se, että vaikka sarjat jokainen tekeekin itse ja yksin, on koko ryhmä yhtä aikaa samalla telineellä ja muut odottavat vuoroaan.   Kysyin Idalta jälkikäteen mikä teline oli mennyt hänen mielestään parhaiten ja permanto oli kuulemma mennyt huonosti kun tytöillä oli ollt vähän turhan hauskaa - eli puolensa kaikella... :)

Idan ryhmä teki tällä kertaa telineistä nojapuut / rekin, permannon ja hypyn. Ei mitään maata mullistavia liikkeitä, Idan seurassa selkeästi panostetaan siihen, että perusvoimistelupohja hiotaan kuntoon ennenkuin päästään tekemään vaikeampia juttuja. Edelleen jaksankin ihmetellä, miten tytöt motivoituvat treenaamaan niin paljon voimaa ja liikkuvuutta, mutta hyvä niin. Ja rekkisarja leukakieppeineen olisi jäänyt multa tekemättä - en tiedä pitääkö olla iloinen vai ei kun jälkikasvu alkaa ajaa liikuntataidoissa ohi.. Okei, suhteellinen voima on tietysti noiden kirppujen etu ja kyllä on juttuja joissa bvielä tyttäreni päihitän - mutta tämä on selkeästi suunta...

Kovasti ovat nämä neidit samasta puusta veistettyjä - näissä kuvissa ei seistä peilin edessä

 - vaikka Ida toki on molemmissa, niin ympärillä melko samannäköistä porukkaa :).

                   

     

 YLIVÄSYNYT - MUTTA ONNELLINEN,

KIVAA TAAS OLI!