Rantaelämää - Reissua Part II

Aurinkorannikko on nimensä veroinen. Lämpöä ja aurinkoa sekä biitsiä riittää. Vietimme paljon aikaa altaalla, mutta kävimme useaan otteeseen myös rannalla. Erään tällaisen rantareissun jälkeen mieheni totesi, että altaallaolo tämän porukan kanssa on lastenleikkiä noihin biitsikeikkoihin verrattuna :). Puhumattakaan siitä hiekkamäärästä, joka aina kulkeutui kämpille. Toki on mainittava, että Noel 7kk oli tosi haasteellisessa rannallemenoiässä. Tajusimme tämän Suomessa noin kuukautta myöhemmin, kun esim. istuminen sujui jo paljon paremmin ja löytyi muutakin tekemistä kuin hiekansyöntiä.

Kärryjen (Bugaboot pikkupyörillä) kanssa kulkeminen hiekassa ei onnistunut, mutta onneksi monessa paikassa oli hiekalle rakennettuja ramppeja, joita pitkin pääsi kulkemaan hyvin. Emme ole mitään rantaihmisiä, joten biitsivarusteemme olivat varsin puutteelliset monien tuoleihin, aurinkovarjoihin ja syteemeihin verrattuna. Koska kuitenkin halusimme aina välillä suojaan auringolta, panostimme asiaan sen verran että ostimme kannettavan varjon ja se osittautuikin mainioksi hankinnaksi. 

Ranta oli ainakin niiltä kohdin missä me uimme mielestäni suht turvallisen oloinen. Yhtenä päivänä aallot olivat aika suuria, ja silloin uitimme lapsia yksi kerrallaa ihan aikuisen lähellä. Alloilla surffailu osoittautui suureksi huviksi - seuraavaksi pitää hakeutua johonkin oikeaan surffimestaan ;).

Uintia, jumppaa, hiekkakakkuja, köllöttelyä, korttipelejä, palloilua... niistä oli meidän rantapäivät tehty...

Hieman kauhulla odotan kelin viilenemistä, täällä Suomessakin on nimittäin saanut tottua siihen, että aika vähissä vaatteissa pärjää. Kesän aikana on toivottavasti talletettu sellaiset määrät aurinkoenergiaa, että sillä mennään läpi syyssateiden.

Saaristopäivä partioleirillä

Emil lähti torstaina keskellä kesän pahinta ukkosmyrskyä elämänsä enimmäiselle partioleirille. Päivä- ja yöretkiä on kuluneen kauden aikana tehty pari kappaletta, mutta tämä oli ensimmäinen ihan oikea kahden yön leiri ulkosaaristossa lippukunnan omalla saarella. Olen ihan superylpeä Emilistä, joka jännittää tällaisia juttuja aika paljon, mutta kokosi itsensä ja lähti erinomaisen reippaasti matkaan. Etukäteen olimme kartasta tutkineet leirisaaren sijaintia, mutta uskon että matkan ja paikan hahmottaminen oli pienelle partiolaiselle melkoisen haastavaa varsinkin, kun emme ole juurikaan saaristossa veneellä lasten kanssa liikkuneet.

Eilen oli leirillä vierailupäivä ja samalla sudenpennut lähtivät vanhempien kyydissä kotiin. Olin tietysti innokas näkemään Emilin ja ikäväkin oli ollut, mutta vähintään yhtä innoissani olin mahdollisuudesta viettää päivä vesillä ja Saaristomerellä. Venekuume on melko helppo pitää loitolla kiertämällä kaukaa pursiseurat ja pysymällä pois vierasvenesatamista. Eilisen myötä venekuume kyllä taas nousi sataan asteeseen - me ollaan nyt tosi helppo nakki jos jollain on sopivan vene myynnissä :).

Autoilimme Nauvoon, josta lippukunnan vene haki meidät saarelle. Keli ei olisi voinut olla parempi. Olisin voinut tehdä merellä pidemmänkin kierroksen...

Veikkailin matkalla, että vaatteita tuskin leirillä oli vaihdettu - ja olin ihan oikeassa. Rannalla vastassa oli kotoa samoissa vaatteissa lähtenyt reipas pikkupartiolainen. Oli kuulemma koko ajan niin kiire, ettei vaatteiden vaihtoon ollut aikaa :).

Pääsimme tutustumaan leiriin, seuraamaan leiriolympialaisia ja ruokaakin saimme. Päivä hurahti tosi nopsaan ja päättyi mahtavissa maisemissa pidettyyn iltanuotioon ja makkaranpaistoon.

Paluumatka saaresta taittui mahtavassa kesäillassa leppoisasti vanhan partiokaverini troolarilla - kuulumiset vuoden varrelta tuli vahdettua samalla. Kotiin saapui väsynyt mutta onnellinen pikkumies. Partio ja vesilläolo taitaa olla Emilin juttu :).

Benalmadena - reissua Part I

Vihdoin olen päässyt reissukuvien kimppuun.

Teimme lasten kanssa kesäkuussa juhannuksen molemmin puolin kahden viikon lomareissun Espanjan aurinkorannikolle. Pitkään jahkasimme lähteäkö vai ei ja jos niin mihin. Olin aikaisemmin sitä mieltä, että Suomesta on turha matkustaa kesällä mihinkään lämpimään, mutta tämä loma osoitti tämänkin periaatteen ihan huuhaaksi, kun meidän paistatellessa auringossa Suomessa satoi räntää ja rakeita. Lopulta hyvinkin pikaisella aikataululla päätimme lentää Malagaan. Tavoitteena oli karistaa keväällä hiukan turhan haasteelliseksi karannut arki taakse ja rentoutua ilman paineita tehdä sen kummempaa kuin uida ja nauttia auringosta ja yhdessäolosta.  Ensimmäisen viikon majailimme Benalmadenassa ja toiseksi viikoksi vuokrasimme auton ja vaihdoimme majapaikkaa Esteponaan.

Malagasta Benalmadenan (kuten myös näihin Aurinkorannikon muihin Napakymppikohteisiin ;) ja päinvastoin pääsee superkätevästi ja edullisesti paikallisjunalla, jolla mekin kuljimme. Olimme vuokranneet Benalmadenan asunnon puolitutulta ja sijainti maisemineen oli mahtava. 

Kuten aina lomalla, muutama päivä meni asettuessa ja henkeä vetäessä - uimme, uimme ja nautimme auringosta. Oli ihanaa juosta aamulenkki rannalla, nauttia aamupalasta omalla terassilla ja nähdä, miten lapset nauttivat uimisesta.

Huoneistomme oli osa suurempaa lomakompleksia ja käytössämme oli kattoterassin uima-allas jossa oli yleensä hyvin rauhallista mutta hieman askeettisempaa verrattuna "ala-altaalle", josta löytyi perinteinen "altaaltaeitarvisepoistualomanainakana"-tyyppinen ratkaisu lastenohjelmineen ja poolbareineen.

Biitsin (rantakuvia tulossa myöhemmin) ja altaalla uinnin lisäksi hengailimme rantakaduilla ja pyörähdimme muutamaan otteeseen keskustassa. Lisäksi kävimme paikallisessa "Sea Lifessa", mikä osoittautui kyllä melkoiseksi rahastukseksi. En ole Aurinkorannikolla aiemmin ollut ja loma-arjen pyörittäminen siellä sujui helposti. Viikko oli kuitenkin siellä tarpeeksi ja oli kiva päästä eteenpäin. Paikka on kuitenkin tosi oivallinen juuri tällaiseen chillailuun, mitä me kaipasimme.

Reissun makuelämyksiin kuului mm. irtojätski, jota muutamaan otteeseen söimme. Makuja oli ihan valtavat valikoimat ja jätski oli aivan taivaallista. Peittoaa ainakin Suomessa myytävän italialaisen jätskin ;).

Ja niin... altaan, meren, vesipuiston ja poreammeen lisäksi eräs meistä ui myös suiohkulähteessä. Tosin kaikista ennakko-oletuksista huolimatta se ei ollut neiti b vaan herra a...

Seuraavaksi reissuun liittyen kuvia biitsiltä, toivottavasti pian :)! Helteet senkun jatkuvat Suomessa, olin ehkä jo hieman järkyttynyt kun aamulla tajusin, että Foreca lupaa myös ensi viikoksi kolmea kymppiä tänne länsirannikolle.

Syksyllä (huomaatteko, alan olla realistinen näiden postauslupausteni kanssa..:/ ) luvassa myös kotijuttuja enenmmän, yläkerta alkaa vihdoin muotoutua ja tänävuonna pääsemme varmasti (omaan?!) joulusaunaan. 

Passikuvassa

Pitkästä aikaa pääsimme lähtemään reissuun pohjoismaita kauemmaksi. Juhannuksen molemmin puolin olimme pari viikkoa tuulettumassa Aurinkorannikolla - ilmeisesti juuri parahiksi paossa Suomen melkeintakatalvea. Reissusta juttua myöhemmin, mutta siihen liittyen kolme viidestä passistamme oli vanhentuneita ja Noel tarvitsi myös oman passinsa.

Tuttuun tapaan olimme viime tipassa liikkeellä eikä Turun poliisilaitokselle ollut mitään mahdollisuutta saada aikaa passinhakua varten. Niinpä teimme eräänä päivänä retken Loimaalle, jossa ainakin palvelu poliisilaitoksella oli erinomaista. Passiin tarvittiin luonnollisesti valokuvat ja se oli asia josta piti kirjoittaa - nykyään kun on niin auringontarkkaa millaiset kuvat passiin kelpaavat. 

Päätin ottaa kuvat itse, mutta huvikseni taas meinais tull kiire ja ajattelin, että jos sittenkin vain joku muu räpsii kuvat ja otin selvää hinnoista. Hintavaihtelu on mieletön. Halvimmillaan kuvat saa seitsemällä eurolla ja kalleimmat mitä äkkiseltään löysin maksoivat 29€ / kpl. Lisäksi jotkut kuvaamot ottavat extrmaksua vauvojen kuvaamisesta, kun kuvat sitten kuulemma vaativat enemmän käsittelyä.

Meidän kaksi vanhinta poikaa suoriutuvat kuvauksesta nopsaan ja mallikkaasti, mutta tuolloin seitsemänkuinen Noel ei ihan helpolla ymmästänyt, että "passikuvassa hartioiden ja pään sekä katseen tulee kohdistua suoraan kameraan, ilmeen on oltava neutraali, kulmia ei saa kohottaa, kuvassa ei saa näkyä muita esineitä, suun on oltava kiinni ja silmien auki". Kuolankaan ei varmaankaan välttämättä tarvitse valua. Vai mitä sanotte näistä :)?

Muutamalla foorumilla asiasta on keskustelua ja kaikki ovat aina vauvan kuvan passiin saaneet - luulen että sen kokee vain kuvaushetkellä kovin vaativaksi tilanteeksi. Ainakin meille poliisilaitoksen täti ystävällisesti sanoi, että alle vuoden ikäisillä näistä säännöitä voidaan joustaa. Noelin passiinkin valikoitui kuva, jossa pikkumiehellä on suu auki, mutta muuten on kyllä kovin tunnistettavissa itsekseen :).

Puolivuotias

Puolivuotiaat ovat ihania. Ne vähän jo osaavat nukkua ja vähän syödä. Niitä pystyy vähän ennustamaan. Ne ovat tyytyväisiä kun ei ole nälkä tai väsy. Ne hymyilevät kaikille, jotka ovat lähellä.

Meidän puolivuotias on ihan kohta jo 7kk. Nämä kuvat tosin ovat parin viikon takaa, lähempänä puolivuotispäivää. Näiden kuvien ottamisen aikoihin pikkumies liikkui peruuttamalla ja löytyi yleensä suurinpiirtein siitä, mihin oli jätetty. Edellispäivänä herra oppi ryömimään; "täältä tullaan pistorasiat, uuninluukut, takkapuut ja sähköjohdot". Rauha on siis tiessään. 

Persoonaltaan Noel on osoittautunut iloiseksi ja melko leppoisaksi. Tempperamentti näyttää kuitenkin jakautuneen lastemme välillä siten, että suuri osa on jäänyt jaettavaksi näiden kahden viimeisen kesken...

Neuvolantäti toivotteli jaksamista ikiliikkujan kanssa ja sai mitoiksi 

70 cm ja 7,9kg.

Ainakin täällä suunnalla saatiin hetken jo nauttia oikeasta kesähelteestä,

mielelläni toivottaisin nuo kelit takaisin!

Niin helppoa, kun voi vain kävellä ovesta ulos vauva kaunalossa.

 Psst, suunnittelemme extempore-reissua etelä-Espanjaan,

jos jollakin on hyviä vinkkejä paikoista ja lasten kohteista,

olen iloinen jos vinkkaatte niistä!

Abercrombieta koululaiselle

Kirjoittelin aiemmin jo Abercrombie Kidsin vaatteista ja siitä, miten tuntuu että ne valtaavat koulujen käytäviä. Merkki normihintaisena ihan arkivaatteiksi on mielestäni ehkä turhan arvokas, toki jonkun helmen ehkä joukosta voi joskus poimia. Sen sijaan alesta sieltä tekee ihan mahtavia löytöjä.

Takki, jota olin Idalle jo pidemmän aikaa miettinyt, oli vihdoin alessa, kiitos vinkistä Anana. Ida oli vailla housuja, joten samaan tilaukseen valikoitui pinkit jegginsit, valkoinen svetari ja urheilutoppi.

Svetari on aivan tosi ihana (harkitsin jo vakavasti mahduttautumista suurimpaan lastenkokoon;), takana on neulosta ja takaosa on hauskasti pidempi. Hihat ja etuosa collaria ja ihanat glitterit edessä. Jegginssit ovat paksuhkot ja suht joustavaa, pehmeää meteriaalia. Nettisivujen kuvassa olivat vajaamittaiset ja supertiukat, ja tilasin ne hiukan riskillä ajatellen, että menevät ainakin sitten joskus Ellenille. Paita on kokoa L ja juuri sopiva. Housut sen sijaan ovat kokoa 8 (otin kasikoon koska Idalla on merkin farkut myös kokoa 8 ja ovat edelleen vähän reilut). Nämä housukoot ovat mielenkiintoisia, koska jos 8 on ikä näiden pitäisi olla juuri sopivat. Kuvassa mallin päällä ne olivat kuitenkin todella päälläsoivan tiukat ja hiukan vajaamittaiset. Ida on toki hoikka mutta ei mikään langanlaiha ja näissä on kyllä vielä kasvuvaraa. Hyvä niin :). 

Takki oli tarkoitettu kouluun ensi syksyksi kun kelit kylmenevät. Suomen kevätsää on kuitenkin jälleen ollut melko tavanomainen ja viime viikolla takille oli useana päivänä käyttöä. Takki on myös kokoa L, malli tosi lyhyt mutta hihoista ja hartioista juuri sopiva. Ja kovin mieluinen. Uskon, että tälle on paljon käyttöä ja toivon mukaan mahtuu vielä hyvin syksyllä.

Abercrombielle shoppailemaan pääsee täältä ;)

Hampurilaislauantai

Löysin vähän aikaa sitten aivan loistavan hampurilaissämpyläohjeen ja näitä on meillä tehty muutaman kerran. Halusin tallettaa ohjeen tänne ja tietysti myös jakaa sen teidän kanssa. Näiden sämpylöiden ainoa huono puoli on se, että kaupan valmissämpylät eivät enää tule kysymykseen. 

Itse olen löytänyt ohjeen täältä. Alkuperäinen ohje on New York Timesista täältä. Ohje on helppo mutta vaivaamisineen ja nostatuksineen aikaavievä ja hieman työläs. Itse teen yleensä 1,5 tai kaksinkertaisen annoksen ja laitan ylijääneet, halkaistut sämpylät pakkaseen, ovat hyviä pakastimen jäljiltäkin ja aivan loistavan helppo välipala / ruoka erilaisilla täytteillä. Yksinkertaisimmillaan meillä on kalapuikkohampurilaisia :).

HAMPURILAISSÄMPYLÄT 8 kpl 

2,5 dl vettä 

4 rkl maitoa 

2 tl kuivahiivaa 

2 rkl sokeria 

8 dl vehnäjauhoja 

1,5 tl suolaa 

2 rkl pehmeää voita 

1 muna

Voiteluun: 

1 muna 

1 tl vettä 

sesaminsiemeniä

Lämmitä vesi ja maito kädenlämpöiseksi ja lisää hiiva ja sokeri.

 Jätä seisomaan noin 5 minuutiksi.

Sekoita jauho ja suola, nypi  pehmeä voi jauhojen joukkoon.

Sekoita muna vesi-hiivaseokseen ja lisää se jauhojen joukkoon.

 Sekoita taikina puuhaarukalla tasaiseksi.

Vaivaa taikinaa käsin  noin 10 minuuttia, kunnes se kiinteytyy

(tämä on työläin vaihe enkä tiedä mitä tapahtuu, jos tässä oikaisee, mutta vaivannäkö palkitaan).

 Aluksi taikina on vähän venyväistä,

 mutta muuttuu vaivaamisen myötä helpommin käsiteltäväksi.

 Kelmuta taikinakulho ja kohota 1-2 tuntia,

 kunnes se  on suurin piirten kaksinkertaistunut.

Kaada kohonnut taikina  jauhotetulle tasolle.

 Jaa taikina 8 osaan ja pyörittele sämpylöitä uunipellille. 

Peitä sämpylät liinalla ja kohota 1-2 tuntia.

Laita kylmään uuniin kulho, 

jossa on pari desiä vettä ja kuumenna uuni 200 asteeseen. 

Voitele sämpylät vesi-munaseoksella

 ja ripottele päälle sesaminsiemeniä. 

Paista 200 asteessa 10-15 minuuttia.

Jauhelihapihveistä sen verran, että olen oppinut vasta viimeisen vuoden aikana tekemään mureketaikinan, josta tehdyt lihapullat ja jauhelihapihvit pysyvät kasassa. Ongelma oli, etten aikaisemmin ollut sekoittanut taikinaa tarpeeksi, siis sitä korppujauhoseosta sinne jauhelihan joukkoon. Onneksi on äiti, joka keksi missä vika piilee, kiitos ♥. Maustamisessa olen edelleen vähän tumpelo ja turvaudunkin kaikille uusavuttomille tarkoitettuihin Meiran valmiiksi maustettuihin korppujauhoihin ja purkin kyljessä olevaan ohjeeseen. 

Meillä oli eilen taas hampurilaislauantai. Miten lauantait voivatkin olla harkkoineen muineen niin hektisiä, että puolet asioista mitä olin aikonut, jäi tekemättä. Mutta olipa ihana istua sitten illalla rauhassa koko perheen voimin hampparipöytään.

Eräs joutuu vielä odottelemaan ensimmäsitä hampurilaistaan. Muuten syöminen on ehkä aavistuksen edistynyt. Puuro uppoaa hyvin ja kasviksetkin vähän mielialasta riippuen vähintäänkin kohtuullisesti.

ps. tein myös hodarisämpylöitä lasten synttärijuhliin

itse vähän vastaavalla reptillä, joka löytyy täältä.

Myös näitä voi myös lämpimästi suositella.

Majoneesin tekoon on sattuneista syistä vähän suuri kynnys.

Olin kauan sitten partiotaitokisoissa rastipäällikkönä yörastilla, 

jossa yhtenä tehtävänä oli majoneesin valmistus. 

Jouduin tietysti maistelemaan noita pimeässä väsyneenä tuotettuja sotkuja,

joista ihan kaikki eivät olleet varsinaisia gourmet-elämyksiä.

Meillä turvaudutaan siis ainakin toistaiseksi Auran kurkku-majoneesiin :).