19.3.2010

Lasten kanssa rinteessä - hiihtoa lasten ehdoilla

Vesi ropisee hiljalleen ikkunaan, joten lienee talven viimeisiä hetkiä kirjoitella hiihtämisestä. Samalla vielä reissufiilistelyä.


Harrastus voisi yhtä hyvin olla joku muu kuin hiihto - siis alamäkihiihto. Musta vain on kivaa, että perheellä on joku yhteinen harrastus, josta kaikki voivat jollain tasolla nauttia yhtä aikaa. Lajia ei meille sen kummemmin olla valittu - joskus aikana ennen lapsia vietin sata päivää kaudessa suksilla - nyt tahti on hieman hidastunut. Olen tainnut "laskea kokonaan itselleni" kahtena tai kolmena päivänä tällä kaudella. Mutta nyt mennään näin. Myös lasten isi viihtyy mäessä, joten lapsilla ei ole tähän mennessä ollut tilaisuutta valita - saavat sitten äänestää suksillaan myöhemmin...

Oikeasti olen sitä mieltä, että on kiva mahdollisuuksien mukaan tarjota lapsille tilaisuus harrastaa ja olen vilpittömän iloinen siitä, että ainakin toistaiseksi meidän lapset ovat rinteessä viihtyneet. Yhtään siihen ei ole pakotettu ja välillä toki pulkkaillaan ja keinutaan tai mitä nyt satutaan keksimään. Lasten ehdoilla mennään.


Ennen lapsia hiihdonopettajaminäni vannoi, että meidän lapset kyllä opettelevat hiihtämään ensin murtsikkaa ja luistelemaan, ennenkuin saavat skimbamonot jalkaan. Oppivat sitten seisomaan liukuvan alustan päällä ennen kuin laittavat ne painavat ja supertukevat monot jalkaan. Edelleenkin olen sitä mieltä. Periaatteessa. Mutta kuten tiedätte, lasten kanssa on eri asia, kuin periaatteesa. Meidän lapset - tai siis Ida ja Emil saivat murtsikat tänä talvena. Ja luistimet viime talvena. Ja Ida on skimboilla nyt neljättä talvea, Emil toista.. vai kolmatta?

Vannoin myös vieväni lapset hiihtokouluun. En vain ole vielä ehtinyt. No, oikeasti olen taas sitä mieltä, että suksiin kannattaa rauhassa tutustua muutamaan otteeseen ja harjoitella liukumista ja pystyssä pysmistä. Sitten hiihtokouluun oppimaan aurajarrutus ja - käännös - ja sitten taas harjoittelemaan. Ryhmätunnit ovat myös hyviä - ainakin meidän lapset tsemppaavat ja motivoituvat ihan eri tavalla, kun näkevät muiden tekevän vieressä. Ja hiihtokoulu säästää hermoja, sekä lasten että aikuisten. 

Olen koittanut muistella, minkä ikäinen on ollut nuorin hiihtokouluoppilaani. Ja luulen että kaksivuotias. Joo, lapset ovat erilaisia eikä mitään tarkkaa ikää voi sanoa, mutta kyllä kaksivuotias on kyllä vielä liian pieni hiihtokouluun. Olisi reilua hiihdonopettajaa kohtaan kertoa, jos tavoite on pelkkä päivähoito... Sen sijaan neljävuotiaat pärjäävät usein jo hienosti.


Meillä nyt sattuivat olemaan varastossa yhdet 70 cm sukset ja pienet monot -
olihan niitä pakko Ellenin kokeilla.
Neiti oma-aloitteisesti sovitteli monoja jalkaan useaan otteeseen ennen reissua.


Valmiina lähtöön, Muru?


Olympialaisten hengessä Calgary Olympic Parkissa.
Enemmän neiti kuitenkin viettää aikaa touhuten kaikkea muuta.

Välineistä... Jos käy useammin kuin kerran tai kaksi, kannattaa ehdottomasti hankkia omat välineet. Monot ja sukset plus kypärä. Sauvoja en antaisi alle kouluikäiuselle (jostain periaatteista meidänkin perheessä pidetään kiinni;). Lasten käytetyt kamat ovat tosi kysyttyjä ja niistä saa lähes omansa pois. Varsinkin noita pieniä on vaikea löytää vuokraamoista ja sitten on aina sopivat ja kuivat kengät ja kypärä eikä tarvitse hikoilla aamun aluksi vuokramossa. Monojen pitäisi olla tietysti sopivat, mutta mun mielestä se tässä lajissa pienillä ei ole niin tarkkaa. Aikuisilla on toinen juttu (tiesittekö muuten, että n. 80% aikusista laskee liian isoilla monoilla?), mutta noiden pienten suksituntuma ei vielä ole sitä luokkaa, että sen monon olisi oltava kuin sukka. Sukset mieluummin liian lyhyet kuin liian pitkät. Lyhyet kääntyvät helpommin. Hyvä mitta on n. oma pituus miinus 10cm tai vähän enemmän.


Olemme koittaneet myös opettaa lapsia huolehtimaan itse välineistään ja kantamaankin niitä mahdollisuuksiensa ja kykyjensä mukaan. Varsinkin Emil on ihmeen motivoitunut - miesten juttuja?!




Ida laskee jo aika monista paikoista ja alkaa olla sillä tasolla, että hänen kanssa on kiva itsekkin laskea - varsinkin jos rinteessä on rauhallista. Idaan voi myös luottaa sikäli, että hän tuntee ja tietää omat taitonsa, eikä vauhti pääse karkaamaan. Neidin suurin ongelma täsä lajissa on rohkeuden ja itseluottamuksen puute, mutta niitäkin on tullut paljon lisää.


Emil tulee muualla paitsi lasten rinteessä valjaissa. Valjaat ovat hiihtoon tarkoitetut ja mielestäni näppärät. Tämä mahdollistaa yhdessä laskemisen hyvin, esim. viime vuonna hiihdimme Idan ja Emilin kanssa Åressa Bjönenistä Åren keskustaan - ja ilman valjaita se ei todellakaan olisi onnistunut.

Emil osaa kääntyä ja jarruttaa - periaatteessa. Mutta kolmevuotiaitahan harvoin huvittaa mikään, varsinkin jos aikuiset pyytävät. Emilin suurin ongelma onkin ärsyttäävät perässä jarruttavat aikuiset, jotka käskevät kääntymään ja jarruttamaan ja silloin  tällöin tahallaan kaatavat hänet. Luonnonlapsi tykkää kuitenkin matkustella valjaissa ja seisoo suksilla ihmee hyvin kovassakin vauhdissa.

Meidän valjaat ovat Fisher-merkkiset ja ostettu viime talvena Interistä.
Valjaat saa kasarihenkeen vyölaukkuun, joka kulkee näppärästi mukana.
Vastaavia on Stadiumissa, hinta n. 20€.



Mä, vapaamatkustaja, luonnonlapsi - teen just niinkuin mua huvittaa.


Lastenrinteissä oli paljon mattohissejä - kuten siis myös esim. Ruotsissa. En käsitä, miksi niitä on Suomessa niin vähän. Lapsiin oli myös panostettu, mutta niin tehdään kyllä mielestäni useissa kotimaisissakin hiihtokeskuksissa. 


Tässäkin lajissa harjoitus tekee mestarin. Mä koitan omien lasten kanssa tehdä itseäni heille tarpeettomaksi, eli autan mahdollisimman vähän. Varsinkin alussa lapset oppivat paljon, pelkästään liikkumalla suksilla hissille ja rinteeseen - ei tarvi auttaa koko ajan. Eikä tarvi heti olla nostamassa jos kaatuu, ylös nouseminenkin opettaa hyvin vartalonhallintaa. Samat jutut pätevät tietysti asiaan kuin asiaan - mä ainakin vain joudun aina tästä muistuttamaan itseäni.

Mahtaako hiihdot olla tämän talven osalta hiihdetty?
Ainakin nämä kinokset alakvat riittää, mutta ehkä vielä kuitenkin...





** Mukavaa viikonloppua - menkää mäkeen!! **

24 kommenttia:

  1. Voi kuinka ihania rinnekuvia ja reippaita lapsia! Toivottavasti meidänkin perhe pääsee pian rinteeseen. Mikä on sinun mielestäsi hyvä ikä aloittaa laskettelu?

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia. Mä en ole ollut rinteessä 20 vuoteen. Tuskin osaisin enää mitään vaikka teini-iän asuin mäessä.
    Lapsetkin ovat sitten jääneet ilman mäkikokemuksia.

    VastaaPoista
  3. Mahtavia kuvia!Ja tosi upeaa kun koko perheellä on yhteinen harrastus. Siihen mäkin haluaisin pyrkiä. Luulenpa sen meillä liittyvän enemmän luisteluun kun mies pelaa lätkää :) Mäkin tykkään kyllä luistelusta ja jääkiekosta, että en pistäisi ollenkaan pahakseni. Ensi talvena Eeville hommataankin jo luistimet ja katotaan mitä hän tuumaa. Tuo laskettelukin näyttää hauskalta. Ite on tullut vaan sen verran vähän laskettua, että pitäisi käydä vähän verestämässä muistoja eka ilman lasta :)

    VastaaPoista
  4. Aivan ihania kuvia ja tosi söpöisiä lapsia. Pienet on kyllä mahdottoman suloisia tuolla rinteessä :) Itse aloittelin laskettelun 3-vuotiaana ja sitten isompana siirryin lautaan. Toivottavasti meidänkin perheessä päästään parin vuoden päästä tytön kanssa mäkeen. Niin ja tuo lumiukko kuva on aivan huippu symppis :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos tästä, säästit multa vaivan;) Ja tämä oli tuhat kertaa kattavampi kuin omani olisi ollut.

    Mä olen oppinut laskemaan 2-vuotiaana (siis sinä talvena kun täytin lokakuussa 2 vuotta). Mun äiti on aika fanaattinen laskija, joten multa ei paljon kyselty. Sitä ennen kuljin rinkassa mukana mäessä...

    Mennään vielä sunnuntaina rinteeseen mutta alkaa olla kausi aika finaalissa. Toisaalta, tänä talvena ollaan oltu rinteessä enemmän kuin aikaisempaan 10 vuoteen yhteensä.

    VastaaPoista
  6. Ihana postaus, vaikka itse en laskettelekaan. Mies sen sijaan on melko hyvä ja toivonkin, että hän opettaisi tytönkin. Nuo valjaat pitää kyllä ensi talveksi hankkia!

    VastaaPoista
  7. Ihania kuvia!
    Mä niin vannoin, että menen tänä talvena rinteeseen n. 15 vuoden tauon jälkeen, mutta näin taisi jäädä taas menemättä...

    VastaaPoista
  8. Upeita kuvia! On tosiaan kivaa kun perheellä on yhteinen mieluisa harrastus :)

    VastaaPoista
  9. Ihana sporttinen postaus :)
    Pienet kypäräpäät rinteessä ovat kyllä suloinen näky.Rohkeita lapsia teilllä ja mahtavaa kun osaat itse opettaa oikein laskemaan niin ei tarvi pelätä rinteessä.
    Nyt iski inspis -meidänkin pojat ensi talvena rinteeseen kokeilemaan.

    VastaaPoista
  10. Erittäin hyvä ja kattava postaus, kiitos.

    Mulla on hirveän pitkä laskettelutauko, ja nyt alkaisi olla viime hetket päättää, mitä lasten kanssa tehdään. Haluaisin heille perustaidot, mutta itse en osaa opettaa, taidot unohtuneet jo itseltäkin. Homma jää ensi talveen, sillä meillä alkaa ensi viikolla uintitaitojen petraus.

    VastaaPoista
  11. Ihanan reippaita kuvia. Harmittaa, kun en tänä talvena päässyt itse rinteeseen ollenkaan. Viime talvena oltiinkin Levillä, missä mun äiti hoiti Emiliaa ja mä kävin sitten välillä kahvilassa imettämässä :o)

    Kasper tais olla neljä, kun oli suksilla ekaa kertaa. 5-vuotiaana alkoi kova ruinaus lumilaudalle pääsystä, ja mähän päästin... Hyvin sujui ja nyt se onkin 12 -vuotiaana jo aika pro ;o)

    VastaaPoista
  12. Tanja, superkiitos tästä postauksesta, oli aivan huippu! Sain vastauksen kaikkiin mielessä pyörineisiin kysymyksiin (onko valjaista hyötyä, minkä ikäinen kannattaa aikaisintaan laittaa opetukseen jne.). Pääsemme siis jo ensi talvena valjaiden kanssa ihan kevyesti ottamaan tuntumaa alppisuksiin :) Jeee!!

    Oletteko ajatelleet muuten käyttää Ellenillä vielä ensi talven niitä seitkyt senttisiä? Olisin nimittäin erittäin kiinnostunut ostaja.

    Teidän pienokaiset on muuten olleet tosi tyylikkäitä rinteessä. Ja nuo maisemat... Sielu lepää pelkkiä kuviakin katsoessa.

    VastaaPoista
  13. Kiitos milettömän kiinnostavasta postauksesta, meillä on ollut ajatus ensi talvena kokeilla josko neiti innostuisi :)

    VastaaPoista
  14. Kääk kuinka pienenä olette saaneet lapset suksille ja vielä ihan hallitun näköisesti!

    Meillä tytöt on pistetty suksille sinä talvena kun ovat täyttämässä neljä vuotta ja sekin on mun mielestä ollut ihan saavutus. Ja tämän vuoden saavutus oli saada kaksoset suksille, aika vinkeää kun laskivat eri suuntiin...Mutta pian oppivat, nyt kumpikin menee jo itse (!) ihan aikuisten rinteissä ja yksin ankkurihisseillä -hyvästi kapulat polvitaipeissa! Eli mun kokemuksen mukaan neljä vee on hyvä hetki aloittaa niin lapsi on aika nopeasti omatoiminen mäessä. Kuusi vuotta täyttänyt isosisko menee jo kavereittensa kanssa ympäri tuntureita ihan suvereenisti.

    Tämä ihana luminen ja pitkä talví on ollut aivan mahtava, meillä on monta upeaa laskupäivää takana ja onneksi ainakin vielä 5 edessä pääsiäisreissussa. Ja komppaan tuota ajatusta koko perheen harrastus, meillä se on just se!

    VastaaPoista
  15. Tosi hyvä postaus! Ja ajankohtainen, olin juuri pojan kanssa ensimmäistä kertaa laskemassa ja hyvin alkoi sujumaan heti alkuun. Itsekin osasin vielä, vaikka on ollut useampia vuosia taukoa!

    Poika on nyt melkein 5v. Pienempi on juuri täyttänyt 2v ja mietin jo laittaisiko hänetkin ensi talvena suksille. Tästä rohkaistuneena täytyy ainakin kokeilla. Nuo valjaat on kyllä pakko hankkia.

    VastaaPoista
  16. Onpa mukava kuulla että tästä on ollut iloa, hyötyä ja inspistä!! Kiva ja kiitos:)!

    Anonyymi, sopivaa ikää on tosi vaikea sanoa, kun lapset on niin yksilöitä, mutta niinkuin monessa kommentissa on tullut ilmi, niin n. 4v:n kanssa selviää jo aika helpolla. Kaksi vuotiaan kanssa joutuu tekemään aika tavalla enemmän töitä:). Ja alle 2v on fyysisesti vielä liian pieni - sen näkee tosta Ellenin asennosta kun se seisoo suksilla:).

    Nina - olisi kiva lukea sunkin näkökulmaa aiheeseen - ja varsinkin siitä, että kantaako työ hedelmää - viihtyykö Inka edelleen mukana ja miten laskee..? Tosta rinkasta unohdin kirjoittaa kokonaan.. Meillä ei lapset ole rinkassa kulkeneet - vaikka mieli on tehnyt. Jotenkin tuntuu, että nykyään vauhdit on niin hurjia, että vaikka olisi itse kuinka varma laskija hyvänsä, voi joku aina tulla päälle. Itse laskin aika pahan kolarin aikana ennen kypärää, vika oli yhtä lailla molempien, ei vain nähty. Siitä ehkä varovaisena.. Whistlerissä yhdet kaverit oli passitettu rinkan kanssa hissillä alas - siellä on kuulemma rinkat kokonaan kielletty... Mutta tässäkin asiassa kukin tavallaan!

    Anu, ikävä kyllä noi 70 senttiset sukset odottaa varsinaisesti vasta ensi talvea - joten eivät ihan vielä liikene myyntiin:).

    Kiitos vielä ihanan postiivista kommenteistanne:)!!!

    VastaaPoista
  17. Tanja, Inka viihtyy mukana ja laskee ihan semi-hyvin. On luonteeltaan todella arka ja varovainen, tämä näkyy myös mäessä, itseluottamus puuttuu. Pikkuveli on parempi laskemaan, myönnetään, vaikka Inkalla on useamman vuoden etumatka.

    Inka viihtyy huomattavasti paremmin suksilla tasamaalla. Oli ekaa kertaa murtsikoilla tänä talvena (joo, mä en hiihdä, eikä täällä ole koulussakaan tapana kun ei ole ollut lunta) ja meni saman tien 6 kilometriä (mä pystyn ehkä 60 metriin;).

    Hiihtokoulussa ei ole kumpikaan ollut. Mun äiti on opettanut lapset laskemaan, on entinen hiihto-ope hänkin. Ja Luksu oli tänä talvena ekaa kertaa ilman valjaita.

    Tuosta rinkasta, se oli hieman eri asia silloin 70-luvulla... Meillä oli koirakin rinkassa mukana;)

    VastaaPoista
  18. Aurinkoisia kuvia :) Hienossa paikassa pääsitte laskemaan. Hyvä postaus.

    Täällä lapset on törkätty mäkeä alas suksilla siinä 2v kieppeillä. Rinkkaa ei koskaan kokeiltu ja ihan sen takia, että carvereilla kokemattomampikin laskija pääsee sellaiseeen vauhtiin, että vanhempaa hirvittää... ja usein huomaa, että lasku ei ole hmm hallittua. Lapsista vielä. Herkkyyskaudet kaikissa lajeissa ovat yksilöllisiä. Toiset oppivat hetkessä ja toiset eivät koskaan ;) Meillä lapset ovat tulleet alas mustia rinteitä n. 5-vuotiaina. Niin ja muutamasta periaatteesta on pidetty kiinni:

    - murtsikat ensin- ja ei mitään sellaisia "kenkiin kiinnitettäviä" vaan ihan oikeat monot ja sukset ja niillä on hiihdettävä... onneksi kaikki tykkääävät, jotkut jopa enemmän kuin mutkamäestä :)

    - kypärät päähän kaikille

    - hiihto-opelle tunniksi pariksi alkukaudesta ja loppukaudesta viimeistään n. 4v

    - jos pääsee mäen ylös niin sieltä tullaan myös alas suksilla

    - lapset saavat valita myös laudan jos siltä tuntuu ja onneksi on niitäkin joista siltä tuntuu :D

    VastaaPoista
  19. Heippa, ihan ekaa kertaa olen kommentoimassa, vaikka silloin tällöin olenkin eksynyt lueskelemaan kirjoituksiasi. Aivan ihana postaus! Meillä on nyt 1-vuotias ja tuskin maltan odottaa, että päästään rinteeseen hänen kanssaan. Kiitos kaikesta inspiraatiosta :)

    VastaaPoista
  20. Upeita maisemia ja suloisia pikkulaskettelijoita! :)

    Ps. Blogissani on Sinulle jotain!

    VastaaPoista
  21. Laitoin sulle plakaatin kiitokseksi kauniista blogistasi.

    VastaaPoista
  22. Kiitos ihanasta kirjoituksesta. Meillä isommat alkoivat laskemaan 3 vuotiaina, ensin opetin minä ja olivat myös hiihtokoulussa. Sofia kävi yhden talven ratalaskukoulua ala-asteiässä ja Henri lumilautakoulua. Nyt eivät lähde rinteeseen millään, mutta saavat itse valita, en pakota.
    Niklas alkoi laskea kanssa kolme vuotiaana, ekan kerran oli kyllä jo suksien päällä kaksi vuotiaana. Tänä talvena ei olla päästy mäkeen sattuneesta syystä, mutta ensi talvena lasketaan kyllä tämänkin talven edestä. Itse aloitin laskemisen vasta 12-vuotiaana ja aika nopsaan opin. Meillä nuo isommat olivat pienempinä aika vauhtihirmuja, laskivat mustat rinteet ja kumpareet kevyesti. Ehkä heilläkin se kiinnostus taas teinivuosien jälkeen herää. Itse olin teininä koko ajan rinteessä ja silloin suunnittelin tekeväni tuota työkseni, mutta rinneonnettomuus muutti suunnitelmat ja sama rohkeus ei enää ole palannnut ihan siinä mittakaavassa mitä laskeminen oli ennen onnettomuutta ja leikkauksia.

    Kuvat ovat kyllä mahtavia ja supersuloisia nuo teidän pienet alppikanuunat! Ruotsissa mekin tykätään käydä, koska tuntuu, että siellä on paremmin otettu pienet lapset huomioon.

    VastaaPoista
  23. Tanja, blogissani on sulle jotain! Käy hakemassa!

    VastaaPoista
  24. Katri, kiitos ihanasta kommentistasi:)!

    Lotta, tyttötiimi ja Violette, kiitos - nämä lämmittävät mieltä! Palaan asiaan asap:)!

    VastaaPoista

Olen iloinen kun kävit ja luen mielelläni kommenttisi. Kiitos:)