Vihdoin...

... voidaan julistaa meidän remontti virallisesti alkaneeksi. POKS.

Muutimme meille uuteen asuntoon joulukuun alussa. Uusi koti on tosi vanha puutalo, jonka yläkerta on rakentamatta. Rakennuslupa kiersi vielä ylimääräisen koukkauksen, mutta nyt näyttä siltä, että lisää tilaa saa syntyä ihan museovirastonkin hyväksymänä.

Yläkertaan olisi tarkoitus rakentaa makkarit lapsille, sauna ja jonkinlainen kodinhoitotila. Lisäksi sinne jäänee pieni oleskeluaula.

Olemme pitkin kevättä tyhjentäneet vinttiä. Asunnolla on pitkä ja aika mielenkiintoinenkin historia. Vintiltä löytyi matkalaukkuja. Ja telkkareita. Monoja. Suksia. Tuoleja. Jakkaroita. Kirjoja. Kirjeitä. Tauluja. Kasviprässi. Tavaraa eri vuosikymmeniltä. Yksi mielenkiintoisimmista löydöistä oli kaksi laatikkoa a v a a m a t t o m i a käsipainoja. Tiedättehän, niitä joita salilla käytetään. Ihan nykyaikaisia, mutta siis avaamattomissa paketeissa muoveissa.

IHAN PAKKO HIUKAN HEHKUTTAA, TÄNÄÄN NÄYTTÄÄ JO IHAN ERILAISELTA KUIN TÄSSÄ KUVASSA.
 ESIMMÄINEN TYÖVOITTO!

Vintiltä löytyi myös sekä meidän, että edellisen asukkaan sinne kantamia ovia alakerrasta. Nämä pitää luonnollisesti roudata pois tieltä, mutta samalla ajattelimme kunnostaa ne ja käyttää niitä mahdollisuuksian mukaan.

Ja sitten se suurin homma. En ole edes halunnut laskea, kuinka monta kuormaa puutavaraa sieltä on viety pois. Vintti on toiminut säilytystilana ja siellä oli muutama raakalaudasta rakennettu pieni koppi. Kuinka sellaisista kopeista voi tulla niin suuri määrä lautaa...

Toinen suurempi projekti lautojen lisäksi oli pari kaakeliuunia. Osina luonnollisesti - ja onneksi, ei sentään tarvinut hankkia muuraria paikalle purkamaan. Mistä uunit ovat sinne tulleet on täysi arvoitus, koska meillä on alhaalla jo kolme uunia. Arvoitus on myös se, mitä uuneille tapahtuu. Ne ovat nyt osina pestyinä ja lajiteltuina varastossa.

Kaakeleiden kantopäivänä sai Elixia kortti olla lompakossa ihan rauhassa, sekä jalat että kädet tulivat hyvin treenattua :).

Lapset ansaitsevan kunniamainninnan reippaudesta. Tällaisen "kotiraksan" hyvä puoli on se, että lapset ovat koko ajan "hallussa", näkevät mitä tapahtuu ja toisaalta voivat osallistua kykyjensä mukaan. Palkkioksi sitten raksapäivinä nautitaan pikaruokaa, ajellaan pick upin lavalla, kiivetään peräkärryn päälle. Melkien aina kaikilla on kivaa.

Ja se lika ja sotku. A P U A . Se ainakin on se kotiraksan huono puoli. Pöly lentää sisään kiroista ovista niin että humisee, eteisen valkoinen matto on mustanaan pieniä ja suuria jalanjäliä, pesualtaat ovat ruskeita likavedestä. Ja muutenkin kovilla oleva pesukone-raukka pyörii 24/7. Mutta - lapset nauttivat liasta, tietenkin. Miten se pesuainemainos menikään..? Lika on..? Hyväksi?

Tämä purkaminen ja siivoaminen on toivottavasti tämän projektin ikävin ja raskain osuus,

 onhan? 

Ai koska on valmista?

 Toivottavasti pääsemme oman kodin joulusaunaan.