Sitä fudista

Ninalla on runsaasti kokemusta ja kerrottavaa pienten poikien jalkapallosta..:). Suosittelenkin esittmään kaikki hankalat kysymykset Ninalle. Me ollaan I H A N aloittelijoita... Emilin eka turnaus oli kesän ansimmäisenä helleviikonloppuna toukokuun lopulla. Pojat ovat vasta hetken harjoitelleet yhdessä eikä mainittavaa menestystä tullut, mutta se tuskin kenelläkään oli päälimmäisenä mielessä. Siitä huolimatta kokemus oli varsin positiivinen.

Mulla olisi paljonkin sanottavaa lasten ja nuorten valmennuksesta ja urheilusta... Lähinnä siitä, miten kauhistelen jopa sinettiseurojen toimintaa siinä, miten lapsia kohdellaan ja miten peliaikaa jaetaan. En lakkaa hämmästelemästä sitä, miten aikuiset ihmiset kuvittelevat, että lapset oppivat pelaamaan, jos peliakaa ei saa. Miten se joukkueen menestys VOI OLLA niin tärkeää, että se "ostetaan" lasten itsetunnon hinnalla... Lapsi joka jaksaa treenata yhtä paljon kuin muut vaikka ei ihan yhtä hyvä olisikaan ansaitsee ihan yhtä paljon peliaikaa kuin paremmat joukkuetoverinsa. Ehkä tässä vain on joku kohta mitä mä en ymmärrä... EDIT: Tämä kritiikkin siis EI kohdistu emilin joukkueeseen eikä tähän turnaukseen.

Turun Sanomat kirjoitti muutama viikko sitten myös mielenkiintoisesta aiheesta *klik*. Tutkimuksen mukaan lasten ja nuorten maajoukkuepelaajat ovat yli 70% tapauksista syntyneet alkuvuodesta. Loppuvuodesta syntyneet ovat fyysisesti luonnollisesti kehityksessä jopa sen koko vuoden jäljessä ja puotavat kelkasta aikaisessa vaiheessa. Myös koulussa alkuluokilla loppuvuodesta syntyneillä on usein enemmän vaikeuksia - jotka kyllä mun mielestä tasoittuvat alkuluokkien jälkeen. Urheiluseuroissa ja toki kouluissakin asia tiedetään. Itse olen eniten huolissani asian vaikutuksesta lasten itsetuntoon sekä siitä, että mielestäni kaikilla tulisi olla tasavertainen mahdollisuus. 

TÄMÄ KUVA OLKOON KEVENNYKSENÄ -
LAPSI JONKA ITSETUNNOSTA EN AINAKAAN TOISTAISEKSI OLE HUOLISSANI..:)

Tästä jutusta ei pitänyt tulla kritiikkiä ja marinaa, meillä oli kiva päivä ja kiva turnaus. Ja miten se maali ja maalivahtina olo vetääkin puoleensa, meillä Emil haluaa aina ja lajista riippumatta olla maalissa. Tässä turnauksessa häntä onnisti heti ekassa pelissä päästä maaliin. Ei paljoa haitannut vaikka hanskat viistävät maata.. Peliasu on muutenkin reilun kokoinen meidän luuviululle... 

Nina oli onneksi varoittanut mua telttatuoleista ja muista, muuten olisin saattanut järkyttyä siitä, millaisia amerikkalaistyylisiä leirejä perheet kentän reunalle perustivat. Otan opikseni, koska eväät ovat tietysti aina tärkeitä..:). Huomatkaa, että meidän perhe kannattaa Barcaa...