Isänpäivä

Suuntasimme tänään siis Tampereelle. Aamuherätys klo 6.00 ja autossa klo 7.00. Sunnuntai ja isänpäivä. Matkalla lueskelin Facebookista, etten ollut ainoa tämäntapaisen isänpäivän viettäjä, vaan monet perheet olivat samoihin aikoihin täysissä tamineissa kuka jäähallilla kuka minkäkin kentän tai salin laidalla. Me olimme matkalla Idan jumppakisoihin.

Protestoin tätä isänpäiväajankohtaa jo silloin, kun tieto näistä kisoitsa tuli. Kun kerran vuodessa on ainakin 45 muutakin sunnuntaipäivää jolloin nämäkin kisat olisi voitu pitää, eikö voisi valita jotain muuta kuin isänpäiväsunnuntaita - ja samat terveiset kaikille muille seuroille. Eikä siinä mitään, vaihtelun vuoksi tämä voisi olla ihan mukava tapa viettää isänpäivää, mutta vaihtelua ei näemmä ole tulossa. 

Perheiden arki ja viikonloput ovat hektisiä. Toisten enemmän, toisten vähemmän. On tietysti valintakysymys, kuinka paljon lapset harrastavat ja kuinka paljon kodin ulkopuolisiin asioihin käytetään aikaa. Meidän perheen valinnat yhdessä lasten ja aikuisten kanssa ovat johtaneet siihen, että niitä vapaita sunnuntai-hetkiä ei liikaa ole - ja tiedän, ettemme ole ainoita. Siksi purnaankin sen perään, että isänpäivän voisi rauhoittaa näistä kisoista ja turnauksista. Eikö se nyt juuri ole päivä, jolloin perheet voisivat yhdessä lojua kotona ilman aikataulutettua kisaohjelmaa. Terkkuja vaan siis kaikkiin seuroihin.

Ja tiedän, voin myös päättää toisin ja ottaa sitä vapaata - järjestelykysymyksiä.

Hukkareissu ei Tampere ollut ja meillä toki oli kiva päivä melkein koko perheen kesken. Olimme liikkeellä ilman Emiliä, joka sain omituksi mummun ihan kokonaan itselleen.

Paljon tasaisia hienoja jumppareita, tiukka kisa! Ensi viikonloppuna sitten taas kotisalilla.

 Lainaan tähän loppuun ihanaa ystävääni S:aa;

Isit, iskät, pappat, vaarit, ukit, faijat, paapat, fatsit,

 isukit, isät, isiliinit, olemassa olevat, 

tuleviksi tulevat, pilvelle jo poistuneet... ♥

ONNEA KAIKILLE TEILLE