Saaristopäivä partioleirillä

Emil lähti torstaina keskellä kesän pahinta ukkosmyrskyä elämänsä enimmäiselle partioleirille. Päivä- ja yöretkiä on kuluneen kauden aikana tehty pari kappaletta, mutta tämä oli ensimmäinen ihan oikea kahden yön leiri ulkosaaristossa lippukunnan omalla saarella. Olen ihan superylpeä Emilistä, joka jännittää tällaisia juttuja aika paljon, mutta kokosi itsensä ja lähti erinomaisen reippaasti matkaan. Etukäteen olimme kartasta tutkineet leirisaaren sijaintia, mutta uskon että matkan ja paikan hahmottaminen oli pienelle partiolaiselle melkoisen haastavaa varsinkin, kun emme ole juurikaan saaristossa veneellä lasten kanssa liikkuneet.

Eilen oli leirillä vierailupäivä ja samalla sudenpennut lähtivät vanhempien kyydissä kotiin. Olin tietysti innokas näkemään Emilin ja ikäväkin oli ollut, mutta vähintään yhtä innoissani olin mahdollisuudesta viettää päivä vesillä ja Saaristomerellä. Venekuume on melko helppo pitää loitolla kiertämällä kaukaa pursiseurat ja pysymällä pois vierasvenesatamista. Eilisen myötä venekuume kyllä taas nousi sataan asteeseen - me ollaan nyt tosi helppo nakki jos jollain on sopivan vene myynnissä :).

Autoilimme Nauvoon, josta lippukunnan vene haki meidät saarelle. Keli ei olisi voinut olla parempi. Olisin voinut tehdä merellä pidemmänkin kierroksen...

Veikkailin matkalla, että vaatteita tuskin leirillä oli vaihdettu - ja olin ihan oikeassa. Rannalla vastassa oli kotoa samoissa vaatteissa lähtenyt reipas pikkupartiolainen. Oli kuulemma koko ajan niin kiire, ettei vaatteiden vaihtoon ollut aikaa :).

Pääsimme tutustumaan leiriin, seuraamaan leiriolympialaisia ja ruokaakin saimme. Päivä hurahti tosi nopsaan ja päättyi mahtavissa maisemissa pidettyyn iltanuotioon ja makkaranpaistoon.

Paluumatka saaresta taittui mahtavassa kesäillassa leppoisasti vanhan partiokaverini troolarilla - kuulumiset vuoden varrelta tuli vahdettua samalla. Kotiin saapui väsynyt mutta onnellinen pikkumies. Partio ja vesilläolo taitaa olla Emilin juttu :).