Perjantaina oli jännitystä ilmassa, kun Ida pääsi ensimmäisiin voimistelu"kilpailuihinsa". Svoli järjestää nk. "ASEMAKILPAILUJA", jotka ovat näytösluonteista kilpailuihin harjoittelua. Tilaisuuden on tarkoitus olla kannustava ja osallistumiskynnyksen matala. Osallistujia ei laiteta paremmuusjärjestykseen, vaan tuomarit antavat kaikille suullisen palautteen ja kaikki palkitaan.
Neiti oli viikkokausia innoissaan - kisat kun olivat jo kertaalleen siirtyneet. Kotona jännättiinkin, ettei flunssa iske juuri kisapäivään - meillä kun joku on ollut koko ajan kuumessa parin viikon ajan... Ida siirsi taitavasti kipeäksi tuloaan ja kuume nousu vasta kisojen jälkeisenä aamuna. Vaikka kaikilla pienillä voimistelijoilla oli takana pitkä viikko, neidit jaksoivat uskomattomasti motivoitua ja keskittyä vielä pitkähköksi venyneenä perjantai-iltana.
Idan ryhmä teki telineistä hypyn ja sarjat permannolla ja paavo(pikku)puomilla. Vähintään yhtä tärkeää kuin itse kisaaminen, on tietysti näillä pikku jumppareilla kaikki kisoihin liittyvä ja kiva kavereiden kesken. Idan ryhmässä onkin kahdeksan tytön kesken uskomattoman kiva porukka.
PAAVOVOPUOMILLA
ENNEN JA JÄLKEEN OMAN SUORITUKSEN SEURATTIIN MUITA
JA KEKSITTIIN KAIKKEA KIVAA KAVEREIDEN KANSSA
PERMANNOLLA
JA PALKITTUNA
***
Lapset pärjäävät mainosti ilman harrastuksia, mutta liikkua pitää - suositus on kaksi tuntia päivässä. Liikunnaksi käy mainiosti esim. ulkoilu ja pulkkailu. Jatkuvasti lehdissä kirjoitellaan siitä, miten lapset lihovat ja liikunta vähenee. Kun liikunnallisen elämäntavan omaksuu jo nuorena, se on helpompi ylläpitää vanhempana. Sinä vanhempana olet vastuussa siitä, että lapsesi liikkuu ainakin hiukan - ja sen myötä voi paremmin. Vaikka aina ei tekisi mieli lähteä ulos tai muualle liikkumaan, tulee siitä itsellekin parempi mieli. Liikunnallista joulun aikaa meille kaikille!
Kuvat on taas ihan mielettömiä!
VastaaPoistaItse lapsena telinevoimistelua harrastaneena voin tunnistaa tuon lähikuvan ilmeen ja fiiliksen. :)
Ihana voimistelija!Muistan itsekin olleeni pienenä jumpassa, joka ei oikein osoittautunut minun lajikseni. Enemmänkin nuo joukkuelajit olivat minun juttuni ja pelasinkin pesäpalloa 20 vuotta. Vieläkin haaveilen takaisin kentälle, aikaa ei van ole :( Joten kyllä, liikuntaharrastus kannattaa aloittaa nuorena ja itsekin sain kaikki parhaat kaverini liikunnan parissa.
VastaaPoistaUpeita kuvia!
VastaaPoistaMeillä ei vielä harrastella, ehkä sitten ensi syksynä. Mutta ulkoillaan kyllä näillä keleillä se pari tuntia päivässä, mukavaa hyötyliikuntaa vanhemmille ja toisaalta lapsi peuhaa ja nauttii. Minä itsekinlapsuudessa urheillut vaikka mitä salibandysta aerobicciin, mutta edelleen muistan kauhulla koulun telinevoimistelutunnit ja sen pelon kun piti hypätä se pukin päälle. Ei ollut mun juttu :)
ihania pieniä jumppareita. :) Me olemme miehen kanssa olleet nuorempana kovastikkin liikunnallisesti aktiivisia. Molemmat jalkapalloilijoita ja mies kilpahiihti lisäksi. Esikoinen oli jo viime talvena hiihtokoulussa ja parit oman seuran kisatkin hiihti. Hiihtokoulun alkua odotetaan kovasti. :) Kesälle jalkapalloa ja syksy mennyt jumpatessa.
VastaaPoistaVoi miten upea tilaisuus! Nilkat suorina ja ryhdikkäästi - wau! Ihana katsoa, että Ida tykkää voimistelusta, ja että seuratoiminta on noin aktiivista! (ja äiti noin energinen, että jaksaa kannustaa ja viedä kerta toisensa jälkeen harkkoihin!)
VastaaPoistaTerkut Kouvolan tontuilta etenkin jummparitytölle!
Todella kiva blogi kokonaisuudessaan, jään seuraamaan tätä.
VastaaPoistaOnnea notkealle tytöllesi! :)
Meillä tyttö 9v harrastaa balettia kolmatta vuotta (myös jumppaa on harrastanut jokusen vuoden, mutta ei tällä hetkellä), poika 5v ei tällä hetkellä mitään. Ihan totta mitä kirjoitit, että jollain tavalla se liikunnantarve täytyisi saada tyydytettyä. Vapaissa pihaleikeissä menee ainakin osa, jos liikkuu paljon oma-aloitteisesti. Kiva on jos pääsee kokeilemaan erilaisia liikuntalajeja vaikka vanhempien kanssa niin löytyy sitten jossain vaiheessa se ihan oma juttu ja hyvähän se on tutustua laajalti kaikenlaiseen..
Meillä ollaan siinä mielessä päästy helpolla, että lapsia ei ole tarvinnut maanitella liikkumaan. Ryntäävät suinpäin juoksemaan, kun ulko-ovi avautuu. Hyötyliikutaan sen verran, että kaksi tuntia menee helpsoti päivässä - paitsi pakkasella. Pitäisikin taas lähteä uimahalliin...
VastaaPoistaMeillä on nyt eka syksy-talvi menty niin, että molemmat lapset käyvät 2 x viikossa jumpassa ja tanssissa ja ehkä just se sopiva määrä, viikonloput tehdään muita juttuja ja kaikkia arki-iltojakaan ei voi käyttää harrastuksiin. Ei ole koskaan tarvinnut maanitella noihinkaan lähtemään. Itse en ole pariin kertaan vain jaksanut.
Kannattaa tosiaan kokeilla ja testailla, mikä olisi se lapsen oikea mielenkiinnon kohde, meillä poika menee ylpeänä tanssissaan, eikä ole kertaakaan haitannut se, että kaikki muut ovat tyttöjä. Mä tietysti näen ne molemmat johtamassa samba-kulkuetta Helsingin kaduilla... mutta saattavat toki vaihtaa lajia jossain vaiheessa =)
Toinen 'laji' jossa lapset käyvät, on jumppa, jossa vain liikutaan ja leikitään. On kivaa, että lapset oppivat seuraamaan ohjaajaa. Kevääksi ehkä haetaan jotain muuta, lähinnä sen takia, että lapset eivät pääse samaan ryhmään. Valitsisin mieluusti sellaisen, jossa pääsisin itse vapaalle siksi aikaa, kun lapset harrastavat...
Ihania Kuvia! Ja ihana jumppari :)
VastaaPoistaYhdyn kyllä puheisiisi liikunnan tärkeydestä. Meillä varsinkin esikoisella seinät kaatuu päälle välittömästi, jos ei koulupäivän istuskelun jälkeen pääse pihalle touhuamaan! Lisäksi tyttö ratsastaa ja käy koulun jumppakerhossa.
Ihania kuvia tosissaan! : )
VastaaPoistaNuorimmainen ei meilläkään vielä harrasta mitään, mutta jahka vuosia tulee niin sitten. Isä ei meinaa pysyä housuissaan odotellessaan tytön kasvavan. Hän itsekkin harrastanut nuorena paljon ja yleisurheilussa kilpailikin.
Minä taas en kovin kiinnostunut liikunnasta ollut, paitsi ratsastuksesta. Sitä harrastin vuosia.
Minun isommat lapset myös harrastaa ilman sanomattakin; jalkapalloa, laskettelua, jääkiekkoa, painia, sählyä jne..
Toiminnan lapsia ovat ja hyvä niin. Välillä poikia saa patistaa kouluhommiin kun eivät "muka" harrastusten lomassa meinaa ehtiä..: ))
Pienellä paikkakunnalla kun itse menevät harrastuksiin joten meno sen mukaista.
Esikoiseni harrasti hetken myös telinevoimistelua ihan pienenä, mutta se täytyi lopettaa kun muutimme paikkakuntaa. Tyttö saa vieläkin spagaatin. Lahjoja olisi kyllä ollut.
Ihania kuvia ja niin mielettömän kaunis jumpparityttö teillä!
VastaaPoistaMinä olen ollut nuorena varsinainen tuuliviiri harrastusten kanssa, vaihdoin vähän väliä lajia. Ulkoilu oli (ja on) edelleenkin itselle vähän pakkopullaa, mutta lapsen takia olen joutunut sitäkin opettelemaan. Tyttö aloitti nyt syksynä ensimmäisen harrastuksensa eli satubaletin. Eilen saimme nauttia balettikoulun jouluesityksestä ja ai että äiti oli ylpeä! :-D
mä olen aina ollut tarkka siitä, että joka lapsella on harrastus. Meillä ne on automaattisesti olleet liikunnallisia. Jostain syystä esim. musiikkiharrastus tuntuu vieraalta. Varmasti omilla kiinnostuksenkohteilla on merkitystä, ainakin pienempien lasten kohdalla. Hehän viedään sinne, mistä vanhemmat ovat kiinnostuneita, tai kokevat, että tuota olisi kiva/hyvä harrastus.
VastaaPoistaHanna, kiitos! Eikö ole ihana muistella omia voimisteluaikoja:)? Mulla ainakin hyviä muistoja!
VastaaPoistaSini - mäkin tykkään pesiksestä. Mun saavutukset eivät tosin ole kovinkaan mainittavia, mutta edelleen kävisin pelaamassa jos aikaa olisi.
Anni, et ole ensimmäinen, jolta kuulen, että telinejumppatunnit ovat kauhukokemus. Mä koitan aina muistaa, etten pakota oppilaita tekemään mitään, kannustan vain...
jadore - meilläkin odotetaan hiihtokoulua - kun niillä on ne ihanat liivit.. motivaationsa kullakin:).
Johanna, kiitos:)!
ano, terkut, perillä!
Onaha, kiva kun olet löytänyt tänne ja jättänyt kommentin - tervetuloa:)!
Mari A - meillä tuntuu, että toi liikkumine on tosi kausiluonteista - eivät ole ympäri vuoden ikiliikkujia, vaan välillä joutuu patistelemaan...
Martze - mäkin odotan aikaa, että lapset kulkevat itse harrastuksiinsa...
Jassu, kiitos! Täällä samanlainen tuuliviiri täällä.
Amelia, niinhän se menee, että harrastukset tulee valittua omien kiinnostusten pohjalta - vaikka pyrin kyllä siihen, että lapset saavat halunsa mukaan kokeilla kaikkea.