Meillä tytötkin liikkuu paljon -
ja usein myös vauhdikkaasti.
Mutta jotenkin se liikkeen määrä ja nopeus
vain pojilla vielä kertaantuu -
niillä rauhallisemmillakin...
Kadulta kuului tänään melkoista huutoa.
Ja kuten jo edellisessä mainostin -
meillä on ihana naapurusto.
Emil tuli huutaen edellä ja perässä
neidit 3v ja 6v Emilin pyörän kanssa -
"me tuotiin vaan tää pyörä,
kun se ei pystyny enää pyöräilemään..."
söpöläiset.
Kiitos Amanda ja Olivia.
Kaaduttu oli,
jossain alamäessä.
Miten,
sitä tarina ei kerro.
Onneksi oli kypärä.
Eikä oikeasti käynyt kovin pahasti.
Nykyään on muuten jos jonkinmoisia laastareita.
Meilläkin kapit pullollaan.
Sain juuri
mainoksen,
mistäpä muusta kuin ihanista laastareista.
Summa summarum -
etanoiden ja sammakoiden lisäksi
NE on tehty myös
vauhdista ja vaaratilanteista.
Voi toista! Semmosia ne on, murheenkryynejä.. Onneks näyttää poitsu olevan ookoo, poskea lukuunottamatta. :)
VastaaPoistaUpeet jäljet, jos noilla ei saa kunnioitusta niin ei millään! Onneksi ei sattunut pahemmin ja ihanaa kun tosiaan on naapureina välittävät ihmiset. Muistan taannoin kun pompun talutti kotiin ystävällinen herrasmies viereisestä ravintolasta, pomppu oli tippunut kalliolta ja tämä mies oli sen nähnyt ja mennyt auttamaan. Tuntuu että täällä sitä harvemmin tapahtuu.
VastaaPoistaMutta nämä tilanteet opettaa, muistaa pienikin mies ainakin vähän aikaa ottaa vähän iisimmin -äidin onneksi ;)
Ihana summa summarum :)
VastaaPoistaVoin yhtyä täysin samaan <3
Onneks ei käynyt pahemmin!
Voi Emil raukka. Onneksi hän näyttää olevan kunnossa.
VastaaPoistaAuts.Tuo sattui!
VastaaPoistaOnneksi lapset on kestäviä:) Ja eikun uudestaan satulaan!
Ohhoh!:( Noita sattuu, pienille pojille. Ja varmasti on sattunutkin Emiliä. Meillä on Simpsons laastareita, ei ole onneksi hetkeen tarvittu:).
VastaaPoistaVoi pikkusta Teräsmiestä!
VastaaPoistaMeillä tää kertautuu kahdella, kun on kaksi huliviliä. Ei sitä usko kuin henkilökohtaisestikokemalla että on ne pojat vaan erialaisia lapsia kuin tytöt (vaikka on vauhdikas tuo meidä tyttökin :)
VastaaPoistaParanemisia sinne. Tänään mennään varmaan jo taas... :)
Uusi lukija ilmoittautuu! Ihania kuvia, vaikkakin surku tilanne teidän pojalla...tekevälle sattuu. Paranemisia, onneksi lapset sitkeää tekoa! ;)
VastaaPoistat. Inka
Voi ei, onneksi nuo pienet on kestävää kamaa :) Ja lisäksi tuollaiset jäljet tuo hyvin katu-uskottavuutta :)
VastaaPoistaSini
Tsemppiä ja paranemisiä Emilille. Vois olla R:n kanssa juteltavaa, kun R näyttäis arpia kyljessä... Kahden vuoden takainen kaatuminen näkyy vielä. Tosin ei paljon. Silloin näkyi! Koko kylki oli raahautunut täysin verille, kun oli hiekkatiellä alamäessä kaatunut ja T-paita noussut ylös ilmalennossa...paljas kylki siis soraa vasten *AUTS*. Kypärä halki. Voit uskoa, että kaamee tilanne, kun iso R soittaa, että pikku R on kaatunut pyörällä, kypärä halki, ei pysty kunnolla liikkumaan, voitko tulla tänne hakee sitä. Mä olin ihan et soita ambulanssi! Mut ei sit oikeesti niin pahasti kuitenkaan käynyt.
VastaaPoistaOiVOIJoi! On varmasti tehnyt kipeää! :-(
VastaaPoistaPikaista paranemista!
Tuollaisen näköinen oli oma pikkuveljenikin kaiket kesät, mutta laastarit olivat silloin -80 luvulla kyllä jotain ihan muuta kuin nuo! Onpa hienoja!
Oih, miten itseänikin tekee kipeää pienen ihmisen pipit. Paranemisia sinne!
VastaaPoistaVoi että, teilläkin pyöräonnettomuus :(
VastaaPoistaKypärä on onneksi keksitty ja sitä käytetty. Luit varmaan aiemmin miten meilläkin mentiin stongan yli. Nopeita ja vauhdikkaita on pojat jos tytötkin.
Huh! Onneksi oli kypärä..
VastaaPoistaNoh, pieni asfaltti-ihottuma tekee poitsusta vaan katu-uskottavamman :)
Kivat laastarit muuten parantavat kivun nopeammin, kuin tavalliset, mutta jostain syystä niiden käyttömäärä ja -ikä on pidempi ;)
La Petite Princesse.. (blogger, *mur*)
Voi ressukka. Onneksi lasten haavat paranevat todella nopeasti. Kivaa kesää teille!
VastaaPoista