15.8.2014

KKK = Kuskaa, kustanna, kannusta


Kuva: Julia Meltoranta

Olen saanut muutamaan otteeseen pyyntöjä kirjoittaa lasten harrastuksista ja olen niistä aika ajoin kirjoittanutkin. Taas on se aika vuodesta, kun perheissä valitaan ehkä uusia harrastuksia ja rakennetaan palettia kasaan siitä, kuka tekee, mitä tekee ja koska. 

Perheet ovat tosi erilaisia ja tiedän, että meidän aikataulut ja lasten harrastaminen saavat toiset pyörittelemään päätään, toiset silmiään. Arjen voi sitten jakaa siellä jumppasalin käytävillä ja koris- tai futiskentän laidalla muiden samassa jamassa olevien vanhempian kanssa ;).


Meillä kolme vanhinta harrastavat telinevoimistelua. Ellen on puolisen vuotta ollut alkeiskilparyhmässä, Emil aloittaa nyt alkeiskilparyhmän jälkeen kilparyhmässä ja Ida on kilpaillut pari vuotta. Harjoitusmäärät ovat hurjat varsinkin Idalla, 15-16 h/vk. Emilillä ja Ellenillä molemmilla tulee olemaan kolmet kahden tunnin treenit viikossa. Lajit ja harjoitusmäärät ovat hyvin erilaisia, trendi tuntuu kuitenkin olevan, että monessa lajissa jo pienet treenaavat ainakin kaksi kertaa viikossa. Idan harrastuskalenteriin koitamme saada urheilun vastapainoksi partion, joka on ihanan joustavaa. Tosin kuin jumpassa, partiossa ollaan iloisia siitä, kun edes joskus ilmestyy paikalle. Emilillä jumpan ohella on ollut jalkapallo, jossa joukkue ei ehkä ole toiminut ihan niin, kuin me toivoisimme. Siitä syystä Emil on käynyt muutaman kerran koripallossa ja on tykännyt tosi paljon. Koriksesta jäi myös heti positiivinen maku, kun siellä ymmärrettiin jumppatreenit koriksen ohella ja osittainen päällekkäisiyys. Emil on myös innostunut partiosta ja koitamme sen saada hänenkin viikkoonsa mahtumaan. Vaikka voimistelu onkin "pakollista" siten että treeneissä on käytävä, en koe sitä ahdistavana ja ymmärrän sen hyvin. Toki on vaihtoehtona siirtyä vähemmän treenaavaan ryhmään ja ottaa iisimmin.


Mikä on sopiva aloitusikä? Riippuu lajista, seurasta ja tavotteista. Meillä lapset ovat aloittaneet 2-4 vuotiaina, mutta seurassa löytyy aloittelojoiden ryhmä myös aikuisille. Tyttöjen "pitäisi" pääsääntöisesti aloittaa vähän nuorempana, varsinkin taitolajit. Monipuolisuus on mielestäni aina plussaa ja kaksi tai kolme eri lajia kerran viikossa on oivallinen valinta. Näistä voi sitten myöhemmin valita mieluisan.

Koen, että meillä harrastetaan sekä lasten että aikuisten ehdoilla. Toivon, että jokaisella lapsella olisi joku liikuntaharrastus, mutta mikään pakko ei ole harrastaa joka päivä eikä tietenkään kilpailla. Lapset on pienenä viety jumppasalille, joten en voi väittää heidän itse valinneen jumppaharrastustaan, mutta myöhemmin heille on kyllä tehty selväksi, että lajinvaihto on tietysti mahdollista :). Treeni on kovaa ja sitä on paljon, ilman omaa halua se olisi mahdotonta, pakottamalla ei onnistu.

Välillä tulee vaikeita hetkiä, ja vaihtoehdot harrastuksen suhteen ovat tapetilla. Nämä ovat varmasti asioita joita pohditaan muissakin perheissä. Valmentajan kanssa keskustelu usein auttaa. Itse ajattelen, että mikäli harrastukseen lähteminen on toistuvasti hankalaa, kannattaa asioista keskustella. Hyvä systeemi on ainakin se, että sovitaan lapsen kanssa esim. kuukauden koeaika,  joka vielä käydään ja tsempataan. Jos senkin jälkeen tuntuu kurjalta, sitten mietitään vaihtoehtoja. Kaikista tuntuu välillä kurjalta, mutta haluan opettaa lapsille myös sen, että vähän pitää tsempata. 

Usein tuntuu käyvän niin, että vanhemmat eivät tieten tahtoen vie lastaan harrastukseen, jotta tämä alkaisi kilpailla, usein kilpaurheilu valitsee lapsen ja siinä kohtaa sitten mietitään, halutaanko siihen lähteä mukaan. Sen jälkeen sitten onkin myöhäistä - perua siis ;). Monesti olen miettinyt, että vähempikin treenaaminen riittäisi, mutta kun lapsi on motivoitunut ja kunnianhimoinen, en mielestäni voi sitä enää rajoittaa. Nyt olen tuon kolmen K:n koukussa, kuskaan, kustannan ja kannustan - parhaan kykyni mukaan. Tämä on tämä aika eikä se ikuisuuksiin kestä. 


Kuva: Julia Meltoranta

Kuva: Julia Meltoranta

Kävimme juuri Idan valmentajan kanssa keskustelua siitä, kuika paljon voimistelu (kuten mikä muu harrastus tahansa) antaa lapsille. Paljosta joutuu luopumaan eikä aina ole ihan helppoa, mutta se on myös palkitsevaa ja uskon, että urheilusta saa terveellisen elämäntavan lisäksi monia muita hyviä eväitä elämään.


Entä sitten koulu? Tässä asiassa suutarin lasten kengät ovat melko ehjät, eli koulu menee meillä ykkösenä. Läksyt hoidetaan ja unta pitää riittää niin, että koulussa ollaan pirteinä. Aika ajoin olen tätä Idan opettajalta tiedustellut ja hän on vakuuttanut, että koulu sujuu paremmin kuin hyvin. Idan koulussa on myös mahdollisiin treenipoissaoloihin suhtauduttu myönteisesti. Tässäkin on koulukohtaisia eroja ja asioista voi keskustella, itse kuitenkin ehkä kunnioittasin koulun ja opettajan näkemyksiä. Ida ja Emil ovat toki vielä pieniä koululaisia ja aika näyttää, mihin suuntaan homma kääntyy, toistaiseksi on mennyt erinomaisesti. Omasta kokemuksestani voin myös sanoa, että urheilijat usein hoitavat koulunsa tosi tunnollisesti.

Kuva: Julia Meltoranta

Voittajan on helppo hymyillä ja silloin on helppoa olla myös äiti. Epäonnistumisen hetkinä - oli se sitten treeneissä tai kisoissa on välillä vaikea löytää oikeita sanoja. Alan kuitenkin olla jo aika hyvä ;).

Lapset on luotu liikkumaan, ei estetä heitä siinä. Liikaa ei voi myöskään korostaa sitä, että kaikkien ei tarvitse harrastaa seurassa, pihalla, metsässä, puistossa ja monessa muussakin paikassa voi liikkua ilman ohjattua toimintaa.


Osan kuvista on ottanut
taitava Julia Meltoranta
www.voimistelukuva.com

22 kommenttia:

  1. Kiitos suunnattomasti tästä postauksesta, meillä on juuri voimisteluharrastuksen aloittanut 6-vuotias kotona, tänään juuri oltiin harkoissa illalla. :) Vielä ainankin intoa piisaa aivan mahdottomasti ja kun edelliset harkat ovat loppuneet kysellään jo milloin seuraavat ovat, meillä on vasta kerran viikossa ja joka toinen viikko kahdesti viikossa tunnin-puolentoista tunnin harjoituksia joka onkin tälläiselle aloittelevalle voimistelijalle oikein kiva määrä. Saa nähdä tuleeko tästä se meidän tytön intohimoinen harrastus vaiko ei, kovasti ainankin vielä tykkää ja itse tämän voimistelun halusikin aloittaa, ennen harrasti tanssia kerran viikkoon mutta siihen ei enää mielenkiinto oikein riittänyt ja meillä tyttö kaipasi enemmän harjoituksia ja oikeaa tanssia kun tanssi pääosin oli leikkimistä. Nyt tyttö tykkää kun voimistelussa oikeasti harjoitellaan uusia juttuja ja kertookin aina innoissaan mitä on tällä kertaa oppinut. :)
    Syksylle on myös jo tiedossa kisat, näytös ja viikonloppuleiri joita kaikkia odotetaan jo aivan malttamattomana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä että ajoitus osui kohdalleen ;). Ihana kuulla, että neitinne on innoissaan uudesta harrastuksesta!

      Poista
  2. Kiva postaus, sillä meillä juuri mietitään meneekö 5,5v tyttö tanssiin, voimisteluun vai taitoluisteluun. 2 vuotta on ollut tanssissa ja se on ollut kansalaisopiston tanssia joka selvästi on ollut liian leikkimistä ja, no, ei edes niin hengästyttävää liikuntaa, aika verkkaista. Tyttöhän haluaisi kaikkiin, niin siksi erityisesti on hankala päättää, uusi tanssikoulun ryhmä olisi ihan kodin vieressä, voimistelu (joka minun suosikkini ;D) 20 km päässä. Valintoja, valintoja .. Tuntuu vaan että voimistelusta voisi saada pitkäikäisen harrastuksen kun taas tanssi on vaan kurssimuotoista "hupiliikuntaa"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, valintoja, valitoja. Kumpa voisikin tehdä kaikkea. Voisitteko sopia tytön kanssa, että saa kokeilla kaikkia hetken ja valita sen jälkeen (onko se käytännössä mahdollista?)? Muts atuntuu, että jos harrastus on lapsen itsen valitsema, se ehkä säilyy pitkäikäisempänä. Eihän noista aina tiedä, moni muukin juttu (valmentajat, kaverit, yms.) saattaa vaikuttaa.

      Poista
  3. Pakko kommentoida, omasta kokemuksesta, että näin kolmen "jääkiekko-koukussa" olevan pojan äitinä tavallaan kadun, että olen harrastuksen tähän päästänyt. Tuntuu, että poikien elämässä ei ole mitään muuta kuin jääkiekko, toki hoitavat koulunsa moitteetta mutta rehellisesti sanottuna koulukin tulee kakkosena jos on lätkän leirityksiä, aamujäitä tms. En ole ollenkaan ylpeä tästä. Olen kannustanut, kustantanut ja kuljettanut, ihan jaksamisen ja konkurssin partaalle asti. Olen ylpeä ihanista, lahjakkaista, taitavista pojistani, jotka ovat haluavat panostaa kaikkensa jääkiekkoon. Silti jatkuvasti mietin, että onko tämä kuitenkaan oikein ja lapsen elämää... Kun esikoisen piti kertoa itsestään mennessään yläasteelle, poika oli kertonut yhden ainoan lauseen: minulla ei ole elämässäni muuta kuin jääkiekko. Kaikki perheen yhteinen toiminta sijoittuu jäähalleille ja valmentaja kertoo tyytyväisenä meidän olevan "kolmen Aan perhe", perhe joka panostaa kaikkensa lasten harrastuksiin. Meidät poikamme eivät hengaile kaupungilla, ovat kohteliaita, iloisia ja kaikkien pitämiä. Siltikin mietin, että viekö tämä harrastus heiltä kaiken mahdollisuuden vapaaseen ja huolettomaan lapsuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi - tosi samoissa ajatuksissa täälläkin ajoittain. Onko oikein, että lapsen elämä on treeniä täynnä niin, ettei sinne paljon muuta mahdu. On kuitenkin se toinen puoli mitä urheilu antaa. Kaverit ja se "elämä" on siellä. Tällaisina hetkinä mä aina ajattelen, että niin kauan kun se palava into lajiin säilyy, niin antaa mennä. Uskon kuitenkin, että lapset itsekin tajuavat, että toisinkin voisi olla ja jos heille valitseminen on mahdollista, niin silloin ehkä vanhemman ei tarvitse kantaa asiasta huonoa omatuntoa. Mutta siis edelleen - tiedän NIIN tunteesi!

      Poista
  4. Oletko itse kotiäiti tai puolipäivätöissä? Itseäni häiritsee monien kivojen harrastusten aikainen aloitusajankohta. Ei ekaluokkalainen voi niihin itse kulkea ja tämä äiti ei voi jatkuvasti lähteä aikaisemmin töistä. Meillä ei myöskään ole autoa eli kimppakyydeissäoltaisiin vain ottavana osapuolena, mihin en halua sitoutua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa noiden kyytien suhteen, tuntuu, että tosi monet harkat alkavat jo alkuiltapäivästä. Naapurin 12v poika lähtee usein ison maalivahtikassin kanssa kolmeksi parinkymmenen kilometrin päässä olevaan jäähalliin ja siinä on isovanhempien apu kullan arvoista. Jumppaan pääsee usein julkisilla ilman valtavaa varustemäärää, mutta juuri tuo em. varustekassi tekee esim. jääkiekkoilijoiden julkisilla liikkumisesta mahdotonta. Ja toki en myöskään laittaisi meidän viisivuotiasta bussilla harkkoihin.

      Olen itse siinä onnellisessa asemassa, että olen tällä hetkellä kotona lasten kanssa ja töihin palattuani kuskaaminen onnistuu lyhyiden päivieni ansiosta. Ymmärrän että tämä on monelle hankalaa ja ainakin itse olen tarjonnut kuskausapua mahdollisuuksien mukaan myös muille. Mutta ymmärrän, että ilman autoa on ikävä olla kimppakyydeissä aina vain saavana osapuolena. Olisiko teidän mahdollista osallistua kimppakyyteihin esim. pientä maksua vastaan? Tai voisitko korvata kyydit olemalla "eväsvastaava" tms..?

      Poista
  5. Heippa pitkästä aikaa! Mä juuri itse taivastelin sitä, että miten perheet, joissa harrastetaan paljon aikatauluttaa arkensa. Että kun mä olen jo nyt välillä ihan helisemässä itse, vaikka Eeli ei vielä edes harrasta mitään ja Telma kulkee itse harrastuksiinsa. Mä taidan olla vähän nössö :D Mä uskon, että harrastaminen on hyväksi lapselle. Siellä opitaan erilaisia taitoja ja solmitaan juurikin niitä ystävyyssuhteita. Jos kaikki sujuu mutkattomasti ja kaikki pitävät tekemisistään, ei kai se silloin mikään ongelma ole. Tärkeintähän on se, ettei lapsi (tai vanhempi/vanhemmat) väsy liiaksi. Ettei harrastaminen vie kaikkien kaikkea energiaa. Jos energiaa ja aikatauluttamisen taitoa riittää, niin mitä siihen kellään mitään sanomista pitäis olla. Mä niin toivon, että me keksittäisiin Telmallekin joku oikein kiva harrastus partion lisäksi. Liikunnallinen siinä mielessä, että musta olis kauheen hyvä, kun liikkuminen tulis luontaiseksi. Että lapsi kasvais pienestä pitäen liikkumaan ja pitämään liikunnasta. Onneksi meillä on tässä ihan liki melko hyvät harrastusmahdollisuudet, se helpottaa arjen sujumista. Joskus mua vaan harmittaa nykyajan kilpailuhenkisyys siinä mielessä, että kun kaikessa pitää olla niin kamalan hyvä ja taito. Innostus niin herkästi laantuu, jos taidot ei vaikka ihan samaa tahtia kehitykään kuin vaikka joukkuekavereilla. Näitäkin on nähty, onneksi meille ei ole käynyt niin. Niin kauan kuin harrastaminen on kivaa, on mun uskoakseni kaikki hyvin!

    Ps. Terkkuja sinne koko porukalle, jos te meidät vielä muistatte! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipa hauska kuulla teistä :)!! Kyllä se aikatauluttaminen onnistuu, kun vain aikatauluttaa. Mutta hieman suunnittelua se vaatii...

      Totta, moni laji on liian kilpailuhenkinen, mutta tähänkin on alettu pikku hiljaa herätä. Meillä tytöt on molemmat tykänneet futiksesta, onko Telma kokiellut sitä :)? Toivottavasti löydätte jonkun kivan lajin!

      Poista
  6. Lasten harrastuksista on aina kiva lukea, kun niitä meilläkin paljon mietitään. Itse kuulun myös niihin vanhempiin, kenen mielestä on hyvä antaa lasten kokeilla erilaisia lajeja, josko jostain löytyisi se lapsen oma juttu. Ja siihen/harrastuksiin yleensäkin, ollaan valmiita panostamaan.

    Teidän Ida on kyllä tosi taitava, ja tosi upeita kuvia hänestä! Varmaan on kiva hänen itsekin ihastella näitä, ja ovat kyllä varmasti hienoja muistoja voimistelu-uralta sitten vanhempanakin. Tsemppiä tulevaan kauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa, kun vanhemmat kannustavat kokeilemaan ja saa itse valita. Onko teillä joku sopimus, kauanko yhtä lajia kokeillaan? Usein vaatii muutaman kerran totuttelua, ennekuin pääsee sisään lajiin ja porukkaan, jotta pystyy sanomaan, tykkäkö vai ei. JA monipuolisuus on ihan parasta, jos pystyy pitämään muutamaa lajia vaikka vähän vaihdellen ohjelmassa.

      Ida kiittää kivoista sanoista ja tsempistä <3

      Poista
  7. Mielenkiintoista luettavaa. Meidän perheessä kummallakin lapsella on kaksi harrarusta joissa vain yksi käyntikerta per viikko. Toinen harrastus on soitinharrastus joka vaatii hieman harjoittelua ja toinen liikuntaharrastus. Lapset liikkuvat kävellen 5 km kouluun päivässä (2.5km /sivu) ja nauttivat niin paljon kavereiden kanssa puuhastelusta ja kotona olemisesta ettei enempään tällä hetkellä riitä aikaa/voimia. Mutta jos itse ehdottavat uutta harrastusta niin avoimia ollaan. Rahaa palaa näihinkin harrastuksiin toista tuhatta / kausi. Onko voimistelu minkä hintaista? Tsemppiä upeille pikku-urheilijoillenne :)t. Ulrika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kauan kun laset eivät kaipaa enempää niin harrastuksia on mielestäni turha haalia teillekään lisää. Meilläkin lapset välillä surevat, etteivät mielestään ehdi olla kavereiden kanssa tarpeeksi, mutta nämä ovat ehkä hieman kausiluontoisia asioita... Voimisteluhinnastot löytyvät usein seurojen sivuilta, hurjasti riippuu treenimäääristä. Mutta kuten totesin tuossa yhdessä kommentissa, lasten harrastaminen on ihan hirmu kallista. Uskon kuitenkin että niin kauan kun vähänkin pystyn ne kustantamaan rahat menevät hyvään tarkoitukseen ;)

      Poista
  8. Itselläni ei vielä lapsia, mutta kilpaurheilua harrastaneena/harrastavana olen kyllä sitä mieltä, että joku urheiluharrastus lapsella on oltava ja se pitäisi juurikin aloittaa 2-4 vuotiaana, toki kevyesti ja leikin varjolla. Lajeja kannatta kokeilla, mutta näin ainakin on pohjaa kun se oma laji löytyy. Hyvä te!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeileminen ja monipuolisuus on se, mihin toivoisin että kaikkia lapsia kannustetaan ja annetaan mahdollisuus - toki siis tietysti perheen taloudellisten mahdollisuuksien rajoissa. Uskon kuitenkin, että kaikille halukaille löytyy joku sopiva laji :)

      Poista
  9. Heippa!

    Lasten harrastukset on aihe josta voisi puhua loputtomiin! :) Mitä lajia lapsenne voimistelussa harrastaa, rytminen, joukkuevoimistelu? Haluaisitko vielä avata lajia enemmän? Onko teidän lapsista jokainen lajin parissa samanlainen: tavoitteet korkealla vai mukava harrastus? Miten onnistuu tsemppaaminen mikäli toinen menestyy paremmin tai toinen luonnostaan oppii helpommin, kun taas toinen joutuu tekemään paljon enemmän työtä? Itse seurasta et varmaan uskalla liiemmin avautua? Hirmuisesti kysymyksiä ja toki ymmärrän ettei kaikkiin ehdi vastaamaan. Mielenkiinnolla odotan uusia harrastuspostauksia. Tsemppiä harrastuksiin ja arkeen sen ohella. :)

    T: Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpm, lasten harrastuksista on usein kaikilla jotain sanottavaa ja väärässä seurassa ei kannata avata suutaan ollenkaan ;). Meillä telinevoimistellaan ja tuota kilpailuasetemaa ei ainakaan vielä ole syntynyt, kun työillä yli kolme vuotta ikäeroa ja nuorempi ei ole päässyt kisaamaan vielä ollenkaan. Poikien puolella taas on melko paljon leppoisampi meininki vaikka kilpaileminen onkin tavoitteena ;). Seurat ovat toki erilaisia ja ihmisestä riippuu, kuka tykkää mistäkin. Meillä on ainakin omassa seurassa toistaiseksi viihdytty ja mahdolliset ristiriidat on saatu sovittua hyvin :). Kiitos tsempistä ja samoin myös sinne :)

      Poista
  10. Hei. Kiitos hyvästä postauksesta. Oli mielenkiintoista lukea kuinka yhdistätte kaiken niin, että arki toimii. Itselläni ei ole lapsia, mutta työni puolesta olen kiinnostunut harrastus / kustannus asioista. Työskentelen yrityksessä, joka tarjoaa varainhankintaa koululuokille, urheiluseuroille / joukkueille, joten olisinkin kiinnostunut kuulemaan kuinka teillä tehdään varainhankintaa? Vai teettekö varainhankintaa? Paljonko kausi per lapsi maksaa?
    Työssäni saan lähes päivittäin kuulla siitä kuinka kallista harrastaminen nykyään on ja kuinka moni lapsi on joutunut juuri tämän takia lopettamaan harrastamisen. Se on surullista kuulla, jos rahan takia lapsi joutuu harrastuksen lopettamaan. Harrastaminen antaa lapselle enemmän kuin ottaa.
    Jos varainhankinta teillä tai jollain lukijalla kiinnostaa niin käykääpä kurkkaamassa www.varainhankintaa.com. :)
    t. Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lasten harrastusten kustannuasia on ollut tapetilla paljon ja on tosi surullista, että se on nykyisin monessa lajissa ihan hirveän kallista. Meillä ei varainhankintaa hirmusti ole, jouluisin yleensä arpojen myyntiä yms... Kausimaksut löytyvät usein voimisteluseuran sivuilta, riippuu tuntimääristä paljonko maksetaan. Kiitos vinkistä, käyn kurkaamassa ilman muuta tuon varainhankintasivuston!

      Poista
  11. Upeita kuvia, taitavat lapset teillä :)
    Vaikka blogin pääpaino taitaakin olla lapset, oletko koskaan ajatellut tekeväsi postausta vain itsestäsi?
    Itse lukisin ainakin mielelläni, toki blogisi on hyvä näinkin :)

    -Noora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olisin kiva kirjoitella omistakin jutuista. aina välillä on ollutkin jotain... Kiva jos tykkäät ja kiitos toiveistasi, niitä on aina mukava mahdollisuuksien rajoissa toteuttaa :)

      Poista

Olen iloinen kun kävit ja luen mielelläni kommenttisi. Kiitos:)