Saariston Lapset

Synttärit Sirkustellen

2012-02-12T21:09:00.003+02:00

Arvoisat juhlavieraat saapuivat synttäripirskeisiin eilen - oikea juhlapäivä tosin on vasta keskiviikkona. Dress code oli jumppis ja sukat, koska pitkän pähkäilyn ja muutaman mutkan kautta juhlapaikaksi valikoitui Sirkuskoulu - sama paikka jossa Ida juhli vitosiaan. Kotisynttäreitäkin pohdittiin, mutta totesimme, että Arvon vieraita oli niin paljon, että alkavan remontin keskellä olisi tullut tilapula.

Turun Sirkus Ry - tuttavallisemmin Sirkuskoulu on varmaankin tuttu jokaiselle synttäreitä kiertäneelle turkulaiselle pikkuihmiselle ja sen isille ja äidille. Paikka on suosittu lasten keskuudessa - ja vanhemmat kauhistelevat. Järjestäjän puolesta homma toimi hyvin. Synttäreitä varatessa saa toivoa yhden tai kaksi ohjaajaa, kahdella ohjaajalla hinta on vajaa 50% enemmän. Juhlijoiden määrää ei ole rajattu, meillä mukana oli 15 lasta ja homma toimi yhdellä ohjaajalla hyvin - toki me molemmat vanhemmat olimme myös aktiivisesti mukana. Meille sattui ohjaajan kannassa hyvä tuuri - enkä kyllä paikalla ole huonoihin ohjaajiin törmännyt.

Puitteissa sen sijaan on toivomisen varaa - se on se vanhempien kauhistelema puoli. Tilat ovat kaupungilta vuokralla ja jo paikalle saapuminen portaikosta tai hissillä on pieni seikkailu ja kulttuurishokki (samassa paikassa ja salissa harjoittelee myös suuri osa kaupungin joukkuevoimistelijoista, paikka on siis erittäin aktiivisessa käytössä, siksi ihmetten suorastaan pöyristyttävää kuntoa..) . Salissa - tai oikeammin käytävässä on yksi vessa, jossa on myös paikan ainoa vesipiste. Synttäritarjoiluille on varattu pieni pöytä ja tarjoilu paikan puolesta hoidettune käsideseineen sujui periaatteessa ihan mutkattomasti, mutta jatkuvat juomaveden kantaminen pienestä vessasta mukilla kannuun ja kannulla juhlijoille herätti kyllä yhden jos toisenkin ajatuksen maksajan päässä... Tähän kaikkeen olimme toki osanneet varautua, joten tiesimme mitä odottaa (vaikka mielikuvani mukaan sitä vettä en viimeksi kantanutkaan..:)

Mutta siis - lapset juhlivat ja kaikilla oli kivaa, tekemistä riitti. Paikassa on monta isoa tramppaa, trapetsi, nuorallakävely, pikkupyörä, yksipyöräisiä, kiipeilyseinä, hyppytorni, palloja, vanteita, jonglöörausvälineitä ja muuta, joten kaikille riittää tekemistä. Sirkusteluaikaa on noin tunti ja lahjonen avaamiseen ja syömiseen jää puolisen tuntia.

TÄMÄ NUORI JUHLIJA EI LÄHTENYT TRAMPALTA KULUMALLAKAAN.
VÄLILLÄ VÄHÄN VÄSYTTI MUTTA LEPÄÄMINENKIN KÄY KÄTEVÄSTI TRAMPALLA.

Synttärisankari saa juhlissa valita, hilataanko hänet trapetsilla kattoon, vai haluaako hän "lentää". Lentäminen tapahtuu voimistelupuolen valjailla. Ida oli jo etukäteen toivonut lentämistä ja osasin kaukoviisaana kysellä sitä jo synttäreitä varatessani. Lentäminen onnistuu silloin, kun voimistelijat eivät treenaa, eli käytännössä juhlat piti pitää lauantai-illalla klo 19 tai sunnuntaiaamuna klo 9. Valitsimme jälkimmäisen. Ajankohdan järjestäminen oli kyllä sen arvoista, neiti oli aivan täpinässä ja kieltämättä juttu näytti hauskalta. Pitääkin seuraavaksi kysyä, jos äitikin pääsee...

LÄMMIN KIITOS KAIKILLE MUKANA JUHLIJOILLE -

IDALLA ON IHANIA JA FIKSUJA KAVEREITA ♥

Hyvää Runebergin päivää!

2012-02-04T13:06:00.000+02:00

Olen jo pidemmän aikaa koittanut saada meidän leipomis- tai oikeastaan keittiövuoroja järjestykseen. Niinkuin varmaan kaikilla muillakin, myös täällä asuu kolme innokasta siivous-, tiskaus- ruoanlaitto- ja keittiöapuria. En mitenkään halua tappaa tuota innostusta ja yleensä yritänkin järjestää jonkun mopin, imurin tai paistolastan varren noille innokkaille apulaisille. Totuushan kuitenkin on se, että noiden apulaisten myötä hommaan kuluu aikaa vähintäänkin tuplamäärä - ja siivotessa saa sitten vesinorot ja pesuainejämät pyyhkiä perässä. Mutta ei puhuta siitä nyt :).

Yhdeltä aikuistelta ja yhdeltä apurilta homma sujuu huomattavasti vähemmän hermoja raastavasti ja usein jopa melko hedelmällisesti verrattuna siihen, että apurien määrä kolminkertaistuisi. Niinpä tein meille vihdoin KEITTIÖAPURILISTAN. Siihen merkataan tukkimiehen kirjanpidolla apurin kohdalle viiva ja tasa-arvo on taattu :). Puhuimme toki myös POIKKEUSTAPAUKSISTA ;).

Emil sai ensimmäisen viivansa viime viikonlopun mustikkapiirakasta ja nyt teimme Idan kanssa Runebergintorttuja. Ohje oli täältä, noin niinkuin suurin piirtein. Kostutukseen ja koristeluun olisi voinut panostaa enemmän, mutta tänä vuonna ne sentään lähtivät vuoista irti siististi. Millä te muuten kostutatte tortut noin niinkuin lapsiystävällisesti? Näihin laitoin vaniljasokerilla maustettua maitoa - muuta ei tuohon hätään ollut tarjolla.

HYVÄÄ RUNEBERGIN PÄIVÄÄ!

Kotoilua

2012-02-03T19:00:00.000+02:00

Pihkalan ANNA oli lukenut mun ajatuksia ja bloggasi samalla otsikolla.

Mä en nyt pääse tästä ajatuksesta irti, joten pahoittelut otsikkoapinoinnista.

En tiedä onko KOTOILU maikkarin lanseeraama termi. Sieltä mä sen olen oppinut ja tykkään termistä ja tykkää kotoilusta - tai siitä, mitä mä kotoilulla ymmärrän.

Viihdyn kotona, tykkään puuhastella siellä ja tykkäisin vain ollakin - se oleminen vain jää liian harvoin haaveeksi ihmisellä, joka ei pysty lojumaan sohvalla, jos pyykit on pesemättä ja pölyä sohvan alla.

Meillä Ida on ollut kuumeessa eilisestä asti, joten olen saanut tilaisuuden kotoilla pari päivää. Käytin tilaisuutta ja valoa hyväkseni, ja kuvailin samalla asioita, jotka vastaan tuli.

Koska eilen aamulla heräsin normaaliin aikaan klo 5.30 vain todetakseni Idan olevan kuumeessa, päätin hyödyntää aikaisen aamun tuoreisin sämpylöihin. Nykyisin kaapista löytyy taas erilaisia jauhoja, kuivahiivaa, hiutaleita ja muuta. Ihan paras ohje aamusämpylöille on edelleen SE Annin ohje, jossa taikina laitetaan nousemaan edellisenä iltana. Mutta eivät nämäkään hullumpia olleet - ulkonäkö kuulkaa pettää taas...

4 DL VETTÄ

1 PSS KUIVAHIIVAA

1 TL SUOLAA

2 DL ELOVENA KUITUISIA KAURAHIUTALEITA

2 DL LUOMU RUISJAUHOJA

1 DL SIEMENIÄ JA PÄHKINÖITÄ

N. 2 RKL SIIRAPPIA

VÄHÄN LUOMU RYPSIÖLJYÄ

SUNNUNTAI ROUHEISIA SÄMPYLÄJAUHOJA TARVITTAVA MÄÄRÄ

Aamupalan jälkeen päätin käyttää pakkasta hyväkseni ja siivotessani kannoin ulos myös olkkarin maton, sohvatyynyt ja huopia. Palkkioksi ihanan raikas koti - ainakin sen yhden iltapäivän. Ja toivon mukaan kuolleet pölypunkit. Meillä on muuten täällä uudessa kodissa vähintään tuplamäärä pölyä vanhaan verrattuna. Mutta niin muistelen ensimmäisestä yhteisestä keskustakodistammekin. Villakoiria ei juurikaan tarvitse etsiä...

Ja TULPPAANIT on tietty puhtaan kodin ykkösjuttu. Niitä pitää olla nyt koko ajan :). Ja sitten NE henkarit, mitkä ostin syksyllä, niitä roikkuu siellä täällä..

Näillä paukkupakkasilla - ja muutenkin kylmälattiaisessa puutalokodissa kotoiluun keskeisesti liittyvät mun joululahjatossut. NIIN pehmeät, NIIN lämpimät, NIIN ihanat. Melkein aina jalassa - paitsi kun tuulettuvat. Niitä voi suositella.

Toinen valkoinen juttu mitä mietiskelin pyykätessäni, on meidän sohva. Monesti kuulee ajatuksen, että lapsiperheessä ei voi olla valkoista sohvaa. Mä olen SUPER tyytyväinen meidän sohvaan. Kangas on vesipesun kestävää HT-Collectionin omaa kangasta ja juuri pesin rahin päällisen neljässäkympissä ihan puhtaaksi. Eli kun valitsee vain jonkun järkevän kankaan, valkoinen toimii loistavasti - jos nyt siitä sattuu tykkäämään :)!!

Meillä ~~on ollut~~ ON valaisinprojekti. Tarvitaan paljon uusia valoja - keräilen pennosiani siis:). Naapurissa käydessäni näin siellä todella hyvin valoa antavan supersimppelin pöytälampun, josta tykkäsin kovasti. Ja kuinka ollakaan, törmäsin (luullakseni) samaan valoon Ikeassa. Pelkistetty muotoilu ja aivan ihana valo. Tykkään kovasti. Samassa paketissa oli kaksi valoa, isompi ja pienempi ja sitten erikseen yksittäin myydään vielä kaikkein pienintä. Nyt tietysti pimein vuodenaika alkaa onneksi olla voitettu, mutta kyllä sitä keinovaloa edelleen tarvitaan melko runsaasti.

Keittiöön palatakseni, uusi paistinpannumme ansaitsee tulla mainituksi. Vanha Jamie Oliver oli tullut tiensä päähän ja ihmettelin Iittlalla uusia. Tämä uusi on kyllä paras paistinpannu koskaan, jonka olen tavannut. Ihan rehellinen ollakseni tein valinnan melko puhtaasiti ulkonäön perusteella:). Meillä on Iittalan Tools-sarjan kattiloita ja muita juttuja ja tykkään muotoilusta. Nikottelin kaupassa hintaa, mutta en ole katunnut ostostani hetkeäkään. Detaljit löytyvät täältä.

Sairastupalainen tilasi täksi päiväksi lasagnea, joka valmistuu tässä. Helppo ja meillä suosiota saavuttanut ohje on Pirkan Vuohenjuustolasagne. Juustokastikkeen - tämänkin, teen aina Maizenalla - en osaa niitä jauhosuurusteita...

Ja viimeisenä ylpeänä esittelen, vihdoinkin jotain pientä seinillä..:). Eteisessä. Tää NIIN kestää. Ensin en osaa päättää mitä haluan ja mihin ja sitten se toteutus. Koukut olivat jo odottamassa, se ei meillä töki. Tämä projekti jatkuu vielä pitkään, varmasti myös jotain oikeitakin tauluja valokuvien lisäksi.

***

KOTOISAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

Vieras päiväkodista

2012-01-29T21:44:00.000+02:00

Me saimme torstaina päiväkodista kunniavieraan. Emilin kanssa kotiin saapui Siili Sippurainen ja sen mukana seurasi viesti, jossa pyydettiin pitämään Siilistä hyvää huolta ja palauttamaan Siili Äitisiilin luokse päiväkotiin maanantaina. Lisäksi Sippuraisen vierailusta kotona saisi kirjoittaa mukana seuranneeseen vihkoon.

Sippurainen saapui torstaina, jolloin sille esiteltiinkotipihaa. Perjantaina sen piti päästä Emilin mukana sählytreeneihin. Me tytötolimme jumppaharkoissa ja miehethän tunnetusti eivät ole niitä maailmanparhaita etsijöitä. Emilin sisäpelikengät olivat eksyneet väärään laatikkoon,joten sähly jäi väliin. Harmia paikattiin lauantain uimareissulla, jonne Siililuonnollisesti pääsi mukaan - tosin se joutui odottamaan pukkarissa. LauantainaSippurainen pääsi myös näkemään ja kokemaan meidän oman hienon pulkkamäen.

Vuodesta toiseen, iästä riippumatta, samat huvit. Kun vain jostain löytyy vähän jäätä, ylä- tai alamäestä tai tasainenkin käy, liukuahan siinä pitää... Ja mitä isot edellä, sitä pikkukolmoset perässä. Naturligtvis.

Sunnuntaiaamuisin meillä usein herkutellaan. Viime sunnuntaina saimme ihanan kutsun saapua aamiaiselle ystävien luokse naapuriin, täksi sunnuntaiksi Emil oli tilannut ja tehnyt (äiti kuulemma vähän auttoi..:) mustikkapiirakkaa jälkkäriksi. Sippurainen sai luonnollisesti osansa.

Harmi oli suuri, kun sunnuntaina kotiuduimmerinteestä, ja Emil autossa huomasi, että Sippurainen oli jäänyt kotiin. Yksissätuumin kuitenkin totesimme, että keli olisi ollut Siiliparalle liian kylmä,joten onni että se sai odotella kotona.

Huomenna Siili siis palaatakaisin päiväkotiin. Olisi kiva kuulla, kuinka hurjia tarinoita se viikonlopustakertoo..:)

♥ Siili Sippurainen ja Saariston lapset

toivottavat aurinkoista uutta pakkasviikkoa ♥

Valmistaudutaan prinsessajuhliin...

2012-01-20T10:50:00.000+02:00

... NIIN ETTÄ TERVETULOA ARVOISAT JUHLAVIERAAT!

Mä näin vasta tämän valmiin tuotoksen ♥.

Ida oli tehnyt listan kavereista,

keitä haluaa kutsua.

ARVOISAT JUHLAVIERAAT SIIS.

Luistellen vuoteen 2012

2012-01-08T15:54:00.000+02:00

Meillä luistelu on taas POP.

Se saa aina kannatusta,

sinne voi mennä koska vain.

Kivaa koko perheen ulkoilua siis-

kunhan kentälle asti päästään.

Olen kannustanut lapsiakin kävelemään paikasta toiseen,

mielestäni ihan kohtuullisin tuloksinkin.

Tosin matka ei useinkaan etene kovin vauhdikkaasti,

kun kiemurtoita on tuhat ja yksi,

mutta eteenpäin mennään - pääsääntöisesti.

Ja prinsessa minullaonlujaomatahtojailmoitansenkovaäänisesti

matkustaa liian usein kärryissä -

mutta eikö se ole kolmevuotiaan etuoikeus..:)?!

Lähellä on iso tekojääkenttä,

jossa ainakin toistaiseksi on ollut

aina vähintäänkin kohtuullisesti tilaa.

Nämä kuvat ovat ajalta ennen lunta.

Nyt sitä luntakin vihdoin on.

Ehkä ensi viikonloppuna päästään jo kotimäkeenkin.

Luistelutaidoissa on taas otettu askeleita eteenpäin.

Tosin paljon opittavaakin on.

Ellen tykkää luistella apukelkan kanssa,

mutta pysyy hyvin pystyssä nyt jo itsekin.

Emil tarvisi selkeästi luistelukoulua,

mutta kun pitää olla se maila ja vermeet.

Joulupukki toi myös hanskat - tietty;).

Ida haluaisi olla jääprinsessa -

niinkun äitikin.

Luistelu ei vain ikävä kyllä

oikein taida mahtua tuohon harrastuskalenteriin...

Neiti on edistynyt siinä suhteessa paljon,

että nyt ei kaatuminen enää niin harmita.

Mun jääprinsessanuraputki lähti nousuun,

kun löysin nämä vaaleanpunaiset nauhat.

***

HYVÄÄ VUOTTA 2012 KAIKILLE!

Jouluiloa!

2011-12-23T09:13:00.001+02:00

Saaristonlapset toivottaa kaikille lukijoilleen

Rauhallistajoulua

jamyötäisiä tuulia vuodelle 2012!

Valoa pimeydessä ja ajatukset valossa.

2011-12-20T17:41:00.000+02:00

Hankkiuduin muuton yhteydessä tehokkaasti eroon parvekelaatikoista luullen, etten enää tarvitse niitä - tosin ne olivat jo parhaat päivänsä nähneetkin. Sekä keittiön että lastenhuoneen / makkarin ikkunalaudat valmiine telineineen kaipasivat kuitenkin jotakin - pikaisesti. Marssin Viherlassilaan ilman sen suurempia visioita - en voi väittää varsinaisesti perehtyneeni näihin piha- ja puutarha-asioihin(kaan). Löysin mielestäni ihan siedettävän tyylikkään mustan muovilaatikon, kunnes kassalle mennessäni löysin Lechuzan nurkkauksen ja kotiin lähtivätkin Balconera-laatikot. Kyllä saksalaiset osaa. Keski-euroopassa on nämäkin systeemit viety aavistuksen pidemmälle. Näissä laatikoissa on ilmeisen paljon muutakin hyvää (ja se, että se pohjatulppa pitäisi muistaa ruuvata auki ennen pakkasia, jotta voin istuttaa tuonne myös kesäkukat..), mutta valintani pohjautui kyllä täysin ulkonäköön sekä siihen, että ne ainakin myyjän mukaan ovat valmistettu erittäin kestävästä ja säätä kestävästä materiaalista.

Kukkalaatikko peittää myös näppärästi kipeästi maalia kaipaavat ikkunanapokat.
Ulkomaalausta luvassa ensi kesänä.

Naapurin rouvan ikkunalaudalta on pongattu tämä idea -

HOPEALANKA

(se on kasvi - en aliarvioi teitä, itse en tiennyt:)

ja kukan päällä ulkovalot. Melkoinen hässäkkä - mutta yhtä väriä;). Ja kun kuitenkin koko ajan on pimeää, suurimman osan aikaa näkyy vain valot.

Coco kirjoitti tykkäävänsä enemmän lämpimistä hehkulampun sävyistä, jotka sopivatkin hienosti sitään ja juuri tuollaiseen paikkaan. Itse olen ulkovaloissa näiden kylmien LEDien kannalla. Ovat mielestäni jotenkin raik-kaampia.

Valoja on vähän turhan paljon pieneen ruukkuun - vai voiko valoa täsä pimeydessä olla liikaa..? Vanhat jää- puikkosarjat olivat kuitenkin olemassa, enkä turhaan halunnut ostaa uusia.

Kranssiostoksillakin kiersin ja kaarsin. Näin muutamia tosi hienoja - ja tosi kalliita. En kuitenkaan suostunut maksamaan paljoa, kun en ole varma kuinka kauan haluan katsella ovikranssia joulun jälkeen. En halunnut liian jouluista, kriteeri oli että punaista ei saa olla. Ihastuin kuitenkin noihin "huurteisiin" karpaloihin - sopivat mielestäni meidän vaaleanpunaiseen taloon:).

Pimeää on.

24/7.

Eipä juuri voi puhua

VALOkuvaamisesta.

Löysin taas jalustan,

ehkä siis pian

jotain kuvia uudesta kodista

sisältäkin:)

BobbyTheBuilders

2011-12-19T23:07:00.000+02:00

Kirjoitin varmaan jo aiemmin. Meidän uuden kodin yläkerta on rakentamatta. Osa tavaroista on siis varastolla odottamassa läpikäyntiä ja yläkerran valmistumista. Lapset asuvat nyt kaikki ~~sulassa sovussa~~ samassa huoneessa. Varsinkin leluja on siis roudattu uuteen kotiin varsin maltillisesti.

Olimme tänään hallilla kurkkimassa laatikoihin, mitä leluja kaivataan. Ja arvaatteko..? No, eipä juuri mitään.

Aikaisemmin mainostin, ettei meillä edes ole paljoa leluja. No, ei niitä ihan hirmuisia määriä ole, mutta riittävästi kuitenkin - ainakin äidin mielestä.

Leluja enemmän hallilla kiinnostivat kaikki isin ihanat työkoneet. Vitsi miten siistiä vetää kypärä päähän ja pistää betonimylly pyörimään! Tämä kiinnostaa ihan loputtomasti.

Mä melkein jouduin tekemään kaikista kuvista MV:a -

mutta ihan pakko oli suurimmassa osassa kuvia

taipua tähän värien sekamelskaan ja kaaokseen,

joka ei noista MV-kuvista niin hyppää silmille...

Vaikka lelujen sijaan varastolla oli paljon muuta kiinnostavaa, niin kotiin tullessa oli ihana huomata, että kyllä niitä tuttuja tavaroita oli kaivattu. Meillä on menty viime päivinä sisällä pää kolmantena jalkana ja nyt lastenhuoneessa soivat joululaulut ja kaikki olivat r a u h a s s a nenä kiinni kirjassa.

Huomiselle on luvassa tunnelin rakentamista pahvilaatikoista..:)

PSST, VIIVI & VIKTOR ENNAKKOALETTAA,

tilasin meidän PuuhaPirkoille

Ellen ihanat velour-puvut pukinkonttiin...

.. nu kommer någon där, jag vet nu vem det är...

2011-12-17T21:25:00.000+02:00

Ute är mörkt och kallt,

i alla husen lyser

nu överallt de tända ljusen.

Nu kommer någon där,

jag vet nog vem det är:

Sankta Lucia, Sankta Lucia.

Nu kommer någon där,

jag vet nog vem det är:

Sankta Lucia, Sankta Lucia.

Ulkona kylmä on,

sisällä täällä,

liekit jo lämmittää,

tuo joulumieltä.

Ken tuolta saapuukaan,

kynttilät kruunussaan,

Santa Lucia, Santa Lucia.

Ken tuolta saapuukaan,

kynttilät kruunussaan,

Santa Lucia, Santa Lucia.

Idan koko päiväkotiuran kestänyt haave ja toive toteutui vanhan päiväkodin joulujuhlissa maanantaina. Hän sai kunniatehtävän kantaa Lucian kruunua ja johdattaa kulkuetta. Tästä on puhuttu ja tätä on jännitetty koko pitkä syksy.

Päiväkodissa on tapana, että eskarit muodostavat Luciakulkueen. Lucia äänestetään eskarityttöjen keskuudesta ja joku onnellinen saa kynttiläkruunun kantaakseen. Ja tästä on miellä tosiaan puhuttu siitä asti, kun Ida päiväkodin juhlissa näki Lucian ekan kerran - "äiti, saankohan mä joskus olla...?" ja nyt siis koko syksy jännitetty, että kuinka käy. Ja hyvin kävi - päiväkotitaival Saaristossa ei olisi juurikaan voinut parempaa päätöstä saada.

Juhla sujui Lucian ja muidenkin osalta hienosti ja lapset lauloivat molemmilla kielillä ylläolevan version laulusta. Itse en ole asiaan riittävästi perehtynyt, ilmeisesti ruotsinkielinen versio on ainakin lasten versio Sankta Luciasta ja vasta nyt muistin, että itse olen aikoinaan oppinut suomenkielisen version eri sanoilla. Olisiko tämäkin siis lasten versio..? Sävel on se perinteinen...

Luciakulkueen jälkeen vaihtuivat tonttulakit päähän ja esitykset vauhdikkaampiin. Nämä päiväkodin juhlat on niin parhaita - nautin koko sydämestäni näiden pienten esityksistä:)!!

Ihana juhla,

kiitos kaikille pienille suloisille esiintyjille

ja tietysti niille juhlan rakentaneille aikuisille!!

Mukavaa joulunalusviikkoa!

Käytiin kertomassa Joulupukille...

2011-12-11T20:51:00.001+02:00

... niistä

J O U L U T O I V E I S T A.

Ja ihan pikkusen meitä jännitti...

Äiti aina välillä huomaa ja näistä kuvista se taas paistaa,

pikkusisko tungetaan aina ensin tuleen ;).

DISCOPALLO

SUPER MARION AUTOPELI

PRINSESSAPUKU

siinä ne tärkeimmät.

Mä taas joulun alla mietin ja kauhistelen lelujen ostoa. Väittäisin, että meillä on kohtuullisen hyvin pysytty kuosissa tässä leluasiassa - välillä jopa mietin, että kun meille tulee kavereita, niin meidän lapsilla ei ole mitään leluja - ei ainakaan niitä uusimpia millä leikkiä. Usein meillä sitten leikitäänkin roolileikkejä, piirretään ja pelaillaan. Mutta mä niin inhoan sitä, että ne uutuuslelut päätyvät viikon tai kuukauden kuluttua kaapin nurkkaan. Aivan kammottavaa rahan tuhlausta - ekologisuudesta ja muusta puhumattakaan. Mä ihan supermielelläni hankkisin lapsille leluja, jos tietäin että niillä leikitään vuosi, kaksi, mielellään kauemminkin.

Nyt muuttorumbassa olemme onnistuneet välttämään lelulehdet ja maikkariakin katsotaan kovin vähän. Toiveetkin ovat siis määrältään kovin maltillisia. Itse koen hankalaksi sen, kun lelulehdestä rastitaan ja kirjoitetaan joulupukille, niin mikä on oikeasti se ykköstoive... Ja tuntuu etteivät lapsetkaan tiedä. Halutaan vain kaikkea kun on joulu.

En missään nimessä tuomitse leluja ja ihana ajatus on leikkiä joulun pyhinä niillä uusilla leluilla. Ahdistun vain siitä määrästä - ja tietysti siitä, että mihin ne uudet lelut sijoitetaan. Lisäksi en tykkää siitä, että joulun alla kaikki mahdollinen kääritään pakettiin ja sitten lahjoja on niin paljon etteivät lapset jaksa avata, saati kiinnostua niistä. Mun joulutoive onkin siis maltillinen joulu lahjojen - ja kaiken muunkin suhteen:).

Nämä joulukuvat Vanhan Suurtorin perinteisiltä joulumarkkinoilta.
Nyt kun asumme kulmilla, voi meidät pongata sieltä myös ensi viikonloppuna:).

***

Me mennään huomenna lasten vanhaan päiväkotiin joulujuhliin. Päiväkotien vaihto on sujunut hyvin, mutta on haikea jättää paikka, jossa meidän lapsia on hoidettu hyvin jo viisi vuotta. Mä keräilen itseäni - inhoan jäähyväisiä...

Tänä vuonna tädeille menevät tällaiset minikokoiset juustotarjottimet -

ei turhaa tavaraa päiväkodintätienkään nurkkiin pyörimään:).

Helmiä prinsessoille

2011-11-27T19:56:00.000+02:00

MEIDÄN EKA ADVENTTI ON KULUNUT ROUDATESSA.

KAMAA LAATIKKOON JA LAATIKOITA VARASTOON.

Olen useamman kuin yhden kerran kiitellyt

sekä mielessäni ja ääneen sitä,

ettei meillä ole kohtuuttoman paljon tavaraa.

Olen pyrkinyt noudattamaan sääntöä,

että kun jotain tulee niin jotain lähtee.

Ja mieluummin vielä niin,

että ensin lähtee.

Ja juu, kyllä meilläkin on niitä

varastoituja laatikoita.

Niitä joka ei kukaan koko vuonna kaipaa.

Mutta ei onneksi hirmusti.

MUUTTO ON SIIS TÄYTTÄ TOTTA :).

JOUDUTAAN OLEMAAN VIIKKO EVAKOSSA,

UUTEEN KOTIIN PÄÄSTÄÄN VASTA ENSI VIIKONLOPPUNA.

TAVARAT SIIS ODOTTAVAT VARASTOSSA JA

IHANA ANOPPI YSTÄVÄLLISESTI MAJOITTAA MEIDÄT.

Arvatkaa,

kuinka pahasti sisustuskärpänen on purrut?

Olen kuitenkin onnistunut pysymään nahoissani

yhtä huutiksesta hankkimaani Muuramea

ja näitä henkareita lukuunottamatta.

Näin nämä Stockalla,

enkä voinut ottaa sitä riskiä,

etten saa niitä enää uuteen kotiin.

Kaksi jokaiselle perheen prinsessalle.

Henkarit Stockmann Casa (vai Decor..:)?
Värejä kuvan vaalenpunainen sekä helmiäisvalkoinen ja vaaleansininen

Uusi koti on vanha koti, muutamme sata vuotta vanhaan puutaloon. Emmekä pääse ihan valmiiseen... Alakerta asunnosta on kunnossa - ihan hyvässä, jos nyt ei ihan viimeisen päälle oman maun mukaisessa, niin kohtuullisen lähellä kuitenkin. Mutta puuttuvat neliöt ovat yläkerrassa, joka on kokonan rakentamatta. Meillä alkaa siis R E M O N T T I. Toisaalta ihanaa - tiedättehän, kun tekee itse saa sellaista kun tulee;). Taas päästään pähkäilemään - rappusia, laattoja, pintamateriaaleja. Kivaa!

Yläkerran piirustukset ovat osittain vielä mietinnässä. Sinne on siis tarkoitus rakentaa makkarit ainakin lapsille, mahdollisesti myös aikuisille. Lisäksi mietinnässä asuntoon on sauna ja lisää säilytys- ja kodinhoitotilaa. Tilaa ei ole rajattomasti ja pähkäilyn kohteena onkin makkareiden sijoittelu. Alakerrassa olisi hyvin tilaa aikuisten makkarille, mutta toisaalta mietimme sitä, ovatko lapset liian pieniä nukkumaan yksin ylhäällä. Kyllähän se normioloissa sujuu hyvin, harvoin edes heräilevät öisin. Lähinnä mietin sitä, kun se jokatalvinen oksennus- ja influessa-aalto iskee. On mukavampi nukkua sairaan lapsen lähellä. Kyllähän sitä toisalta voi aina jotain väliaikaista tällaisia tapauksia varten virittää. Kuitenkin ajattelen, että jos vanhemmat nukkuvat pääsääntöisesti alhaalla - kuulenko jos lapsilla on yöllä hätä... Miten asia on ratkaistu teillä, jotka asutte kahdessa kerroksessa? Kuulen mielelläni kokomuksia ja mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Ja jos meidän lapsilta kysytään, niin yläkerta on heidän valtakuntaa...

***

KAMERAKIN ON PAKATTU.

SE TARKOITTAA SIIS AINAKIN

PIENTÄ BREIKKIÄ

TÄÄLLÄ BLOGISSA.

IHANAA UUTTA VIIKKOA!

Lunta odotellessa

2011-11-22T20:57:00.000+02:00

Niitä kurakasoja kun noutaa päiväkodista, niin käy mielessä, että lumi ja pikkupakkanen ei olisi lainkaan hullumpi vaihtoehto. Nyt kun meillä alkaa lasten talvivaatteetkin olla haalittuna.

Kirjoittelin aiemmin Idan talvisetistä, housut olivat ja takki uupuu. Nyt tilanne on korjattu - muutaman mutkan kautta. Ja nämä mutkat ovat taas näitä juttuja, että pidetään vähäjärkisenä kun avaa suunsa väärässä seurassa ;).

Ida itse ihastui housuihin kuuluvaan sinililaan takkiin ja kuvittelinkin sitten vain hakevani takin kaupasta. Sitä ei tietenkään löytynyt mistään muualta kuin SPORTAMORElta, joka ei ainakaan vielä toimita Suomeen. Ihana Susanna riensi apuun ja lupsi tilata takin meille - Ruotsin kautta. Kuin ihmeen kaupalla takki oli vielä jossain kamppisalessa, en voinut uskoa hyvää tuuriani. kunnes kävi ilmi, että meidän kokoa ei enää ole - vaikka se oli jo ostoskorissakin monen kertaan. ÄH. Soitin loppujen lopuksi Peakiä maahantuovaan IC-companyyn ja sain vinkin muutamaan kauppaan mihin sitä oli toimitettu. Takki matkasi meille sitten loppujen lopuksi ystävällisten savolaisten avulla Kuopion InterSportista.

***

Elleniltä puuttuu takki.

Olen turhaan etsinyt Ticketin viime kauden

EJA-takkia LOLLIPOP-värisenä, koossa 104.

Taas olisi myyjän markkinat;)!

Tämän kauden takeista ja väreistä

TTH:n Hannah-takki Strong Pink-värisenä

voisi olla mahdollinen - onko kukaan nähnyt takkia IRL?

Lähinnä siis väriä, eihän fleece ole punainen?

Hetken kun tässä taas vielä mietin,

niin ollaan ilman...

Käy se näinkin...

2011-11-19T08:17:00.000+02:00

... jos nimittäin ei ehdi/viitsi/voi/ole mahdollisuutta.

Olen jo pidemmän aikaa etsinyt uusia saapikkaita, ruskeita ja sellaisia jotka mieluusti sopisivat jo olemassa oleviin asusteisiin.

Tuntuu, että ihan aina täällä valikoima ei ole paras mahdollinen - tai sitten mä olen vain liian nirso.

Ihanasta uudesta blogituttavuudestani TYTTÖJEN JUTTUJA löytyi ZETAN vinkkaamana etsimäni saapikkaat.

Klikkaus ZIOn sivuille, yhteydenotto sinne, pennosten laskeminen ja kaksi päivää niin laatikko oli ovella.

ZIOa voin muuten lämpimästi suositella, palvelu todella ystävällistä, toimitus nopeaa ja postikulut pakettina postiennakolla kotiin kannettuna 10€. KÄMPin liikkeeseen asti en ole koskaan ehtinyt, mutta on kyllä seuraavana listalla kun sielläpäin liikun.

Saapikkaat: WONDERS
Vyö: GANT
Laukku: MULBERRY

DKNY ja ranskisletit

2011-11-17T20:52:00.000+02:00

DKNY:n lastenvaatteita on meillä ollut ihan satunnaisesti. Niitä on saattanut eksyä jonkun vaatepaketin mukana tai second handina yksittäiskappalein. Kyseistä merkkiä kohtaan mulla ei ole, eikä ole ollut mitään sen suurempaa tunnesidettä suuntaan eikä toiseen :). Ehkä se johtuu siitäkin, että merkkiä on Suomessa - tai ainakin täälläpäin Suomea kovin niukasti tarjolla.

Viivi & Viktorin sivuilla törmäsin DKNY:n vaatteisiin ja mallisto vaikuttaa varsin reipashenkiseltä. Näihin harmaisin trikoomekkoihin ihastuin - ja niin ihastuvat meidän tytötkin. Kevyitä päällä, helppo pukea, ihania yksityiskohtia ja mikä parasta - helma pyörii kun vain pikkusen pyörähtelee.

Tämä satunnainen jälleen silmätulehduksesta kärsivä linssilude vaani ah niin puhtaiden meikkipeiliensä kanssa kulman takana ja vaati päästä kuviin. Ja äiti tekee työtä käskettyä.

Arvatkaa muuten minkä tuomion neiti sai tänään? Olemme mukana eräässä tutkimuksessa, ja tänään tutkittiin kehon koostumusta - äidiltä, isiltä ja Neidiltä. Kakkosprinsessamme "diagnoosi" oli, että neidillä on lihasmassaa saman verran kuin samanikäisellä erittäin paljon liikkuvalla pojalla. En tiedä pitääkö itkeä vai nauraa...

***

Kun Ida oli pieni - siis paljon pienempi kuin nyt ja aloittanut päiväkodin, ihailin aina kun yksi tädeistä laittoi Ida hiuksiin kauniita ranskislettejä ja ihmettelin, että miksi mä en osaa. Sitkeä harjoittelu tuotti tulosta ja perusranskikset rupesivat vääntymään kuin ihmeen kaupalla. Sitten tulivat nää kiertoletit. "Äiti, voiksä tehdä mulle semmosen letin kun J:lla on?"... Ja taas äiti yritti ja harjoitteli ja mietti ja väänsi. Mutta harjoittelu on kuulkaa tuottanut tulosta. Ei ne vieläkään täydellisiä ole - mutta näillä kehtaa mennä päiväkotiin ja ne pysyvät kasassa rajummatkin harkat. Olen ylpeä:)!

***

PSST...

VIIVI&VIKTORILLE ON TULOSSA KEVÄÄLLÄ

TOMMY HILFIGERIN NAISTEN VAATTEITA JA LAUKKUJA -

SEKÄ KENKIÄ.

j e e e e :)!!

Suklaista...

2011-11-14T21:53:00.000+02:00

Sain Suhmuralta ihanasta Belle Baie-blogista

makeaakin makeamman tunnustuksen,

KIITOS ♥

Käykää kurkkaamassa upeita kakkuja ja kauniita kuvia

höystettynä pienen neidin elämällä.

Tämä tuli ihan puun takaa,

en arvannut Suhmuran edes vierailevan täällä :).

Vastasin samantapaiseen haasteeseen

tässä syksyllä,

joten päätin ilahduttaa teitä haasteen sijaan

Hyvin Suklaisen Kakun ohjeella.

Tein tätä kakkua isänpäiväksi ja tällä~~kin~~ kertaa

joku meni vikaan ja kakku oli enemmänkin

iso kasa suklaata.

Mutta NIIIIN hyvää taas,

että tuskin ehdin kuvaa ottaa..

Yrittäkää itse :)!

Ohje on Antti Vahteran & Visa Nurmen

HYVÄN MAUN RAJOILLA - kirjasta,

"Suklaakakku Millenium"

POHJA

200g tummaa suklaata

120g voita

4 munaa

120g sokeria

120g mantelirouhetta

Sulata suklaa ja lisää pehmeä voi. Sekoita tasaiseksi.

Lisää keltuaiset yksi kerrallaan ja puolet sokerista sekä mantelirouhe.

Vatkaa loppu valkuiset ja loppu sokeri vaahdoksi ja yhdistä varovasti suklaaseokseen.

Jaa kahteen vuokaan ja paista 180-asteessa 15 min (tai 25 min..:) .

TÄYTE

100g tummaa suklaata

0,5 dl kahvikermaa

1 muna

10g sokeria

3 rkl aprikoosihilloa

Sulata suklaa ja lisää kerma. Lisää ketuainen. Jäähdytä.

Vatkaa valkuainen ja sokeri ja lisää suklaaseokseen.

Sivele kakkupohjien väliin aprikoosihillo ja täytä väli suklaatäytteellä.

KUORRUTUS

150g tummaa suklaata

1 dl kuohukermaa

Kiehauta kerma ja nosta kattila levyltä. Lisää suklaa.

Kaada jäähtynyt seos kakun päälle.

Anna jäähtyä ennen tarjoilua jääkaapissa.

Hyvää Isänpäivää!

2011-11-13T11:48:00.000+02:00

Hyvää Isänpäivää

meidän ihanalle isille –

ja kaikille muillekin iseille!

NÄÄHÄN ON NIITÄ PARHAITA - LASTEN SUURELLA SYDÄMELLÄ TEHDYT ISÄNPÄIVÄLAHJAT!
IHANIA ♥
ISO KIITOS NÄISTÄ KUULUU TIETYSTI MYÖS PÄIVÄKODINTÄDEILLE!

Tämä kuva on vilahtanut blogissa aiemminkin.

Teetin siitä isänpäivälahjaksi canvas-taulun.

En ole canvas-tauluja aiemmin teettänyt,

mutta tämä on mielestäni varsin

varteenotettava vaihtoehto

perinteiselle kehystetylle valokuvalle.

Ja tässä yhteydessä on pakko mainita,

jos tarvitte valokuvatuotteita,

kannattaa tilata täältä.

Aivan mieletön asiakaspalvelu

ja työn jälki on TODELLA hyvää!

Hyvää Isänpäivää

myös omalle rakkaalle isille sekä appiukolle, lastenisoisille,

sytytämme teille tänäänkin kynttilät.

Sjörövarkalset...

2011-11-10T21:15:00.000+02:00

...har firat igen.

Tässä juhlaputkessa on pinna meinannut katketa yhdeltä sun toiselta useammankin kerran. Ennen juhlia päivänsankarille tuli vielä pukukriisi. Päärosvo oli ehdottomasti sitä mieltä, että hän pukeutuu Batmaniksi. Pikkumainen äiti sitten yritti selittää, että vieraista saattaa ehkä tuntua oudolta, kun heidät on kutsuttu merirosvojuhliin ja toivottu asiaankuuluvaa pukeutumista ja paikalla onkin Batman... Äiti poistui vähin äänin paikalta ja pian alakertaan ilmestyikin hurmaava merirosvo :)

Nyt alkaa juhlaputki olla ohi. Isänpäivää vietään toivottavasti rauhassa kotona köllien, urheillen ja syöden hyvin. Kerätään voimia pakkaamiseen.

MEILTÄ JUHLISSA MUKANA PÄÄROSVON LISÄKSI MERIROSVOJEN LEMMIKKIKISSA,
SEKÄ HALLOWENISTA MEILLE ASUMAAN JÄÄNYT PIKKUHEXAN.

Jumppa-Asemalla

2011-11-06T16:53:00.000+02:00

Perjantai-ilta kului leppoisasti taas jumppasalilla.
Idan ryhmä osallistui telinevoimistelun asemakisoihin -
ja kyllähän niitä piti seurata ja kuvata.

Jassun blogiin kommentoinkin,
mun pieni kuvausapulainen sai raivokohtauksen juuri, kun oli Idan ryhmän suoritusvuoro.
Mulla oli vahtoehtona jättää kuvaamatta ja raahata lapsi pois - tai antaa neidin karjua.. Valitsin jälkimmäisen tunnelmankohottajan...

Voimistelun asemakilpailun idea on harjoitella oikeita kisoja varten. Asemalla kilpaillaan positiivisessa hengessä eikä varsinaisia pisteitä jaeta, vaan palaute tuomareista tulee suullisesti. Ja kaikki tietysti palkitaan:).
Luokkakilpailuihin pääsee seitsemänvuotiaana, kun on suorittanut SVOLIn hopeamerkin.

Lisäksi asemakisaan turvallisuutta tuo se, että vaikka sarjat jokainen tekeekin itse ja yksin, on koko ryhmä yhtä aikaa samalla telineellä ja muut odottavat vuoroaan. Kysyin Idalta jälkikäteen mikä teline oli mennyt hänen mielestään parhaiten ja permanto oli kuulemma mennyt huonosti kun tytöillä oli ollt vähän turhan hauskaa - eli puolensa kaikella... :)

Idan ryhmä teki tällä kertaa telineistä nojapuut / rekin, permannon ja hypyn. Ei mitään maata mullistavia liikkeitä, Idan seurassa selkeästi panostetaan siihen, että perusvoimistelupohja hiotaan kuntoon ennenkuin päästään tekemään vaikeampia juttuja. Edelleen jaksankin ihmetellä, miten tytöt motivoituvat treenaamaan niin paljon voimaa ja liikkuvuutta, mutta hyvä niin. Ja rekkisarja leukakieppeineen olisi jäänyt multa tekemättä - en tiedä pitääkö olla iloinen vai ei kun jälkikasvu alkaa ajaa liikuntataidoissa ohi.. Okei, suhteellinen voima on tietysti noiden kirppujen etu ja kyllä on juttuja joissa bvielä tyttäreni päihitän - mutta tämä on selkeästi suunta...

Kovasti ovat nämä neidit samasta puusta veistettyjä - näissä kuvissa ei seistä peilin edessä

- vaikka Ida toki on molemmissa, niin ympärillä melko samannäköistä porukkaa :).

~~YLI~~VÄSYNYT - MUTTA ONNELLINEN,

KIVAA TAAS OLI!

Meidän kodista...

2011-11-02T14:22:00.000+02:00

... on kysytty.

Miltä meillä näyttää.

Ihanaa saada toiveita siitä mistä kirjoittaa.

Harmittaa vain, kun niiden toteutus aina venyy ja vanuu -

niin nytkin.

Tällä kertaa siihen on syy -

muukin kuin se ikuinen aikapula.

Meillä on valoisaa ja vaaleaa.

Mun logikaan mukaan sotku häiritsee vähemmän,

kun tausta on tasaisen vaalea - ja tylsä.

Persoonattomaksikin sitä voi joku sanoa.

Niitä värejä on sitten lastenhuoneissa.

Pinkkiä, vihreää, harmaata.

Ida huone näyttää tältä, näköjään vähän pimeänä tosin..:/

Meillä EI ole aina siistiä.

Vaikka rakastankin puhtautta ja järjestystä,

toteutuu se liian harvoin.

Eikä meillä ole aina shamppanjaa

olkkarin pöydällä.

Mutta maanantaina juhlittiin.

Meillä on pian uusi koti.

Saariston lapset ja aikuisetkin muuttaa-

hieman urbaanimpaan ympäristöön.

Sydän on silti aina Saaristossa.

Eikä meri ole oikeastaan sen

kauempan kuin nytkään.

Tästä alkaakin pian uudenlainen

sisustus- ja rakennusprojekti,

jossa voin valottaa enemmän sitä,

miltä meillä näyttää.

Kerron pian lisää,

kunhan kaikki on IHAN varmaa...

... se on se lunastuspykälä mikä tässä vielä jännittää.

Nettishoppailua

2011-11-01T10:25:00.000+02:00

Tunnustan...

... käyn nettikaupoissa "ikkunaostoksilla" ja "hiplailemassa" kaikkea ihanaa. Selailen ihania juttua ilman, että niille olisi varsinaista tarvetta - tai rahaa ostaa. Siis shoppailemassa. Toki teen myös ostoksia nettikaupoista, mutta en läheskään aina niissä käydessäni.

Maanantaina satuin Viivi & Viktorille ja hämmästyin uudesta palvelusta: Viivi & Viktor tarjoaa ONLINE CHAT - asiakasneuvontaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun asiakaspalvelija on paikalla, vastauksen kysymykseen esim. tuotteen koosta tai mitoista saa heti. Viivi & Viktor on Suomessa kuulemma ensimmäinen vaatteita myyvä nettikauppa, jossa kyseinen palvelu on käytössä, maailmalla sitten enemmän. Mielestäni aivan loistava juttu - ainakin tällaiselle kaikkihetitännemullenyt-tyypille, joka ei millään jaksa odottaa vastausta huomiseen :). Kokeilkaa rohkeasti, ohjeet etusivulla.

Viivi & Viktor tarjoaa nyt Saariston Lapset - blogin lukijoille kaupan päälle yli 40€ tilauksiin hauskan Tommy Hilfiger metallisen eväsrasian. Toki näitä voi käyttää minkä tahansa säilyttämiseen ja lastenhuoneen koristeluun. Kirjoita tilauksen lisätietoihin BLOGI ja valitsemasi boxin väri.

Käykää kurkkimassa mitä ihanuuksia siellä on tarjolla!

Juhlien järjestäjä saa paikan...

2011-10-30T06:47:00.000+02:00

.. ei muuten, mutta että ehtisin joskus ottaa itse juhlista edes pari kuvaa. Sorry, sama vanha marina...

Ollaan juhlittu Emilin ja Ellenin synttäreitä viime viikonloppuna ja eilen vietettiin lasten Halloweenjuhlia. Kuvasaldo on - no ei nyt ihan pyöreä nolla mutta ei paljoa puutu. Emilin lastenkutsut on edessä parin viikon sisällä, jos siellä vielä yrittäisi kuvata.

Näitä Halloweenejä meillä on odotettu puoli vuotta. Emil oli eilen niin täpinässä, ettei meinannut housuissaan pysyä... Kaikki lapset saivat kutsua muutaman kaverin ja sitten herkkuja ja kummittelua sopivassa määrin.

Kiitos kaikille kanssajuhlijoille ♥

Jos joku vielä suunnittelee Halloweenjuhlia ensi viikolle, niin menkää ihmeessä sinne paljon mainostettuun Tiimariin. Siellä on vaikka kuinka paljon kaikenlaista aiheeseen liittyvää rekvisiittaa, joka meillä ainakin nyt on käytössä jo toista vuotta. Eli siis vaikka on melko kammottavaa muovikrääsää, niin kestää kuitenkin useamman vuoden.

HAPPY HALLOWEEN!

Tervetuloa talvi

2011-10-18T19:58:00.000+03:00

Olenpuolittain kauhulla odottanut ensilunta. Lapsilla ei ole talvikenkiätalvivaatteista puhumattakaan. Ellenille huusin Traderasta samanlaisen Molon Polariksen,mikä tytöllä oli viime talvena. Lisäksi neidillä on Ticksun lollipop takki -kokoa 98 ja pahoin pelkään ettei se mahdu koko talvea. Jos jollakin on jemmassavastaava takki koossa 104, niin saa tarjota! Samoin tarvisin Ellenille mustathousut, joko POP tai TTH, kokoa 98 - näitäkin saa tarjota jos teillä lojuunurkissa ylimääräisiä. Tarvin myös saappaat, mielelläänCrocsit, emilille kokoa 12/13 keltaiset ja Ellenille 10/11vaaleanpunaiset - mutta ei tämän pitänyt siis mikään halutaan ostaa bloggausolla:).

Emil meneeviime talvisilla mustilla Peakeillä, ovat edelleen reilut:). Minä, joka enkoskaan osta vaatteisiin kasvuvaraa:). Alesta ostin keväällä turkoosit housut,joten herran ulkovaatteet ovat aika hyvällä mallilla.

Kenkiä sen sijaan uupuu. Ellen sai Eccot mutta niissä koot loppuivat kokoon 30, joten Idalle olen etsinyt kivoja kenkiä. Peakillä ja Pikkuväessä oli ihania Sorelleja kaikissa väreissä - jäin vain miettimään, että noinkohan eskarilainen jaksaa solmia nauhoja päivästä toiseen - ja päädyin malliin joka on varustettu vetskalla.

Olin ykkösprinsessan kanssa viikonloppuna jumppaleirillä - neito leireilemässä ja mä huoltojoukoissa. Huoltojoukoille tarjoitui tilaisuus käyttää aikaa shoppailuun ja sain talvivaateasioita eteenpäin. Mutta kyllä kuulkaa ostaminen on vaikeaa. Allaolevaan settiin olisin halunut sinililan kuoritakin, joka on Peakin mallistossa. Kukaan vaan ei tiedä missä niitä myydään...

Pakko hiukan purnata myös tuosta Peakin nettikaupasta. Sivut ovat hyvät ja palvelu sekä toimitus pelaavat, mutta tuotteet päivittyvät tuskastuttavan hitaasti. Sama juttu oli viime talvena sekä keväällä - kausi on pitkällä, ennenkuin tuolla putiikissa ovat kaikki mallit esillä...

Ihastuin tähän Peakin ruutukuosiin ja Ida sai nämä housut ja pipon.
Piposta oli myös ihana raidallinen versio. Peakillä oli muutenkin ihanat asustevalikoimat.
Idan housut koko 120 cm, muuten käytössä 122/128.

Kengät löytyivät ihan sattumalta. Ovat Timberlandin KIDS mallistosta. Emilille mustat ja Idalle beiget. Karvavuori vaikuttaa lämpimältä ja sivussa on vetska, jonka toivon toimivan arkikäytössä. koot näissä menivät hassusti, esim. koko 29 ja 30 olivat sisäpohjaltaan täysin samankokoiset ja taas kokojen 31 ja 32 välillä oli valtava hyppäys. Hirmu huono kuvakulma, Emilin kengät näyttävät ihan kirpuilta, todellisuudessa eroa on vain yksi koko.

Alan myös tulla vanhaksi. Hetken mietin, että häiritseekö mua, kun kengät ovat beiget ja housuissa on selvästi valkoisempaa - ja totesin että ei. En jaksa välittää:). Sitäpaitsi jos kengät olisivat vielä valkoiset, muuttuisivat ne tuohon suuntaan luultavasti piakkoin.

Kengät PÄÄKAUPUNKISEUDUN Stock-manneilta - luonnollisesti. Eihän muualla Suomessa ole lunta tai loskaa... Saanee varmasti tilattua muihinkin tavarataloihin - kun vain tietää mitä haluaa...

Nyt uupuu enää se takki. Idalla on viime vuodesta pinkki takki, joka yllättäen sopi näihin housuihin suht hyvin. Neiti itse toivoi talveksi jotain muuta kuin koko pinkkiä - lienee äidin pinkkifanitus alkanut kyllästyttää. Tähän settiin sopisi kauniisti sininen - jäin vain miettimään että pitäisikö ostaa Peakin mallistosta se sininen untsikka (Mielestäni takki on vaaleampi ja kauniimman värinen luonnossa kuin linkin kuvassa..). Onko siitä kenelläkään kokemuksia? Eniten arveluttaa lumilukon puuttuminen helmasta... Että ei tää ihan valmista vielä ole, mutta ehkä jo ensilumilla pärjätään...

... TeRVeTULOA TaLVI

Ruskeaa syksyyn

2011-10-08T21:15:00.001+03:00

Ruskea kuuluu jotenkin syksyyn. En voi väittää koskaan olleeni värin erityinen fani, mutta ruskeiden laukkujen ja kenkien myötä väri on hiipinyt myös vaatteisiin ja sisutukseenkin. Vaikka en ole erityisemmin räikeiden ja moniväristen kokonaisuuksien ystävä, tykkään yhdistellä värien sävyjä. Parhaiten tähän sopivat mielestäni ruskea ja harmaa, jotka saavat ihana eloa erilaisilla sävyillä.

Joku ehkä muistaa, kun keväällä iloitsin uusista vaaleista farkuista ja tummansinisestä paitiksesta - kun oli kulkenut koko talven neulemekoissa. Nyt taas odotan sitä neulemekkoaikaa - siunattu vueodenaikojen vaihtelu:). Mikä onkaan helpompaa, kuin kiskaista neulemekko päälle ja leggarit jalkaan. Lämmintä ja mukavaa. Ja kengistä riippuen suhteellisen siistiä mielestäni.

Viime syksyn HP:tä ostin näitä MOPin neulemekkoja, joissa kujin koko talven. Garderobi täydentyi vielä yhdellä - ruskealla. Camel olisi varmaan tämän virallinen värikoodi.

Tytöilläkin suosin neulemekkoja. Eivät toimi päiväkodissa - mutta muualla sitäkin paremmin. Ruskeaa ei varsinkaan Idan vaatekaapissa tällä hetkellä ole, joten tämä mekko on sinne tervetullut lisä.

Tilasin Ellenille tämän ihanan mekon VIIVI&VIKTOR verkkokaupasta jälleen superystävällisen palvelun saattelemana. Samaa mekkoa samaisessa kaupassa isommille tytöille hieman erilaisella neuloksella. Itse halusin Idalle samanlaisen, joten tilasin sen suoraan TOMMYlta - jossa myöskin sekä palvelu että toimitus pelaavat.

Piilomainonta on viime aikoina puhuttanut. Itse arvostan hyvää palvelua ja jos sellaista saan, kerron se mielelläni eteenpäin.

Taisin mainitakin - meillä arki on melkoista rumbaa 24/7 - kenellä nyt ei olisi.. Tänään saimme nauttia Ellenin kanssa harvinaislaatuisesta vapaasta lauantaiaamusta ja kävelimme kameran kanssa kotikaupungin katuja ja puistoja. Ja mikä mieletön aamu! IHANAA ♥

Missä vain vettä on vähänkin, kyllä lapsi sen löytää. Ellenille oli suuri hämmästyksen aihe, että SAAPAAT eivät kaikki olekaan ihan yhtä vedenpitäviä kuin KUMIsaappaat...:)

Ellenin mekko Tommy Hilfiger ARIA, leggarit Zara, liian isot saapikkaat Timberland.

Mekko on reiluhkoa mitoitusta, Ellenillä koko 3 (neiti 98 cm).

Viivi&Viktor toimittaa muuten ~~nyt~~ taas ilmaiseksi (JA SUPENOPEASTI). Lisäksi siellä pyörii usein joku kamppis. Meidän ostoskoriin tupsahti tällaisia ihania retro eväsrasioita, joihin voi kätkeä vaikka mitä:).

IHANAA JA AURINKOISTA SUNNUNTAITA ♥

Hamsteri

2011-10-07T15:29:00.000+03:00

Shoppailu piristää kummasti. Kerkesin pikaisesti pyörähtää aamulla ennen töiden alkua Stockan hulinassa ja kiireisen viikon perjantai alkoi hyvin. Kyllä, nautin shoppailusta. Tykkään kierrellä kaupoissa, hypistellä. Aina ei tarvitse eikä ole rahaa ostaa, mutta on kiva katsella. Omat ja lasten tarpeet toki edellyttävät myös ostamista. Pidän kauniista ja laadukkaista vaatteista ja olen valmis näkemään vaivaa löytääkseni kivoja juttuja. Myös sisutuksesa, urheiluvälineissä ja muissa. Olen valmis maksamaan laadusta ja siitä, että se on oma juttu, mutta nautin myös suunnattomasti ale-myynneistä ja siitä, että löydän haluamiani juttuja edullisesti.

Hulluilla päivillä meno on välillä hullua - kuten monessa ALEissa ja YSMYissäkin. Tänään kassajonossa seistessäni ja ihan hyvässä hengessä muutamia ajatuksia kanssashoppialijoiden kanssa vaihtaessani pohdin myös ostokäyttämistä - omaa ja muiden.

Tänäänkin kävi niin, että ennakkoon mainostetut Burberryn lasten tuotteet olivat loppu n. klo 8.02. Niitä oli koot noin kahdella-kolmella läpi ja se oli siinä. Jos haluaa omansa, ei riitä että on paikalla ajoissa, pitää myös osua kädellään sokkona oikeaan kokoon. Jos haluaa varmistaa, ettei ole turhaan saapunut paikalle, on pakko hamstrata ja napata tangosta muutama koko, jonka luulee olevan oikea ja valita siitä sitten. Tämä aiheuttaa tietysti närää kanssashoppailijoissa, jotka ovat paikalla viisi sekuntia myöhemmin.

En oikesti tiedä, miten tällaisessa tilanteessa kuuluu toimia. Ykkössääntö joka paikassa mielestäni on, että käyttäytyä pitää ja mieluummin vielä hyvin. Niin kova tarve kenelläkään ei pitäisi tuontapaisesta tavarasta olla, että kädestä revitään - näinkin on kuulemma tehty. Ei myöskään tarvitse töniä tai sanoa ikävästi. Usean koon nappaaminen muiden nenän edestä tuntuu toisaalta röyhkeältä ja ikävältä, mutta toisaalta jos olet paikalla ensimmäisenä, etä satu saamaan käteesi oikeaa kokoa on peli menetetty.

Mä olin tänään se röyhkeä, joka nappasi tangosta muutaman paidan valkattavaksi. Itse halusin paidat tytöille, tuolla hinnalla mieluusti se käyttökoko ja seuraava ja lisäksi olin luvannut napata paidan ystävälle. En tästä huolimatta saanut kaikkea sitä mitä olisin halunut (ei, en valita) , mutta kassajonossa useamman paidan kanssa sain kyllä mielenkiintoisia katseita. Olin se pahis, joka vei jonkun muun paidat. "Miks toi sai useamman ja mä en yhtään?". Elämä on. Mietin siinä, olisiko mun pitänyt alkaa jakamaan omistani. Jos ostorajoitusta ei ole, onko hamstraaminen omaan ja ystävien käyttöön huonoa shoppailukäytöstä?

Olen myös kokenut sen toisen puolen - monestikin. Mä olen se, joka on ollut viisi sekuntia tai kymmenen minuuttia myöhässä ja jäänyt ilman. Toki se harmittaa, mutta kenen vika se on? Ei kenenkään. Tai mun, kun en ollut ajoissa - syystä tai toisesta.

Käyttäytyä siis pitää, alessakin, mutta nopeat elävät.

Ja ne paidat, ne on ihania:). Perusjuttu pienellä yksityskohdalla yhdessä lempparivärissä.

Family Pics

2011-10-02T16:50:00.000+03:00

Tää on ollu mun pitkäaikainen projekti.
Saada koko perhe samaan kuvaan.
Ajattelin silloin kun Ellen syntyi,
että kun neiti kävelee ja näyttää ihmiseltä,
niin sitten.
Mutta siihen meni päälle vielä pari vuotta.

Nyt sain vihdoin aikaiseksi.
Elokuun lopulla, kun PITI olla aurinkoista ja kaunista.
Satoi ja tuuli, luonnollisesti - ja kovaa :).
Meillä oli onneksi superreipas kuvaaja.
Vilu näkyy kuvissa,
mutta perhekuvissa elämä ja sen jäljet saakin näkyä.

Enemmän kuin kaksi ihmistä samassa kuvassa

on aina kuvaajalle haaste.

Ja kun mukana on lapsia, aikuisten pitäsi keskittyä

vain kuvaamiseen ja kuvaajaan, ei lapsiin.

Vaikka tämän aina sanoo kameran takaa,

helpommin sanottu kuin tehty.

Perhekuvaus ajatuksena on jotenkin kovin amerikkalaista.
Tai siltä musta tuntuu. Siis samaa kategoriaa kuin joulu ja kiitospäivä:).

Mutta ehkäpä ajatus rantautuu enenevässä määrin tännekin pikku hiljaa.

Olisi hauska kuulla teidän ajatuksia perhekuvista.
Miksi ja miksi ei?

Se, millaisia kuvia kuvin haluaa - ja millaisia niistä tulee, onkin sitten kokonaan toinen juttu.

Yhtä suosikkikuvaajaani lainatakseni
"Your Family, Your Art".

Lämmin kiitos näistä kuvista kuuluu

STUDIO ANNA TANNISELLE.

Anna on aloittanut myös hiljattain blogin,

käykää kurkkaamassa loistavia kuvia.

♥

Kuuluu kivoja...

2011-09-29T21:43:00.000+03:00

... työkavereiden suusta, meinaan.

Tänään ihanainen työkaverini piristi mua. Olivat istuneet iltaa tyttöjen kanssa ja nämä kaverin kaverit olivat löytäneet sellaiseen kivaan blogiin, Saariston lapsiin. Työkaverini oli vain todennut, että pieni on taas maailma, se on hänen kollega joka sen takana elelee. Kiitos teille positiivisesta palauttesta ♥.

Blogimaailmassa on taas kuohunut - tällä kertaa piilomainonnasta. Eihän tässä uskalla kohta enää mielipidettään sanoa tai tiedä mistä kirjoittaa, jos kaikki on piilomainontaa... Negatiivistakin palautetta saa toki antaa ja kriittinen pitää olla, se kehittää ja vie eteenpäin. Mutta kyllä positiivinen palaute on se, joka kantaa pitkälle - ihan joka asiassa.

Täällä on ollut hiljaista. Meidän arki on ollut rumbaa 24/7. ei se mihinkään helpota, mutta ehkä sen kanssa oppii taas elämään. Ruuhkavuodet. Ehtisin vielä ehkä kirjoittaa, mutta kamera on lojunut laukussa, joten ne kuvat puuttuvat..:/. Yritän taas uuteen nousuun.

Paluu kesämuistoihin...
ei liity tekstiin mitenkään - paitsi siihen kohtaan, etten ole ehtinyt viime aikoina kuvata..

Sain Rouva Kuulaselta, Liinalta hauskan tunnustuksen - kylläkin jo kolme viikkoa sitten, mutta ei kerrota sitä kenellekään. Kiitos kaunis ja käykäähän kaikki liikuntaihmiset ja muutkin tutustumassa Liinan elävään blogiin!

Tunnustukseen liittyen oli määrä kertoa itsestään seuraavia asioita:

SUOSIKKIVÄRI?
Valkoinen. Ja musta. Ja vaaleanpunainen. Harmaakin on kiva. Ja monet muut. Ei vain liian paljon yhdellä kertaa.

SUOSIKKINUMERO?
No ykkönen tietysti!

ALKOHOLITON SUOSIKKIJUOMA?
Se on se sama, johon Liinan blogissa on hyvä ohje, vischyä ja jotain mehua sekaisin. Aamukahvi on myös yksi parhaista. Siis ISO maitokahvi.

FB vai TWITTER?
Mikä on Twitter?!

INTOHIMO?
No kai se on se liikunta. Sitä ilman ei voi olla - ainakaan pitkään. Ja kuvaamisesta tulee yleensä hyvä mieli.

SAADA VAI ANTAA LAHJA?
Valehtelisin, jos väittäisin etten pidä lahjojen saamisesta. Antaminen tuottaa vähintääkin yhtä suuren ilon!

SUOSIKKIKUVIO?
Ihan mikä tahansa, kunhan harmonia säilyy. Yksinkertainen on kaunista.

SUOSIKKIVIIKONPÄIVÄ?
Perjantai. Ja heti perään lauantai. Sunnuntaissakaan ei ole mitään vikaa ja maanantaina ollaan taas lähellä viikonloppua, niin ne viikot meillä hujahtaa..

SUOSIKKIKUKKA?
Ei niin väliä kunhan ovat valkoisia. Liljoja oli hääkimpussa, ne on aina ihania.

Tunnustus on luonnollisesti jaettava eteenpäin.

Tasapuolisuuden nimissä on sanottava,

että hyviä ja ihania blogeja on PALJON.

Nyt voi varmaan aloittaa uuden kierroksen;)?!

Tässä haaste teille kaikille,

jotka ette ehtineet edelliselle kierrokselle:)!

... kuperkeikkoja, karhukävelyä, jännehyppyjä.

2011-08-25T20:53:00.000+03:00

Kiitos edellisen postauksen runsaista ja asiallisista kommenteista kaikille:)! Aihe on selvästi monella mielessä ja nyt myös ilmeisen ajankohtainen.

En näköjään ollut saanut tuotettua illan pimeinä tunteina ihan kaikkia ajatuksiani lauseiksi asti, mutta onneksi te ihanat lukijat täydennätte. Olen kommentoijien kanssa samaa mieltä siitä, että liikunnan ei aina tarvitse olla ohjattua. Jos tarkoitus on liikkua terveytensä eteen ja omaksua liikunnallinen elämäntapa, hyötyliikunta ajaa asian varmasti melkein paremminkin. Jos resurssit ja elämäntilanne eivät anna myöden - mistä ei todekkaan kuulu tuntea huonoa omatuntoa, erinomaista liikuntaa voi harrastaa melkein missä vain vanhempien kanssa. Ja mikä on ihanampaa kuin pyöräretki perheen kanssa, perheen yu-kisat lähikentällä tai puistossa tai kävely/juoksu/suunnistusretki metsässä. Näissä on vain mielikuvitus rajana. Periaatteessa ihan helppoa - mutta kyllä näidenkin säännöllinen toteuttaminen vaatii vanhempien panostusta. Paljon liikkuvien lasten vanhemmille voisikin yhtä lailla olla haaste liikkua yhdessä lastensa kanssa.

Toki lapsi liikkuu ihan luonnostaan, jos saa vain sopivat puitteet. Mutta jälleen - vanhemman täytyy pitää huoli siitä, että lapsi lähtee ulos. Harvalla on sellainen koti, että siellä voi harrastaa päivittäin hikiliikuntaa.

Erityisesti pidin siitä, kun joku liikunnan ammattilainen nosti esille myös sen, että pelkkä ohjattu liikunta EI useinkaan riitä siihen, mitä lapsen liikkumiselle suositellaan. Alle kouluikäisille suositus on muistaakseni kaksi tuntia liikuntaa päivässä, kouluikäisille 1-2 tuntia. Tunti liikuntaa tulee pienillä usein päiväkodissa melko helposti, JOS ulkoilu ei ole pihalla seisoskelua. Mutta toinen tunti pitäisi sitten järjestää jotenkin muuten - ja ihan joka päivä. Koululaisista toiset liikkuvat välkällä paljonkin, mutta koululaisten osuudeksi laittaisin koulupäivän aikana n. puoli tuntia, mikäli koulupäivään ei sisälly liikuntaa. Eli vaikka lapsi kävisi ohjatussa liikunnassa, on häntä silti vielä hyvä liikuttaa sen ulkopuolellakin.

Sitten se asia, mistä mun piti tänään OIKEASTI kirjoittaa. Kommenteissakin tuli esille, miten erilaisia saman perheen lapset ovat - yleisesti ja myös liikkujina. Ja siis miten tärkeää on kuulostella sitä omaa lasta. MUTTA - oletteko huomanneet sen, miten esikoisen harrastamaan lähteminen eroaa toisen ja kolmannen lapsen harrastuksista. Esikoinen on tungettu kolmikuisena muskariin ja heti vauvajumpan jälkeen balettitunnille. Toinen pääsee ennen kouluikää kokeilemaan jalkapalloa ja ehkä jotain soittamista, kolmas harrastaa vanhempien sisarusten kuskaamista;). No, mä toivon, että osaisin olla tasapuolinen lapsille tässäkin asiassa, mutta karrikoidusti - näin se on.

Esikoisen asema tiennäyttäjänä tässä harrastusasiassa saattaa olla jollekin vaikea. On paljon helpompi nuorempana tehdä, kuten vanhemmat sisarukset. Elleniltä ei ole koskaan tarvinut kysyä, haluaako hän hiihtää, luistella, jumpata, soittaa. Hänelle ne ovat yhtä luonnollisia asioita kuin syöminen ja nukkuminen - raukka ei tiedä paremmasta.

On siinä sitten se toinen puoli - kun yksivuotiaille ei ole omaa telinekoulua, on neito joutunut 1,5 vuotta karjumaan kotona "KOSKA MUN JUMPPA ON???!!"

N - Y - T NYT!

TÄSTÄ SE LÄHTEE.

HUOMENNA.

Mun PieniPyöreä

pääsee kuperkeikkailemaan ♥

** LIIKKUKAA LASTEN KANSSA **

Kässäreitä, kieppejä, ojennuksia - ja paljon muuta

2011-08-24T21:11:00.000+03:00

Kommenttiboxissa on muutamaan otteseen toivottu,

että kirjoittaisin Idan jumpasta.

Toiveen toteuttaminen on taas kestänyt luvattoman kauan -

mun blogiajatusmaailmassa ei kuvia = ei tekstiä = ei bloggausta.

Sopivat - ja tuoreet kuvat ovat olleet koko kesän projektissa, mutta...

Tällä viikolla sain napattua edes pari kuvaa, joten siis muutama sana aiheesta.

Lasten harrastuksista ja harrastamisesta on varmasti yhtä paljon mieleipiteitä kun on ihmisiä.

Lapset ovat erilaisia ja perheiden tilanteet ovat erilaisia -

en haluaisi täällä sen enempää sohia muurahaispesään olemalla asioista jotain mieltä -

mutta olen nyt kuitenkin;).

Ei pliis kuitenkaan tapella näistä...

Idan laji valikoitui mun toimesta kun neiti 2,5-vuotiaana pääsi mukaan telinekouluun. Olen voimistellut itse ja lajia jonkun verran seuranneena olen sitä mieltä, että mihin tahansa haluaa jatkaa on tästä helppo ponnistaa. Muita samalla tavalla monipuolisia lajeja ovat esim. paini ja yleisurheilu. Jonkun liikuntaharrastuksen soisin jokaiselle lapsellemme, lajin saa valita ihan vapaasti. Ajattelen, että liikunta edistää terveitä elämäntapoja ja niitä toivon lastemme omaksuvan. Mutta ei sinne pelikentille väkisin ketään raahata, jos ei niin ei.

Aloittamisikä on NIIN lapsikohtaista. Olin ekan vuoden Idan ryhmässä apuvalmentajana ja neiti kyllä kaipasi äitiä usein. Lajin voi hyvin aloittaa myöhemminkin, itse aloitin kouluikäisenä ja varmasti toka-kolmasluokkalainenkin pääsee mukaan vielä mainiosti. Lajista ja tavoitteista riippuen voisi melkein sanoa, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Idan seurassa on tarjolla harrasteryhmiä, taitoryhmiä ja kilparyhmiä. Harrasteryhmät harjoittelevat kerran viikossa tunnin ja se on loistavaa perusliikuntaa lapselle ja se paikka, josta yleensä aloitetaan. Taitoryhmät harjoittelevat kahdesti viikossa pienemmässä porukassa ja jo hieman tavoitteellisemmin. Meno on kutenkin rennompaa kuin kilpapuolella.

Nykyään tuntuu, että mikäli haluaa kilpailla, lajissa kuin lajissa pitäisi aikaisen aloittamisen lisäksi keskittyä vain ja ainoastaan siihen yhteen lajiin. Tätä vastaan kapinoin jatkuvasti - mielestäni lasten pitäisi nimenomaan liikkua monipuolisesti - ja silti halutessaan saada kilpailla vaikka monesssakin lajissa (niin, mähän en ole mitenkään kilpailuhenkinen..;). Onneksi monessa koulussa on hyvä liikunnanopettaja, ja harrastavatkin lapset koululiikunnan kautta pääsevät liikkumaan monipuolisemmin.

Paljonko on paljon ja mikä on sopivasti? Eihän tähän ole mitään oikeaa vastausta, muuttujia on perheen elämäntilanteen ja lapsen persoonan lisäksi lukuisia. Ida harjoittelee nyt kolme kertaa viikossa 1,5-2h kerralla. Lisäksi syksyn harkkakalenteriin mahtuu pari viikonlopun leiriä. Kun muutkin lapset harrastavat, alkaa autokuskilla olla iltaisin kiire. Jos vanhemmat ovat vuorotöissä ja lastenhoitoapua ei ole tarjolla, on selvä ettei tällainen onnistu. Toistaiseksi tämä tahti ei ole tuntunut liialta. Moni lapsi on lopettanut pelkästään liian harjoittelumäärän takia - monissa joukkuelajeissa tähän vielä pelit päälle niin lapsen ja perheen jaksaminen alkaa olla jo kipurajoilla monen kohdalla - ymmärrettävistä syistä. Meillä kisaaminen näytösluonteisia Asemakisoja lukuunottamatta ei vielä ole ajankohtaista, SVOLin sääntöjen mukaan vasta hopeatasomerkin suorittaneet ekaluokkalaiset pääsevät kisoihin. Jos vanhemmista tuntuu, että perheen ja lapsen harrastustahti on liikaa niin se on liikaa. Toisaalta jos naapurin mielelestä vanhempi on hullu kun käytää vapaa-aikaansa lapsensa kuskaamiseen, se on naapurin ongelma. Tämä EI OLE teille rakkaat naapurit :)!! Kukin siis tavallaan.

Tärkein on tietysti kuunnella ja katsella lasta - vaikka treenimäärä olisi suuri ja lapsi jaksaa ja itse haluaa harjoitella, niin mielestäni se on ok. Itse juttelisin myös silloin tällöin opettajan kanssa - näillä pienillä koulu on kuitenkin lasten työtä ja se pitää hoitaa ensisijaisesti. Jos koulu kärsii harrastusten kustannuksella tai lapsi on aina ihan loppu, silloin harkkamäärää pitää luonnollisesti pienentää.

Kaikilla meillä on hyviä ja huonoja päiviä. Harrastaminen ja varsinkin jonkun tietyn lajin enempi harjoittelu vaatii pitkäjänteisyyttä, jota ainakaan kaikilla viisi-kuusivuotiaalla ei vielä ole. Silloin tarvitaan vanhempien tukea ja ohjausta. Välillä meillä ainakin Idaa harmittaa sillä hetkellä, kun leikit pitää kaverin kanssa lopettaa ja lähteä harkkoihin, mutta harmi on aina jo matkalla ohi. Uutta lajia aloittaessa voi myös mennä jonkin aikaa, ennenkuin lajiin pääsee sisään ja saa kavereita, tällöin sitouttaisin pienenkin lapsen kokeilemaan vaikka kuukauden-kaksi, ennenkuin lopettamispäätös tehdään. Mutta siis pidemmän päälle tietenkin harrastuksen on oltava kivaa ja sieltä pitää tulla hymyssä suin kotiin.

Yksi harrastamisen positiivisista puolista on kaverit ja yleensä ainakin terve kasvuympäristö. Olen iloinen siitä, että Ida saa harjoitella kivojen tyttöjen kanssa ja jumpasta löytyvät ne parhaat kaverit. Tähän myös panostetaan seuran sisällä ja valmentajat ymmärtävät myös kavereiden tärkeyden. Yhdessä kaikilla on kivaa ja kaikki oppivat kannustamaan toisiaan.

Urheiluseuran valinnalle uhraisin myös ajatuksen. Sinettiseurassa lapsi periaatteessa liikkuu koulutettujen valmentajien alaisuudessa ja homma toimii. Enemmän luottaisin kuitenkin omaan kokemukseen ja puskaradioon. Valmentajasta ja seuran meiningistä on hurjasti kiinni moni asia.

Sisarusten kohdalla tämä harrastaminen ja niiden aloittaminen onkin sitten kokonaan toinen juttu. Emil jatkoi jalka- ja käsipallon ohella telinejumppaa toiselle kaudelleen (ja sai muuten positiivista huomiota valmentajilta osakseen kun osasi ryhmän ainoana ojentaa nilkat, kun oli koko kesän katsellut ojentelevaa siskoa:) ja arvatkaa, kenen eka jumppaharkka on perjantaina:)? Siitä lisää pian...

***

KANNUSTAKAA LAPSIA LIIKKUMAAN!

Jälkijunassa... taas.

2011-08-21T21:16:00.000+03:00

Mä oon NIIN jälkijunassa näiden bloggausteni kanssa... Mutta olen niin iloinen näistä kengistä, että on pakko jakaa ilo teidän kanssa. Mäkin kävin siis Muotikuun outletissa, jonne on nyt ympäri Suomea roudattu kaikkien lopettaineiden Uusitähtien "jämät. Varsinkin kenkäihanuuksia oli vielä jäljellä - ja erityisesti niitä ihan pieniä. Jos nyt joku siis ei VIELÄ ole kuullut ja käynyt, niin käykäähän kurkkaamassa.

Idalle löytyi rennot kengät Bisgaardin mallistoa - onko näillä joku virallinen nimi? Saapikkaiden ja tennarien risteytys..:)?! Hiplasin näitä ensin, enkä uskaltanut ostaa, mutta neiti ihastui näihin, kun sain hänet houkuteltua paikalle.

Ja sitten ne, joista iloitsen vielä enemmän... Mulla oli nämä jo kädessä silloin, kun Uusitähti piti virallista loppuunmyyntiään, mutta jossain ihmeellisessä puuskassa (lue: luultavasti rahapulassa:) jätin ne hyllyyn. Tämän johdosta ehdin harmitella ja sadatella itseäni moneen otteeseen. Nyt kun menin uudestaan hakemaan Idan kanssa kenkiä, oli pari näitä tennareita saapunut Savonlinnasta asti meitä odottamaan - enkä enää toista kertaa tehnyt sitä virhettä että olisin jättänyt ne kauppaan.

Samaan syssyyn piti vinkata niiden läpinäkyvien poikien farkuista. Harvat pysyvät hyvin päällä, mutta IKKSin alesta tilasin kokeilumielessä Emilille ja nämä istuvat ihan loistavasti. Suosittelen siis niille, joilta kaikki tippuvat jalasta. Samoin Zaran poikien skinny-malli on hyväksi todettu.

***

m u k a v a a u u t t a v i i k k o a

***

ps.

allaoleva setti

HUUTIKSESSA,

*KLIK*

sisältö ei kuulu kauppaan

vaikka välillä uhkaankin

myydä sen sirkukseen..;)

Ykkösprinsessa menee eskariin

2011-08-11T14:34:00.000+03:00

Mun ykkösprinsessasta tulee eskarilainen ♥,

tänään käytiin tutustumassa ja tiistaina se alkaa.

Vaikka se lasten kasvaminen jollain tavalla onkin haikeaa, niin mä kyllä iloitsen tästä uudesta vaiheesta. Tuntuu, että meillä on NIIN pitkään tahkottu vaippojen, yöheräilyjen, syöttämisten, uhmien ja muiden kanssa, että tämä ensimmäinen askel isompien lasten maailmaan tuntuu vaihteeksi ihan tervetulleelta. Joo, mä tiedän, etten tiedä siitä oikeasta isojen lasten maailmasta vielä mitään, mutta meidän mittakaavassa tää on nyt sitä - tai alku taas jollekin uudelle:).

Tiedän senkin, ettei uhma tai yöheiräily lopu tähän ja ne oikeat vaikeudet on vasta edessäpäin. Mun vaihtelunhaluinen mieli on kuitenkin tähän tilanteeseen nyt erittäin tyytyväinen.

Lapset ovat tähän asti olleet samassa päiväkodissa - ja Emil ja Ida samssa ryhmässäkin vuosikausia, kun ovat peräkkäisinä vuosina syntyneet. Nyt kaikkien tapahtumien jälkeen Idan eskari on eri paikassa kuin Ellenin ja Emilin päivähoito, vaikka samassa päiväkodissa ovatkin. Vaikka tämä vaikeuttaakin kuskaamista sekä aamu- että iltapäivällä, on se varmasti lasten kannalta ihan hyvä - tiivis yhteisö saa ottaa vähän etäisyyttä. Isompi ei pääse koko ajan määräilemään eikä toisaalta tarvitse kantaa huota pienemmistä ja Emil taas pääsee välillä isomman rooliin.

Eskarilai-ikäisen vaatteet ovat olleet mietintämyssyssä. Ostan edelleen tytöille paljon samaa, ihan käytännön syistä. Ja tietysti mallistot tässä iässä menevät vielä niin, että tyttöjen koot löytyvät molemmille pikkupuolelta. Eskari-ikäinen toisaalta osaa ja haluaa jo itsekin vaikuttaa, mikä on kiva ja on selvästi isompi kuin leikki-ikäinen siskonsa. Vaikka pieni lapsi vielä onkin. Syksyä ja talvea ajatellen mennään varmaan paljon tunikoilla ja hameilla. Ulkoilua ajatellen em. toimivat parhaiten - leggarit tai sukkikset ulkkareiden alla ovat kivemmat kuin sisähousut. Pitäisi vain saada aikaiseksi vaatekaapin päivitys.

Tänään mentiin vielä kesäsillä vaatteilla, niinkuin varmaan pari seuraavaakin viikkoa.

Nykyisin on tarkolla näitä poseerauksia..;)
Huppari TH:n alesta, toppi Sinin vinkistä My Cinnamon Girl,
hame TH (Viivi ja Viktorilla vielä muutama jäljellä).

Eikä se eskarin alku ole pelkästään äidin mielestä hyvä juttu, kyllä sitä on odotettu. Kuten kuusivuotiaat tytöt yleensä, Ida rakastaa värittämistä, näpertelyä ja muuta ryhmässä tekemistä ja on aina viihtynyt päiväkodissa. Eskari siis aloitetaan hyvillä mielin koko perheen osalta:).

** IHANAA ESKARIN JA KOULUN ALKUA KAIKILLE PIENILLE **