Jauhopeukalo

Ellen viihtyy usein puuhailemassa jotain.

Usein se on palikoilla rakentelua,

piirtelyä

tai

pikkuautoilla leikkimistä.

Toisinaan puuhailulla on pieni hinta -

auki vedetty vessapaperirulla,

lattialle levittey lompakko

tai pomolle lähettety multimediaviesti.

Näin tänään:

Ihana UNQ

Tämä ei ole maksettu mainos;) - olen vain varauksettomat ihastunut UNQ-mallistoon. Nyt kun olen kaivanut Ellenin Dino-hatun taas esiin, sen päällepukeminen saa joka kerta hymyn huulille. Dino-hatun lisäksi meillä on yksi tyttöjen kaulaliina ja nyt pohdin, mitä raaskisin tilata ja mille olisi käyttöä. Ida haluaisi myös Dino-hatun ja olen sen hänelle luvannutkin, tosin mietin, että onkohan kohta viisivuotias jo vähän iso Dinoilemaan ja olenkin koittanut taivutella neitiä Kruunuhatun puolelle. Emilille tilaan varmaan Dinon, malli on aivan loistava. Tuntuu, että mitkään kypärähuput eivät istu meidän lapsille, mutta tämä toimii.

Mekot ja hupparit ovatkin sitten asia erikseen. Haluaisin tytöille Pupunen - sarjan mekot, Keijumekot, Keijuhupparit ja niihin housut - kaikki ovat ihania Sydänkäpysarjaa unohtamatta. En vain osaa päättää. Pitänee kysyä isomman neidin mielipidettä, tulee sitten vatteille käyttökin;).

UNQ:n palvelu on myös ensiluokkaista. En valitettavasti ole vielä ehtinyt käymään putiikissa, mutta sähköpostitse avun saa nopeasti ja ystävällisesti. Kaikki toimii muutenkin moitteettomasti.

***

Sain viimeisinä syksyn lämpiminä hetkinä kuvata suloista yksivuotiasta Juuliaa, joka oli kuvausta varten pukeutunut UNQ:n Pupunen mekkoon - ja oli kuvaajankin mielestä syötävän suloinen.

***

Mukavaa viikonloppua:)!

Galna Dagar - äidin kahvihetki

Taas ne tulee - Hullut päivät, Galna Dagar. Lapset ovat päiväunilla ja -levolla - äidin tämänpäivän kahvihetki kuluu kelataisen kuvaston parissa:). Jotenkin tuntuu, että Stockmann vuosi vuodelta toistaa itseään, mutta silti Hulluja Päiviä aina odottaa. En tiedä olenko Hullu. Viime kertoina olen kyllä tehnyt mielestäni hyviä löytöjä.

Joko olette lukeneet kuvastoa, mitä aiotte hankkia?

 Mua miellytti eniten neuleiden runsas valikoima,

 niitä toivottavasti kotiutuu omaan garderobiin.

Villasukilla taisteluun tuubeja vastaan

Kävimme vajaa pari viikkoa sitten taas kerran (jotenkin tosin nämä "kerrat" ovat meneet siinä sivussa, ajatuksella tätä tämä nyt vain on, eikä asiaan ole sen kummemmin kiinnitetty huomiota..) näyttämässä Ellenin korvia lääkärille. Paikalla oli nuorehko kandi, jolle yksivuotiaan korvien tutkiminen oli haaste. Terveen papereita ei neiti saanut, vaan lähetteen terkkarista korvalääkärille.

Viime torstain kävimme sitten korvalääkärillä, samalla ihanalla neisella, joka leikkari Idan kita- ja nielurisat keväällä. Hänkään ei ollut Ellenin korviin täysin tyytyväinen, vaan ehdotti liimakorvan estämiseksi tuubeja. Meillä ei lapsilla aikaisemmin tuubeja ole ollut, vaikka korvatulehdukset eivät vieraita olekkaan. 

Tuubit sinästä ovat ilmeisen hyvä juttu. Ainoa ongelma on uintiharrastuksemme ja innokas sukeltajaneiti.  Ei, sanoin lääkärille, emme ui lasten terveyden kustannuksella, jos tuubit pitää laittaa niin sitten laitetaan. Emme halua, että Ellenille kehittyy liimakorva ja kuulo alenee, kun puheen kehitys on herkimmillään. Saimme kuukauden aikalisän. Lokakuun lopulla korvat katsotaan uudelleen ja jos eivät ole kunnossa, sitten tuubitetaan. 

Sillävälin taistelemme villasukat jalassa tuubeja vastaan.

Neiti nuhanenä tietää myös varsin hyvin, mitä nenäliinoilla tehdään.

Ja ei, en mä valittettavasti usko niihin villasukkiin,

ne pienet sukat vain ovat niin söpöjä.

Suurin osa ajasta meillä viileltään kokonaan ilman sukkia.

Ekat synttärijuhlat

 

Viikko sitten juhlimme pienintä synttärisankariamme.

Lupasin blogata juhlista ja se on vain jäänyt -

lähinnä SURKEAN kuvasadon vuoksi.

Emännöinti ja valokuvaaminen yhtä aikaa ovat

blondille äidille liikaa,

Tällä kertaa yritin olla hyvä emäntä

ja kuvat ovat surkeita napinpainalluksia.

Synttärisankari oli kuitenkin valloittava -

jaksoi hymyillä koko päivän ja kaikille.

Varsinainen synttäripäivä oli perjantai,

ja silloin kävimme vain oman perheen kesken syömässä

ja Ellen sai meiltä lahjaksi

Puppy koiran.

Sunnuntaina juhlittiin sitten

parinkymmenen hengen sukulais- ja kummijoukon kesken.

Tarjoilutkin piti kuvata, mutta sen muistin vasta illalla:).

Tarjolla oli Hellapoliisin mukailluilla ohjeilla tehty suklaakakku ja salaatti pitopöytään,

 sekä Kinuskikissan ohjeilla tehdyt lohivoileipäkakku ja pasteijat.

Kiitos Hedy vinkistä käydä Kinuskikissan sivuilla!

 Lapsille lisäksi nakkeja ja lihapullia sekä jätskiä ja keksejä.

Ellen sai ihania lahjoja.

kummeilta nämä kauniit Pentikin astiat,

Brion uusia palikoita ja palikkalaatikon,

korun ristiäislahjan jatkoksi,

puupalapelin, pehmolelukoiran sekä

KotonaDesingnin pinkin liitutaulun.

Kaunis kiitos kaikille Elleniä muistaneille!  

Eniten harmittaa, etten ehtinyt kuvata synttärisankaria siskon ja sen veljen kanssa.

"Viralliset" ykköskuvat on vielä ottamatta, paikkaan asian silloin.

                                                                  

Syysretkellä kesäkaupungissa

Kävimme tänään tyttöjen kanssa

liian pikaisella retkellä Naantalissa.

Ainakin täällä rannikolla on vaikka kuinka paljon näitä "kesäkaupunkeja", jotka ovat kesällä parhaimmillaan ja täynnä turisteja. Syksyn tullen turistit katoavat ja ravintolat sulkevat ovensa. Sääli, koska näiden kaupunkien kauneus ei katoa syksyllä tai talvella - vaan päinvastoin. Ehkä se tulee myös paremmin esiin kun sitä saa ihailla rauhassa?!

Naantali oli todellakin autioitunut.

Tarja ei ollut paikalla, mutta sorsat ilahduttivatkin pikkuneitejä enemmän.

Muumimaailmaan päin suunnattiin kaihoisia katseita. Se jäi meiltä tänä kesänä käymättä, mutta viime vuotisen kokemuksen perusteella taidamme taas panostaa Muumien Taikatalveen.

Kaikki ravintolat eivät olleet sulkeneet oviaan

 ja päivän kruunasi mahtava leikkipuisto.

Tyttöjen fleecet Next, huivit Kenzo ja likaiset lenkkarit Kangaroos.

Ellenin pipo Gant ja housut H&M.

Idan farkut Benetton.

Ruissalojuoksut

Viime lauantaina juoksin ennätysmäisen 1900-päisen joukon mukana Ruissalossa puolimaratonin, Ruisrääkin. Aikatavoitteeni oli alle 2 tuntia - eikä mennyt ihan putkeen. Kyllähän se tiedettiin, että Ruissalon normaalia mäkisempi maasto on rankkaa - mutta niin ovat nämä omatkin treenimaastot. Amatöörimoka - alku tuli juostua liian kovaa ja 15 kilsan kohdalla oli jalat jo ihan puuroa. Ekan kympin juoksin reilusti alle tuntiin ja vielä siinä 16 kilsan kohdallakin olin alle kahden tunnin vauhdissa, mutta kun ei niin ei. Lopullinen aika 2:01:57 - "ihan kiva", mutta ottaa päähän! 

Keli oli loistava ja tapahtuman järjestelyt toimivat ennätysyleisöstä huolimatta hyvin. Turun seudulla en ole aikaisemmin juossut massatapahtumissa ja Ninan blogiin jo kommentoinkin, että varsinkin lopussa se kaivattu kannustus loisti poissaolollaan... Eli keväällä sitten HCR? Ja aika jäi sen verran harmittamaan, että ehkä starttaan vielä Vantaalla lokakuussa?

Luitteko muuten,

 että Alexander Stubb oli juossut

 Berliinissä maratonin 3:20 ? 

Loistava aika täyspäiväpoliitikolta!