15.7.2012

Vihdoin...


... voidaan julistaa meidän remontti virallisesti alkaneeksi. POKS.

Muutimme meille uuteen asuntoon joulukuun alussa. Uusi koti on tosi vanha puutalo, jonka yläkerta on rakentamatta. Rakennuslupa kiersi vielä ylimääräisen koukkauksen, mutta nyt näyttä siltä, että lisää tilaa saa syntyä ihan museovirastonkin hyväksymänä.

Yläkertaan olisi tarkoitus rakentaa makkarit lapsille, sauna ja jonkinlainen kodinhoitotila. Lisäksi sinne jäänee pieni oleskeluaula.


Olemme pitkin kevättä tyhjentäneet vinttiä. Asunnolla on pitkä ja aika mielenkiintoinenkin historia. Vintiltä löytyi matkalaukkuja. Ja telkkareita. Monoja. Suksia. Tuoleja. Jakkaroita. Kirjoja. Kirjeitä. Tauluja. Kasviprässi. Tavaraa eri vuosikymmeniltä. Yksi mielenkiintoisimmista löydöistä oli kaksi laatikkoa a v a a m a t t o m i a käsipainoja. Tiedättehän, niitä joita salilla käytetään. Ihan nykyaikaisia, mutta siis avaamattomissa paketeissa muoveissa.

IHAN PAKKO HIUKAN HEHKUTTAA, TÄNÄÄN NÄYTTÄÄ JO IHAN ERILAISELTA KUIN TÄSSÄ KUVASSA.
 ESIMMÄINEN TYÖVOITTO!


Vintiltä löytyi myös sekä meidän, että edellisen asukkaan sinne kantamia ovia alakerrasta. Nämä pitää luonnollisesti roudata pois tieltä, mutta samalla ajattelimme kunnostaa ne ja käyttää niitä mahdollisuuksian mukaan.


Ja sitten se suurin homma. En ole edes halunnut laskea, kuinka monta kuormaa puutavaraa sieltä on viety pois. Vintti on toiminut säilytystilana ja siellä oli muutama raakalaudasta rakennettu pieni koppi. Kuinka sellaisista kopeista voi tulla niin suuri määrä lautaa...


Toinen suurempi projekti lautojen lisäksi oli pari kaakeliuunia. Osina luonnollisesti - ja onneksi, ei sentään tarvinut hankkia muuraria paikalle purkamaan. Mistä uunit ovat sinne tulleet on täysi arvoitus, koska meillä on alhaalla jo kolme uunia. Arvoitus on myös se, mitä uuneille tapahtuu. Ne ovat nyt osina pestyinä ja lajiteltuina varastossa.
Kaakeleiden kantopäivänä sai Elixia kortti olla lompakossa ihan rauhassa, sekä jalat että kädet tulivat hyvin treenattua :).






Lapset ansaitsevan kunniamainninnan reippaudesta. Tällaisen "kotiraksan" hyvä puoli on se, että lapset ovat koko ajan "hallussa", näkevät mitä tapahtuu ja toisaalta voivat osallistua kykyjensä mukaan. Palkkioksi sitten raksapäivinä nautitaan pikaruokaa, ajellaan pick upin lavalla, kiivetään peräkärryn päälle. Melkien aina kaikilla on kivaa.



Ja se lika ja sotku. A P U A . Se ainakin on se kotiraksan huono puoli. Pöly lentää sisään kiroista ovista niin että humisee, eteisen valkoinen matto on mustanaan pieniä ja suuria jalanjäliä, pesualtaat ovat ruskeita likavedestä. Ja muutenkin kovilla oleva pesukone-raukka pyörii 24/7. Mutta - lapset nauttivat liasta, tietenkin. Miten se pesuainemainos menikään..? Lika on..? Hyväksi?




Tämä purkaminen ja siivoaminen on toivottavasti tämän projektin ikävin ja raskain osuus,
 onhan? 

Ai koska on valmista?
 Toivottavasti pääsemme oman kodin joulusaunaan.




18 kommenttia:

  1. Onnea siitä että rakennuslupa heltisi! Ja tsemppiä urakkaan!

    On siinä homma mutta lopputulos palkitsee. Ja sulla tuntuu olevan aivan loistava asenne koko hommaan, likaa myöten. Otan oppia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja asenteen on pakko olla jossain määrin kohdallaan ja positiivinen, voi olla että ilma sitä ei tule valmaista..:). En kyllä tiedä kenen pitäisi ottaa oppia ja keltä, luulen että on vähän päinvastoin...

      Poista
  2. Kyllä purkaminen, siivoaminen ja pintojen valmisteleminen on se kovin osuus :) Siitä kertoo mm. se, että meillä on olohuoneen tapetit revitty puoliksi irti, mutta homma on juuttunut siihen ja kaunista on :P
    Onneksi teillä on noin ahkeria pikkuapureita <3
    Taidettiinkin todistaa apureiden reippautta kolmanneksi viimeisessä kuvassa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi teidän olkkaria...!
      Mä ajattelin kuvatessani, että jos et sä, niin ainakin sun mies pitää mua sinä hulluna naisena, joka heiluu a i n a kameran kanssa kun te olette lähistöllä. Kamera nimittäin ei ole esillä lainkaan joka päivä;). Mutta juu, oikeaan osuit..

      Poista
    2. Älä sure teen samaa ja perhe on tottunut siihen. Ne pitää outona, jos joku ei tallenna päivän tapahtumia nonstoppina ;)

      Poista
  3. Mahtavalta projektilta kuulostaa vaikka varmasti vaatii tuskaa, hikeä ja jopa kyyneleitä (?) ennen ku valmista tulee :) Mut sit ehottomasti tänne kuvia teidän kodistanne ja toki myös remppavaiheista! Tsemppiä sinne remontin keskelle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä tässä kyyneleitäkin vuodatetaan, onnesta tai sitten ei. Kiitos tsempistä!

      Poista
  4. Kyllä tuo se on raskain vaihe, siis toi purkaminen ja raivaaminen. Tosta tulee satavarmasti upea yläkerta. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri, olet ihanan positiivinen. Uskotaan näin niin on varmasti helpompaa!

      Poista
  5. Teillä on ihanan näköinen koti ja voi mitä aarteita vintti täynnä! Mihin aarteet päätyivät? Mahtava tuo asenteesi. Itse hermoilin multaisen pihan kanssa, mutta pakko on vaan tottua ainaiseen sotkuun ja multaisiin lapsiin. Ehkä ensi kesänä ei ole enää niin multaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ . Aarteet päätyivät eri paikkoihin. Käsipainot esim. mulle töihin, joku tuoli äidille jne. Paljon meni myös kaatopaikalle, ikävä kyllä.. Ei vain ole mahis säästää kaikkea. Tsemppiä pihaprojektiin, meillä ainakin mullan sisääntulo vanhassa kodissa helpotti pihan edistymisen myötä...

      Poista
  6. Vitsi siitä tulee hieno! Sitten kun on valmis;) Olen kade (sitten kun se on valmis:))

    Tsemppiä urakkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun te kaikki olette noin positiivisia ja luottavasia. Siitä tulee ainakin valkoinen, katsotaan sitten, onko se hieno vai ei..

      Poista
  7. Ai että, varmaan palkitsevaa, raskasta mutta ihanaa aikaa!!! :)

    Ja hei..tota likaa on meilläkin ja hiekkaa joka paikassa näin kesällä, vaikkei mitää remppahommia olekaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, palkitseva on oikea sana kun tekee itse, ihanaa! Ja juu, likaa kyllä tulee ilman raksaakin - pyykkimäärä taitaa olla melko vakio...

      Poista
  8. Ihanat kesätukkaremppalapset ♥
    Tuo projekti kuulostaa niin mageelta, halusiin ehdottomasti olla kärpäsenä katsomassa katossa mitä kaikkia aarrelöytöjä tuolta tekeekään. Innolla odotetaan kuvia myös etenemisestä sekä sitten oskus valmiista :)

    VastaaPoista
  9. Hmm, mä voin lähettää sulle jotain aarteita ;). Koitan ikuistaa etenemistä, voi sitten katsella mistä lähdettiin liikkeelle kun tuntuu toivottomalta. Ja se Ellenin tukka.. huoh.. Mä pelkään, että se tulee olemaan myös talvitukka...

    VastaaPoista

Olen iloinen kun kävit ja luen mielelläni kommenttisi. Kiitos:)