Lasten kanssa rinteessä - hiihtoa lasten ehdoilla

Vesi ropisee hiljalleen ikkunaan, joten lienee talven viimeisiä hetkiä kirjoitella hiihtämisestä. Samalla vielä reissufiilistelyä.

Harrastus voisi yhtä hyvin olla joku muu kuin hiihto - siis alamäkihiihto. Musta vain on kivaa, että perheellä on joku yhteinen harrastus, josta kaikki voivat jollain tasolla nauttia yhtä aikaa. Lajia ei meille sen kummemmin olla valittu - joskus aikana ennen lapsia vietin sata päivää kaudessa suksilla - nyt tahti on hieman hidastunut. Olen tainnut "laskea kokonaan itselleni" kahtena tai kolmena päivänä tällä kaudella. Mutta nyt mennään näin. Myös lasten isi viihtyy mäessä, joten lapsilla ei ole tähän mennessä ollut tilaisuutta valita - saavat sitten äänestää suksillaan myöhemmin...

Oikeasti olen sitä mieltä, että on kiva mahdollisuuksien mukaan tarjota lapsille tilaisuus harrastaa ja olen vilpittömän iloinen siitä, että ainakin toistaiseksi meidän lapset ovat rinteessä viihtyneet. Yhtään siihen ei ole pakotettu ja välillä toki pulkkaillaan ja keinutaan tai mitä nyt satutaan keksimään. Lasten ehdoilla mennään.

Ennen lapsia hiihdonopettajaminäni vannoi, että meidän lapset kyllä opettelevat hiihtämään ensin murtsikkaa ja luistelemaan, ennenkuin saavat skimbamonot jalkaan. Oppivat sitten seisomaan liukuvan alustan päällä ennen kuin laittavat ne painavat ja supertukevat monot jalkaan. Edelleenkin olen sitä mieltä. Periaatteessa. Mutta kuten tiedätte, lasten kanssa on eri asia, kuin periaatteesa. Meidän lapset - tai siis Ida ja Emil saivat murtsikat tänä talvena. Ja luistimet viime talvena. Ja Ida on skimboilla nyt neljättä talvea, Emil toista.. vai kolmatta?

Vannoin myös vieväni lapset hiihtokouluun. En vain ole vielä ehtinyt. No, oikeasti olen taas sitä mieltä, että suksiin kannattaa rauhassa tutustua muutamaan otteeseen ja harjoitella liukumista ja pystyssä pysmistä. Sitten hiihtokouluun oppimaan aurajarrutus ja - käännös - ja sitten taas harjoittelemaan. Ryhmätunnit ovat myös hyviä - ainakin meidän lapset tsemppaavat ja motivoituvat ihan eri tavalla, kun näkevät muiden tekevän vieressä. Ja hiihtokoulu säästää hermoja, sekä lasten että aikuisten. 

Olen koittanut muistella, minkä ikäinen on ollut nuorin hiihtokouluoppilaani. Ja luulen että kaksivuotias. Joo, lapset ovat erilaisia eikä mitään tarkkaa ikää voi sanoa, mutta kyllä kaksivuotias on kyllä vielä liian pieni hiihtokouluun. Olisi reilua hiihdonopettajaa kohtaan kertoa, jos tavoite on pelkkä päivähoito... Sen sijaan neljävuotiaat pärjäävät usein jo hienosti.

Meillä nyt sattuivat olemaan varastossa yhdet 70 cm sukset ja pienet monot -

olihan niitä pakko Ellenin kokeilla.

Neiti oma-aloitteisesti sovitteli monoja jalkaan useaan otteeseen ennen reissua.

Valmiina lähtöön, Muru?

Olympialaisten hengessä Calgary Olympic Parkissa.

Enemmän neiti kuitenkin viettää aikaa touhuten kaikkea muuta.

Välineistä... Jos käy useammin kuin kerran tai kaksi, kannattaa ehdottomasti hankkia omat välineet. Monot ja sukset plus kypärä. Sauvoja en antaisi alle kouluikäiuselle (jostain periaatteista meidänkin perheessä pidetään kiinni;). Lasten käytetyt kamat ovat tosi kysyttyjä ja niistä saa lähes omansa pois. Varsinkin noita pieniä on vaikea löytää vuokraamoista ja sitten on aina sopivat ja kuivat kengät ja kypärä eikä tarvitse hikoilla aamun aluksi vuokramossa. Monojen pitäisi olla tietysti sopivat, mutta mun mielestä se tässä lajissa pienillä ei ole niin tarkkaa. Aikuisilla on toinen juttu (tiesittekö muuten, että n. 80% aikusista laskee liian isoilla monoilla?), mutta noiden pienten suksituntuma ei vielä ole sitä luokkaa, että sen monon olisi oltava kuin sukka. Sukset mieluummin liian lyhyet kuin liian pitkät. Lyhyet kääntyvät helpommin. Hyvä mitta on n. oma pituus miinus 10cm tai vähän enemmän.

Olemme koittaneet myös opettaa lapsia huolehtimaan itse välineistään ja kantamaankin niitä mahdollisuuksiensa ja kykyjensä mukaan. Varsinkin Emil on ihmeen motivoitunut - miesten juttuja?!

Ida laskee jo aika monista paikoista ja alkaa olla sillä tasolla, että hänen kanssa on kiva itsekkin laskea - varsinkin jos rinteessä on rauhallista. Idaan voi myös luottaa sikäli, että hän tuntee ja tietää omat taitonsa, eikä vauhti pääse karkaamaan. Neidin suurin ongelma täsä lajissa on rohkeuden ja itseluottamuksen puute, mutta niitäkin on tullut paljon lisää.

Emil tulee muualla paitsi lasten rinteessä valjaissa. Valjaat ovat hiihtoon tarkoitetut ja mielestäni näppärät. Tämä mahdollistaa yhdessä laskemisen hyvin, esim. viime vuonna hiihdimme Idan ja Emilin kanssa Åressa Bjönenistä Åren keskustaan - ja ilman valjaita se ei todellakaan olisi onnistunut.

Emil osaa kääntyä ja jarruttaa - periaatteessa. Mutta kolmevuotiaitahan harvoin huvittaa mikään, varsinkin jos aikuiset pyytävät. Emilin suurin ongelma onkin ärsyttäävät perässä jarruttavat aikuiset, jotka käskevät kääntymään ja jarruttamaan ja silloin  tällöin tahallaan kaatavat hänet. Luonnonlapsi tykkää kuitenkin matkustella valjaissa ja seisoo suksilla ihmee hyvin kovassakin vauhdissa.

Meidän valjaat ovat Fisher-merkkiset ja ostettu viime talvena Interistä.

Valjaat saa kasarihenkeen vyölaukkuun, joka kulkee näppärästi mukana.

Vastaavia on Stadiumissa, hinta n. 20€.

Mä, vapaamatkustaja, luonnonlapsi - teen just niinkuin mua huvittaa.

Lastenrinteissä oli paljon mattohissejä - kuten siis myös esim. Ruotsissa. En käsitä, miksi niitä on Suomessa niin vähän. Lapsiin oli myös panostettu, mutta niin tehdään kyllä mielestäni useissa kotimaisissakin hiihtokeskuksissa. 

Tässäkin lajissa harjoitus tekee mestarin. Mä koitan omien lasten kanssa tehdä itseäni heille tarpeettomaksi, eli autan mahdollisimman vähän. Varsinkin alussa lapset oppivat paljon, pelkästään liikkumalla suksilla hissille ja rinteeseen - ei tarvi auttaa koko ajan. Eikä tarvi heti olla nostamassa jos kaatuu, ylös nouseminenkin opettaa hyvin vartalonhallintaa. Samat jutut pätevät tietysti asiaan kuin asiaan - mä ainakin vain joudun aina tästä muistuttamaan itseäni.

Mahtaako hiihdot olla tämän talven osalta hiihdetty?

Ainakin nämä kinokset alakvat riittää, mutta ehkä vielä kuitenkin...

** Mukavaa viikonloppua - menkää mäkeen!! **