Isille ♥

Isät ovat päivänsä ansainneet (jos sitä nyt ylipäätään pitää ansaita?), meillä isi ainakin suhaa ja tasapainoilee onnistuneesti lasten ja työn välillä, tekee lasten kanssa ja osallistuu perheen arkeen vähintääkin siinä missä äitikin.

Isänpäivää vietettiin kovin perinteisesti hyvän ruoan ja yhdessäolon merkeissä. Parasta ovat tietysti ne lasten tekemät jutut ja kortit. Ellen oli askarrellut purjeveneen (jes, nyt meilläkin on vihdoin se kauan haaveiltu oma vene ;), Emil hauskan isin kuvalla varustetun jääkääppimagneetin ja Ida kasan kirjallisia tuotoksia. 

Isi sai samanlaisen itsestään kertovan "meidän isi"-sivun kun sain äitienpäivänä. Ja hyvin tytär isänsä tuntee. Kengännumero meni vähän pieleen, mutta muut asiat osuivat melko hyvin kohdallen. Osa on tietysti enemmän pakon sanelemaa käytäntöä kuin se mitä isi ihan oikeasti haluaisi, mutta näin tällä hetkellä.

Saimme viikolla ihanan kakun Noelille, jota on tuhottu loppuviikko. Siksi isi ei tänä vuonna saanut täytekakkua, mutta joku kakku piti mielestäni kahvipöydässä olla. Tein chocomumin blogista löytämälläni ohjeella Minttudomino-pätkisjuustokakun. Kakku oli ihan superhelppo tehdä ja siis varsinkin suhteutettuna tekemisen vaivaan ihan tosi hyvän makuinen. Suosittelen ainakin minttusuklaan ystäville!

POHJA

1,5 "pötköä" minttudominokeksejä

60-80g voita

TÄYTE

4 liivatelehteä

2 pss pätkistä (jätä muutama koristeluun)

250g mascarponea

1 tlk (2,5 dl) vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

½ dl kuumaa kahvia

Murenna keksit ja sekoita joukkoon sula rasva.

Painele muruseos irtopohja- tai reunavuoan pohjalle.

Liota liivatteet kylmässä vedessä n. 5 minuuttia.

Hienonna sillä aikaa pätkikset ja sekoita ne tuorejuuston joukkoon.

Vatkaa vaniljakastike kovaksi vaahdoksi ja sekoita juuston ja suklaan joukkoon.

Puserra liika vesi liivatteista ja sulata ne kuumaan kahviin. 

Lisää seos ohuena nauhana muun seoksen joukkoon. 

Kaada täyte keksipohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Irroita kakku vuoasta ja koristele esim. kaakaojauheella, suklaarouheella ja pätkiksillä.

Meidän tuorein isänpäivänjuhlija on nukkunut pari vuorokautta heräten välillä vain syömään ja tänään näyttäisi olevan tankkaus- ja sylipäivä. Vauva-arki on lähtenyt pyörimään ja mulla on kaveri kun suhailen taksina arkisin pitkin kaupunkia. Ollaan ehditty nauttia sohvastakin ja olen taas moneen vuoteen perillä siitä mitä telkkarista tulee. Lisäksi olen opetellut käyttämään bussia - kätevää tässä keskustasuhailussa. Koitan palata tähän vauva-arkeen ensi viikolla - jos jaksatte vauvajuttuja?

ISOT ONNITTELUT KAIKILLE ISILLE!

Kerran vielä

Tiedättehän, kun perheen lapsiluku on täynnä. Kolme (tai kaksi tai viisi tai yksi tai ei yhtään) on juuri sopivasti tai vähän liikaa. Ja sitten kun ne ovat - tai eivät ole tarpeeksi isoja, tuntee taas olevansa valmis haistelemaan vauvantuoksua. Kerran vielä. 

Niin siinä kävi ja nyt meitä on kuusi. Noel ♥ saapui halloweenhulinan keskelle melkein formulaEllenin nopeudella torstaiaamuna (eikä siis ihan Emilin synttäripäivänä, joka olisi ollut jo rv 41+6, kuten Emil oli toivonut:). Kaikki meni helposti ja sutjakaasti ja yrittivät ajaa mua sairaalasta kotiin jo perjantaiaamuna. Kerroin ajatelleeni, että voisin viipyä esimerkiksi kolme viikkoa ja sain luvan jäädä lauantaihin :). Sitten tuntuikin jo hyvältä tulla kotiin ja nyt muistellaan taas miten se vauva-arki sujuukaan.

En tiedä onko muissa sairaaloissa vastaavia tai samanlaisin käytäntöjä, mutta TYKS:n synnärillä on hauska sukkataulu. Siihen saa jokainen syntynyt vauva oman sukkansa, pojat "poikavärin" ja tytöt "tyttövärin" ja sukka ripustetaan sen vuorokaudenajan kohdalle, mihin aikaan vauva on syntynyt. Lisäksi perätilavauvojen sukat ovat väärinpäin. Sukkataulu on mielestäni ihan huippu - harmittelen vain huonoa kuvaa tällä kertaa - olin näköjään jossain synnytyshöyryissä vielä..:). Noelin sukka on torstain sillä hetkellä viimeinen sininen sukka.

Meitä on muistettu monin tavoin ja ihanin sanoin, lämmin kiitos siitä kaikille! Nämä ihanat "junasukat" saimme vähintääkin yhtä ihanalta naapuriltamme ja vasta neljännen lapsen kohdalla kuulin ensimmäistä kertaa myös liikuttavan tarinan JUNASUKKIEN takana:

Nainen oli pienen vauvansa kanssa junamatkalla sotaa pakoon alkuvuodesta 1940.

 Junamatka keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten vuoksi.

 Naista ja lasta vastapäätä istunut käsityönopettaja sääli pientä,

 ilman sukkia ollutta vauvaa. 

Opettaja purki valkoista villatakkiaan

 ja neuloi pienokaiselle sukat junaraiteiden korjaustöiden aikana.   

                                           

Tarina lainattu täältä

Sukkien ohje löytyy mm. täältä

Vastasyntyneissä on jotain taianomaisen ihanaa ja pehmeää,

pikkumies on sulattanut meidän kaikkien sydämet

♥♥♥♥♥♥

Onnea Emil ♥

Olen tainnut mainita aiemminkin, mutta vuonna 2006 tähän aikaan oli lumi maassa täällä ihan lounaisrannikollakin. Muistan, kun ajoimme synnärille Ski Exposta ja autonostoreissulta kotiutuneina ja kiittelimme onneamme nelivedosta :). Aika menee niin nopsaan - en voi tajuta, että siitä on SEITSEMÄN vuotta aikaa ja Emil on nyt ekaluokkalainen!

Emil sai meiltä synttärilahjaksi toivomansa diapolon keppeineen - taitavat olla nyt suurinta muotia ainakin alakoululaisten keskuudessa. On kyllä innokas - ja taitavakin (ainakin äidin silmissä, lue: paljon mua parempi) "polottaja". 

Ellenin synttäripäivänä taisin manita, että yritämme juhlistaa näitä arkisynttäreitäkin jotenkin, käymällä yhdessä syömässä tai tekemällä kotona sankarin toivomaa synttäriruokaa ka jotain herkkuja. Tänään pääsin helpolla, toivelistalla oli spaghettia ja jauhelihakastiketta ja jälkkärinä Arnoldsin donitseja. Valosta - saatika lumesta ei ole ollut koko päivänä tietoa, toisaalta meillä lapset ovat melkein yhtä innokkaita kynttilänpolttajia kuin äitikin, joten nämä kaikki ihanat pimeänajanvalot pääsevät juuri nyt loistavasti oikeuksiinsa.

♥ ONNEA EMIL ♥

Psst, synttärisankari on myös uunituore isoveli.

Aiheesta ihan pian - toivottavasti vielä tänään lisää...

♥

Muotikuu - ihanaa bling blingiä ja tyylikästä pukeutumista

Tänä nettikauppojen luvattuna aikana on täydellisen ihanaa, että on myös mahdollisuus nauttia shoppailusta tavalla, mitä se parhaimmillaan on; kävellä liikkeeseen, jossa tuotteet ovat kauniisti esillä, liiketilan sisustukseen on panostettu, henkilökunta on asiantuntevaa ja ystävällistä ja ostoksensa saa kauniiseen kassiin "tervetuloa uudelleen"-toivotusten kera. Muotikuu Turussa (ja Helsingissä, Oulussa, Savonlinnassa ja Tampereella) on juuri tällainen ja lukeutuukin ihan suosikkiliikkeisiini. Olipa juhla millainen tahansa tiedän, että sieltä löydän mieluisan asun varmasti - ja lisäksi arkeenkin sopivia ihania vaatteita. Nyt Turun Kauppiaskadun liike on vielä laajentanut ja olin äärimmäisen ilahtunut saadessani kutsun uusien tilojen avajaisiin.

Laajennus ja vanhan liikkeen pintaremontti olivat mielestäni erittäin onnistuneita ja kuten jo kertaalleen mainitsin, on ihanaa, kun liikkeen sisustukseen panostetaan. Sisustuksen värit ovat hillittyjä, materiaalivalinnat persoonallisia ja sopivalla tavalla tavallisuudesta hieman poikkeavia, tilaa on runsaasti ja tuotteet ovat kauniisti esillä.

Muotikuulla on oma vaatemallisto, jonka vaatteet valmistetaan pääsääntöisesti Turun keskustassa sijaitsevassa tehtaassa. Asuja, asusteita ja kenkiä liikkeisiin tulee myös Euroopasta. Myymälöistä löytyy vaatteita asusteineen juhliin mutta myös arkeen ja kenkiä tennareista juhlaviin korkkareihin, sekä koruja, laukkuja ja huiveja. Vaatteet liikkeessä on järjestetty värisävyjen mukaan, mikä tekee shoppailemisesta helppoa ja hauskaa. Hintahaitari tuotteissa on laaja ja tiedän, että monet pitävät liikettä kalliina. Laadusta toki joutuu maksamaan ja tuotteet ovat laadukkaita, mutta ainakin ne vaatteet joita olen itse ostanut, ovat olleet mielestäni hinta-laatusuhteeltaan varsin kohtuullisia. Oma ompelimo mahdollistaa myös sen, että vaatteeseen tulevat mahdolliset korjaukset onnistuvat nopeasti ja ammattitaidolla. Kannattaa siis ehdottomasti poiketa kurkkaamaan valikoimaa, itseäni jäi ainakin kaivelemaan lämpimät, syksyiset villahuivit lukuisissa erilaisissa väreissä kuvioilla ja ilman. Tähtihuivi toivottavasti ainakin löytää tiensä kaappiini :). 

Hauska yksityiskohta uudistuneessa liikkeessä on myös iso valkoinen flyygeli, jonka ääreen avajaispuheen pitänyt omistajarouva kehoitti soittotaitoisia asiakkaita shoppailun lomassa istahtamaan.

Muotikuun myyntiuutuutena ja uutena aluevaltauksena on avajaisissakin tarjoiltu englantilainen AME-juoma, joka on kevyesti poreileva, ilman lisäaineita lähdeveteen valmistettu alkoholiton juoma. Maku oli aivan fantastinen ja tämä onkin mainio vaihtoehto alkoholittomaan tarjoiluun.

Avajaiset olivat erittäin onnistuneet ja suuren työn tehnyt omistajaperhe ja henkilökunta jaksoivat hymyillä ja olla hyväntuulisia koko illan, vaikka edeltävänä iltana avajaisten eteen oli tehty pitkälle yöhön töitä. Oli ihanaa tuulettua oman remontin lomassa blingblingin keskellä :).

Muotikuulla on myös tyylikkäät, uudistunet nettisivut
*KLIK*

 Mikäli mahdollista,
 suosittelen kuitenkin lämpimästi poikkeamaan liikkeessä ♥

Portaat

Kahden porrasprojektin jälkeen olen sitä mieltä, että kodin portaat ansaitsevat blogiin ihan oman bloggauksensa. Meillä ainakin portaita miettiin pitkään sekä vanhaan, että tänne uuteen kotiin. Vanhassa kodissa portaat tehtiin uuteen taloon ja nykyisen kodin remontin yhteydessä taas vanha talo asetti portaille omat rajoitteensa. 

Tykkäsin kovasti vanhan kodin teräsrakenteisista avoportaista ja jotenkin aluksi toivoin, että uuteen kotiinkin olisivat avoportaat jollakin lailla sopineet. Muistatteko vielä, millaiset olivat vanhalle vintille veivät rappuset kun yläkerran projektimme lähti liikkeelle..? Täältä löytyy kuvia remontin alkumetreiltä - hui, nuo kuvat saavat vieläkin vilunväristyskiä aikaan ja ehkä myös taas anatavat perspektiiviä asioille, siis sille kun mua harmittaa ettei kaikki ole jo valmista. Pitkä matka on kuitenkin tultu eteenpäin.

Niin, yläkerran rappusia siis pyöriteltiin pitkään ja hartaasti ja kaikki vaihtoehdot niistä avoportaista kierreportaisiin portaiden sijainteineen käytiin läpi. Päädyimme lopuksi siihen, että portaat rakennetaan paikallaan umpiportaiksi ja ne lähtisivät eteisestä. Näin saimme portaiden alle myös maksimaalisen määrän säilytystilaa - ulkovaraston ja lasten ulkovaatehuoneen (josta lisää kunhan siihen saadaan ovi ja valaisin).

Portaat tehtiin paksusta vanerista ja pintamateriaaliksi valikoitui sama Khärsin valkoinen saarniparkerketti jota on yläkerrassa. Listavaihtoehtoja oli joitakin ja olisin halunnut Khärsin omat portaisiin tarkoitetut listat, mutta niiden hinta oli aivan tähtitieteellinen. Päädyimme siis tavallisiin alumiinilistoihin, jotka ovat mielestäni kivan näköiset, mutta käytössä varsinkin paljaalle jalalle vähän terävät ja kylmät. Tosin siihenkin on muutamassa viikossa tottunut :). 

Vaikka en saanut avoportaita, sain kaupanpäälliseksi mielestämme hauskan "hyllyn" portainen puoliväliin. Se tuli sinne väkisin, koska "lippa" antaa suojaa ulko-oven päälle. Tila ei ole suuren suuri, mutta lapset, varsinkin Ida ovat omineet tilan luku- ja läksyntekopaikaksi. 

Nykyiset tasanteella olevat tyynyt päällisineen ovat Ikeasta. Jopa mun mielestä ne ovat tuohon valkoisuuteen aavistuksen liian valkoiset. Olin ihan varma, että HM Homen valikoimissa olen nähnyt noita isoja päällisiä, mutta ainakaan Turun myymälästä en niitä löytänyt. Samoin viimeisestä Ikeareissusta tuli nopea, koska lapsiparkki oli täynnä. Päällisiä ei sattunut silmiini kiitäessäni lasten tahdittamana alakerran läpi. Päälliset olisi toki helppo ommella itsekin, mutta ensin pitäisi löytää ompelukone varastolta...

Valaistusasiaan kommentoinkin jo Ninan blogissa. Pahin pelkoni on, ettei syys- ja talvipimeällä ole tarpeeksi valoa - mutta nyt kyllä on. Yläaulan kattospotit ja portaiden seinäspotit valaisevat tarpeeksi ja päivällä tilaan toki tulee luonnonvaloa.

Kaiteet halusimme lasiksi silläkin uhalla, että vanhan kokemusken perusteella tiesin niiden olevan täynnä pieniä ja suuria sormenjälkiä. Sormenjäljet ovat mielestäni pieni hinta mielestäni siitä avaruudesta, jonka lasiset kaiteet antavat.

Kaiken kaikkiaan olen hurjan tyytyväinen lopputulokseen. Pitkät ne portaat ovat (kun kerran alakerran huoeet ovat korkeat), aamulla kun kuuntelen lasten töpsöttelevän alas, ihmettelen kun se kestää, kestää ja kestää...

Mun pitäisi aloittaa valokuvaprojekti. Haluaisin kuvia esille, sekä portaikkoon että olkkariin. Miten se aloittaminen onkin niin haastavaa...

Tizia Marlo ja 717

Nina vinkkasi alkusyksystä meille ihan tuntemattomasta 717-merkistä ja sitä myyvästä nettikaupasta Tizia Marlosta. Sekä uusi merkki että tuo kauppa ovat olleet sen verran positiivisia kokemuksia, että haluan jakaa ne täällä. Aivan mahtavia vaatteita sekä tytöille että pojille, mutta varsinkin poikien mallistot ovat ihan vertaansa vailla! Merkkeinä edellä mainitun lisäksi mm. Vingino, Napapijri ja Scotch & Soda.

Itse kaupasta ei ole yhden tilauksen perusteella paljonkaan sanottavaa - kaikki toimi moitteettomasti, postikulut olivat varsin kohtuulliset ja tilaus oli alle viikossa meillä. Olisin voinut kaupasta ottaa paljon muutakin - suurin tarve oli kuitenkin kivoille collarihousuille. Myös kivoja pitkähihaisia trikoita oli monelta merkiltä. Tänään kun kävin katselemassa uudelleen valikoimaa, silmiin osuivat yöpuvut, takit ja pipot & kaulaliinat. Aivan mahtavia!

Näille langanlaihoille pojille tuntuu olevan vaikea löytää istuvia vaatteita. Collarit toki saavatkin olla rennot ja löysät, mutta on kiva, jos ne pysyvät päällä. Nämä 717:n paita ja collarit täyttävät loistavasti meidän mitoitustoiveet. Otin Emilille molemmat kokoa 7-8 eli 122-128. Hihoissa on sen verran pituutta, että niitä voi hiukan kääntää, samoin housunlahkeissa. Uskon, että edellinen koko olisi ehkä ollut juuri nyt passeli, mutta keväällä pieni. Hiukan siis kasvuvaraa :). Collareiden pesuohjeen mukaan rumpukuivaus on kielletty. Tänään kuitenkin heitin ne rumpuun toivoen pientä kutistumista ja ainakin silmämääräisesti katsoen toiveeni lienee toteutunut. Mutta vahinkoa en saanut aikaan.

Meidän puoliksi listoittamaton ja kokonaan kalustamaton yläaula toimii tällä hetkellä jalkapallokenttänä ja permantona. Lapset luulavasti siis jättäisivätkin sen kalustamatta jos saisivat päättää..:). Tarkoitus on kuitenkin hankkia sinne sohvan virkaa toimittava vierassänky, tv, lipasto ja tuonne lattian nurkkaan ehkäpä joku valaisin.

Sählyn pelaamisen kielsin täällä yläkerran uudella parketilla - sitä varten joutuu siirtymään alakertaan ja eteisen vanhalle puulattialle. Samoin kovat pallot - ihan kaikenkokoiset ovat meillä sisällä kiellettyjä. Ärsyttävä tiukkisäiti...

Kesällä yksillä synttäreillä pongasin erään hurmaavan veljeskaksikon jalasta farkut oransseilla lahkeentaitteilla (vaimiksiniitäkutsutaan;)?!). Emilkin tykkäsi niistä ja sain Lindexiltä KappAhlista metsästettyä sellaiset (syksyn valikoimassa näytti olevan samaa farkkua ilman väriä ja viinipunaisella taitteella). Ne kaipasivat kaverikseen oranssia hupparia ja sellainen löytyi myös samaan tilaukseen 717:en kanssa. Jos olisin valinnut itse, olisin ottanut Vinginon oranssin hupparin, Emilin valinta oli kuitenkin tämä Napapijri mikä on kyllä osoittautunut hyväksi.

Farkut Lindex KappAhl/ Huppari Napapijri / 

Tenskut Converse / Huivi Zara / Pipo Name It/ 

Takki Scotch&Soda Shrunk (Stockan kevään alesta, takkivinkki niinikään Ninan blogista bongattu

Ruska on ollut aivan mahtava ja syysaamut ihanan kirpeitä. Illalla autoradiosta kuulin (en jostain syystä koskaan kotona saa laitettua radiota päälle..), että talvi olisi tulossa etuajassa ja pian saataisiin lunta! Taitaa jäädä toiveajatteluksi täällä länsirannikolla...

Ikeajuttuja, makuuhuoneen uudistusta ja sisutuspohdintoja

Ihanaan, uuteen kotiisa päässyt Anana on kirjoittanut moneen kertaan käyneensä viime aikoina tiuhaan Ikeassa. Samat puuhat täällä yläkerran lastenhuoneita sisustaessa ja alakerrankin muuttuessa. Suhteeni Ikeaan on kovin ristiriitainen. Siellä on mielestäni paljon hinta-laatusuhteeltaan erinomaista tavaraa, joista osassa Ikean omien suunnittelijoiden työnjälki näkyy loistavasti. Toinen puoli on se, että mielestäni osa tuotteista on liian läpinäkyvästi kopioituja muusta pohjoismaisesta designista.

Ajattelin ottaa tähän design-asiaan enemmänkin kantaa, mutta ehkä joku toinen kerta. Periaatteista on joustettu ja Malmit ovat löytäneet tiensä meillekin. Kopiointi ärsyttää edelleen ;).

Lapset on siis saatu yläkertaan omiin huoneisiinsa ja vanha lastenhuone jäi meidän makkariksi. Uusi makuuhuone vaati pientä pintaremonttia ja nyt kun se on lähes valmis, on viime viikkoni kulunut vaatesäilytysjärjestelmää pohtiessa ja sitä kasatessa. Huoneen ovi muutti suunnitelmissa paikkaansa parikin kertaa ja tässä toistaiseksi lopullisessa ratkaisussa korkealle kaapille jäi (vain?!) puolitoista metriä tilaa. Siellä siis tanko, jossa riiputetaan kauluspaidat, puvut, mekot ja pitkät neuletakit. Se odottaa vielä liukuovia, mutta ne ovat onneksi (?!) pelkkä kosmeettinen asia, tangot ovat käytössä. Mutta sitten se kaikki muu vaate urheilukamoista alusvaatteisiin piti saada mahtumaan johonkin. Katselin pitkään sopivia lipastoja ja kävin availemassa ja sulkemassa Malmeja ja muitakin lipastoja Ikeassa, Iskussa, Askossa, Kodin Ykkösessä... Nettiselailu vei Ava Roomin sivuille ja tykkäsin kovasti myös sieltä löytyneestä lipastosta. 

Löysin matkan varrella muutamia kivoja lipastoja, mutta hinta sai minut aina nikottelemaan. Juuri nyt muutaman tonnin investointi makuuhuoneen sisutukseen vaatesäilytyksen osalta ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta :). Kun Ikean lokakuun kantistarjouksessa olivat neljän laatikon Malmit, kaasuttelin siltä istumalta paikan päälle ja asia oli ratkaistu. Ainakin toistaiseksi olen tyytyväinen.

Yhtä makuuhuoneen seinistä haluttiin jollakin tavalla korostaa. Ensin ajattelimme tapetoida sen, mutta taidamme molemmat olla hieman turnausväsyneitä tähän remppaan, kun tapetin metsästäminen tuntui työläältä ja muutaman viikon tilausaika ei juurikaan houkutellut. Kuin tilauksesta miehen yhden työprojektin myötä seinään löytyi maalisävy, josta molemmat kovasti tykkäsimme. Jännä, lämmin ruskeanharmaa, joka valosta riippuen taittuu jompaan kumpaan suuntaan. 

Maalatessamme seinää Emil ihmetteli, "mitä toi on?!" ja selitimme, että yksi seinä maalataan tällä erivärisellä maalilla, isi laittoi vielä vettä myllyyn jatkamalla, ettei kaiken aina tarvitse olla valkoista. "Miksi ihmeessä?!", oli välitön vastakommentti. Oppi on mennyt perille jo pienenä, my boy ♥.

Toinen ratkaisua odottava ongelma on verhot ja toivoisinkin saavani tähän jonkun hyvän vinkin. Asensimme lastenhuoneesen reilu vuosi sitten muuton yhteydessä sälekaihtimet, mutta vain alaikkunoihin. Lastenhuoneessa tämä onkin toiminut hyvin, mutta nyt olisi kiva saada koko ikkuna peittoon. Kaavailin alaikkunan sälekaihtimien lisäksi yläikkunaan pellavaista, luonnonvalkoista laskosverhoa. Sälekaihdinkin olisi periaatteessa mahdollinen, mutta koska ikkuna on erillinen, tulisi siihen myös erillinen säädin ja melkoinen hässäkkä siis kahdella säätimellä. Pellavainen laskari olikin siis ykkösvaihtoehto, kunnes sain tarjouksen Eurokankaasta á 300€ ja ikkunoita on siis kaksi. Köyhästä tämä saattaa tietysti vain kuulostaa paljolta, mutta 600€ verhoihin, joissa leveän kankaan metrihinta on alle 30€ on liikaa, sanokaa mitä sanotte. Kankaan osuus olisi siis ollut murto-osa verhon hinnasta. Tiedän, laskosverhot ovat työläät ommella eivätkä tarvikkeetkaan ole ilmaisia, mutta.. Päädyin silti jälleen nettiin. Elloksella näytti olevan valmiita verhoja noin kymmenesosahinnalla. Onko kenelläkään kokemuksia näistä  tai näistä Elloksen verhoista? Kaikki ideat ja ehdotukset ovat enemmän kuin tervetulleita. Pitkät verhot ovat sikäli poissuljetut, että haluaisin ne ylipitkinä ja toisen ikkunan edessä on sänky, joten ne olisivat tosi hankalat ja menisivät sängyn takana vähän hukkaan.

Patterikotelot ovat yksi (tai toinen :), toinen on kakluunin edestä puuttuvat metallisuoja lattiasta) niistä asioista joita vielä työstetään. Alakerrassa on toistaiseksi patterit joka huoneessa ja makkariin ja olkkariin ne ainkain toistaiseksi myös jäävät. Valitettavasti ne ovat juuri noita rumia pattereita suurine termostaatteineen. Näitä en Markon ohjeiden mukaan halua korostaa vaan mieluummin peitän. Onko jollain kokemuksia patterikoteloista? Haluaisin mahdollisimman simppelin, en sellaista perinteistä "ristikkoa".

Ikeasta löyty myös Ellenin huoneen yö- ja työvalot. Nämä ovat mielestäni tosi kivat, olen tyytyväinen. Yövaloa on myös valkoisena, mutta pöytävaloa vain vaaleanpunaisena. En täysin ymmärrä logiikkaa, koska olisin ehkä Idalle hankkinut valkoisen setin jos se olisi ollut mahdollista. Valaisimet Snöig-sarjaa.

Oman huoneen myötä kuopuksestamme on kuoriutunut esiin todellinen sottapytty - kamat jäävät ihan levälleen vaatteista tai muusta puhumattakaan. Osaavatko teillä viisivuotiaat pitää mitään järjestystä vai vaadinko aivan liikaa?? 

Valaisimista puheenolleen, haluasin meidän makuuhuoneen kattoon Le Klintin "pehmiksen". Cocon blogista löysin myös hauskan yövaloidean, jonka ajattelin toteuttaa. Ensi viikolla toivottavasti lisää sisutusjuttuja.