6.3.2011

Laskiaisen hiihtokoulu


Sain muutamia pyyntöjä kirjoittaa
vinkkejä lasten hiihdonopetuksesta.

Jotain ajatuksia viime keväältä
voi käydä vilkaisemassa täältä.

Eipä ne asiat juuri ole muuttuneet -
suutarin lapset kulkevat edelleen ilman kenkiä.
Eivät pyynnöistään huolimatta ole päässeet hiihtokouluun
tänäkään talvena.

En tiedä, miksi se on niin mahdoton organisoitava.

Syytä nimittäin olisi,
arvatkaa vain,
kuunteleeko kuusivuotias neiti-ihminen,
mitä hiihdonopeäidillä on sanottavana?!
NOUP.


Edellisiin ihaniin kommentteihin viitaten -

YHTEISTYÖKYKYISIÄ JA AVULIAITA?!
 H A L U T E S S A A N.

Minkä ikäinen lapsi kannattaa viedä hiihtokouluun? Tiedätte kyllä, riippuu lapsesta. Muistelen, että nuorin oppilaani on ollut 2v, ja lastenhoidoksi se meni. Sen ikäisen kanssa voi toki leikkiä suksilla, mutta on ihan turha opettaa mitään, kun toinen hädin tuskin osaa puhua. Ajattelisin, että 4-6 vuotiaasta alkaen lapsi pystyy vastaanottamaan sen verran ohjeita, että hiihtokoulusta kannattaa maksaa. Tunti pari kauden alussa - tai monen keskuksen tarjoama Werneri-kurssi on varmasti paikallaan.

Jos hiihtokoulu tuntuu huonolta vaihtoehdolta, itsekin päsee varmasti alkuun. Mun ajatus sekä omien, että hiihtokoululaisten kanssa - kuten vuosi sitten myös kirjoitin - on tehdä itsensä tarpeettomaksi ja auttaa lapset mahdollisimman omatoimisiksi suksilla liikkujiksi.


Yritän opettaa lapsia alusta asti huohetimaan omista välineistään, laittamaan sukset itse jalkaan ja ottamaan pois. Näytän myös miten siteen toimivat ja jos suksi lähtee kesken jalasta pois, miten takaside avataan, jotta suksen saa takaisin jalkaan -

rinteessä on muuten ihan liikaa aikuisiakin, jotka eivät tätä tiedä...



Kun sukset on saatu jalkaan, opetan lapsille ihan perusliikkumista suksilla. Pyöritään ympyrää, tehdään lumikukkia, käydään kyykyssä ja selällään, harjoitellaan nousemista, hypitään paikallaan - ihan mitä vain. Ei niin, että vanhempi tai hiihdonope raahaa lasta perässään, vaan niin, että autetaan eteenpäin ja esim. hissiin vain juuri sen verran kun tarvii. Usein pelkkä läsnäolo riittää:). Tämä helpottaa rinteessä liikkumista mielestäni ihan merkkittävästi.


Jos lapsi on ekaa kertaa suksilla, opetan seuraavaksi liukumista ja suksilla seisomista. Paino keskellä ihmetellään, missä ne varpaat ovat, painavatko ne monoja. Ihan minipienestä mäestä. Siis sellaisesta, josta juuri saa vauhtia ja joka päättyy tasaiselle. Usein tällainen löytyy jo vuokraamon edestä tai kahvilan nurkalta. Aluksi vain ihan vähän vaihtia. Minipikkusen.

Kun liukuminen sujuu, harjoitellaan auraa ja jarruttamista. Vanhempia lapsia pyydän työntämään kantapäitä ulos ja pitämään suksenkärkiä yhdessä. Jos se tuntuu vaikealta, autan lapsen jalkoja oikeaan asentoon. Usein hahmottaminen oman liikkeen kautta on helpompaa. Monille aura-asennon löytäminen on aluksi vaikeaa, mutta siitä ei kannata tehdä kynnyskysymystä:). Vaikka auraaminen tai jarruttaminen ei suju täydellisesti, vien lapsen vähän pidempään mäkeen, jossa pystyy harjoitelemaan kääntymistä. 


Aikuisille - tai insinööreille - saatan joskus kertoa, että paino pidetään ulkosuksella kääntyessä. Muuten opetan kääntymistä yläkropan avulla. Aina ja kaikille. Ihan pienten lasten kanssa lasken itse takaperin edellä valmiina koppaamaan, jos vauhti karkaa, käännyn itse edellä ja pyydän katsomaan käännöksen suuntaan. Kun lapsi kääntää päätä, myös hartialinja kääntyy ja jos vauhtia on vähänkin, sukset kääntyvät (pieni bloggausapulaiseni kertoo tässä vieressä että "toi Ellen jarrutti, tosi hienosti. Hän oli naruhississä ihan ite:).  Jos olen varma, ettei vauhdin karkaamisesta ole vaaraa, lasken lapsen takana, jolloin saan hänet kurkkimaan itseäni ja kääntämään siis hartioitaan enemmän. Ja siitä se siis lähtee. Auraaminen usein aukeaa lapsille käännösten avulla.



Ellenillä on kuvissa päällä valjaat, jotka olivat reissussa käytössä. Valjaiden avulla lasta pystyy ohjaamaan käännöksiin ja jos vain pikkulaskija jaksaa, niin suksilla seisominen kehittyy. Ellen kökötti viikon lomareissulla valjaissa suksilla ja viimeisenä päivänä neiti keksi, miten käännytään. Sen jälkeen valjailla olikin sitten turha ohjailla...

Isommille lapsille mitä parhainta treeniä on kaikki metsäreitit, hyppyrit, aaltoladut, kepit, portit jne. Näitä hiihtokeskukset tarjoavatkin kiitettävästi. Äitiminä on tietysti aina hiukan huolissaan kun lapset pomppivat ja laskevat metsässä ja välillä kiellän isommat hyppyrit. Ihan pienet (mun kullanmurut) eivät vielä osaa mielestäni asettaa omia taitorajojaan, se on aikuisen tehtävä. Ja välillä äidin pitää vain venyttää hermojaan...




Ja se sama, mikä joka paikassa muualla. Nälkä ja väsy hiipivät salakavalasti. Meidän perheessä usein onneksi äidille ekana, joten pystyn ennakoimaan. Meillä miehet pystyvät toimimaan hiukan nälkäisinäkin, mutta nekin on perempi ruokkia ajoissa:).


Lasten ehdoilla siis mennään - niinkuin lapsiperheissä aina ja joka paikassa. En tiedä miten se muuten onnistuu. Sukset jalassa ulkoilu koko perheen kanssa on kuitenkin mainio tapa viettää aurinkoisia kevätpäiviä:). 
   
Varusteista kirjoittelin siellä vuoden takaisessa. Ida sai sauvat tänä talvena, viidentenä laskutalvenaan. Niitä on hartaasti kinuttu jo pari talvea, mutta kun neiti ne nyt sai, laskee hän kuitenkin edelleen mieluummin ilman. Sauvoja en juuri suosittele alle kuusivuotialle kouluikäisille - paitsi jos nyt sattuu kiertämään keppejä leikkaavilla käännöksillä.

Ja summa summarum - tekemällä oppii ja toistoja tarvitaan. toislle enemmän kuin tosille. Meidän lapsille varmasti ainakin sen keskiverron verran - en ole laskenut kuinka monta rinnepäivää on tänä talvena takana, mutta kyllä niitä on kertynyt. Ei pidä siis ihmetellä, jos kaksi neljävuotias ei heti hoksaa, mistä on kyse.




 En tiedä saivatko kysyjät vastauksia tämän avulla.
TOIVON NIIN.
Saa kysyä, autan kyllä hiihtoasioissa mielläni, jos vain osaan.


#AURINKOISIA LASKUPÄIVIÄ#


18 kommenttia:

  1. Kiitos hienosta postauksesta, taas iski kuume päästä laskemaan. Kerran ollaan tänä talvena 5,5-vuotiaan kanssa käyty, tyttöä vaan enempi kiinnosti pulkkamäki, joka oli liian lähellä ;). Mulla on suksista ja monoista muutama kysymys. Tytöllä on käytettynä ostetut sukset ja nyt hommattiin niihin isommat monot, mietin, että alanko itse siteitä säätää vai miten suhtautuvat esim suksivuokraamossa, jos vien sukset sinne säädettäväksi? Ja kuinka tiuhaan suksia kannattaa huoltaa?

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia taas, sä kyllä osaat:).

    Ja muutenkin hyvä postaus. Äitihiihdonopettaja ei toimi meillä (en edes ole hiihdonopettaja, ehkä siksi) mutta mummihiihdonopettaja toimii. Mun äiti on opettanut lapset hiihtämään, laskemaan mäkeä ja luistelemaan. Hyvin mutsi on kehittynyt pedagogisissa taidoissan, mä en ole ikinä oppinut luistelemaan tai murtsikoimaan sujuvasti;).

    VastaaPoista
  3. Kiitos kattavasta postauksesta. Tästä tosiaan oli apuja. :)

    VastaaPoista
  4. Järkeenkäypä postaus ja hyvin sopivat kuvat! Eilen olimme Serenassa laskemassa ja todettiin että kyllä on ihanaa olla koko perheellä ulkona, mäessä. Ja neitiä 3v1vko ei saisi millään pois... Ja koska eno oli mukana, enoa seurattiin kuin hai laivaa eli äidin ohjeet meni varmasti metsään - onneksi on valjaat :) Mutta, suutarin lapsella ei ole kenkiä, opettajan lapsella suksia, hih. T. opeäiti.

    VastaaPoista
  5. Kiitos, olipa mielenkiintoinen postaus.

    Tulimme juuri Rukalta ja meidän kohta 6-v. oli ensimmäisen kerran rinteessä. Olisinpa tiennyt silloin kaiken tämän, mitä kerrot:)
    No niin viisas olin, että otin ekana päivänä opettajan. Tunnin jälkeen sitten taidot hävisivät ja äitikin sai liikuntaa, kun neiti veti syöksynä alas. Onnistui vielä sukeltamaan verkkoaidan alle:).
    Tokana päivänä kokeiltiin omin päin, mutta kipin kapin taas mentiin hiihtokoulun tiskille. Sen jälkeen tyttö sitten laskikin lasten rinteessä ihan omatoimisesti.

    Meille opettaja sanoi, että kannattaa laittaa lapsi laskemaan kiertäen niitä tolppia. Silloin onnistuu ja totta se oli. Ongelmat poistuivat, kun muksu tiesi missä pitää kääntyä. Äiti ei vain tajunnut sitä. Joten onneksi on viisaita opettajia:)
    Eihän ne tunnit halpaa lystiä ole. Mutta kyllä olivat joka euron arvoiset. Ja kun seurasin vanhempia, jotka opettivat itse, niin huomasi, että kyllä ammattiopettajan opetus on ammattinsa osaavan hommaa.

    Sirkku

    VastaaPoista
  6. Mitäs sitten tehdään jos lapsi osaa mutta äiti ei ;o)

    VastaaPoista
  7. Blogissasi on viime aikoina ollut upeita talvikuvia! Ihan itsellekkin tulee kaipuu rinteeseen, jonne moneen vuoteen ei ole päässyt!

    VastaaPoista
  8. Kiitos hyvästä postauksesta! Pitääpä muistaa opit kunhan lapset tulee laskuikään. Täälläkin kova kaipuu rinteeseen..

    VastaaPoista
  9. Kiitos hyvästä postauksesta. Meillä on kaikki olleet hiihtokoulussa ja olen kyllä todennut sen 100 kertaa paremmaksi vaihtoehdoksi kuin itse opettamisen. Olen kyllä kolmea vanhimpaa myös itse opettanut ja toisaalta on hyvä, että ovat saaneet sitten hiihtokoulussa lisää opetusta. Nikke oli Tahkolla Werneri-kurssilla ja kannatti ehdottomasti.

    VastaaPoista
  10. Kiitos tästä postauksesta! Meillä pojat odottavat vielä hiihtokouluun pääsyä, mutta yllättävänkin hyvin homma on alkanut sujumaan ilman. Hiihtokoulukin on asialistalla, viimeistään ensi talvena.

    Pienempi oppi aika itsestään luontevasti kääntämään sukset sopivassa vauhdissa ja merkityllä radalla kääntyilee sujuvasti, mutta ilman merkkejä ei oikein vielä suju. Auraaminenkin alkaa löytyä pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
  11. Kiitos Tanja näistä vinkeistä! Ehkä mennään vielä tänä talvena Meri-Teijoon harjoittelemaan auraamista:)

    VastaaPoista
  12. Upea toi kuva, missä on nuo vuoret lasten taustana. Aivan ihana!!!
    ...insinööreille... ai että mä nauroin tätä kohtaa ;D

    VastaaPoista
  13. Hei, hieno postaus! Pystyykö noilla valjailla oikeasti ohjaamaan sellaista lasta, joka ei osaa vielä aurata? Meillä 3-vuotias, jonka kanssa ollaan pari kertaa oltu rinteessä harjoittelemassa alastuloa, mutta auraus ei vielä onnistu.
    t. lumipallero

    VastaaPoista
  14. Moikka ja kiitos ihanasta blogista. Luen sun juttuja aktiivisesti mutta en koskaa ole vielä jostain syystä kommentoinut. Kävin pari viikkoa sitten hiihtolomalla ensimmäisen kerran 5 vuotiaani kanssa Messilässä laskettelemassa ja hän tykkäsi tosi paljon, ens viikolla ollaankin menossa uudestaan. Laskettiin valjailla ja ne helpotti tuota menoa huomattavasti. Tuolloin meillä oli vuokravaljaat ja olenkin sen jälkeen koittanut noita Fischerin valjaita etsiä mutta tuntuvat olevan jokapaikasta loppu. Raaskitko jo luopua Ellenin valjaista? Olisin nimittäin hyvin kiinnostunut niistä... Mikäli ne jo joutaa niin laitatko sähköpostia ape1979@luukku.com. Kiitos paljon hyvista opetusvinkeistä ja kauniista kuvista! Nyt taas vähän viisaampana ensi kerralla rinteeseen :)

    VastaaPoista
  15. Tusen tack för ett super inlägg! Ska komma ihåg detta när vi är i backen nästa gång :)

    VastaaPoista
  16. Ensimmäiselle kommentoijalle vastauksena, että olin juuri laskettelemassa Ylläksellä kahdelta kaverilta lainatuilla kamoilla ja siellä ainakin säätivät sukset monoihin ja mulle sopiviksi ilmaiseksi lainaus- ja huoltotiskeillä.

    VastaaPoista
  17. Ei mennyt ihan putkeen taas(kaan), luvataan auttaa mutta vastauksia ei kuulu päiväkausiin. Pahoittelut. Ihanaa, että täällä käy avuliaita lukijoita:)!!

    Mari, kuten anonyymi totesi, siteitä EI kannata itse säätää. Monon ja suken keskimerkin pitää olla kohdakkain, takasiteen kohdallaan ja DINit säädetty monon mitan ja painon mukaan. Kaksi viimeistä vaikuttaa siihen, että suksi irtoaa tarvittaessa. Eli jos säätää itse, voi mennä pieleen polven vääntymisen kustannuksella. Sekä suksivuokraamossa että suksia myyvissä liikkeissä säätävät, usein pientä veloitusta vastaan.

    Nina, mä haluan treffata teidän äidin:)!!

    Pia, ole hyvä, kiva jos oli apua!

    Suvi, mä EN TAJUA, miten toi suutarin lasten vertaus käy toteen NIIN monessa asiassa. Pelkään hetkeä, kun meillä aloitetaan koulutie..

    Sirkku, totta, kyllä ne opet usein maksavat itsensä takaisin ja hermoja säästyy.

    Ellas Mirakel - mamma menee hiihtokouluun - ja pelastaa (avio?)liiton kun ei jää miehen oppiin;).

    jadore, mäkeen vain, jos ei enää tänä talvena niin tulevina sitten:)!!

    Katri, ehkä omatkin opetukset jää kytemään sinne takaraivoon vaikka sillä hetkellä tuntuu, että menee toisesta sisään ja toisesta ulos. Teillä taisi olla kiva Tahkon reissu:)!!

    PikkuSanna, niimpä kyllä ne käännökset sieltä yleensä löytyvät pikkuhiljaa - hiihtokoulussa tai muuten.

    Camilla, Hirpparikin on ihan ok!

    Lehdokki, mä en tosin tunne juurikaan insinööreijä - jos ei omaa ihanaa isiä oteta lukuun:).

    lumipallero, kyllä noilla valjailla pystyy hyvin ohjaamaan. Tosin nyt kun Ellen oppi kääntymään, jos lapsi kääntää itse niin silloin myös hän määrää suunnan...

    Kati Arto, laitoin spostia.

    Juanita, var så god.

    Ja ano, kiitos avusta:)!!

    VastaaPoista

Olen iloinen kun kävit ja luen mielelläni kommenttisi. Kiitos:)