Shoppailu piristää kummasti. Kerkesin pikaisesti pyörähtää aamulla ennen töiden alkua Stockan hulinassa ja kiireisen viikon perjantai alkoi hyvin. Kyllä, nautin shoppailusta. Tykkään kierrellä kaupoissa, hypistellä. Aina ei tarvitse eikä ole rahaa ostaa, mutta on kiva katsella. Omat ja lasten tarpeet toki edellyttävät myös ostamista. Pidän kauniista ja laadukkaista vaatteista ja olen valmis näkemään vaivaa löytääkseni kivoja juttuja. Myös sisutuksesa, urheiluvälineissä ja muissa. Olen valmis maksamaan laadusta ja siitä, että se on oma juttu, mutta nautin myös suunnattomasti ale-myynneistä ja siitä, että löydän haluamiani juttuja edullisesti.
Hulluilla päivillä meno on välillä hullua - kuten monessa ALEissa ja YSMYissäkin. Tänään kassajonossa seistessäni ja ihan hyvässä hengessä muutamia ajatuksia kanssashoppialijoiden kanssa vaihtaessani pohdin myös ostokäyttämistä - omaa ja muiden.
Tänäänkin kävi niin, että ennakkoon mainostetut Burberryn lasten tuotteet olivat loppu n. klo 8.02. Niitä oli koot noin kahdella-kolmella läpi ja se oli siinä. Jos haluaa omansa, ei riitä että on paikalla ajoissa, pitää myös osua kädellään sokkona oikeaan kokoon. Jos haluaa varmistaa, ettei ole turhaan saapunut paikalle, on pakko hamstrata ja napata tangosta muutama koko, jonka luulee olevan oikea ja valita siitä sitten. Tämä aiheuttaa tietysti närää kanssashoppailijoissa, jotka ovat paikalla viisi sekuntia myöhemmin.
En oikesti tiedä, miten tällaisessa tilanteessa kuuluu toimia. Ykkössääntö joka paikassa mielestäni on, että käyttäytyä pitää ja mieluummin vielä hyvin. Niin kova tarve kenelläkään ei pitäisi tuontapaisesta tavarasta olla, että kädestä revitään - näinkin on kuulemma tehty. Ei myöskään tarvitse töniä tai sanoa ikävästi. Usean koon nappaaminen muiden nenän edestä tuntuu toisaalta röyhkeältä ja ikävältä, mutta toisaalta jos olet paikalla ensimmäisenä, etä satu saamaan käteesi oikeaa kokoa on peli menetetty.
Mä olin tänään se röyhkeä, joka nappasi tangosta muutaman paidan valkattavaksi. Itse halusin paidat tytöille, tuolla hinnalla mieluusti se käyttökoko ja seuraava ja lisäksi olin luvannut napata paidan ystävälle. En tästä huolimatta saanut kaikkea sitä mitä olisin halunut (ei, en valita) , mutta kassajonossa useamman paidan kanssa sain kyllä mielenkiintoisia katseita. Olin se pahis, joka vei jonkun muun paidat. "Miks toi sai useamman ja mä en yhtään?". Elämä on. Mietin siinä, olisiko mun pitänyt alkaa jakamaan omistani. Jos ostorajoitusta ei ole, onko hamstraaminen omaan ja ystävien käyttöön huonoa shoppailukäytöstä?
Olen myös kokenut sen toisen puolen - monestikin. Mä olen se, joka on ollut viisi sekuntia tai kymmenen minuuttia myöhässä ja jäänyt ilman. Toki se harmittaa, mutta kenen vika se on? Ei kenenkään. Tai mun, kun en ollut ajoissa - syystä tai toisesta.
Käyttäytyä siis pitää, alessakin, mutta nopeat elävät.
Ja ne paidat, ne on ihania:). Perusjuttu pienellä yksityskohdalla yhdessä lempparivärissä.
