20.10.2012

Ekat kisat


Pitkän päivän ilta. Aamulla ilmassa oli käsinkosketeltavaa jännitystä, kuten myös eilen ja sitä edellisenä iltana. Vaikea sanoa, jännittikö Idaa vai mua enemmän - vaikka yritin pitää kieleni ja mieleni parhaani mukaan kurissa.

Yhtä kaikki ihan ekat oikeat kisat kunnialla takana myös kannustus- ja huoltojoukoilta. Mulle pieni miinus siitä, ettei pinna täysin kestänyt prinsessan täydellistä romahdusta kotimatkalla yksitoistatuntisen päivän jälkeen.


Olenkohan mahtanut kirjoittaa tästä aiemmin? Tyttöjen kilpailuluokat on jaettu kilpa- ja maajoukkuelinjan kisoihin. Päästäkseen kilpailemaan, on suoritettava prionssi- ja hopeamerkit, käytävä asemakisat ja oltava vähintään seitsemanvuotias. Kilpailu aloitetaan kilpalinjan B-luokasta, jossa liikkeet ovat pakollisia. Tästä homma etenee niin, että saadessaan nousukategoriaan oikeuttavat pisteet ja valmentajan niin todetessa, voimistelija siirtyy seuraavaan luokkaan. Vähän myöhemmin voi valita, jatkaako kilpalinjalla ylempiin luokkiin vai siirtyykö maajoukkuelinjan luokkiin. Lisää aiheesta kiinnostuneille löytyy täältä.

Jumppareiden taso oli hurja, vaikka toisaalta tuntuu, että pisteitä herui melko avokätisesti. Näiden pientenkin voimistelijoiden suoritukset olivat kuitenkin todella viimeisteltyjä. Olin ylpeä omasta ykkösprinsessastani, joka ihan silminnähtävästi tärisi marssiessaan estradille, ja silti teki sen ennakkoluulottomasti ja reippaasti.


Tuntuu, että iso osa kisaa on odottelu ja kisan jälkeen kavereiden kanssa hengailu - ja hyvä niin. Tyttöjen kisapuvut ovat luonnollisesti jumissa jossain toisella mantereella, joten ainakin tänään mentiin vielä harkkapuvulla. Harmi, koska se pukuhan on ihan ykkösasia, kisasta nyt muuten niin väliä...





Tuli viikolla taas todistettua, että jos lapselle haluaa saada jonkun asian nopeasti perille, kannattaa yrittää saada valmentajaa sanomaan se. "Äiti, onhan meillä KAURApuuroa? M (valmentaja) sanoi, että aamulla PITÄÄ syödä puuroa!"

Isänpäivänä sitten kisataan seuraavan kerran. 

14 kommenttia:

  1. Ihana postaus Tanja ja onnittelu Idalle hienosta kisasta:) Huomenna edessä poikien kisat!!!

    Terveisin

    Petra

    VastaaPoista
  2. Hui miten jännää! En yhtään ihmettele, että paluumatkalla vähän hermo petti - sekä tyttärellä että äidillä ;-D

    Minäkin tarvitsisin jonkun oman valmentajan vakuuttamaan itselleni, että kaurapuuroa pitäisi aamulla syödä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli oikeasti, jännää siis :). Se on ihan uskomatonta, miten voi oman lapsen puolesta jännittää ja miten toivoo, että toinen onnistuu. Vaikka ei pelkää sitä epäonnistmista, niin silti. En tiedä miksi:).

      Palkaat vain sopivat PT:n, kyllä se siitä!

      Poista
  3. Ihan super postaus. Minun ykkösprinsessani (7v.) aloitti joukkuevoimistelun tammikuussa ja nyt 3 viikon päästä edessä ensimmäinen asema-tapahtuma. Taitaa äitiä jänskättää enemmän kuin tytärtä :) Se puku... sehän on se oleellisin osa ja vielä jos hilettä sais tukkaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea teille asemiin!
      Ihanaa, kun joku ymmärtää tämän pukuasian päälle. Hileet onneksi oli, sekä tukassa että silmissä.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Eikä! Ihan mahtavaa! Toka-alimmassa kuvassa kieteytyy kyllä kaikki niin hyvin ♥

    Mua jännittää jo nyt että mikäli harrastus jatkuu tuonne asti niin opinkohan itse ikinä noita kaikkia speksejä. Onneksi sulla on hyvin hallussa eli soitan sitten sulle!
    Minkä ikäisenä Ida alottikaan? Ja missä iässä ne luokkanousut yleensä tehdään?
    Padmé on siis nyt toista kautta ja pronssiryhmässä ja mietin että missä vaiheessa mun pitää alkaa tajuaamaan näistä jotain (Jep, en tosiaan muista 25 vuoden takaa :P)
    Ps. onko Idalla mikä koko GK:n puvusta käytössä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä säkin opit - ja apu on lähellä ;). Kyselet vaikeita. Meidän seurassa kilparyhmiin valitaan 5-vuotiaana, harrasteryhmät sitten nuoremmille. Noi luokkanousut on tosi yksilöllisiä eikä siihen oikeastaan ikä vaikuta niinkään kuin taitotaso. Ida esim. sai nyt jo nousuun oikeuttavan kategorian, mutta kisaa varmasti koko vuoden vielä B:ssä. Pronssiryhmässä suorittavat varmaan pronssimerkkiä..? Hopea on sitten seuraava joka pitää olla, ennenkuin pääsee kisoihin. Ja koululainen.

      Idalla edelleen CL käytössä. Kisapuvusta esim. AXS oli ihan valtava, en tiedä onko noiden kahden koon välillä' joku normaalia suurempi hyppäys.

      Poista
  6. Ihana I! Upea pose ;D. Onnea vielä tätäkin kautta! Tiedän tuon äitijännitystunteen. Ekalla kerralla istuin takarivissä ja katsoin ikkunasta ulos, että katseemme ei vaan kohtaisi. Hädin tuskin kuulin musiikkia omalta sydämensykkeen pauhulta. Jatkossa se helpottaa...Lohtuläpyjä: läpsläpsläps ;D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se äidinjännitys on ihan uskomatonta, kuten Jasulle tiuossa kirjoitinkin. No, kiva kuulla että helpottaa. Ja mä olen helpottunut, että näissä kisoissa tuli myös se pieni epäonnistuminen, joka pudotti mitaleilta, ei mennä kultalusikka suussa seuraaviin kisoihin. läpsläpsläps!

      Poista
  7. Upea tuo teidän ykkösprinsessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥. Osaa halutessaan olla myös kaikkea muuta.

      Poista
  8. Hienoja kuvia! Onnea ja iloa, Ida. T. Ronja

    VastaaPoista

Olen iloinen kun kävit ja luen mielelläni kommenttisi. Kiitos:)