25.8.2011

... kuperkeikkoja, karhukävelyä, jännehyppyjä.


Kiitos edellisen postauksen runsaista ja asiallisista kommenteista kaikille:)! Aihe on selvästi monella mielessä ja nyt myös ilmeisen ajankohtainen.


En näköjään ollut saanut tuotettua illan pimeinä tunteina ihan kaikkia ajatuksiani lauseiksi asti, mutta onneksi te ihanat lukijat täydennätte. Olen kommentoijien kanssa samaa mieltä siitä, että liikunnan ei aina tarvitse olla ohjattua. Jos tarkoitus on liikkua terveytensä eteen ja omaksua liikunnallinen elämäntapa, hyötyliikunta ajaa asian varmasti melkein paremminkin. Jos resurssit ja elämäntilanne eivät anna myöden - mistä ei todekkaan kuulu tuntea huonoa omatuntoa, erinomaista liikuntaa voi harrastaa melkein missä vain vanhempien kanssa. Ja mikä on ihanampaa kuin pyöräretki perheen kanssa, perheen yu-kisat lähikentällä tai puistossa tai kävely/juoksu/suunnistusretki metsässä. Näissä on vain mielikuvitus rajana. Periaatteessa ihan helppoa - mutta kyllä näidenkin säännöllinen toteuttaminen vaatii vanhempien panostusta. Paljon liikkuvien lasten vanhemmille voisikin yhtä lailla olla haaste liikkua yhdessä lastensa kanssa.

Toki lapsi liikkuu ihan luonnostaan, jos saa vain sopivat puitteet. Mutta jälleen - vanhemman täytyy pitää huoli siitä, että lapsi lähtee ulos. Harvalla on sellainen koti, että siellä voi harrastaa päivittäin hikiliikuntaa.

Erityisesti pidin siitä, kun joku liikunnan ammattilainen nosti esille myös sen, että pelkkä ohjattu liikunta EI useinkaan riitä siihen, mitä lapsen liikkumiselle suositellaan. Alle kouluikäisille suositus on muistaakseni kaksi tuntia liikuntaa päivässä, kouluikäisille 1-2 tuntia. Tunti liikuntaa tulee pienillä usein päiväkodissa melko helposti, JOS ulkoilu ei ole pihalla seisoskelua. Mutta toinen tunti pitäisi sitten järjestää jotenkin muuten - ja ihan joka päivä. Koululaisista toiset liikkuvat välkällä paljonkin, mutta koululaisten osuudeksi laittaisin koulupäivän aikana n. puoli tuntia, mikäli koulupäivään ei sisälly liikuntaa. Eli vaikka lapsi kävisi ohjatussa liikunnassa, on häntä silti vielä hyvä liikuttaa sen ulkopuolellakin.


Sitten se asia, mistä mun piti tänään OIKEASTI kirjoittaa. Kommenteissakin tuli esille, miten erilaisia saman perheen lapset ovat - yleisesti ja myös liikkujina. Ja siis miten tärkeää on kuulostella sitä omaa lasta. MUTTA - oletteko huomanneet sen, miten esikoisen harrastamaan lähteminen eroaa toisen ja kolmannen lapsen harrastuksista. Esikoinen on tungettu kolmikuisena muskariin ja heti vauvajumpan jälkeen balettitunnille. Toinen pääsee ennen kouluikää kokeilemaan jalkapalloa ja ehkä jotain soittamista, kolmas harrastaa vanhempien sisarusten kuskaamista;). No, mä toivon, että osaisin olla tasapuolinen lapsille tässäkin asiassa, mutta karrikoidusti - näin se on. 

Esikoisen asema tiennäyttäjänä tässä harrastusasiassa saattaa olla jollekin vaikea. On paljon helpompi nuorempana tehdä, kuten vanhemmat sisarukset. Elleniltä ei ole koskaan tarvinut kysyä, haluaako hän hiihtää, luistella, jumpata, soittaa. Hänelle ne ovat yhtä luonnollisia asioita kuin syöminen ja nukkuminen - raukka ei tiedä paremmasta. 

On siinä sitten se toinen puoli - kun yksivuotiaille ei ole omaa telinekoulua, on neito joutunut 1,5 vuotta karjumaan kotona "KOSKA MUN JUMPPA ON???!!"

N - Y - T    NYT!

TÄSTÄ SE LÄHTEE.
HUOMENNA.

Mun PieniPyöreä
 pääsee kuperkeikkailemaan ♥





** LIIKKUKAA LASTEN KANSSA **



38 kommenttia:

  1. Mää en kestä..niin söpöä. =)

    Mun eilinen kommentti Idan juttuun ei tainut tulla läpi?

    t.Maija

    VastaaPoista
  2. Maija, eikö oo - maha ja kaikki;). Ei kyllä tannut tulla, mulla ei ole mitään mun järjestämää suodatusta kommenteissa, mahtoiko mennä bittiavaruuteen..?

    VastaaPoista
  3. Ihana jumppari. Ja niin tuttua tuo, että pikkusisarukset harrastaa isompien harrastuksiin kuskaamista. Me on oltu pikkuveöjen kanssa nyt 3 iltana viidestä jalkapallokentän laidalla. Aika monta kertaa on kysytty että milloin se isi oikein tulee sieltä työmatkalta, että ei aina tartte täällä olla.

    Meillä itkettiin koko viime talvi sinne kiekkokouluun.

    VastaaPoista
  4. Tosi hyvää keskustelua, en ehtinyt mukaan joten jatkan tähän, että Ellen on niin super :)
    Meidänkin pieni aloittaa syyskuun alusta satujumpan ja on NIIN innoissaan, johan siitä on keväästä saakka puhuttu JOKA päivä.
    Mutta mietin juuri noita lukiessa, että kesällä tuo tunti-2 on aika helppoa, ainakin meillä päiväkodin jälkeen L pyöräilee, potkulautailee ja mitä milloinkin monta tuntia illassa, mutta talvella ja loskien saapuessa se onkin jo vaikeampaa, tai kyllä ne lapset, mutta aikuisena siellä on hiukan tylsää :)

    VastaaPoista
  5. Voi elämä miten toinen voi olla noin liikuttavan suloinen hienossa jumppapuvussaan :) Ellen oikein säteilee ylpeydestä!

    VastaaPoista
  6. Meillä ollaan kaikenlaisen tasapuolisuuden (ikä, koko, sukupuoli jne.) nimissä laitettu molemmat lapset samoihin harrastukssin. Paitsi että esikoinen 'pääsi' vauvauintiin, kuopusta en todellakaan jaksanut lähteä viemään tuohon rumbaan. Tai siis itseäni.

    Lähinnä tässä on kyse siitä, että olen niin laiska, että jos molemmat lapset saa samaan aikaan johonkin harrastukseen, niin vien ne heti sellaiseen. Viime vuosi tanssittiin, koska molemmat saivat olla siellä samaan aikaan. Mikä ihana lepohetki, kun joku muu laittaa lapset liikkumaan!

    Kesällä on helppo liikkua: lapset ovat kevyesti melkein koko päivän ulkona juoksemassa, leikkimässä, uimassa jne. Koska meillä on lapset mallia 'ei jarrua', ne pitää pysäyttää illalla ja tainnuttaa aloilleen. Mutta tämä syksy ja talvi! Ollaan molemmat vanhemmat kyllä sellaisia, että lykättäisiin toiselle se illan pakollinen kierros tai viikonlopun ulkoilu. Lapset ovat liian pieniä hiihtämään/luistelemaan muuta kuin pikkulenkkejä korttelin ympäri. Onneksi parina viime talvena ollaan päästy pulkkamäkeen. Sinällään kivaa, että noita ilmaisia huveja liikkumiseen löytyy.

    Itse suosin (usein autottomana) sellaisia harrastuksia, joihin pääsee mieluusti kävellen, ja onneksi näin pienille voi vielä valita jalkapalloseuran sen mukaan, että sen treenit on lähellä, eikä sen mukaan, että se tekee jari litmasia. Toivon myös, että lapset alkavat mahdollisimman nopsaan mennä itse treenipaikoille ;D

    Itse oli pienenä koko ajan joko ulkona tai kesäisin kentällä ja talvella salilla sisätreeneissä, enkä näe, että siinä olisi mitään pahaa tai epämiellyttävää ollut, tai että ei olisi jaksanut. Asuttiin myös sen verran hyvällä paikalla, että pääsin itse kentälle/saliin, pyörällä tai kävellen. Samalla se harrastaminen oli niin sosiaalista, kun pyöräiltiin/käveltiin matkat usein yhdessä muiden kanssa.

    Musta sellainen oikeasti harrastaminen kuntoiluun ja hyötyliikuntaan on parempaa, koska siinä oppii häviämään ja voittamaan ja siten oppii myös sen, että elämä jatkuu, vaikka välillä häviää - ja toisaalta, että voittoputkikin katkeaa välillä. Toisaalta on myös hyvä oppia tuntemaan itseään ja sitä, että kaikessa ei ole paras eikä edes hyvää. Siksi on vähän rankkaa, jos on ns. väärässä lajissa. Melkein parasta on myös se, että huomaa, miten pitkäjännitteinen työ tekee mestariksi. Myöskin musta on tärkeää, että oppii sen, että täytyy olla aina samaan aikaan paikalla tai sitten ei kehity.

    Joillakin esim. koulumaailmassa on hukassa tämä ajattelu: on opettajan vika, jos koulussa ei menesty, vaikka itse ei jaksa käydä tunneilla.

    Myönnän omat rajoitteeni siinä, että mun on vaikea ymmärtää sellaista, jolla ei ole kilpailuviettiä mihinkään asiaan. Mun on vaikea pysyä pöksyissäni, kun lapset pelaa, ja toisaalta jos ajan pyörällä yksikseni, niin on pakko painaltaa toisten ohi. Siis vieläkin.

    VastaaPoista
  7. Voi, meidän tyttöön on purrut nyt tuo voimistelu kärpänen ja ilmoitin juuri hänet ryhmään. =)

    Mutta mistä ihmeestä olet hankkinut noita kauniita voimistelupukuja. Piruetissa oli aika heikko valikoima tytöille, kun kävin kurkkimassa. Tuommoinen jumppapuku olisi ihan täydellinen, mikä Ellenillä on päällä. =)

    VastaaPoista
  8. Suloisia kuvia! :)

    Itse aiheeseen mulla ei vielä ole kamalasti sanottavaa, kun esikoinen on vielä niin pieni. Toki näitä yhteisiä harrastuksia (taaperouintia, aikuinen-lapsi -jumppaa, muskaria ja pari kerhoa) on jo kertynyt melko paljon, vaikka neidillä on ikää vasta 1 v 5 kk. Juuri eilen mietin, että toisen lapsen kanssa tuskin tulee näihin kaikkiin mentyä, koska kahden kanssa tilanne on sitten jo vähän eri. Mutta ehkä sitten keksitään jotain uusia juttuja. :)

    VastaaPoista
  9. Tosi mielenkiintoinen aihe, joten on minunkin kommentoitava :) Meillä on myös kolme lasta. Vanhin 10-vee on harrastanut joukkuelajia viisi vuotta. Minusta tuntuu, että laji ei ole se oikea, mutta lapsi on sellainen, jolle lajin vaihto tai edes jonkun muun kokeileminen on vaikeaa.

    Keskimmäinen 8-vee taas on harrastanut kaksi vuotiaasta saakka. On innokas, kaikkea uteliaasti kokeileva. Sama laji on ollut mukana siis 6 vuotta, rinnalla on kokeillut useampaa muutakin urheilulajia ja pitänyt kaikista. "Jonossa" on lajeja edelleen, kun kaksi harrastusta on meidän vanhempien asettama maksimi.

    Kuopus 4 vee on seurannut syntymästään saakka eri lajeja kentillä, halleilla ja pukuhuoneissa ja viimeiset pari vuotta on hinkunut omaa harrastustaan. Mutta. Paria on kokeiltu ja innolla mennään, kunnes iskee kamala jännitys ja itku. Joskus hän kestää koko tunnin, joskus on lähdetty jo ulko-ovelta kotiin. Nyt ollaan päätetty, ettei lähdetä mitään kokeilemaan, vaikka toiveita on edelleen. Jännitys kuitenkin voittaa innon, joten odotellaan rauhassa "henkistä" kypsymistä.

    Paljon on siis pohdintoja harrastusten parissa meidän perheessä ollut. Ja tosiaan, miten sisaruksetkin voivat olla niin erilaisia suhteessa harrastuksiin. Niin ja pakko vielä mainita, että meillä ollaan ehdoteltu lapsille myös muita kuin urheiluharrastuksia, mutta kukaan ei ole ollut kiinnostunit.

    -A-

    VastaaPoista
  10. Meidän esikoinen 4v. tyttö aloittaa myös jumpan. :) olisi ollut mukava päästää (on kovin innokas) jo viime syksynä, mutta täällä lähellä sijaitseviin jumppiin on tuo 4v ikäraja ilman vanhempia. Olen itse ohjannut vuosikausia lasten jumppia ja joka syksy odotan jumppakauden alkua. Ihanaa, että oma tyttäreni on nyt jo jumppaikäinen! :)

    VastaaPoista
  11. Söpöistä söpöin pikkujumppaaja!

    Ja käydäänkö teillä siis myös soittotunneilla?

    Hyvää syksyn jatkoa perheellenne!

    t. luokanopettaja Etelä-Suomesta

    VastaaPoista
  12. VOi, mikä suloisuus! Hän on niin iso, mutta kuitenkin vielä niin pieni. Ja oikein samanlainen puku kuin isoilla, jee! Meillä tehtiin omasta luistelupuvustani pienennös neidillä ja äiti pääsi ompelemaan paljetteja - kierrätys kunniaan ;) Mukavia jumppia! Ja kuskaushetkiä! Sie varmaan osaat käyttää lasten harrastusajat hyödyksi itsellesi?

    VastaaPoista
  13. Voi ihanuus, en kestä. Miten suloinen jumppari tämä teidän nuorimmainen onkaan. (Niin kuin kaikki lapset,mutta noita kuvia katsellessa ei voi olla liikuttumatta!)

    Luin molemmat postaukset, kiitos hyvästä aiheesta. Mielenkiinnolla katselin myös kommentteja. Liikunnasta puhutaan ehdottomasti liian vähän, sitä ei saa tuputtaa vaan kasvattaa. Olet osunut asian ytimeen.

    Kaunista syksyä ja mukavia liikunta hetkiä sinne myös!

    VastaaPoista
  14. Mielenkiintoinen aihe ja keskustelu. Meillä vanhemman pojan - nyt jo 18-vuotiaan - osalta on aina kannustettu (liikunta)harrastuksiin ja on oltu valmiita kuskaamaan monena iltana/päivänä viikossa. Hän harrasti 4-vuotiaasta 13-vuotiaaksi kiekkokoulua/jääkiekkoa ja sen rinnalla oli suurimman osan aikaa jokin toinen (ohjattu) liikuntaharrastus, tutuksi tulivat mm. pesäpallo, pyöräily, uinti, karate, tennis, ampuminen, jalkapallo, yleisurheilu...13-vuotiaana hän halusi lopettaa jääkiekon, minkä jälkeen seurasi n. 3 vuoden jakso ettei hän arkiliikunnan lisäksi harrastanut mitään liikuntaa. Sitten hän sai taas kipinän liikuntaan ja harrastaa nyt säännöllisesti kuntosalia sekä kavereiden kanssa lentopalloa, salibandya ja pesäpalloa - lähes päivittäin jotain, minkä lisäksi hän pyöräilee kaikki välimatkat kesät talvet. Ainakin itse pidän aika arvokkaana, että lapsi oppii perustaidot useammastakin lajista, jolloin hän esim. koululiikunnassakin saa sitten onnistumisen elämyksiä ja ehkä kipinää myöhemmässä elämänvaiheessa (niinkuin meillä nyt) harrastaa kaveriporukalla. Itse pidin hyvin antoisana sitä aikaa, jonka kaukalon/kentän laidalla tai pelimatkoilla samanhenkisessä seurassa vietin (tosin meillä olikin vain yksi lapsi siinä vaiheessa).

    Nuorempi poikamme täyttää pian neljä. Hän on luonteeltaan aika erilainen kuin vanhempi poika - hyvin touhukas ja liikunnallinen poika jo valmiiksi. Toisaalta hän on hieman arempi ja lyhytpinnaisempi, joten häntä ei taida kiekkokoulut vielä kiinnostaa. Tänä syksynä hän aloittaa kuitenkin liikuntakoulun, missä tutustutaan eri lajeihin. Katsotaan millaiseksi hänen harrastuksensa muotoutuvat - mielellään kyllä häntä harrastuksiin kuljetamme. t. Aake07:n äiti

    VastaaPoista
  15. Loistava postaus. Meillä liikunnallinen 7-vuotias aloittaa nyt telinevoimistelun ja on itse aivan innoissaan. Ammattikasvattajana pidän tärkeänä, ettei pientä lasta uuvuteta liiallisilla harrastuksilla (esim. 6 kertaa per viikko), mutta silti välillä ihmettelen sitä, kun lasten ohjelmoidut harrastukset ovat joillekin suorastaan kirosana. Tytär aloitti nelivuotiaana viulunsoiton, johon moni on suhtautunut melko kierolla asenteella. Ei meillä olla mitään huippuviulistia tekemässä :D Välillä soittoharjoituksista taistella ja välillä takapihalla taas tytär haluaa innoissaan esiintyä vaikka bikineissä.

    Tervetuloa osallistumaan myös blogiarvontaani.

    VastaaPoista
  16. Meillä harrastamisesta EI voi puhua ääneen kellekkään ja vain sen takia, että meidän lapset harrastavat toisia lajeja tosissaan toisia ei niin tosissaan...
    Meidän 10v tyttö (2001) harrastaa taitouluistelua kilpaluolella ja treenaa paljon. Yhteensä jäätä tulee n.7-9 kertaa viikossa yksi jää kestää 45-60min. Joka jään päälle on 1h lajioheinen (jumppa). Tähän päälle käydään telinevoim.-taitoryhmässä 2xviikossa 1,5-2h kerrallaan. Haluaisi käydä useammin, mutta aika ei riitä. Jalkapalloa 2xviikossa+ pelit. No miten tämä on mahdollista. ma taitoluistelu, ti taitoluistelu + jalis, ke taitoluistelu + telinevoim., to taitoluistelu + jalis, pe taitoluistelu + uinti (pikkusiskon uimakoulu ajan ui toisessa altaassa) la vapaa taikka sitten peleja/kisoja. Läksypäivä, su aamujää, teline voim. ja iltajää. Myös viikolla voi ollaa aamujäitä. Tuntuu hurjalta mutta hänen elämässä on rytmi ja itse tätä haluaa... niin ja koulu menee todella hyvin. kaikki aineet erittäin hyvässä.
    Pikkusisko 7v (2004) taitoluistelu, telinevoim ja uinti. viimevuonna kävi vielä balettia mutta nyt ei mahdu aikatauluun.
    ma jää, ti jää + telivevoim., ke jää, to telinevoim., pe jää + uinti, la vapaa, su jää+ telinevoim. Jäät kestävät 45-50min. + lajioheinen. telinevoim. 2h ja uinti 30min.
    Mitä tekee vanhemmat? Kuskaavat. Meillä ollaan kotona harkoista klo19, jonka jälkeen minä lähden lenkille/ salille ;) ja joo käymmme töissä.
    Lasten kaverit on harrastuksissa... ja lapsemme eivät ole uuvutettuja ;) en tiedä miksi jo nyt puolustelen... meillä mennään lasten ehdoilla.

    VastaaPoista
  17. Mä en kestä, ihana PieniPyöreä *monta sydäntä*

    Meijän lapsukainen käy kans jumpassa, mutta täällä tuppukylässä se on niin... miten sen nyt sanoins... noh... huonoa. Muksuja liian monta ryhmässä, vetäjinä 3 kpl jotain 15vee joita ei vois vähempää kiinnostaa eikä minkäänlaista kontrollia. Siis huoh. Ella tykkää, mutta siitä ei koskaan tule kilpailijaa. Koko jumppa tuntuu jotenkin ala-arvoiselta. Silti se jatkaa siellä kausi kauden jälkeen... Tärkeintä kai että lapsi saa liikkua, ei sitä kiinnosta miten korkeatasosta se laatu on, heh.

    VastaaPoista
  18. PikkuSanna - vopi pientä - mutta eikö hän nyt siis päässyt lätkään?

    -Anni-, vielä ehtii:). Ja sanopa muuta, talven ja pimeän tullen sinne ulos pitää motivoitua eri tavalla kuin kesäiltoina..

    Iita, olistpa nähnyt neidin tänään kun hän asteli estradille;).

    Mari, mäkin yritän mahdollisuuksien mukaan tunkea lapsia samoihin harrastuksiin, aina ei onnistu.

    Heidi, kiva, että teidänkin neitokainen pääsee jumppaan! Turussa on ikävä kyllä surkea valikoima jumppiksia. piruetti on niin balettia ja Kaskenmäessä oleva Move taas tekee enemmänkin luistelijoille pukuja. Move myy Mondonrin pukuja, joten on siellä myös joitain kivoja telinejumppaan sopivia. Ellenin puku on GK:n, niitä saa Gymnasticasta http://www.gymnastica.fi/, Milanolla on ihania pukuja (Idan perhospuku on Milano ) http://www.milano-pro-sport.com/ . Ebayssa (USA) on myös paljon varsinkin GK:n pukuja. Ellenin puku on kokoa CS ja shortsit CXS, Ida on CM/CL kokoa.

    Hanna - kyllä tekin ehditte vielä :)!

    -A- toisilla tosiaan se henkinen kypsyminen kestää kauemmin. Meillä tuntuu, että Emil on vielä moneen liian pieni..

    Emmi R. eikö ole ihanaa kun lapset kasvavat ja pian voi harrastaa yhdessä:)!!

    Luokanope, ei käydä soittamssa. Ida on ollut tähän asti muskarissa, nyt tulee ainakin puolen vuoden tauko. Keväällä luultavasti koitetaan saada joku soittojuttu jos puhtia riittää.

    Suvi, kiitos! Joo, mä juoksen melekin aina kun Ida on treeneissä, Emilin ja Ellenin ryhmissä olen apuohjaajanana.

    Sokrutin ♥

    Aaken äiti, mullakin oli lukioiässä liikuntatauko - ja teki varmaan ihan hyvää. Ja joo, NIIN erilaisia ne lapset..

    Aarre, mun mielestä noi harratusjutut on niin lapsikohtaiisa. Toki 6krt viikossa päiväkoti-ikäisellä on paljon:). Ja kiitos kutsusta, tulen kurkkimaan:)!!

    Ano - kukin tavallaan, mutta ymmärrän täysin, että joka kahvipöydässä ei tee mieli avata suutaan. Jokainen tekee omat valintansa mahdollisuuksiensa mukaan.

    Ellas, noi huonosti ohjatut jumpat on ÄRSYTTÄVIÄ:/. Toisaalta, jos Ella viihtyy, niin se on pääasia. Olisko jossain kohtuullisen matkan päässä tarjolla jotain parempaa..? Mä olen aina luullut, että asutte Tukholmassa:)

    VastaaPoista
  19. Joo, nyt pääsee lätkään ja on ihan innoissaan asiasta.

    VastaaPoista
  20. Tack för fina inlägg (detta o föregående)! Jättebra att du tar upp ämnet, väcker många tankar! Speciellt det där med hur svårt det ibland är att komma sig ut o motionera när det är mörkt o slaskigt på höst/vinter. Jättefina bilder av flickorna! Härligt att Ellen nu fått börja på sin jumppa, som hon har väntat! :)

    VastaaPoista
  21. Jooeiasutatukholmassa :o/ Asutaan kaukana, kaukana. Etelässä.

    VastaaPoista
  22. Ihana pampulainen ♥ Varmasti tärkeä juttu pienen elämässä -päästä ikiomaan harrastukseen! Teidän Ida on niin pro, vau mitä taivutuksia ja ojennuksia!
    Fannu on kanssa roikkunut pienestä pitäen kuskaamassa isompia, puhumaan opittuaan kovat vaatimukset päästä mukaan samoihin harrastuksiin. Ja pääsikin!
    Tiina Huvikumpuillen-blogista

    VastaaPoista
  23. Ihania pikkujumppareita.

    Meillä on tyttö 4v harrastanut jo toista kesää jalkapalloa, talvet mennyt hiihdellen. Nuo lajit varmasti säilyvät tytön kiinnostuksen mukaan, mutta huomenna ois tarkoitus mennä tutustuu naisvoimistelijoiden tarjotaan. Mahdollisesti jatketaan joko joukkuevoimistelun tai rytmisen parissa, mikäli valmentaja katsoo tytön sinne sopivaksi. Äitiä varmaa jännittää enempi kuin tyttöä, mutta huomenna sen näkee tuleeko meillekkin pieni jumppari. Noh, eiköhän jumppaa syksyllä aikatauluun kuitenkin tule vaikkei vielä noihin alkeiskilpajoukkueisiin pääsisikään. :)

    VastaaPoista
  24. Piti vielä tulla kommentoimaan (huomaatko aihe on lähellä sydäntä:).

    Meillä on kaveripiirin miehillä vakivuoro futsal-/sählykentälle syksystä kevääseen. Miehet pelaavat toisella kentällä ja lapset (pääosin 7-15 vuotiaita poikia) pelaavat samaan aikaan viereisellä kentällä. Kesäisin käydään viikottain vaihtelevalla porukalla pelaamassa futista, korista tai pesistä. Aikuiset pelaavat toisella kentällä ja lapset toisella kentällä.

    Toissa kesänä oltiin isommalla porukalla Vierumäellä viikko perheliikuntaleirillä, aivan mahatava kokemus. Nyt kun lapset ovat isompia (Luksu on joukon nuorin), niin valinnanmahdollisuudet vaan lisääntyvät, aika on ainoa rajoite.

    Mun mielestä nämä ovat ihan huippujärjestelyjä, saa liikuntaa ja samalla näkee kavereita. Varsinkin kun joku toinen on hoitanut käytännön asiat:)

    VastaaPoista
  25. Niin, ja tuo Ellen: tähän monta sydäntä...

    Ja kokemus oli mahtava, olisi toki voinut olla mahAtavakin;)

    VastaaPoista
  26. Moikka! Sulle löytyy jotain blogistani! =)

    Olen pitkään tätäkin blogia lueskellut, mutten ole saanut aikaiseksi kommentoida. Ihana pikku jumppari noissa kuvissa! Meidän neiti 7vee menee huomenna kokeilemaan, miltä voikkatreenit maistuu. =)

    VastaaPoista
  27. Siis niin söpsi <3

    Onnea kuperkeikkailuun =0)!

    HV76

    VastaaPoista
  28. Hei,
    kiinostaisi kuulla kuinka teidän perheessä hoidetaanakisn ruoan laitto.Itsellä tuntuu kaikkein hastavimmalta arjessa saada terveellistä ja monipuolista ruokaa pöytään kaiken harrastuskuskaamisten keskellä. Liian usein sortuuuu siihen samaan helppoon ruokaa viikosta toiseen..Saisiko aiheesta toivepostauksen?

    -Lisa

    VastaaPoista
  29. Jaana, kiitos:), palaan asiaan asap!

    HV76, kiitos!

    -Lisa, kiitos vinkistä! En ole todellakaan mikään ruojkaguru mutta vietän kyllä asian parissa tovin jos toisenkin viikottain. Voisin alustaa aihetta, jos saataisi keskustelua siihen liittyen! Palaan asiaan mahdollisimman nopsaan.

    VastaaPoista
  30. Hei!
    Sinulla on oikein mukava blogi. Blogillesi on omassa blogissani tunnustus :)

    VastaaPoista
  31. Liina, kiitos:)! Palaan asiaan asap!

    VastaaPoista
  32. Ihastuttava pieni jumppari :) ja ihastuttava blogi!
    Asiasta ihan kukkaruukuun, huomasin viime talven postauksista että teillä oli lollipo värinen tiksun takki tällä pikkuneidillä? Oliko se millaista mitoitusta? Reilua vai normaalia? Kun tässä pohdin, että mitähän kokoa sitä 98 kokoa pääasiassa käyttävälle neidille metsästäisi? Onko tuo teidän takki muuten tulossa myyntiin? Voisin olla kovinkin kiinnostunut, tietysti koosta riippuen :) Saisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla :)

    VastaaPoista
  33. Killi - ANTEEKSI kun olet joutunut odottamaan vastausta:/! Nyt mun suklaakuuri tuottaa tulosta ja saan jotain tehtyä;)!

    Ticksun takki on mielestäni aika normia (ei siis todellakaan mitenkään reilua!) mitoitusta. Ellen on nyt kolme ja käyttää 98/104 yläosia ja mä elän toivossa, että takki menisi ainakin alkutalven. Jos löydät meille saman takin koossa 104 niin sitten laitan tämän teille kiertoon:).

    VastaaPoista
  34. Anteeksi kun olen utelias, mutta koska laitat uuden postauksen? :)

    VastaaPoista
  35. Ookei, eipä tuolla mitään hätää ollut :) Ja kiitos infosta, vähän meinasinkin ettei tuo mitoitus enään nykyään niin kamalan reilua tiksuissa ole.
    Jos eteeni sattuu tuo 104 koko, niin huikkaan heti. Ja jos nyt jostain syystä luovut takista niin heitä vaikka s-postilla (maizkiz1@luukku.com) ;)

    VastaaPoista
  36. Ei varmaan kannata laittaa noin paljastavissa ja teinimäisissä vaatteissa poseeraavasta pikkulapsesta kuvia nettiin, aika helppo saalis pedofiileille. Turhamaisetkin äidit, suojelkaa lapsianne! Heillä kun on vain yksi lapsuus ja sen kuuluisi kulua lasten omissa jutuissa, ei trendiäidin vaateripustimena.

    VastaaPoista
  37. mä kans vähän harkitsisin enemmän missä ja millaisia kuvia lapsista julkaisisin netissä. ja mietityttää, että onko esim. kaikkien tuon jumpparyhmän lasten vanhemmille ok, että heidän lapsen kuva on netissä?
    Alaikäisen kuvaahan ei saa julkaista missään mediassa ilman vanhempien lupaa.

    VastaaPoista
  38. viittasin jumpparyhmän kuvalla siis siihen toisessa postauksessa olleeseen ryhmäkuvaan..

    VastaaPoista

Olen iloinen kun kävit ja luen mielelläni kommenttisi. Kiitos:)