Vieras päiväkodista

Me saimme torstaina päiväkodista kunniavieraan. Emilin kanssa kotiin saapui Siili Sippurainen ja sen mukana seurasi viesti, jossa pyydettiin pitämään Siilistä hyvää huolta ja palauttamaan Siili Äitisiilin luokse päiväkotiin maanantaina. Lisäksi Sippuraisen vierailusta kotona saisi kirjoittaa mukana seuranneeseen vihkoon.

Sippurainen saapui torstaina, jolloin sille esiteltiin kotipihaa. Perjantaina sen piti päästä Emilin mukana sählytreeneihin. Me tytöt olimme jumppaharkoissa ja miehethän tunnetusti eivät ole niitä maailman parhaita etsijöitä. Emilin sisäpelikengät olivat eksyneet väärään laatikkoon, joten sähly jäi väliin. Harmia paikattiin lauantain uimareissulla, jonne Siili luonnollisesti pääsi mukaan - tosin se joutui odottamaan pukkarissa. Lauantaina Sippurainen pääsi myös näkemään ja kokemaan meidän oman hienon pulkkamäen.

Vuodesta toiseen, iästä riippumatta, samat huvit. Kun vain jostain löytyy vähän jäätä, ylä- tai alamäestä tai tasainenkin käy, liukuahan siinä pitää... Ja mitä isot edellä, sitä pikkukolmoset perässä. Naturligtvis.

Sunnuntaiaamuisin meillä usein herkutellaan. Viime sunnuntaina saimme ihanan kutsun saapua aamiaiselle ystävien luokse naapuriin, täksi sunnuntaiksi Emil oli tilannut ja tehnyt (äiti kuulemma vähän auttoi..:) mustikkapiirakkaa jälkkäriksi. Sippurainen sai luonnollisesti osansa.

Harmi oli suuri, kun sunnuntaina kotiuduimme rinteestä, ja Emil autossa huomasi, että Sippurainen oli jäänyt kotiin. Yksissä tuumin kuitenkin totesimme, että keli olisi ollut Siiliparalle liian kylmä, joten onni että se sai odotella kotona.

Huomenna Siili siis palaa takaisin päiväkotiin. Olisi kiva kuulla, kuinka hurjia tarinoita se viikonlopusta kertoo..:)

♥ Siili Sippurainen ja Saariston lapset

 toivottavat aurinkoista uutta pakkasviikkoa ♥

Valmistaudutaan prinsessajuhliin...

... NIIN ETTÄ TERVETULOA ARVOISAT JUHLAVIERAAT!

Mä näin vasta tämän valmiin tuotoksen ♥.

Ida oli tehnyt listan kavereista,

keitä haluaa kutsua.

ARVOISAT JUHLAVIERAAT SIIS.

Luistellen vuoteen 2012

Meillä luistelu on taas POP.

Se saa aina kannatusta,

sinne voi mennä koska vain.

Kivaa koko perheen ulkoilua siis-

kunhan kentälle asti päästään.

Olen kannustanut lapsiakin kävelemään paikasta toiseen,

mielestäni ihan kohtuullisin tuloksinkin.

Tosin matka ei useinkaan etene kovin vauhdikkaasti,

 kun kiemurtoita on tuhat ja yksi,

mutta eteenpäin mennään - pääsääntöisesti.

Ja prinsessa minullaonlujaomatahtojailmoitansenkovaäänisesti

 matkustaa liian usein kärryissä -

mutta eikö se ole kolmevuotiaan etuoikeus..:)?!

Lähellä on iso tekojääkenttä,

jossa ainakin toistaiseksi on ollut

aina vähintäänkin kohtuullisesti tilaa.

Nämä kuvat ovat ajalta ennen lunta.

Nyt sitä luntakin vihdoin on.

Ehkä ensi viikonloppuna päästään jo kotimäkeenkin.

Luistelutaidoissa on taas otettu askeleita eteenpäin.

Tosin paljon opittavaakin on.

Ellen tykkää luistella apukelkan kanssa,

mutta pysyy hyvin pystyssä nyt jo itsekin.

Emil tarvisi selkeästi luistelukoulua,

mutta kun pitää olla se maila ja vermeet.

Joulupukki toi myös hanskat - tietty;).

Ida haluaisi olla jääprinsessa -

niinkun äitikin.

Luistelu ei vain ikävä kyllä

oikein taida mahtua tuohon harrastuskalenteriin...

Neiti on edistynyt siinä suhteessa paljon,

että nyt ei kaatuminen enää niin harmita.

Mun jääprinsessanuraputki lähti nousuun,

kun löysin nämä vaaleanpunaiset nauhat.

***

HYVÄÄ VUOTTA 2012 KAIKILLE!

Jouluiloa!

Saariston lapset toivottaa kaikille lukijoilleen

Rauhallista joulua

ja myötäisiä tuulia vuodelle 2012!

Valoa pimeydessä ja ajatukset valossa.

Hankkiuduin muuton yhteydessä tehokkaasti eroon parvekelaatikoista luullen, etten enää tarvitse niitä - tosin ne olivat jo parhaat päivänsä nähneetkin. Sekä keittiön että lastenhuoneen / makkarin ikkunalaudat valmiine telineineen kaipasivat kuitenkin jotakin - pikaisesti. Marssin Viherlassilaan ilman sen suurempia visioita - en voi väittää varsinaisesti perehtyneeni näihin piha- ja puutarha-asioihin(kaan). Löysin mielestäni ihan siedettävän tyylikkään mustan muovilaatikon, kunnes kassalle mennessäni löysin Lechuzan nurkkauksen ja kotiin lähtivätkin Balconera-laatikot. Kyllä saksalaiset osaa. Keski-euroopassa on nämäkin systeemit viety aavistuksen pidemmälle. Näissä laatikoissa on ilmeisen paljon muutakin hyvää (ja se, että se pohjatulppa pitäisi muistaa ruuvata auki ennen pakkasia, jotta voin istuttaa tuonne myös kesäkukat..), mutta valintani pohjautui kyllä täysin ulkonäköön sekä siihen, että ne ainakin myyjän mukaan ovat valmistettu erittäin kestävästä ja säätä kestävästä materiaalista. 

Kukkalaatikko peittää myös näppärästi kipeästi maalia kaipaavat ikkunanapokat.
Ulkomaalausta luvassa ensi kesänä.

Naapurin rouvan ikkunalaudalta on pongattu tämä idea - 

HOPEALANKA

 (se on kasvi - en aliarvioi teitä, itse en tiennyt:) 

ja kukan päällä ulkovalot. Melkoinen hässäkkä - mutta yhtä väriä;). Ja kun kuitenkin koko ajan on pimeää, suurimman osan aikaa näkyy vain valot.

Coco kirjoitti tykkäävänsä enemmän lämpimistä hehkulampun sävyistä, jotka sopivatkin hienosti sitään ja juuri tuollaiseen paikkaan. Itse olen ulkovaloissa näiden kylmien LEDien kannalla. Ovat mielestäni jotenkin raik-kaampia.

Valoja on vähän turhan paljon pieneen ruukkuun - vai voiko valoa täsä pimeydessä olla liikaa..? Vanhat jää- puikkosarjat olivat kuitenkin olemassa, enkä turhaan halunnut ostaa uusia.

Kranssiostoksillakin kiersin ja kaarsin. Näin muutamia tosi hienoja - ja tosi kalliita. En kuitenkaan suostunut maksamaan paljoa, kun en ole varma kuinka kauan haluan katsella ovikranssia joulun jälkeen. En halunnut liian jouluista, kriteeri oli että punaista ei saa olla. Ihastuin kuitenkin noihin "huurteisiin" karpaloihin - sopivat mielestäni meidän vaaleanpunaiseen taloon:).

Pimeää on.

24/7.

Eipä juuri voi puhua 

VALOkuvaamisesta.

Löysin taas jalustan,

ehkä siis pian

 jotain kuvia uudesta kodista

sisältäkin:)

BobbyTheBuilders

Kirjoitin varmaan jo aiemmin. Meidän uuden kodin yläkerta on rakentamatta. Osa tavaroista on siis varastolla odottamassa läpikäyntiä ja yläkerran valmistumista. Lapset asuvat nyt kaikki sulassa sovussa samassa huoneessa. Varsinkin leluja on siis roudattu uuteen kotiin varsin maltillisesti.

Olimme tänään hallilla kurkkimassa laatikoihin, mitä leluja kaivataan. Ja arvaatteko..? No, eipä juuri mitään.

Aikaisemmin mainostin, ettei meillä edes ole paljoa leluja. No, ei niitä ihan hirmuisia määriä ole, mutta riittävästi kuitenkin - ainakin äidin mielestä.

Leluja enemmän hallilla kiinnostivat kaikki isin ihanat työkoneet. Vitsi miten siistiä vetää kypärä päähän ja pistää betonimylly pyörimään! Tämä kiinnostaa ihan loputtomasti.

Mä melkein jouduin tekemään kaikista kuvista MV:a -

mutta ihan pakko oli suurimmassa osassa kuvia

 taipua tähän värien sekamelskaan ja kaaokseen,

joka ei noista MV-kuvista niin hyppää silmille...

      

Vaikka lelujen sijaan varastolla oli paljon muuta kiinnostavaa, niin kotiin tullessa oli ihana huomata, että kyllä niitä tuttuja tavaroita oli kaivattu. Meillä on menty viime päivinä sisällä pää kolmantena jalkana ja nyt lastenhuoneessa soivat joululaulut ja kaikki olivat r a u h a s s a nenä kiinni kirjassa.

Huomiselle on luvassa tunnelin rakentamista pahvilaatikoista..:)

PSST, VIIVI & VIKTOR ENNAKKOALETTAA,

tilasin meidän PuuhaPirkoille

 Ellen ihanat velour-puvut pukinkonttiin...

.. nu kommer någon där, jag vet nu vem det är...

Ute är mörkt och kallt,

i alla husen lyser

nu överallt de tända ljusen.

Nu kommer någon där,

jag vet nog vem det är:

Sankta Lucia, Sankta Lucia.

Nu kommer någon där,

jag vet nog vem det är:

Sankta Lucia, Sankta Lucia.

Ulkona kylmä on,

sisällä täällä,

liekit jo lämmittää,

tuo joulumieltä.

Ken tuolta saapuukaan,

kynttilät kruunussaan,

Santa Lucia, Santa Lucia.

Ken tuolta saapuukaan,

kynttilät kruunussaan,

Santa Lucia, Santa Lucia.

Idan koko päiväkotiuran kestänyt haave ja toive toteutui vanhan päiväkodin joulujuhlissa maanantaina. Hän sai kunniatehtävän kantaa Lucian kruunua ja johdattaa kulkuetta. Tästä on puhuttu ja tätä on jännitetty koko pitkä syksy.

Päiväkodissa on tapana, että eskarit muodostavat Luciakulkueen. Lucia äänestetään eskarityttöjen keskuudesta ja joku onnellinen saa kynttiläkruunun kantaakseen. Ja tästä on miellä tosiaan puhuttu siitä asti, kun Ida päiväkodin juhlissa näki Lucian ekan kerran - "äiti, saankohan mä joskus olla...?" ja nyt siis koko syksy jännitetty, että kuinka käy. Ja hyvin kävi - päiväkotitaival Saaristossa ei olisi juurikaan voinut parempaa päätöstä saada.

Juhla sujui Lucian ja muidenkin osalta hienosti ja lapset lauloivat molemmilla kielillä ylläolevan version laulusta. Itse en ole asiaan riittävästi perehtynyt, ilmeisesti ruotsinkielinen versio on ainakin lasten versio Sankta Luciasta ja vasta nyt muistin, että itse olen aikoinaan oppinut suomenkielisen version eri sanoilla. Olisiko tämäkin siis lasten versio..? Sävel on se perinteinen...

Luciakulkueen jälkeen vaihtuivat tonttulakit päähän ja esitykset vauhdikkaampiin. Nämä päiväkodin juhlat on niin parhaita - nautin koko sydämestäni näiden pienten esityksistä:)!!

Ihana juhla,

 kiitos kaikille pienille suloisille esiintyjille

 ja tietysti niille juhlan rakentaneille aikuisille!!

Mukavaa joulunalusviikkoa!