30.10.2011

Juhlien järjestäjä saa paikan...




.. ei muuten, mutta että ehtisin joskus ottaa itse juhlista edes pari kuvaa. Sorry, sama vanha marina...


Ollaan juhlittu Emilin ja Ellenin synttäreitä viime viikonloppuna ja eilen vietettiin lasten Halloweenjuhlia. Kuvasaldo on - no ei nyt ihan pyöreä nolla mutta ei paljoa puutu. Emilin lastenkutsut on  edessä parin viikon sisällä, jos siellä vielä yrittäisi kuvata.

Näitä Halloweenejä meillä on odotettu puoli vuotta. Emil oli eilen niin täpinässä, ettei meinannut housuissaan pysyä... Kaikki lapset saivat kutsua muutaman kaverin ja sitten herkkuja ja kummittelua sopivassa määrin.

Kiitos kaikille kanssajuhlijoille ♥






Jos joku vielä suunnittelee Halloweenjuhlia ensi viikolle, niin menkää ihmeessä sinne paljon mainostettuun Tiimariin. Siellä on vaikka kuinka paljon kaikenlaista aiheeseen liittyvää rekvisiittaa, joka meillä ainakin nyt on käytössä jo toista vuotta. Eli siis vaikka on melko kammottavaa muovikrääsää, niin kestää kuitenkin useamman vuoden.  





HAPPY HALLOWEEN!


18.10.2011

Tervetuloa talvi



Olen puolittain kauhulla odottanut ensilunta. Lapsilla ei ole talvikenkiä talvivaatteista puhumattakaan. Ellenille huusin Traderasta samanlaisen Molon Polariksen, mikä tytöllä oli viime talvena. Lisäksi neidillä on Ticksun lollipop takki - kokoa 98 ja pahoin pelkään ettei se mahdu koko talvea. Jos jollakin on jemmassa vastaava takki koossa 104, niin saa tarjota! Samoin tarvisin Ellenille mustat housut, joko POP tai TTH, kokoa 98 - näitäkin saa tarjota jos teillä lojuu nurkissa ylimääräisiä. Tarvin myös saappaat, mielellään Crocsit, emilille kokoa 12/13 keltaiset ja Ellenille  10/11 vaaleanpunaiset - mutta ei tämän pitänyt siis mikään halutaan ostaa bloggaus olla:).

Emil menee viime talvisilla mustilla Peakeillä, ovat edelleen reilut:). Minä, joka en koskaan osta vaatteisiin kasvuvaraa:). Alesta ostin keväällä turkoosit housut, joten herran ulkovaatteet ovat aika hyvällä mallilla.

Kenkiä sen sijaan uupuu. Ellen sai Eccot mutta niissä koot loppuivat kokoon 30, joten Idalle olen etsinyt kivoja kenkiä. Peakillä ja Pikkuväessä oli ihania Sorelleja kaikissa väreissä - jäin vain miettimään, että noinkohan eskarilainen jaksaa solmia nauhoja päivästä toiseen - ja päädyin malliin joka on varustettu vetskalla.



Olin ykkösprinsessan kanssa viikonloppuna jumppaleirillä - neito leireilemässä ja mä huoltojoukoissa. Huoltojoukoille tarjoitui tilaisuus käyttää aikaa shoppailuun ja sain talvivaateasioita eteenpäin. Mutta kyllä kuulkaa ostaminen on vaikeaa. Allaolevaan settiin olisin halunut sinililan kuoritakin, joka on Peakin mallistossa. Kukaan vaan ei tiedä missä niitä myydään...

Pakko hiukan purnata myös tuosta Peakin nettikaupasta. Sivut ovat hyvät ja palvelu sekä toimitus pelaavat, mutta tuotteet päivittyvät tuskastuttavan hitaasti. Sama juttu oli viime talvena sekä keväällä - kausi on pitkällä, ennenkuin tuolla putiikissa ovat kaikki mallit esillä...

Ihastuin tähän Peakin ruutukuosiin ja Ida sai nämä housut ja pipon.
 Piposta oli myös ihana raidallinen versio. Peakillä oli muutenkin ihanat asustevalikoimat.

Idan housut koko 120 cm, muuten käytössä 122/128.

Kengät löytyivät ihan sattumalta. Ovat Timberlandin KIDS mallistosta. Emilille mustat ja Idalle beiget. Karvavuori vaikuttaa lämpimältä ja sivussa on vetska, jonka toivon toimivan arkikäytössä. koot näissä menivät hassusti, esim. koko 29 ja 30 olivat sisäpohjaltaan täysin samankokoiset ja taas kokojen 31 ja 32 välillä oli valtava hyppäys. Hirmu huono kuvakulma, Emilin kengät näyttävät ihan kirpuilta, todellisuudessa eroa on vain yksi koko.

Alan myös tulla vanhaksi. Hetken mietin, että häiritseekö mua, kun kengät ovat beiget ja housuissa on selvästi valkoisempaa - ja totesin että ei. En jaksa välittää:). Sitäpaitsi jos kengät olisivat vielä valkoiset, muuttuisivat ne tuohon suuntaan luultavasti piakkoin. 


Kengät PÄÄKAUPUNKISEUDUN Stock-manneilta - luonnollisesti. Eihän muualla Suomessa ole lunta tai loskaa...  Saanee varmasti tilattua muihinkin tavarataloihin - kun vain tietää mitä haluaa...



Nyt uupuu enää se takki. Idalla on viime vuodesta pinkki takki, joka yllättäen sopi näihin housuihin suht hyvin. Neiti itse toivoi talveksi jotain muuta kuin koko pinkkiä - lienee äidin pinkkifanitus alkanut kyllästyttää. Tähän settiin sopisi kauniisti sininen - jäin vain miettimään että pitäisikö ostaa Peakin mallistosta se sininen untsikka (Mielestäni takki on vaaleampi ja kauniimman värinen luonnossa kuin linkin kuvassa..). Onko siitä kenelläkään kokemuksia? Eniten arveluttaa lumilukon puuttuminen helmasta... Että ei tää ihan valmista vielä ole, mutta ehkä jo ensilumilla pärjätään...





... TeRVeTULOA  TaLVI 



8.10.2011

Ruskeaa syksyyn


Ruskea kuuluu jotenkin syksyyn. En voi väittää koskaan olleeni värin erityinen fani, mutta ruskeiden laukkujen ja kenkien myötä väri on hiipinyt myös vaatteisiin ja sisutukseenkin. Vaikka en ole erityisemmin räikeiden ja moniväristen kokonaisuuksien ystävä, tykkään yhdistellä värien sävyjä. Parhaiten tähän sopivat mielestäni ruskea ja harmaa, jotka saavat ihana eloa erilaisilla sävyillä.





Joku ehkä muistaa, kun keväällä iloitsin uusista vaaleista farkuista ja tummansinisestä paitiksesta - kun oli kulkenut koko talven neulemekoissa. Nyt taas odotan sitä neulemekkoaikaa - siunattu vueodenaikojen vaihtelu:). Mikä onkaan helpompaa, kuin kiskaista neulemekko päälle ja leggarit jalkaan. Lämmintä ja mukavaa. Ja kengistä riippuen suhteellisen siistiä mielestäni.

Viime syksyn HP:tä ostin näitä MOPin neulemekkoja, joissa kujin koko talven. Garderobi täydentyi vielä yhdellä - ruskealla. Camel olisi varmaan tämän virallinen värikoodi.














Tytöilläkin suosin neulemekkoja. Eivät toimi päiväkodissa - mutta muualla sitäkin paremmin. Ruskeaa ei varsinkaan Idan vaatekaapissa tällä hetkellä ole, joten tämä mekko on sinne tervetullut lisä. 



Tilasin Ellenille tämän ihanan mekon VIIVI&VIKTOR verkkokaupasta jälleen superystävällisen palvelun saattelemana. Samaa mekkoa samaisessa kaupassa isommille tytöille hieman erilaisella neuloksella. Itse halusin Idalle samanlaisen, joten tilasin sen suoraan TOMMYlta - jossa myöskin sekä palvelu että toimitus pelaavat.


Piilomainonta on viime aikoina puhuttanut. Itse arvostan hyvää palvelua ja jos sellaista saan, kerron se mielelläni eteenpäin.






Taisin mainitakin - meillä arki on melkoista rumbaa 24/7 - kenellä nyt ei olisi.. Tänään saimme nauttia Ellenin kanssa harvinaislaatuisesta vapaasta lauantaiaamusta ja kävelimme kameran kanssa kotikaupungin katuja ja puistoja. Ja mikä mieletön aamu! IHANAA ♥





Missä vain vettä on vähänkin, kyllä lapsi sen löytää. Ellenille oli suuri hämmästyksen aihe, että SAAPAAT eivät kaikki olekaan ihan yhtä vedenpitäviä kuin KUMIsaappaat...:)





Ellenin mekko Tommy Hilfiger ARIA, leggarit Zara, liian isot saapikkaat Timberland.
Mekko on reiluhkoa mitoitusta, Ellenillä koko 3 (neiti 98 cm).



Viivi&Viktor toimittaa muuten nyt taas ilmaiseksi (JA SUPENOPEASTI). Lisäksi siellä pyörii usein joku kamppis. Meidän ostoskoriin tupsahti tällaisia ihania retro eväsrasioita, joihin voi kätkeä vaikka mitä:).








IHANAA JA AURINKOISTA SUNNUNTAITA ♥


7.10.2011

Hamsteri


Shoppailu piristää kummasti. Kerkesin pikaisesti pyörähtää aamulla ennen töiden alkua Stockan hulinassa ja kiireisen viikon perjantai alkoi hyvin. Kyllä, nautin shoppailusta. Tykkään kierrellä kaupoissa, hypistellä. Aina ei tarvitse eikä ole rahaa ostaa, mutta on kiva katsella. Omat ja lasten tarpeet toki edellyttävät myös ostamista. Pidän kauniista ja laadukkaista vaatteista ja olen valmis näkemään vaivaa löytääkseni kivoja juttuja. Myös sisutuksesa, urheiluvälineissä ja muissa. Olen valmis maksamaan laadusta ja siitä, että se on oma juttu, mutta nautin myös suunnattomasti ale-myynneistä ja siitä, että löydän haluamiani juttuja edullisesti.




Hulluilla päivillä meno on välillä hullua - kuten monessa ALEissa ja YSMYissäkin. Tänään kassajonossa seistessäni ja ihan hyvässä hengessä muutamia ajatuksia kanssashoppialijoiden kanssa vaihtaessani pohdin myös ostokäyttämistä - omaa ja muiden. 



Tänäänkin kävi niin, että ennakkoon mainostetut Burberryn lasten tuotteet olivat loppu n. klo 8.02. Niitä oli koot noin kahdella-kolmella läpi ja se oli siinä. Jos haluaa omansa, ei riitä että on paikalla ajoissa, pitää myös osua kädellään sokkona oikeaan kokoon. Jos haluaa varmistaa, ettei ole turhaan saapunut paikalle, on pakko hamstrata ja napata tangosta muutama koko, jonka luulee olevan oikea ja valita siitä sitten. Tämä aiheuttaa tietysti närää kanssashoppailijoissa, jotka ovat paikalla viisi sekuntia myöhemmin. 

En oikesti tiedä, miten tällaisessa tilanteessa kuuluu toimia. Ykkössääntö joka paikassa mielestäni on, että käyttäytyä pitää ja mieluummin vielä hyvin. Niin kova tarve kenelläkään ei pitäisi tuontapaisesta tavarasta olla, että kädestä revitään - näinkin on kuulemma tehty. Ei myöskään tarvitse töniä tai sanoa ikävästi. Usean koon nappaaminen muiden nenän edestä tuntuu toisaalta röyhkeältä ja ikävältä, mutta toisaalta jos olet paikalla ensimmäisenä, etä satu saamaan käteesi oikeaa kokoa on peli menetetty.  

Mä olin tänään se röyhkeä, joka nappasi tangosta muutaman paidan valkattavaksi. Itse halusin paidat tytöille,  tuolla hinnalla mieluusti se käyttökoko ja seuraava ja lisäksi olin luvannut napata paidan ystävälle. En tästä huolimatta saanut kaikkea sitä mitä olisin halunut (ei, en valita) , mutta kassajonossa useamman paidan kanssa sain kyllä mielenkiintoisia katseita. Olin se pahis, joka vei jonkun muun paidat. "Miks toi sai useamman ja mä en yhtään?". Elämä on. Mietin siinä, olisiko mun pitänyt alkaa jakamaan omistani. Jos ostorajoitusta ei ole, onko hamstraaminen omaan ja ystävien käyttöön huonoa shoppailukäytöstä?

Olen myös kokenut sen toisen puolen - monestikin. Mä olen se, joka on ollut viisi sekuntia tai kymmenen minuuttia myöhässä ja jäänyt ilman. Toki se harmittaa, mutta kenen vika se on? Ei kenenkään. Tai mun, kun en ollut ajoissa - syystä tai toisesta.

Käyttäytyä siis pitää, alessakin, mutta nopeat elävät. 






Ja ne paidat, ne on ihania:). Perusjuttu pienellä yksityskohdalla yhdessä lempparivärissä.









2.10.2011

Family Pics


Tää on ollu mun pitkäaikainen projekti.
Saada koko perhe samaan kuvaan.
Ajattelin silloin kun Ellen syntyi,
että kun neiti kävelee ja näyttää ihmiseltä,
niin sitten.
Mutta siihen meni päälle vielä pari vuotta.


Nyt sain vihdoin aikaiseksi.
Elokuun lopulla, kun PITI olla aurinkoista ja kaunista.
Satoi ja tuuli, luonnollisesti - ja kovaa :). 
Meillä oli onneksi superreipas kuvaaja.
Vilu näkyy kuvissa,
mutta perhekuvissa elämä ja sen jäljet saakin näkyä.








Enemmän kuin kaksi ihmistä samassa kuvassa
on aina kuvaajalle haaste.
Ja kun mukana on lapsia, aikuisten pitäsi keskittyä
vain kuvaamiseen ja kuvaajaan, ei lapsiin.
Vaikka tämän aina sanoo kameran takaa, 
helpommin sanottu kuin tehty.




Perhekuvaus ajatuksena on jotenkin kovin amerikkalaista.
Tai siltä musta tuntuu. Siis samaa kategoriaa kuin joulu ja kiitospäivä:).


Mutta ehkäpä ajatus rantautuu enenevässä määrin tännekin pikku hiljaa.


Olisi hauska kuulla teidän ajatuksia perhekuvista.
Miksi ja miksi ei?


Se, millaisia kuvia kuvin haluaa - ja millaisia niistä tulee, onkin sitten kokonaan toinen juttu.


Yhtä suosikkikuvaajaani lainatakseni 
"Your Family, Your Art".



Lämmin kiitos näistä kuvista kuuluu
Anna on aloittanut myös hiljattain blogin,
käykää kurkkaamassa loistavia kuvia.